Mopsi's

Something in my life is wrong. I feel bad. And I don't know what that something is. That is one reason why I feel bad.

Autum only or something more?

Lacking interest in living...not so good :S

En tiedä lieneekö syynä syys, mutta olen väsynyt ja vetämätön. Energia on kadonnut tyystin johonkin ja kylmyys laittaa haluamaan jäädä sisälle nököttämään.

Ärsyttävän flegmaattisen väsynyt olo :S

Internet tuhoaa äidinkielentaitoani!

Olen huomannu, että kirjoitan aina vain rennommalla otteella. Kuvittelin aikoinani olevani jotenkin immuuni kielen rapautumiselle ja internetkeskusteluiden luovan kielenkäytön siirtymiselle muuhunkin tekstiin.

Nyt olen huomannu, erityisesti blogissani, joka sekin kai voidaan kyllä laskea rennon kielen alueeksi, monissa kirjoituksissani, että joudun välillä ihan millisekunnin kauemmin ajattelemaan pilkun paikkaa tms. kirjoitusteknistä seikkaa.

Vielä ei ole mitään menetetty, mutta olen hieman järkyttynyt. Olen katsokaas aika natsi oikeinkirjoituksen suhteen ja vähän epäpedagogisesti suhtaudun oppilaiden tökeröön kielenkäyttöön (varsinkin, kun siitä selvästi näkyy oppilaan tekstiviestittely ja irc-chattäily).

Opettaja sisälläni kyllä yrittää kovasti antaa tilaa uudelle muuttuvalle kielelle, mutta silti tekee hieman tiukkaa välillä. Ja tiukkaa tekee välillä omankin kieleni kanssa, kun huomaan rentoilun siirtyvän jo englantiinikin.

Onhan se toisaalta ihan mukavaa käyttää kieltä luovasti. Sitä vartenhan se on, että omia ajatuksiaan ja tunteitaan pystyy välittämään ja kielen taivuttelu joka suuntaan mahdollistaa tämän toisinaan helpommin kuin sen pelkkä sanallinen sisältö. Puhekielisellä ilmaisulla saattaa olla paljonkin tarjottavaa kirjoitetulle kielelle.

Ainahan kieli on muuttuva ja elävä, ei sille kai mitään pidäkään voida. Mietinkin vain sitä, että kuinka tiukasti kirjoitettu ja puhuttu kieli tulisi pitää toisistaan erossa? En ole kielitieteilijä ja valitettavan vähän opettajaksi tiedän tai koulutukseemme edes kuuluu pohdintaa kielen tärkeydestä :/

Yllättävän vähän ihmiset yleensäkään pohtivat kieltä. Outoa siinä mielessä, että se on se väline, jolla oikeastaan tavoitamme toisemme. Melkeinpä jopa ainoa väline.

"How the hell you finns can learn this language?!" kysyi uusi tuttavuuteni, joka on tullut Suomeen pariksi vuodeksi opiskelemaan. Niin näin, kumman kielen hänelle opettaisin/-mme?

edit: tästäkin teksitistä korjasin kaksi suoranaista virhettä, jotka johtuvat puhekielisyydestä ja muutenkin teksti on tökerön keskustelumaista, puhutunoloista. Ei ollenkaan sitä eksaktia mukavaa luettavaa, jota kirjoitan muualla. Pitäisikö ollakaan, on tietysti hyvä kysymys...

one 0 one social studies, I know, but still gonna ponder on this...

Vangit ovat vankilassa, koska ovat rikkoneet "yhteisesti" sovittuja normeja. Samat yhteisesti sovitut säännöt mahdollistavat heidän sinne lukitsemisensa.

Bloggaus on Therouxin dokkarin ajatuksista lähtenyt. Kaveri vieraili vankilassa. Pahimmatkin vangit ovat vain ihmisiä.

Jotenkin ajatus siitä, että osa ihmisistä asuu kopeissa, koska eivät ole pelanneet sääntöjen mukaan, häiritsee. Jokainen vanki osoittaa, että yhteiskunnassa itsessään ja myös niissä säännöissä on jotain vikaa.

Onko ihmisten kustannuksella oikeus tyytyä sellaisiin kompromisseihin, että suurin osa pystyy niihin mukautumaan, mutta osa kuitenkaan ei?

Ok, vähänhän tässä on tällaista utopian maalailua, maailmanrauhaa jne.

Häiritsee vain elää yhteiskunnassa, johon kaikki eivät kykene sopeutumaan ja toisaalta, mitä se kertoo minusta, että sopeudun.

as said, one0one...nothing new under the sun :)

En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi olen kateellinen ihmislaatu? Olen kateellinen monille ihmisille. Yleensä ihmisten parisuhteista tai varallisuudesta tai koulutuksesta.

Kadehtimisessa ei ole mitään järkeä. Ja siitä tulee aina paska fiilis.

Silti...

Saatanan ärsyttävääää.

___

Elämän filosofiaa arkisesti: joka kerta kun avaan jääkaappini, kiroan kun siellä ei ole valoa...moon kuitenki järkeilly tän nii, että jos se jaksaa aina vituttaa, nii on elämässä pienet murheet

Sopiiko tää mun muihin valituksiin? No siinä mielessä, että eihän mulla oikeesti oo ongelmia :)

Vaikka subjektiivisesti kyllä on, paljonkin...

Hahahaha!!!

Ratkaisin sisustusongelmani! Enää pitää miettiä toteutus, mutta se on vain hauskaa!

Hahhaaa!

Kohta on isot kaiuttimet ja ehkä saan tänne ruokapöydänkin mahdutettua. Ei kauhean huono saavutus saada nätisti ja toimivasti 27 m2 yksiöön 160 cm sänky, sohva, piano, kirjahyllyy, 42 " ja tommoset helvetin isot möhkälekaiuttimet...

...tosin vasta toteutuksen jälkeen näen, miten hommo skulaa niin esteettisesti kuin funktionaalisestikin...anttas katto, anttas katto

___

Toiseksi olen todennut, että haluaisin ehkä vapaamuotoisen duunin. Opella on ihan kivasti aikaa, mutta ehkä haluaisin omaehtoisempaa. Tyylii luennointia tai suunnittelua tai semmosta, että väliin paahtaa viikon kellon ympäri ja sitte viikon loma. Jotain konsultointia, sisustussuunnittelua tms.

Opettajan duuni ei ny paha oo, mutta se ei kustanna mun elämäntyylitoiveitani. Toki pystyn toteuttamaan oikein mukavan elämän silläkin palkalla, mutta loft hesan keskustasta jää saamatta :P

Enkä missään perähikiällä haluaisi asua, sori nyt vaan. Puolensa siinäkin, mutta olen enemmänkin kaupunkiasuja, joka haluaa joskus päästä luonnon rauhaan. Siihen riittää oma tai ystävien mökki.

Tässä kun on tämä tuttavapiiri radikaalisti alkanut laajentua, olen todennut, että normaali officetyö on aika passee monin kohdin. Tosin homopiirit ovat täynnä taiteilijaa ja teatteria ja sen semmosta, joten ajat ovatkin vapaita.

Mutta...ehkä tää pointti on se, että oon nähny muitakin tapoja tienata elantonsa ja elää elämänsä, ku se kellokortti ja toisaalta, tavannu ihmisiä, jokka sanoo, että senku kokeilet ja kannustavat sitte. Puhumattakaan, että ku on ihmisiä miljoonalta eri suunnalta, on aina joku, jolta kysyä että mitäs mieltä oot...

Ei sitä turhaan sanota, että suhteilla pärjää. Enkä ny tarkota sitä, että isin kaveri ottaa duuniin vaan ihan sitä, että on mahollista saada uusia näkökulmia ja tietoa.

___

Ah, fiilistelen vieläki tota yksinkertasta ratkasua, jonka keksin! Tykkään pähkinöistä ja niitten pureksimisesta!

Voi ny herran jestas sentää. En lähtenyt eilen baariin. Obviously olin väsy ja lompakosta löytyy enää vuori, joten ei.

Mutta kauhee morkkis :D

Sain kutsunkin lähteä ulos, mutta ei. Siis hyvä etten lähtenyt, kun tänään täytyy mennä kotipuoleen juhlistamaan isäni '70- ja '80-luvun virheitä, mutta silti...oisin halunnu iha vähä kuitenki!

___

Huoh...nooh, kiusasin uutta Afrikasta Suomeen eksynyttä tuttavaani. Hän nauttii suomen kielen opiskelusta ihan helvetisti: "How the hell you people ever can learn finnish?!".

Jep, helppoohan tää o, mitä sä vineet? ;P

Nyt sitten juon kupin kahvia. En ole varmaan ainoa, joka juo kahvia, jotta vatsa toimisi vähän paremmin. Säälittävä syy tuhota vatsalaukkunsa :)

Stellalle pieni bonus väikkärikannustuksesta.

Rokkihomolle toteen, että oon samaa mieltä verotuksesta, vaikka jossain vaiheessa uraani mun varmaan tarvii olla eri mieltäki, noi työn puolesta.

Koskas martin sattuu samaan pöytään baarissa? Tai no, koska mä satun baariin :D

Perjantaista vielä, ja kiitos seurasta kaikille, sen verra, että mä olin vähä pihalla. Pöllähdin outoon semmoseen hesan taiteelliseen homoscenen kermakerrokseen (oikea luonnehdinta?) ja olin vähä out of it. Olin seurassa, jonka tunsivat kaikki ja joka tunsi kaikki. Sitten hieman tietoisena siinä killun, kun kaikki katsovat pitkään, että kukas tuo blondi homopoika tuossa on pyörimässä :D.

Moments of self-awareness.

Mutta ihan hauskaa katsoa. Baarielämä ja mama varsinkin ovat sellaista suurta teatteria. Jotenkin hieman jopa surrealistista, mutta toisaalta surullista, sillä näyttelijät ovat oikeita ihmisiä näyttelemässä omaa elämäänsä. Näy ja tule nähdyksi. Vähän outoa. En tiedä, pystynkö käymään paikoissa, jotka kutkuttavat sosiologia sisälläni. Unohtuu kokonaan se partyhardy, jos oon liian selvänä siellä. Silmä vaeltelee ihan väärissä asioissa :9

Loppukaneettina syvällinen ajatus:

Ja herranisähemmetti sentään, miksi joka baarissa kuohuvana on Freixenetin kissankusta, pthyi. Köyhä olen ja kohteliaisuudesta join, muttei se hyvää oo...

Puolimatka, turkulainan mover'n'shaker tienäsi vajaat 9 miljoonaa pääomatuloina.

Mä tienaisin opena peruspalkalla tommoset 30-35 donaa palkkatuloina.

Molempien veroprosentti ois osapuilleen sama, mun ehkä jopa korkeempi.

Siis miksi näin?!

-Pelleilin kielini kanssa hissin peilin edessä.
-Sulloin vahingossa vessapaperirullan pesukoneeseen.
-Peilasin pitkään ja hartaasti stockan alakerrassa kunnes joku veti peilin auki ja kysyi sen takaa, että voinko auttaa. Vahtimestarilla oli ollut hauskaa luukkunsa takana.
-Pudotin pyykit vessanpyttyyn koneen sijaan.
-Kaukosäädin jääkaapissa.
-Etsinyt päässä olevia silmälaseja - kerran kauankin...
-Laskenut taululla matikantunnilla laskun 10:4=2 ja ollut siihen tyytyväinen.
-Unohtanut oven auki kokonaan, useamman kerran...siis AUKI. Mikäs siinä, keskusta on turvallinen paikka asua.
-Kategorisesti ajaessani oikea on sama kuin vasen
-Aina aerobicissa...muut vetää, mä pyörin yksin ympyrää.
-Kun unohdin millä sivulla keittiötikkaiden portaat olivat ja astuin tyhjään - perseelleni lattialla.
-"Käytkö useinkin täällä?" - Antti Asplund parka joutui todistamaan minun ensimmäistä dtm-kertaani.
-Läskin yläasteella auton keskinopeudeksi suuremman nopeuden kuin huippunopeus oli ollut. Isäni ei ole nauranut yhtä makeasti sen jälkeen.

ja monia muita on ja tulee oleen :)

dtm masensi. nuoria ihmisiä lääppimässä toisiaan. haluisin ajatella, ettei vaan mun paikka, mutta oon vaa kade.

"susta tulee katkera vanha ämmä" sano seuralainen.

Oikke.

tapaan ihmiseni mielelläni jossain muualla kuin alipainoisten prettyboyhomojen joukossa...kateellinen, katkera? ehen.

valivali :)