From raw to fine

Senpä vaan sanon, perfektionismi vielä taakkanani, että kestää tovin saada oikeanpuoleisesta kapulasta vasemmanpuoleisen kaltainen.

Varsinkin kun asiaa haittaavat hieman kulahtanut sirkkelinterä (repii puuta), parhaat päivänsä nähnyt höylä (tekee kamalaa jälkeä pintaan) ja pieni käyttöharjoittelu 20 vuotta vanhalla hiomakoneella ("ai, ilmanottoa ei saa peittää ku kuumenee ja poksahtaa ja häviää sähköt ja savun hälvettyä vasta voidaan tarkistaa sulakkeet...")

Mutta kolme tuntia myöhemmin, isin sirkkeliavustuksella, isolla hengityssuojalla varustettuna, tuli valmista. Tai no melkein valmista. Sitä voitonriemuisena hiestä valuen katselee sileää pintaa ja lähtee saunaan vain seuraavana päivänä tullakseen takaisin, harjatakseen hiomapölyt kunnolla ja todetakseen, että koloja vielä on ainakin tunnin hionnan verran.

Toisaalta, käsitöitähän tässä tehdään. Terapeuttista tämä ainakin on. Voi mietiskellä omiaan siinä tehdessä ja koko ajan kuitenkin syntyy jotian käsinkosketeltavaa ja uutta.