Oscarin omia?

Munarikasta Pääsiäistä toivotamma.....

Ilopojat

EU-kumppanimme fransut ovat olleet pääsääntöisesti meitä myötämaisempia heteronormatiivisesta poikkeavaa käyttäytymistä kohtaan. Tämän vuoden alkupuolella ilmestyi Nicole Canet’n kirjoittama teos Garçons de joie, prostitution masculine 1860 – 1960. Siis sadan vuoden ajalta tarkastellaan mies- ja poikaprostituutiota, jotka ovat suunnatut miehiin meneville miehille.
Samalta kirjoittajalta ilmestyi vuonna 2012 teos: Hôtel granis, Garçons de joie, 1860 – 1960.

Molemmat teokset käsittelevät jo niemiensäkin tasolla samaa teemaa. Kuitenkin nyt ilmestynyt on aiempaa historiallisempi ja sen lähdeaineistona on ollut mm. Pariisin kaupungin poliisihallinnon arkistot. Teoksessa on myös runsas kuvitus.

Tässä voi vaan esittää nimimerkki Hulivilipojalle vain pienen toiveen, että hän kokoaisi ja täydentelisi myös tänne ranneliikkeeseen tekemiään kirjoituksia Suomesta ja täkäläisestä homogenestä!

Elokuva Call me by your name on ollut paljon esillä, niin hienosti käsitellystä teemastaan kuin Oscar-ehdokkuudestaan. Tältä kirjoittaja-Oscarilta elokuva saa parhaan mahdollisen maininnan.

Mutta ranskalainen Têtu-lehti haastatteli elokuva ohjaajaa Luca Guadagninoa, tällöin todella harvoin julkisuudessa esiintyvä ohjaaja totesi mm. seuraavaa.

Elio, se olen minä, toteaa ohjaaja, ja tekee näin merkittävän avauksen omaan nuoruuteensa.

Elion roolia elokuvassa näytteli nuori Timothëe Chalamet, joka sai parhaan miespääosan esittäjän Oscar- ja Golden Globe-ehdokuudet.