Vuonna 1974 ilmestyi Pentti Saarikosken kirjoittama Kirja Eino Leino legenda jo eläessään. Siinä kaksi legendaa kohtasi toisensa. Jo kauan sitten menneen syyslomani aika lueskelin kirjan Lapin rauhassa. Mutta kirja teki silti suuren vaikutuksen, sillä siinä ei saattanut oikeastaan tehdä eroa Pentin ja Einon välillä. Kumpi oli äänessä milloinkin, Eino vai Pentti.
Yksinkertaisesti, kirja on hienoa ja älyllisesti säkenöivää runoutta. Tekijänä on Saarikoski mutta Leinoa lainataan ja pastissia rakennetaan. Kaksi eri runoilun kautta siinä kohtaavat, mutta niin upeina ja herkkinä teksteinä.
Saarikoskinkin kyselee minuutensa perään. Ja lukija voi vain nauttia kokemastaan. Todella erilainen kirja kuin ovat muut pönäkät sarjan teokset. Miksi minulta on aikanaan jäänyt teoksen lukeminen väliin ja en ole se ilmestymistä edes huomannut? No, olin silloin pitkää ulkomailla opiskelemassa.
