Oscarin omia?

Jokaisen tulisi lukea, ellei ole jo lukenut, James Baldwinin (1924 – 1987) kirja Giovanni’s Room, vuodelta 1956. Kirja on myös suomennettu nimellä Huone Pariisissa vuonna 1964 ja käännöstyön tekivät Reijo tuoni ja Matti Salo.

Tarina lyhyesti on seuraava:

David on nuori amerikkalainen mies, jonka tyttöystävä on lähtenyt Espanjaan harkitsemaan avioliittoa. David jää yksin Pariisiin ja aloittaa suhteen italialaisen Giovanni -nimisen miehen kanssa.

David kertoo koko tarinan "yöstä, joka johti minut elämäni kauheimpaan aamuun", jolloin Giovanni teloitetaan. Baldwin käsittelee tässä tarinassa sosiaalista eristäytymistä, sukupuoli- ja seksuaalista identiteettikriisiä sekä maskuliinisuuskonflikteja. Tarinassa nuori biseksuaali mies navigoi julkisuudessa yhteiskunnassa, joka torjuu hänen seksuaalisuutensa ydinosan.

Dennis Villeneuven elokuva Dune, tulee kansainväliseen levitykseen tulevana keskiviikkona 15. syyskuuta.
Se on vaikean koronakauden ehkä odotetuin elokuva.
Alan ammattilaiset luottavat tämän elokuvan menestykseen ja tietenkin toivovat ihmisten runsasta läsnäoloa teattereissa.
Elokuva pääosaa näyttelee Timothée Chalmet.

Varsinkin kun sen oikein tai väärällä tavalla oikein ymmärtää. Italialainen taitelija Ettore Sottsass (1917 - 2007) teki vuonna 1973 oheisen keramiikkamaljakon nimeltä Shona. Sen korkeus on 24,5 senttiä, joten mielenkiintoinen on ollut esikuvakin!

Mutta nautitaan sen katselemisesta ja se myytiin Bukowskin huutokaupassa 6500 ruotsin kruunun hinnalla. Kauneuden lisäksi myös taideteoksen arvo sailyy ja vanhetesaan paraneen.

Eräällä Mamma Roma -elokuvan taulolla vuonna 1962 otettu kuva, jossa Anna Magnani ja Ettore Garofolo Pier Paolo Pasolinin keralla. Toisessa rivissä vasemalla on Franco Citti, eräs Pasolinin elokuvien vakinäyttelijä, sekä tautalla i ragatti eli pojat.

Jotkut kisat ovat ilmeisesti meneillään, joka tuutista tulee aina potkupalloa. Mutta joskus siinä on hienojakin puolia, kuten oheisesta kuvasta selviää. Onhan se varmasti sosiaalisesti hyväksyttävää?

Baijerin herttua Franz von Bayern, joka olisi nykyisin Baijerin kuningas, jos Kuningaskuntaa ei oli lakkautettu vuonna 1918 Saksan tappion yhteydessä, on virallistanut suhteensa Thomas Greinwaldiin.

Herttua Franz ei ole koskaan kätkenyt mieltymystään samaan sukupuoleen. Näin hän on ensimmäinen eurooppalaisen ruhtinashuoneen päämies, joka on ilmoittanut homoseksuaalisuudestaan.

Herttua Franz ja Thomas on kuvattu samaan viralliseen valokuvaan, joka on nähtävillä 14. toukokuuta avatussa näyttelyssä; Erwin Olaf: Incroyablement beau, jonka järjestää Hampurin Kunsthalle.

Herttua Franz on syntynyt vuonna 1933 ja on siten iältään 88 vuotta. Hänen perillisensä on hänen nuorempi veljensä Max.

Tosin Bayerin hallitsija kuningas Ludwig II, oli myös tunnettu Homoseksuaali. Hän eli 1846 -1886 ja oli kuninkaana vuosina 1864 – 1886.

Herttua Franz on Ludwig II isän Maximillian V ( 1811 – 1864) veljen Luitpoldin (1821 – 1912) pojan Ludwig III )1845 – 1921) pojan Rupertin (1869 – 1944) pojan Albert V (1905 – 1996) poika.

Tänään 7. toukokuuta vietämme kansainvälistä masturbaation päivää. Teema on aina ajankohtainen ja se koskettaa meistä melkein jokaista. Aihetta on käsitelty kirjallisuudessa kuten myös elokuvissa ja televisiossa. Yleisesti voidaan todeta, että varsinkin Aidsin ja koronan aikana masturbaatio on ollut terveellisin seksuaalisen näytinnon muoto.

Elokuvan vaikuttavin, ainakin itselleni masturbaatiokohtaus on ollut Petro Almodóvarin elokuva La Ley del deseo (Intohimon laki), jossa Antonio Banderas masturboi melkoisen tyylikkäästi.

Toivottavasti sveitsiläisen tohtori Samuel Auguste Tissot’n kaltaiset ovat sukupuuttoon kuolleet. Suureksi osaksi hänen toimestaan Masturbaatio käsitettiin erittäin negatiiviseksi toiminnaksi ja sen estämiseksi kehitettiin niin erilaisia laitteita kuin menetelmiäkin.

Hyvää masturbaation päivää jokaiselle sukupuoleen ja ikään katsomatta!

En voi olla postaamttaa oheista kirjoituskoneen käyttötapaa tänne ranekiilleen blogiini. kuvassa on Ruby Keeler ja Lee Dixon tanssimassa vuonne 1937. Tovottavasti kaikki toimii kuin junasan vessa?

Ohessa kuva Berliiniläisestiä GAY KAHVILASTA vuonna 1933. Se jälkeen kaikki oli kiellettyä ja alkoi yli kymmenen vuotta kestänyt kauhujen aika. Homoja odottivat keskitysleirit, pakkotyö ja jopa täydellinen tuho.

Muistakaamme, että ääripopulistinen kiihtoitus sai aikaa todella pahaa jälkeä. Älkäämme antako enää koskaa mahdollisuutta ääriaineksille päästä valtaa, etenkin varokaamme populismia.