Mopsi's

jesh, mulla on KAIKKI possuflunssan oireet...wuhuuu

___

edit:

raahauduin lääkäriin kun aamulla totesin, että kas, kitarisat turvonneet kaksinkertaisiksi ja peittyneet valkoiseen kerrokseen. lääkäri oli angiinan kannalla, joka on helppohoitoinen. varmuudeksi labrat, ettei satu olemaan mononukleoosi, joka taas ei ole helppohoitoinen (tai no, virusperäisenä ei-lainkaanhoitoinen).

sitä odotellessa ihmettelen, että miten viiiiitun kipeällä kurkulla niellään näitä sukellusveneen kokoisia tabuja :S:S:S

Menen töihin - kipeähkönä. Ei saisi. Ei vaan saisi. Mutta...niin hankalaa olla menemättä :S

Lyhyt päivä vain, helppoja tunteja, ope ei puhu paljoa, että ääni vähän säästyy.

En tartuta ketään.

Vastuutonta? Ehdottomasti.

Huoh. Menen silti.

...saa haukkua, luen ne vasta työpäivän jälkeen (jos olen hengissä vielä...)

Olen töissä taas pari päivää. Mukava luokka 8-vuotiaita. Eloisia, mutta sillä hyvällä tavalla. Onneksi on kuria pitävä opettaja (vaikka nainen onkin, hekoheko...).

"meillä on sitten semmonen käytäntö, että jos ope on kaksi kertaa sanonu jonku nimen, eikä se kuule tai tottele, tulee 30 minsaa jälkkää heti".

Olin ilmeisesti liian lepsu, kun poika tuli tuon sanomaan. Mukavaa olla luokassa, jossa natsi-mopsikin voi olla lepsu. Mukavasti luokka kyllä oli. Opettaja vain oli niiiiin käsittämättömän väsynyt (huonosti nukuttu yö, herääminen pimeään aamuun :S), ettei jaksanut naputtaa mistään. Pääsi välillä yltymään lauluksi oppilaiden meno (joskin välillä laulu oli ihan oikeaa laulua ja mikäs minä olen oppilaiden joululauluilua kuviksen tunnilla estämään...ilmaiskoon itseään kokonaisvaltaisesti :)

Mutta bloggaukseen...

Katsekontakti. Ja ei, en valita siitä, että oppilaat eivät osaa katsoa silmiin, jos kättelee.

Harva tajuaa, kuinka valtavasti katseessa vaihtuu informaatiota ja vielä sitä monimutkaisinta sosiaalista laatua. Infoa tulee niin valtavasti, että se vie paljon aivojen kapasiteetista.

Koulussa open on hyvä tiedostaa, että jos oppilas ei jotain hommaa osaa ja siitä vaikka kysyy, ei vastauksen prosessointia helpota se, että odottaa oppilasta katsellen. Oppilaan kaikki energia menee opettajan katseen tulkintaan. Tämän näkeekin ihan suoraan, kun oppilaat pohtiessaan katselevat katosta lattiaan ja välttelevät katsetta.

Itse yritän aina välttää tilanteen katsomalla jotakin muuta tai käyttämällä huomioni odotellen johonkin muuhun.

Monet varmaan muistavat omalta kouluajaltaan opettajan odottavan tuijotuksen poltteen?

Pienten oppilaiden kanssa törmäsin taas täyteen käsittämättömyyteen henkilökohtaisesta tilasta. Oppilas saattaa tulla ja änkeä kylkeen tai laittaa kätensä opettajan jalalle tai mitä vain. Sitä näin vanhempien oppilaiden kanssa ei tapahdu. Ihan normaalia, mutta vähän outoa.

Ja joo, mun päälle yskittiin huolella. On valmiiksi kipeä olo (ehkä valtava univelka vain).

Kyllä kai opettamisesta voisi nauttia, jos oma luokka ja saisi kaikki käytänteet toimimaan. Tällä tarkoitan sitä, että oppilaat hoitaisivat itsensä ja omat asiansa, luokka olisi tarkkaan järjestetty ja kaikki olisi omilla paikoillaan, oppilaat jaettu ryhmiksi, joista kullakin oma vastuualueensa jne. Tuokin luokka, jossa olen, on kaaosta. Roskaa ja turhaa tavaraa pitkin poikin. Ärsyttävää.

Nyt vähän ruokaa ja sitten koomaunet...aivot huutavat kuolemaa...

___

edit: koomaherääminen...niska ja kurkku kipeät, eka vaan huonosta asennosta, mutta toka...en haluu tulla nyy kipeeksi!

harkitsen semivakavasti, että ilmoon, etten pääse huomenna, mutta toisaalta...ymmärrän miksi opet menee kipeenä töihin...on vaa helpompaa. ope ei oo missää tiskil, mihin voi ottaa jonku suht helposti siihen sijaiseksi. ja sijaisen sijainen...jei.

ehkä pakko jättää aerobic ja kuntopiirikin väliin :/ tulee morkkiskin vielä...vittua sentää ny

ja huomenna koulussa JOULULAULUJA musatunnil....aaaaargh ne soi päässä jo valmiina :S

How often do you do something j u s t because you can?

Kirjoittelen tässä luentopäiväkirjaa, tai no paremminkin tutustun luentomateriaaliin, jotta aivoni työstävät raakamateriaalia, joista sitten voin säkenöivät huomioni tehdä.

Uusi ajatus minulle, mutta jotenkin...ei kuitenkaan, ilmiselvä, miksi en ole asiaa näin päin ajatellut koskaan -fiilis.

Siis se, että koulutus on itsessään muuttunut - lainatakseni luennoitsijan sanamuotoja - institutionalisoitunut (kullttuuripääomaksi) yhteiskunnassa, jonka avulla voidaan legitiimisti perustella ja vahvistaa muita pääoman lajeja, kuten taloudellista valtaa ja sosiaalista arvostusta. Koulutuksella perustellaan yhteiskunnan eriarvoisuutta (vaikka teoriassa Suomessa kaikilla on yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet koulutuksen hankkimiseen).

Näinhän asia on, suoraan sanottuna esim. poliitikkojen suusta monella eri tavalla: "eihän kaikki voi olla maistereita, tarvitaan myös siivoojia", "tarvitaan koulutusta, jotta pärjätään kilpailussa" jne.

Koulutus on todellakin todella näkyvä, mutta minulle näkymättömäksi jäänyt eriarvoisuuden ylläpitäjä. Olen jotenkin uponnut koulutusmantraan ja siihen uskoon, että koulutus on hyvä, kaunis ja välttämätön. Ja vaikka tiedostan omalta kohdaltani sen, että yleneminen koulutusportailla on minulle suurissa määrin ihan tietoista statuksen hankkimista siinä missä se on myös tiedollisen pääoman hankkimista. Silti en ole tullut suoraan ajatelleeksi sitä, että se koulutusrakenne, jonka sisällä toimin, itse asiassa hajottaa omalta osaltaan yhteiskuntaa ja ylläpitää luokkajakoa (sallittakoon marxilaisuus pienenä vilahduksena).

Oma pohdintansa on tietysti siinä, että voiko mikään ihmisyhteisö elää ilman, että sen jäsenet eriytyvät ja ennen kaikkea hierarkisoituvat.

Omassa ajattelussani, niin poliittisesti epäkorrektia kuin se onkin ja minusta elitistipaskan tekevää, on olemassa monen kerroksen väkeä monista eri syistä ja että itse kouluttaudun kiivetäkseni yhteiskunnallisessa statusportaikoissa vähän ylemmäs. Outoa on kuitenkin, että vaikka tavallaan olen hyvinkin suoraan tämän asian näin ajatellut, en ole kuitenkaan koskaan ajatellut koulutusta yhteiksunnallisesti eriyttävänä ja ehkä hajottavan tekijänä (negatiivisena), vaan ajatellut sen olevan nimenomaan päinvastainen tekijä, mahdollistajana nousta yhteiskunnassa ylöspäin (positiivinen tekijä). Oudoksun omaa sokeuttani, mutta sitä varten kai kouluttaudunkin, että näkökulmani (omaankin) elämään(i) laajenevat...

___

edit: ymppään vielä tähän bloggaukseen ihmettelyn (no joo tiesin että näin toimitaan monesti) siitä, että kuinka paljon eri tahot, projektit, yhteisöt, yhdistykset, kunnat, valtio(kin), tutkimusryhmät jnejnejne. painivat sen ongelman kanssa, että jää rahaa yli projektin jälkeen tai välitavoitteen tai vuositilinpäätöksessä ja sitten pohditaan, että mihin ylimääräinen raha sullotaan, jotta ei seuraavat tuet jää liian rikkauden takia saamatta.

Koko EUhan pyörii tukirahoilla, joten voisin kuvitella tämän systeemin tällaisenaan olevan aika helvetinmoinen tehoton rahasyöppö. Rahaa on, mutta se pitää käyttää tai piilottaa, jotta sitä saa lisää. Outoa ja tyhmää. Ja oon tämmösen asian tiennyt, mutta nyt vasta törmännyt siihen käytännössä, jolloin sen idioottimaisuus konkretisoituu, varsinkin kun ajattelee laajemmassa mittakaavassa ja rajallisten resurssien maailmassa: rahaa vaan määrä x ja silti osa sulloo sitä johonkin, jotta saa varmasti sitten lisää...oisko vaihtoehtoa, jossa rahaa ei tarttis piilotella ja tuhlata, jotta sitä saa LISÄÄ?

Herätys ei toiminut. Ei tärkeää menoa onneksi ollut, vain homoja ja kirpputoreja. Arjen kierrätysteko.

Silti.

Minä en mokaile heräämisessä. Kirppikset menivät kahvin voimalla.

Pysähtynyt harmaa maanantai. Niin sunnuntaifiilis ettei mitään rajaa. Aivot eivät tunnu vieläkään olevan tässä maailmassa.

Onneksi seura oli hyvää. Kello on neljä kohta. Söin vasta. Pastaa ja kanaa. 400 gramman marinoitu fileepakkaus oli vain 2.35 euroa Salessa. Ei paha hinta. Jopa minä raaskin ostaa ja hyvää kanaa olikin. Normaalihintaistakin vielä eikä vain tarjous.

Katselin kirpputorin ikkunaa keskustassa ja vanhempi naishenkilö totesi, että mene sisään vain, siellä on paljon kaikkea mukavaa ja kaunista. Totesin vain hymyillen, että kiitos käyn säännöllisesti :)

Oudun piristävä yhteensattuma. Olen hiljaisesta luonteestani - vai onko se vain mielikuva, joka minulla itsestäni on - huolimatta kuitenkin sitä kansaa, joka toivoisi enemmänkin pientä arkipäiväistä sananvaihtoa tuntemattomien kanssa. Ei kauhean suomalainen tapa. Arjen pieniä yhteentörmäyksiä.

Huomasin ihastelevani seurani kroppaa tänään. Kaunis ihminen on kaunis ihminen. Arjen estetiikkaa.

Istun pimeässä huoneessa. Plasma jauhaa kuvaa taustalla ja ikkunoista valuu harmaata valoa vähän sisään. Niin todella pysähtynyt päivä. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Arjen harmaus.

Kokous illalla. Ihmisiä. Saisikohan heiltä energiaa? Huomenna pitäisi aktivoitua tekemään 20 minuutin esitelmä. Olen jäljessä aikataulusta. Onneksi noin lyhyeen esitelmään ei paljoa vaadita. Toivottavasti power point toimii. Arjen työtä siis, ja toivottavasti saan sijaisuuden tai pari. Lontoo on kallis paikka. Arjen köyhyys.

Sinne menen joulunaikana. Majapaikkani hallitsija haluaa Suomeen jouluksi. Itselläni ei ole suunnitelmia. Olisin oikeastaan voinut nauttia joulun Lontoossa. Nyt lennän loskan ja pingviinien maahan. Käyn ehkä yhdellä jossain. En vietä joulua tänä vuonna. Ainakaan ihmeemmin. Haluan nähdä mitä tapahtuu kaupungissa silloin, kun kaikki ovat rakkaiden ja läheistensä kanssa syömässä ja nauttimassa kaupallisuudesta.

Olutta. Arjen b-vitamiinit. Ehkä nautin olutta. Ehkä ruusunmarjasellaista, joulun kunniaksia vähän väriä. Tai sitten pullo punaviiniä, juustotarjotin ja hyvä elokuva.

Ehkä koodista villiä seksiä. Hah, ruoska ja valkoinen parta. Ehkä vain viini. Ehkä otan viinin ja menen äitini luo. Hän on aaton yksin. Hyvää ruokaa ja elämän purkamista puolin jos toisin. Ehkä ei kuitenkaan. Mitähän sitä tekisi? Arjen valintoja.

Kevät. Juhannus. Uusivuosikin. Pride. Työt ja väikkäri ja liikunta ja ihmiset. Arjen...Arki. Aika kuluu kauhean nopeasti.

Mopsi, snapsi ja tanssihirviö vapaaksi!

Moon tässä ku yrittää juoda kohtuullisesti ilmasen(kin) viinan bileissa todennut, että alan sopivasti himmata siinä vaiheessa, kun on se rento bilevaihe menossa ja sitten pysyn siinä.

Mennyt bileet tanssiksi viimeaikoina. Great fun!

Parasta on vaan vetää täysillä ja pitää hauskaa :)

...mukava huomata myös, että ihmiset tuntuvat pitävän meikäläisestä viihteellä...olenkohan jotenkin kenties iloisen energinen? Ainakin lääppivä ja halaileva ja ilkeästi seinäkukkasia tanssilattialle raahaava...sori kundit, mutta ei kannata vaan tapittaa seinustalla!

Kuvassa on keväällä kirpparilta löytämäni 3-osaisen puvun housut ja liivi. Takki on kiva yksirivinen 2-nappinen ja aika osuvasti nykyajan leikkausta. Itse puku on alunperin Anikaistenkadun pukumyymälästä vuodelta jotain ennen kristusta...

Otin liivin molemmista kyljistä sisään. Ompelin sormet verillä punaviinissä eilisen illan, mutta nyt liivi istuu juuri oikein (joskin saumat ehkä pitää vielä silitellä uudestaan...).

Henkseleineen (jotka ovat muuten erittäin kivat käyttää, paljon mukavammat kuin vyö ja pukukin näyttää stailimmalta) maksoivat 2 euroa pelastusarmeijalta ja tuo puku 12,5 euroa. Ei paha, varsinkin kun housut istuvat TÄYDELLISESTI ja ovat mukavan väljät ja silti takamuksesta istuvat nätisti.

Katselen pikaiseen räpsättyä kuvaa (joka täällä rajattuna) ja totean, etä oon mä 7 vuodessa saanu itteleni ihan kivan figuurin aikaseksi 103 kg lukioaikaisesta elopainosta :)

Löytöjä, löytöjä...

Jos blogiani lukee edes satunnaisesti, saati täikammalla, lienee suhteellisen helppo tunnistaa meikäläinen.

En ole koskaan erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen, mitä asioita kerron itsestäni. Enkä sinällään koe sitä edes tarpeelliseksi. Mopsi on mopsi netissä, minä minä livenä. Sama asia nuo eivät kuitenkaan ole.

Välillä kun lukee blogeja, tulee kyllä mieleen, että tuon ja tuon ja tuonkin tiedon kun yhdistää, nii aika helpolla ihminen on löydettävissä.

Asiaa helpottaa vielä nykyiset Facebookit ja Qruiserit sun muut, joissa on paljon tietoa ihmisestä ja yleensä valokuvakin.

Jos nykypäivänä haluaa pysyä anonyyminä, ei kannata omistaa tietokonetta.

Oli sitten ihan pakko alkaa sisustaa kämppää, vaikka ei vielä ole hajua kaikista ratkaisuista. Nyt on yhden kirjahyllyn kamat pitkin mäkiä ja kauhee sekasorto muutenki. Kalusteet missä sattuu. Ja mun neuroottinen mieleni - joka tiesi kyllä virheeksi alottaa ennen ku on mahista saada kaikki kuntoo kerralla - huutaa kuolemaa nii yleensä ku sisäsenä äänenä mulle.

"Idiootti sä tiesit tän, ny sitte kärsitää molemmat!"

Mulla on kivat sivupersoonat. Ei ne ois voinu millää olla mukavampii ku mä - ees vähän vähemmän kyynisiä idiootteja :)

Eipä kai.

Join viiniä lohdutukseksi ja kävin ihmettelemässä Sussun keskiviikkoelämää. There is none.

Väikkärillä torjuin iskuyrityksen. Jotain hyötyä siitäkin. Miksi homot aina laittaa naisensa iskemään itelleen miehen? Toki mä tiedän, että jos itse iskee, on parasta olla hyvää pataa homon hägin kaa (ja mielellään jo ennen iskemistä - tie homon sydämeen on fäghägin kautta kulkeva...). Ihan rauhassa istuin yksin, ehkä vähän ylipukeutuneena sussuun ja alipukeutuneena talveen.

"Hei, ajateltiin tossa, että ollaan lähdössä jatkoilla ja pyydetään sua mukaan. Mitä sä muuten kirjotat, laulujen sanojako?"

"Suunnittelen väitöskirjaani"

"Ai...jaaa..nii, aattelin et ehkä ristikkoa tai jotain semmosta...no niii. Mikä aihe?"

"*mental sigh* Koulujen johtaminen"

*viisi minuuttia herkkää keskustelua siitä, miten olen itse aikoinani alakoululaisena (!?) kokenut kouluani johdettavan.

"No me tästä lähdetäänkin sitten jatkoille."

"No heihei :)"

Nautin aina näistä ristiriidoista. Istuin siinä tiukanpiukassa avonaisessa t-paidassa ja pienessä mustassa villaliivissä paksu blondi hiusreuhka silmillä. Jostain syystä sussu osoittautui hyväksi pohdintapaikaksi. Ihmiset siellä aktivoivat meikäläisen aivoja pohtimaan, ei ehkä koulujen johtamista, mutta ihmisten käytöstä yleensä.

Ja johtaminen on vuorovaikutusta.

No. Syysmasennusta yritän nyt hoitaa etsimällä ekotoreilta sun muualta pikaista ratkaisua tähän sisustusongelmaan. Masis ei sillä katoa, mutta onpahan ainakin taas rauha neuroosilta - hetken ainakin.

...olen myös alkanut kuunnella...tämmöstä...remix-musaa, mitä tää on, tanssimusaa? dancea? en tunne...check it out yourselves:

(kiitos uusien kajareiden, naapurit suunnittelee muuttoa =9 )

*tanssien suihkuun pesemään sukukalleuksia ->*