Sveitsissä tuli 1. heinäkuuta voimaa laki, joka sallii erilaiset avioliitot, kuten homojenkin kesken. Tulevan kansallispäivän kunniaksi Liechtensteinin perintöruhtinas Alois anti haastattelun Volksblatt sanomalehdelle.
Toimittaja kysyi vuodesta 2004 lähtien isänsä sijaishallitsijana toimineelta perintöruhtinaalta hänen asennetaan lainmuutokseen Sveitsissä.
Vastauksena toimittajan kysymykseen perintöruhtinas vasta: "Kaikille avoimen avioliitton, erillisenä kysymyksenä tarkasteltuna, ei pitäisi olla suuri ongelma.”
Tämän vastauksen saaminen oli melkoinen pommi perintöruhtinaan taholta, sillä pieni Liechtenstein on todellinen katolisen konservatiivisuuden linnake.
Ja kolahtikin lujaa. Kuuntelin melkein vahingossa Mika ja Turkka Malin musiikkia, sukulaispoikia kun ovat.
Kun me melkoisella innolla keskustelemme venäläisten turistiviisumeista. Osa on sitä mieltä, että ei tavallisia kansalaisia voi rangaista valtion johtajien tekemistä typeryyksistä. Kuitenkin tänne tulevat ja täältä muualle lähtevät eivät ole yhteiskunnan alinta osaa, vaan keskiluokkaa ja sitä ylemmästä luokasta.
Sanovat siis, että ei tavallista kansalaista voi rankaista herrojen tekemisestä.
Nyt Malinin veljesten lauku "Heitä löylyä" sai minut vakuuttuneeksi, juuri päinvastaisesta syyllisyydestä. He lauloivat:
”Minä hullu Staliniin uskoin niin,
paratiisin mä sain palkaksein,
Vaihdoin sieluni henkiseen helvettiin,
tyhjän elämän sain itsellein.”
Minä muistan, kun huusin auttakaa,
kun ne saapuivat mua noutamaan,
Kaksi uljasta komeaa vartijaa,
minut kuljettivat Siperiaan.”
Alkuperäiset venäjänkieliset sanat on tehnyt runoilija Vladimir Vysotski (25.1.1938-25.7.1980). Hän varmasti kertoi juuri tavallinen venäläisen syyllisyydestä ja hyväuskoisuudesta Stalinin toimintaan ja väkivaltaiseen hallintoon.
Eli kyllä koko kansakunnalla on, ainakin minun mielestäni, vastuu kansakunnan nimissä tehdyistä päätöksistä. Jos suurin osa ryhtyisi vastustamaan tyhmyyttä, niin ei hallinto voisi kaikki Siperiaan kuskata, kuten tapahtuu runon hyväuskoiselle.
Eikös juuri nyt tapahdu samaa ja kohteena on Vladimir!
Ensimmäinen maailmansota päättyi Saksan antautumiseen ja sen kautta aselepoon marraskuussa 1918. Lopullisesti rahasta päätettiin Versaillesin linnassa 28. kesäkuuta 1919.
Kuitenkaan elämä ei ollut sotaa käyvässä maassa ja pääkaupungissa kovin yksitoikkoista. Siitä kertoo oheisessa postikortissa oleva kuva tarina.
Kyseessä on Hôtel Marigny, joka sijaitsi osoitteessa 11 rue de l’Arcade, joka on lähellä Madeleine kirkkoa ja Élysée palatsia.
Jotenkin kummassa mikään ei ole muuttunut, sillä vielä nytkin talossa toimii samanniminen hotelli. Joskin rakennusta on korjattu ja modernisoitu.
Maailmansodan loppupuolella 11. tammikuuta tässä hotellissa pidätettiin eräs maailman tunnetuimmista kirjailijoista, eli Marcel Proust. Hänen kanssaan oli pidätyshetkellä kaksi sotilasta ja tämän ”miesten talon” pitäjä Albert le Cuziat.
Mitä miehet ovatkaan pelehtineet nuorten sotilaiden kanssa?
Hotellin sijaintikadun nimi on mielenkiintoisen symbolinen. Silla arkadian maineeseen liittyy myös ”momento mori” tyylinen sanonta ”Et in arcadia ego", joka yleensä koetaan kuolemaan viittavana. Eikä Proust pitkään saanut nauttia miesseurasta, sillä hän kuoli jo vuonna 1922. Arkadia on myös ollut nimenä yhdellä ylijumala Zeuksen pojalla.
Yöllä 4 ja 5 elokuuta 1789 Ranskan suuren vallankumouksen pyörteissä Perustuslain säätäjät äänestivät ja näin poistivat kaikki eri- ja etuoikeudet.
Neljäkymmentä vuotta sitten 4. elokuuta 1982 Ranskan kansalliskokous äänesti lain, jolla kumottiin aikoinaan ns. Vichyn natsiaikaisen ja toisen maailmansodan pyörteissä toimineen hallinnon säätämä laki homoseksuaalisuuden rikollisuudesta.
Maailma ehkä muuttuu, usein jopa hullummaksi. Kuitenkin miellä on jotain meille itselle merkityksellistä. Meillä on pääsääntöisesti kyky ja kunto nauttia masturbaatiosta.
Tänään, kansainvälisenä masturbaation päivänä, jokaiselle on annettava oikeus ja mahdollisuus nauttia itsestään.
Joskus ainoa tapa tavoittaa homovastaiset uskonnolliset ihmiset on, että viestitetään heille viestillä homojen hyväksymisestä jonkun kunnioitetun ja syvästi arvostetun uskonnollisen hahmon kautta. Ja juuri sitä tunnettu Etelä-Afrikkalainen arkkipiispa Desmond Tutu teki, kun kannusti kristittyjä tukemaan homojen ja muiden seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.
Tutu on koko maailmassa tunnettu ihmisoikeuksien puolesta taistelija. Hän omien sanojensa vastusti anti-homoseksuaalista ajatusmaailmaa tai lakeja. Hän toimi näin samankaltaisella kiintymyksellä kuin rasisminvastaisessa taistelussaankin.
Saammeko mistään lähempää vastaavaa kuin Tutu oli ja voisimmeko hänen avullaan vaikuttaa esim. tuohon rouva räsäseen?
Olen syntynyt sotiemme jälkeen suuren syntyvyyden aikana. Olen kokemus matkan seksuaaliseen vapautumiseen ja se on ollut pitkä, ja toki usein raskaskin.
Olen isäni saaman pahan henkisen sotatrauman myötä ollut hyvin kielteinen suhtautumisessani NATOon kuten sotaan yleensäkin. Isä ei sallinut meidän viiden lapsensa leikkimistä millään leluaseillakaan, ei edes kaaripyssyillä tai ritsoilla,
Nyt olen vankasti ja yksituumaisesti päätynyt NATOon liittymisen puolustajaksi. Teen sen eteen kaikkeni, ennen kuin muutan olomuotoni nurmiseksi. Se on perintö-osani vapaalle Suomelle.
