Vanha fantasiani omasta länsimaailman sääntöjen ulkopuolelle jättäytyvästä saaresta palasi mieleen Teuvo Hakkaraisen Ahvenanmaa-puheiden jälkeen. Tiedän etten ole ainoa joka on kurkkuaan myöten täynnä vuoden 2011 Suomea, sen ihmisiä ja näiden koko ajan kovenevia mielipiteitä. Täysin vastakkaisiin arvoihin uskovia tuntuu olevan koko ajan vähemmän ja vähemmän niin oikeistossa kuin myös tasaisesti laskevan kannatuksensa kanssa painivassa vihervasemmistossa. Ja mikään ei viittaa siihen että trendi olisi kääntymässä lähivuosina.
Eräs ystäväni väitti että vain iso taloudellinen romahdus voisi pelastaa rahan perässä juoksevan länsimaailman. Voi olla että vasta silloin ihmiset ottaisivat aikaa miettiäkseen mikä elämässä on tärkeintä. Olisi kuitenkin kamalaa manata jotain katastrofia vain siksi että kaiken voisi aloittaa taas alusta. Ja siinäkin tilanteessa luultavasti esiin nousisivat ne joilla on häikäilemättömin luonne ja eniten aseita.
On myös raukkamaista toivoa romahdusta systeemille jota suuri osa ihmisistä enemmän tai vähemmän paremman puutteessa kannattaa. Se että itse ei sovi joukkoon vääränlaisten mielipiteiden takia ei anna varsinaisesti oikeutusta vaatia muita muuttamaan maailmankuvaansa. Juuri siksi meidän ns. vaikeiden tapausten täytyisi pystyä pakkaamaan kamat ja lähtemään jonnekin pois muiden jaloista. Tarvittaisiin realistisia toteuttamiskelpoisia tapoja elää toisenlaista elämää ja olla mahdollisimman riippumaton muusta maailmasta.
Länsimaisen ajattelun tekee erityisen ahdistavaksi sen äärimmäisen laajentumishaluinen ideologia. Toki on hyvä että vaikkapa kehitysmaissa tapahtuviin ihmisoikeusrikkomuuksiin reagoidaan ja vääryyksiin puututaan. Siitä huolimatta kehittyneet maat yrittävät koko ajan väkisin ajaa läpi omaa kapeaa käsitystään oikeanlaisesta kehityksestä. Vanha kulunut vitsi ruotsalaisesta sosiaalivirkailijasta kertomassa afrikkalaisille miten näiden tulisi omassa maassaan elää on siis aina yhtä ajankohtainen. Ainoa oikea globaalisti hyväksyttävä tapa elää on länsimaisen yhteiskuntamallin suora kopiointi.
Masalandia voisi olla pieni muutaman tuhannen ihmisen yhteisö jollain hyvin huomaamattomalla trooppisella saarella. Myönnän että omassa rajoittuneessa mielessäni tuntisin suurta houkutusta kutsua mukaan enemmän tai vähemmän samanmielisiä. Ne joiden maailmankuva olisi erilainen voisivat tietysti perustaa oman yhteisönsä jollekin naapurisaarelle. Kävisimme toki kanooteilla kyläilemässä pari kertaa vuodessa ja toteemipaalun vieressä olevalla nurmikentällä pelaisimme perinteisen jalkapalloturnauksenkin.
Vaikka olen toisinaan hihitellyt zeitgeistille niin heidän unelmansa rahattomasta yhteiskunnasta tuntuisi oikein houkuttelevalta. Ne jotka haluavat tehdä bisnestä ja rakentaa uraa voisivat tehdä sen mantereen puolella missä siihen on muutenkin paremmat edellytykset. Masalandiassa luultavasti kalastettaisiin ja kasvatettaisiin vihanneksia mutta sieltä luultavasti saisi myös ostaa reilun kaupan puisia peniksiä, joita yhdessä kaiverrettaisiin eksotiikkaa hakevien muutaman varakkaan turistin silmien edessä heille valmiiksi aidatulla keinotekoisella vierailualueella. Aitojen taakse turistit eivät pääsisi mutta elitistinen tehoturisti onkin valmis maksamaan paljon jo siitä että on saanut uuden eksoottisen maapisteen muutaman tunnin oleskelulla.
Masalandiaan muuttava joutuisi luopumaan länsimaisen yhteiskunnan perusarvoista. Selviä näennäisesti kaikille tasapuolisia lakeja ei olisi vaan rikkomukset muuta yhteisöä vastaan käsiteltäisiin tapauskohtaisesti ottaen huomioon syntyneen haitan suuruus. Fyysistä vahinkoa tuottanut joutuisi palaamaan takaisin mantereelle. Mitään yhdistävää moraalista koodia ei tietoisesti kasattaisi. Minkään uskonnon tai ideologian kautta ketään ei missään tilanteessa ole lupaa syyllistää. Ihmisten jaotteleminen tehokkuuden ja tuottavuuden perusteella olisi kaikissa olosuhteissa kielletty. Älykäs psykopaatti saisi tietenkin tällaisessa yhteisössä valtavasti tuhoa aikaan mutta se riski vaan täytyisi ottaa.
Länsimaiset konservatiivit ja puritaanit kauhistuisivat eniten sitä että Masalandia olisi myös vapaan rakkauden paratiisi. Perinteinen kristillinen seksuaalimoraali vaihtuisi irstailevaan hedonismiin. Ihan jokainen saaren asukas saisi itse täyden oikeuden päättää miten omaa ruumistansa haluaisi käyttää. Ketään ei saisi tietenkään painostaa tai manipuloida seksuaalisiin tekoihin mutta mitään muita varsinaisia kieltoja ei olisi. Jokainen saisi vapaasti valita oman tapansa toteuttaa seksuaalisuuttaan ilman että joutuisi kyselemään siihen lupaa Paavilta, Allahilta, sosiaaliviranomaisilta tai Iltalehdeltä. Seksiä luultavasti harrastettaisiin paljon ja kukaan ei toivottavasti jäisi sitä ilman.
Kaverini kysyi minulta haluaisinko Masalandialle armeijan. Vastasin kieltävästi, minkä jälkeen hän kysyi haluaisinko sinne sitten NATO:n tukikohdan. Liittoutuminen olisi kuulemma paras tae siitä ettei saarta pommitettaisi maan tasalle heti sopivan tilaisuuden tullen. Luultavasti muutama viikko saaren itsenäistymisen jälkeen herätettäisiin ensimmäiset huhut terroristikytkennöistä. Sotilastukikohta taas voisi mahdollistaa sen ettemme olisi ensimmäisten pommitettavien joukossa. Ystäväni kiero logiikka saattaa olla hyvinkin ymmärrettävä mutta siitä huolimatta Masalandia ei hyväksyisi aseita saarelleen.
Masalandia varmasti vetäisi puoleensa ihmisiä, jotka ovat kunnon suoraselkäisten suomalaisten mielestä ihmiskunnan pohjasakkaa. Laiskoja nautinnonhaluisia lusmuja jotka eivät pärjää oikeassa kilpailuun perustuvassa maailmassa. Näin varmasti olisikin mutta en voi sanoa että se itseäni yhtään tippaa häiritsisi. En ehkä pitäisi siitä jos ainoa motiivi hakeutua yhteisöön olisi vapaa oikeus käyttää päihteitä ja rakentaa elämä kokonaan sen ympärille. Mutta en haluaisi silti heittää ulos saarelta ihmistä joka ei aiheuta haittaa ympäristölleen. Voi olla että Masalandia näyttäisi ulospäin hippiyhteisöltä, mikä sekin jo itsessään järkkyttäisi nykyisiä keskiluokkaisia ihmisiä. Synnyin itse liian myöhään jotta olisin saanut olla osa kukkaiskansaa, mutta jo pelkkä unelma jostain vastaavasta antaa tähän ilottomaan itsesensuurin kastroimaan arkeen hieman enemmän lohtua.
