Mopsi's

Huoooooh!!!

Miten jotenkn paloi käämi ihan vähän tämän uutisen kanssa:

http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/11/saastaminen_huolettaa_elinkeinoelamaa_1196279.html

Ihmisten säästäminen (=kulutuksen vähentäminen) huolettaa elinkeinoelämää. Ja toki retoriikkaan kuuluu, että jos ette kuluta, täytyy alentaa työntekijöiden palkkoja jne. (Laitoksella proffista yksi ihmettelee ääneen, että koneen toimitusjohtaja (?) käärii vuodessa tuloja 4 miljoonaa ja vaatii samalla duunareiden palkkojen alennuksia, jotta homma kannattaa. Miksei itse ensin vaikka puolita palkkaansa ja sitten vasta ala kitistä duunareiden palkka-alea. Pelottavaa kyllä, alan punikki'istua (kaunis sanakammotus) sen verran, että olen samaa mieltä...)

Jos ette säästä! Säästäminen on maailman sivu tuhonnu ihmiset ja yhteiskunnat, näinkö on?! Ihmiset vihdoin ovat (no taas) säikähtäneet käyttämään järkeään. Ehkä kierrätys ja itse tekeminen taas kasvattavat suosiotaan. Martoille riittää työnsarkaa. Ymmärrän kaupan näkökannan, mutta en ole samaa mieltä.

Jotenkin...tuohon uutiseen tiivistyy hirveästi sitä ajattelua, jonka takia kaikki on päin persettä tällä hetkellä. Kulutus on normi! Kaverit tietysti nauravat partaansa, kun superkuluttaja Mopsi räyhää...naurakaa pois.

No, eipä tästä sen loogisempaa juttua tullut, kunhan rähisen aamun uutistarjonnan arvomaailmasta :)

___

Lähden tästä Raumalle keräilemään allekirjoituksia papereihin (laitos pomputtaa valmistuvia), soittelemaan roklin pianoja (ah akustisia), katselemaan vanhaa kampusta, tapaamaan ystäviäni, suunnittelemaan väikkäriä ja huomenna mukavien poikien kanssa tarkastelemaan kaupunginteatterin Lainahöyheniä.

Toivottavasti kaksi kuuden tunnin yöuniin jäänyttä yötä eivät kauheasti seuraa perässä :S

...jää setan discoteekkikin melkeen välistä, voivoi.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/11/1004839

Tässä uutisoitiinkin eilen keskiviikkona siitä, että Suomi on jäänyt kauas taakse oman tietoyhteiskuntansa kehittämisen kanssa monista maista. Taisipa pääministerikin vähän epäkorrektisti - mielestäni, pilkkua viilaan tässä - todeta filmatussa puheessaan todeta, että ViroKIN on monin kohdin edellä (alentuvaa...vähä).

Olen katsellut ja kuunnellut ja ihmetellyt jatkuvasti Suomalaista tietoyhteiskunnan kehittymistä. Monet asiat, kuten äänestäminen yms. palvelut, puhumattakaan innovatiivisemmista lähestysmistavoista käyttää nettiä (joku keksiköön mitä nämä ovat) ovat jääneet unohduksiin. Toki saamme verottajan lomakkeen tulostettua netistä ja asioitu pankissa (joka oli mahdollista jo Dos-aikaan 1990-luvun alussa...oli se hieno vihreänmusta käyttöliittymä :).

En tajua asiaa nimenomaan sen takia, että valtio tunkee tuottavuusohjelmaansa väkisin läpi ja samalla itkee kilpailukyvyn perään. Tietotekniikalla voitaisiin, oikein systeemiin integroituna, saada paljonkin tuottavuutta valtionhallintoon. Tällä hetkellä vain taitaa olla niin, että käyttäjäkunta on sangen vastentahtoisesti ottamassa uutta välinettä käyttöön (osin menneiden huonojen kokemusten perusteella).

Koulujen kohdalla tietotekniikan välineistön tila on SURKEA. Pikkuhiljaa on alkanut opettajille ilmestyä oma tietokone, usein kannettava, ja monista luokista alkaa löytyä videotykki. Tämä on kuitenkin vielä enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Puhumattakaan tietokoneluokista, joiden myllyt ovat auttamattomasti vanhentuneita. No, lienee turha odottaa mitään radikaalia muutosta näiden lasten tietotekniikan opetukseen niin kauan, kun ei ole opettajiaKAAN varaa pitää töissä.

Nämä lapsethan nyt eivät kuitenkaan vaikuta tässä yhteiskunnassa kuin noin 60-80 vuotta peruskoulunsa jälkeen. Turha investointi.

Jotta pittäs teherä tänki asia suhte.

Oudosti tuntuu siltä, että samalla kun perinteinen tuotantoteollisuus (metsäteollisuusliitto saa kyllä syyttää osin itseään, olisivat ajoissa lähteneet kehittämään toimintaansa ja jatkojalostusta ja ylipäätään vaihtoehtoisia tuotteita sen sijaan, että poteroituvat asemasotaan puolustamaan perinteistä tuotantoaan Suomessa...lost battle) katoaa Suomesta, ehkä pienipiä ja erikoistuneimpia muotoja lukuunottamatta (ja telakkateollisuutta...) niin kuitenkaan ei kehitetä tietoyhteiskuntaa jolla on, kuten haastateltu jokumikälie sanoi, tällä hetkellä paras mahdollisuus toteuttaa uudenlaista talouskasvua. Osaamista Suomessa on ainakin saatavilla!

No, odotellessamme muutoksia yhteiskunnan joustaviin rakenteisiin pika-aikataululla...

Stressiä?

Mitä tahansa tekemätöntä tai tekemistään odottavaa tai tulevaa tai levällään olevaa asiaa ajattelenkin, on reaktiona lähinnä kiihtynyt pulssi, paniikki, hermostuneisuus, ärsyyntyneisyys ja vittuuntuneisuus.

Jostain syystä mikään ei etene mihinkään. Kaikki toimet joihin tartun, eivät tunnu liikkuvan tai kehittyvän.

Sen lisäksi kämppä on täysi kaaos, kun en saanutkaan tarvittavia kalusteita vielä.

En pysty keskittymään mihinkään. Pimeys verottaa omansa.

Ennen ei ole ollut tällaista oloa, että hermostuu heti, kun ajattelee keskeneräisiä asioita. Saati jos tulee jotain uutta, pientäkin, palaa heti hermo.

Olen kireä ja tiuskiva. Välillä hyvällä tuulella, mutta...

Ehkä osin myös siitä syystä, että on antibiootilla eikä pääse liikkumaan on vähän on the edge.

Toinen minkä olen huomannut - ja josta jollain tasolla huomautettiin kommentilla: "oot nykyään nii pintahomoo" - on se, että olen siirtynyt jotenkin kevyempään mielentilaan tässä syksyn mittaan. En enää jaksa ympärilläni ihmisiä, jotka ovat huonolla tuulella, negatiivisia, kyynisiä tms. Kyllä, olen vieläkin itse tuota kaikkea, mutta huomaan vain, että olen mielelläni hyvällä tuulella miettimättä syvällisiä ja vaikeita asioita, kuin käytän aikani maailmasta angstaamiseen. Kevytmielisyyttä.

Eihän se minulta aivoja mihinkään vie, jos välillä antaa itselleen välin luvan vain olla ja nauttia ilman sen suurempaa tarkoitusta.

Ristiriitainen bloggausko? On kivaa syksyä, mutta sitten stressaa. Ehkä yhteys on siinä, että olen siirtänyt energiani mielialastani ja fyysisestä kunnostani huolehtimiseen ja siinä samalla on jäänyt opinnot vähemmälle. Tasapainon löytäminen eri osa-aluiden välille on hankalaa.

"Väitöskirjassaan vuodelta 1944 professori L. A. Puntila[9] erittelee ruotsalaisuuden vaikutuksia Suomessa ja eritoten 1800-luvun loppupuolen svekomaanista liikettä. Puntila luettelee joukon ajatuksia, jotka hänen mukaansa edustavat Freudenthalin maailmankuvaa äärimmäisellä tavalla. Puntilan mukaan nämä Freudenthalin teesit olivat:

* Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin valtiaskansa;

* Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat, luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria;

* Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat turaanilaiseen kansansukuun, ei ole erityisiä luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla;

* Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän taipumusta itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalaiset ja ylipäänsä koko turaanilainen suku;

* Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja muille kansoille;

* Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri on alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on hänestä jäljessä."

lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Axel_Olof_Freudenthal

Mukavanoloista ajattelua. Pakkoruotsikeskustelua ystävän kanssa. Tämä heppu nousi esiin. Yo-ihmisillä on niin kovin mitään järkevää tiistaiyötekemistä. Kuinkahan paljon aikansa yläluokka oikeasti kysyi alemmalta kansanosalta, että mitä mieltä nämä ovat, vaan laittoivat sanoja näiden suuhun? Tiedettä tiedepiireille...näinhän se on nykyäänkin kyllä...

Ah ja tietysti, RKP jakaa vieläkin Freudenthalin nimeä kantavaa mitalia ihmisille, jotka ovat edistäneet ruotsin kielen asemaa suomessa. Lipponen on saanut mitalin 2007. Voisi kysyä, onko hän samaa mieltä mitalinsa nimikkohahmon ajatuksista vai kantaako muuten vai kivaa prenikkaa...

Osmo Soininvaara kirjoittaa mielestäni, no ei säkenöivästi, mukavan kiihkottomasti ruotsin kielen asemasta.

http://www.soininvaara.fi/2009/11/23/2440/

Itse en kommentoi sen enempää :)

"Et kai sä vaan luulet että oot mua jotenki parempi?!"

Olen keskiluokkaisesta perheestä, sellaisesta, jossa kaikki käyvät lukion ja isit ja äitit ovat töissä laman läpi (esimiehinä ja johtajina ja hyväpalkkaisina duunareina), kaikilla äidin puolen ihmisillä on omat talot, pari autoa jne. Suurta suomalaista keskiluokkaista sukua, velat maksettuina.

Ystäväni tulee Valkeakosken lähiöistä, joissa hänen mukaansa pääasiallinen elinkeino on valtion tuet ja viihteenä baarit. Jos saan yleistää, niin sitä peruslähiöelämää, alemman tulo- ja koulutustason ihmisiten massaa. Epätoivoisuutta ja katkeruutta. Alkoholismia.

Tuossa karrikoiden meidän erilaiset taustamme. Molemmat olemme tällä hetkellä yliopistossa ja menestymme tässä maailmassa. Molemmat ovat ehtineet saada jo nimensäkin painettuun tekstiin, jonka ovat itse kirjoittaneet.

Ystäväni kuitenkin "valitti" sitä, miten vaikeaa on nousta sellaisesta sosiaalisesta piiristä, joka katsoo "petturia" pahasti eikä hyväksy yksilön sosioekonomista nousua. Sama ryhmä myös, sen sijaan että tukisi, vetää mielellään toista takaisin alaspäin. Ystäväni tuntee elävänsä ristipaineessa sen kanssa, että omaa mielihalua päästä elämässä pitkälle, mutta ei halua etäännyttää sillä vanhaa elinpiiriään.

Itse taas tulen ympäristöstä, jossa tuki on sanatonta. Tai siis, elämässä eteenpäin meneminen on normi. Jos et jostain syystä halua tehdä mitään, sitten aletaan kyllä sinua kammeta aktiivisempaan elämään.

Kyse lienee siis, ei niinkään yksilön edellytyksistä vaan ympäristön asenteesta. Opettajan kyllä tiedostan tämän, koska lapsesta vain näkee millaisella asenteella kouluun suhtaudutaan.

Osin en täysin ymmärrä, enkä tiedä voinko ymmärtääkään, ystäväni ongelmaa, sillä jos elämässä jotain haluaa, kannattaa sitä tavoitella. Ei ole järkeä ankkuroitua toisiin ihmisiin, varsinkaan, jos näiden vaikutus on negatiivinen. Mutta kuten sanottu, tulen ympäristöstä, josta en joudu pyristelemään irti. Olen toisinaan hieman järkyttynyt siitä, miten erilaista elämää ihmiset ovat lapsuutenaan viettäneet ja viettävät. Omani ei olekaan kaikille se normaali.

Ja niin, tuon alun lauseen, et ole parempi jne., sanoi minulle isäni kännispäissään vuonna 2004, ensimmäisenä yliopistovuotena.

Hirveän julma kommentti, mutta ymmärrän isääni. Hän on mies, joka tulee juurikin sellaisesta ympäristöstä, joka on tukahduttanut. Isäni olisi päässyt taidoillaan paljonkin pidemmälle, mutta painolasti oli liian raskas. Onneksi lapsenlapset ja ikä ovat muuttaneet isäni täysin viimeisen neljän vuoden aikana. Mukava ihminen. Ei hän vieläkään kyllä ymmärrä yhtään, millainen on yliopistomaailma ja millainen on minun elämäni siellä ja toisaalta homomaailmassa. Olen hänelle ehkä täysin vieras ihminen, vaikka hän minut osin tunteekin paremmin kuin minä itse :)

"Hei. Raapasin autoasi. Ota yhteyttä XXX"

RaapaIsin autoANNE. Ottaisitteko yhteyttä XXX

Noin itse olisin kirjoittanut.

Kun kielinatsi päässä hiljeni, aloin kirota lisävaivaa. Onneksi edes lappu jätetty ikkunaan, jotta tiedän lähettää laskun.

Mahtavatkohan ihmiset hahmottaa kuinka paljon opettajat oikeasti joutuvat osallistumaan säästötalkoisiin? Tuntuu, että opettajista on sanottavana vain pitkät lomat ja lyhyet päivät ja "kaikki nyt osaavat opettaa".

Asiasta hyvin blogissa:

http://www.properuskoulu.net/

lainatakseni:

"Ennen lomautuksia joka kunnassa opettajat on vedetty kuiviin, sitten vasta lomautetaan.

1. Opettajille tehdään aina raju palkkaleikkaus. Ensin viedään tuki- ja kerhotunnit pois. Sitten viedään jo varsinaisia opetustunteja.

Julkisuuteen sanotaan aina, että tuntikehystä leikataan, millä hämätään niitä ihmisiä, jotka eivät tiedä opetusalasta mitään. Tuntikehyksen leikkaaminen kuulostaa neutraalimmalta kuin, että opettajilta viedään tunteja pois eli lapset saavat vähemmän opetusta. [ja tähän lisään, että jokainen pois leikattu tunti tarkoittaa luokanopettajan palkassa noin 90-100 € kuussa]

2. Luokkia yhdistellään, jotta saadaan isompia opetusryhmiä, mikä merkitsee opettajille enemmän työtä.

Jälleen kerran niitä, jotka eivät tiedä asioista mitään, hämätään. Kuntatyönantaja ei koskaan tällaisissa tapauksissa sano halaistua sanaa sitä, että opettajia potkitaan pois. Kun kolme luokkaa yhdistetään kahdeksi, niin yksi opettaja saa potkut, sillä siisti.

3. Sijaistamisesta luovutaan. Opettajat hoitavat kahta, parhaimmillaan jopa kolmea luokkaa, kun sairastuneiden opettajien tilalle ei palkata sijaisia.

4. Erityisluokkia tai -kouluja lopetetaan, ja oppilaat tungetaan tavallisiin luokkiin. Liuta päteviä erityisopettajia saa potkut. Muiden opettajien työmäärä kasvaa, mutta palkka ei.

5. Aletaan ketkuilla virkavapauksissa. Kun opettaja hakee palkatonta lomaa ottamalla vaikkapa yhden päivän virkavapaan ennen joululomaa ja toisen sen jälkeen, opettajalta viedään pois koko loman palkka.

Kuntatyönantajan mielikuvituksella ei ole mitään rajaa, kun mietitään, miten opettajilta palkkoja voidaan leikata. Kokonaisuudessaan yhden opettajan palkkaleikkaukset merkitsevät nettona sellaista viittäsataa euroa per kuukausi, ja samaan aikaan on opettajan työmäärää kasvatettu "säästöihin" vetoamalla huomattavasti."

Mielestäni ei olisi mitenkään kohtuutonta koulujen ottaa käyttöönsä aktiiviset vanhemmat. Huoltajat jo nyt aktiivisesti valittavat, miten koulu lyö lyttyyn mirkapetterin uratoiveet minä milloinkin, joten ehkä koulujen pitäisi korrektisti aktivoida huoltajat ottamaan kantaa myös kuntapäättäjien toimiin - ja miksei myös valtiotahon päättäjiin tyyliin tuleva erityisopetuslainsäädäntö (joka on syvältä, ettei tavallinen ope edes tajua kuka sen sieltä on pystynyt kaivamaan...). Ehkä koulu voisi tiedottaa "tapahtuvien kuntapäätösten vaikutuksesta koulun toimintaan ja lasten kouluympäristöön ja oppimisen edellytyksiin".

Ehkä koulun tulisi pysyä korrektina. Ehkä ei.

Joo.

Olen viettänyt liian aktiivista elämää. Eilinen sairaspäivä yksin kotona.

Lost it.

Sen lisäksi, että vähän kipeäkin oli vielä, on niskat ja selkä jumissa, kun ei ole jumppaan tiistain jälkeen päässyt. Tuohon kun yhdistää sen, että yhtäkkiä pitikin vain istua kotona toimetonna, vaikka hukkuu hommiin ja sosiaalisiin tapahtumiin, nii vähemmästäkin alkaa päänalueen verenkierto häiriintyä.

Today I've got time and effort put aside to compose Mopsi again.

Tekisi mieli mennä kotipuoleen käymään, mutta ehkä vasta huomenna. Lepolepo, I know.

Eilinen oli kyllä outo, sanoisinko liskojen päivä. Ihan vähän sekava olo ja ... outo olo :s

Tänään sitte takaisin todellisuuteen. Olen näemmä viettänyt niin paljon muiden ihmisten seurassa, että alkaa yksinoleminen tuottaa vaikeuksia. Tiedä sitten onko tämä(kään) toivottava kehityssuunta. Ehkä se on ihan tervettä ja ehkä se tuottaa vaikeuksia vain, kun tulee sairasloman myötä yllättäen ja sotkee kaikki kuviot.

Ennen kyllä osasin vain olla...

Keitän kahvia, sijaan vuoteen ja nautin vähän aamupalaa. Sitten laittanen musiikkia ja yritän epätoivoisesti päivässä käydä läpi kirjallisen saksan kielioppia, joka on sinällään säännönmukaista, mutta säännöt ovat vain helvetin monimutkaiset. Kuten aina kieliopinnoissani, tyssää tämäkin sanaston puutteellisuuteen.

Pieni epilogi vielä kielen opiskelusta (sama pätee musiikkiin). Miksi opiskelemme koulussa ensin kielioppia ja muutamia sanoja ja kielen rakennetta tai musiikissa lähdemme nuoteista ja teoriasta? Oman kielemme opimme KUUNTELEMALLA JA JÄLJITTELEMÄLLÄ ja vasta sitten siirrymme paperilla erittelemään sitä.

Miksei vierasta kieltäkin voisi opetella samalla tavalla? Ihmiselle luonnollisemmalla tavalla? Musiikinopetuksessa on kai siirryttykin enemmän korvakuulolta soittamiseen ja musiikin tuottamiseen ennen tai vähintääkin suurissa määrin samaan aikaan kuin opetellaan teoriaakin.

Oma märkä uneni kielen opiskelusta olisi mennä ko. maahan taitavan opettajan kanssa, joka lähtisi päivittäin kanssani ulos ja kertoisi minulle mitä sanoa missäkin. Kuunnella kieltä käytettävän ja ehkä tankata sanastoa. Vasta kun olisi tukeva sanastollinen pohja ja kieli virittynyt korvaan, voisi lähteä purkamaan sitä osiin. Voi kuinka helppoa silloin olisikaan liittää kieliopin monimutkaisuudet johonkin valmiiseen kehykseen!

Nina Simone's Feeling good....

all edited out!

Uutisissa Sauli Niinistö vastailemassa lasten kysymyksiin Habbo-hotellissa. Niinistö totesi haastattelijalle, että vaikeita ovat kysymykset, vaikeampia kuin teidän esittämänne.

Olen täälläkin välillä ylistänyt lasten kanssa työskentelystä sitä, että palaute on aitoa, suoraa ja rehellistä.

Mietinkin tässä, pitäisikö meidän o i k e a s t i herkistyä kuuntelemaan mitä nuorillamme ja lapsillamme on sanottavanaan?! Nyt on pientä liikettä siihen suuntaan, mutta lets face it, aikuisten yhteiskunnassa elämme ja sen arvot ja tavat valitettavasti valuvat aina vain nuorempien ja nuorempien lasten taakaksi.

Mitä tulisikaan poliitikkojen vastailusta, kun kysyjä olisi lapsi? Mitä kultakielinen poliitikko sanoo lapselle, joka vain toteaa, että mun koulu lopetettiin ja nyt on huono olo ku joutuu kulkee pitkän matkan bussilla eikä nää äitiä paljoo enää sen takia. Lapselle ei riitä vastauksesksi, että asia on monimutkainen.

Aikuiset ovat helpompi pala poliitikoille. Meille riittää se esitys, kultainen kieli, kaunis hymy, jollakin tavalla loogiselta kuulostava selitys. Lapsi hyväksyy vain vastauksen, jonka oikeasti ymmärtää. Niin rautalangasta asiaa vääntävää poliitikkoa ei ole, koska asioiden toteaminen niin kuin ne ovat, on poliittinen itsemurha.

Lapset mukaan yhteiskuntaamme.

___

Hmm, oon tänään nauttinu viittä eri lääkettä :S

Aamulla Zolt vatsahappoihin (happosalpaaja, reseptilääke), parasetamolia särkyyn (kolmisen tabua, 1500 mg yht.), penisilliiniä (reseptilääke) ja kolmiosärkylääkettä (ardinex, ibubrofeiinia ja kodeiinia, saatu päivystyksestä joskus niskakipuihin).

Vasta toi kolmio sen verran lievittää kurkkukipua, että pystyn nyt, heti klo 20.43 laittamaan itselleni ruokaa. Nälkä tässä jo vähän onkin!

ja tää viiminen näemmä vähän nousee päähänki...olo ku parin punkkulasin jälkee...