Mopsi's

Ohjeita opettajalle - ja kaikille muillekin

Sain viimeisestä harjoittelustani aikanaan ohjaavalta opettajalta seuraavan listan:

"Oppimisen mallina toimiminen opetuksen aikana

1. erittele suunnitelmiasi ja kuvaile tavoitteitasi oppilaille
2. perustele toimenpiteiteesi
3. hyväksy edehdyksesi, mutta älä luovuta
4. näytä oppilaille, kun et tiedä vastausta mutt myös, miten se voidaan löytää
5. pyydä oppilaita arvioimaan toimintaasi
6. esitä selkeät arvot opettamillesi asioille
7. tee arvojesi mukaisia ratkaisuja
8. osoita ymmärrystä ja empatiaa eli lempeää lujuutta
9. kuuntele oppilaitasi
10. tulkitse aidosti sekä omia että oppilaiden tunteita ja ajatuksia
11. myönnä omat vahvat ja heikot puolesi ja käytä niitä
12. muista huumorin käytön antama myönteinen voima"

Fiksu mies.

Noita voi soveltaa niin opettaja kuin johtaja kuin oikeastaan kuka vain toisten kanssa toimiessaan :)


Asevelvollisuus - Oikeus vai Velvollisuus?

Ottaisiko puolustusministeriön aloitteen keskustelusta nyt hyvänä vai huonona merkkinä? No ehkä oikeusvaivelvollisuus.fi-sivusto on hyvä olla olemassa, keskustelu kun on aina hyvästä, vaikka se onkin kovasti sillä asialla, että miten puolustetaan asevelvollisuuden olemassaoloa.

Asvelvollisuustyöryhmä on perustettu (ja ollut olemassa ja jonkin aikaa?) pohtimaan asevelvollisuutta ja sen asemaa. Sivuston mukaan seuraavien seikkojen osalta:

>Asevelvollisuuden myönteisten yhteiskunnallisten vaikutusten lisääminen
>Asevelvollisuuden ja maanpuolustuksen kansallisen hyväksyttävyyden vahvistaminen
>Asevelvollisuuden mielekkyyden ja motivaation edistäminen asevelvollisen näkökulmasta

Kovasti pro-asevelvollisuus...

Kuinkahan laajasti oikeasti pohtivat sitä, että Suomi on ihmisoikeuksien kannalta loassa poliittisten vankiensa kanssa (joskin ongelmia on myös vessatomien sellien ja toimimattoman oikeuslaitoksen kanssa)? Mietintöä mielenkiinnolla odottaen.

"Selvitykset asevelvollisuuden laajemmista yhteiskunnallisista vaikutuksista, asevelvollisuuden toimivuuden turvaamisesta ja siviilipalvelusjärjestelmän kehittämisestä laaditaan viipymättä."

Ainakin edellisistä kiinnostaa siviilipalvelusjärjestelmän kehittämistä koskeva suunnitelma. En käsitä sivarin ja asepalveluksen vastakkainasettelua. Toki hyvin järjestetty sivari vähentää asepalveluksen suorittavia, mutta samalla saataisiin valtava reservi käytännössä ilmaista työvoimaa monelle eri sektorille yhteiskuntaan. Ja nekin, jotka hilpaisevat asepalveluksesta fyysisten ominaisuuksien takia, pystyisivat sivarin suorittamaan.

Se, onko nykyinen järjestelmä kokonaisuudenssaankaan järkevä, on kokonaan toinen keskustelunaihe. Mutta jos nykyisestä puhutaan, pitäisi sivarista ottaa irti paaaaljon enemmän!

Kovasti yleisiä ovat tavoitteet kuitenkin. Näkökulmien moninaisuus - tai niiden puute - pohdituttavat, mutta se selviää vasta valmiista raporteista ja mietinnöistä.

Keskustelualue vielä kumisee tyhjyyttään, mutta seuraava hyvä kirjoitus siviilipalveluksesta sieltä jo löytyy:

http://www.oikeusvaivelvollisuus.fi/app/forum/message_show/-/id/1369

En ihan kaikkia painotuksia allekirjoita, mutta nykymallin puitteissa toimiessamme voisi järjestelmän ajatella olevan vaikka tuollainen.

Ja lopuksi sivuston otsikko on idioottimainen. Asevelvollisuus on velvollisuus, jos aletaan pilkkoa käsitteitä. "Punainen - Sininen vai Punainen?!"

daa ;9

___

Hmm, esityksetäni muutama sananen. Kyseessä oli aikuiskasvatus ja oma aiheeni oli pyöreästi se, että miten johtaja voi toiminnallaan vaikuttaa henkilöstön ammatilliseen kasvuun ja kehittymiseen. Pääpointti oli oikeastaan se, että työyhteisö olisi avoin, luottamuksellinen ja keskusteleva ja jokainen saisi olla siellä omana itsenään ihmisenä, eikä vain työntekijänä ja lukuna paperilla.

Paljon muutakin sisältyi esitykseen, mutta noin summattuna tuo oli se keskeinen pointti. Perusasiaa eikö vain?

Proffa totesi lopuksi, että niin aika utopiaahan tuollainen yhteisö on, vaikka siihen nyt tietysti pitäisikin pyrkiä.

Utopiaa, utopiaa?! Niin kai sitten. Itse näen tuon enemmänkin ihanteena ja sellaisena johon tulisi pyrkiä. Eromme lienee siinä, että proffa on kohta eläkkeelle jäävä ja on nähnyt yhtä sun toistakin työyhteisöä ja puhuu näin ollen kokemuksesta. Itselläni on lähinnä teoriaa päässäni tällä hetkellä työyhteisöjen toiminnasta.

Mutta jotenkin karu kommentti, koska en miellä itseäni mitenkään idealistiseksi (utopia kun on saavuttamaton merkitykseltään) tai muutenkaan...olen mielestäni realisti. Olenko outo, jos pidän tuollaisen työyhteisön olemassaolon mahdollisuutta todennäköisenä tai ainakin johtajana pyrkisin tekemään kaikkeni, jotta tietyt tekijät ja arvot olisivat mahdollisia, jotta jokainen ihminen pystyisi olemaan työpaikallaan omana itsenään?

Ehkä se on mahdotonta.

No, seminaari oli siirretty mukavasta luokasta suureen luentosaliin. Siellä sain sitten esitykseni pitää. Pidin siitä, luentotyyppisestä opettamisesta. Siinä saa keskittyä asiaan ilman, että tarvitsee pohtia luokanhallintaan ja jokaiseen oppilaaseen yksilönä sen suuremmin. Toki kukaan ei kiellä pedagogista ajattelua ja perinteisen luento-opetuksen muodon muuttamista ja rikastamista. Omalta kohdalta vain huomasin, vaikka ääni aluksi vähän värisikin ja kiireellä etenin, koska aikaa rajoitetusti, että kun lämpeää luennoinnille ja on hyvin valmistautunut, on jotenkin palkitsevaa jakaa aikuisille ihmisille omia näkökulmiaan ja uutta tietoa ja uusia näkökulmia ylipäätään.

Suu vain kuivuu. Unohdin tämän, koska opettajan en puhu paljoakaan vaan annan oppilaiden tehdä työtä.


YHTS - yksi moka nollaa kymmenen hyvää

Ajattelin, etten jaksa odotella puhelinaikaa, vaan menen YTHS:ölle itse paikalle. Saavat sitten testailla ja ottaa näytteitä, kun jo toista nielutulehdusta menossa.

Nooh, pääsin nopeasti terveydenhoitajalle (jolle mennään ennen kuin lääkäriä näkee, jos näkee). Tämä mutisi jotain (ne mitään tiedä, sen vaa näkee...) ja laittoi nieluviljelyyn ja pikatestiin. Sanoi poistavansa aamun puhelinajan ja että lääkäri soittelee sitten klo 13 aikaan ja saan(en) silloin puhelinreseptin, koska sama lääkäri hoitanut meikäläistä jatkuvasti.

40 minsaa jonottelin labraan, kesti minuutin pyyhkiä nielusta vähän pöpöjä maljaan. Sitten kotio.

14.30 kukaan ei ole soittanut. Puhelimet menevät torstaisin jo samaan aikaan kiinni. Ei ketään missään.

Vittua!

Anteeksi, mutta vituttaa!

Menin nyt, päivää aikaisemmin kuin viimeksi, nimenomaan siksi, että saisin nopeasti vaikuttavat antibiootit jo e n n e n kuin kurkku kunnolla pääsee tulehtumaan. No enpä nyt sitten saanut kuuria. Annetaan siis nopeasti etenevän tulehduksen edetä rauhassa, potilas voi vähän kärsiäkin, mikäs siinä...

Aamulla 8 soitan ja annan palautetta. Ihan sama mikä syy on soittamatta jättämiselle. Veikkaan kyllä, että se nuori ärsyttävä terkkari sähläsi tietokoneen kanssa niin, ettei puhelinaika koskaan siirtynyt. Ei lääkärikään niin tyhmä voi olla, että jättäisi soittamatta, koska pikatesti kuitenkin labrassakin otettiin ja järjestelmään kirjattiin puhelinaika.

Vituttaa vaan. Jos olisin tänään saanut kuurin, olisin lauantaina jo hyvässä vedossa, joskin rauhallisella mielellä, koska tulehdus on olemassa vieläkin.

Nyt saattaa jäädä huominen Tuomiokirkon konsertti väliin, jos pahaksi äityy. Harmi, koska en ollut menossa yksin...

___

edit:

Soitin YTHS:lle ihmetelläkseni ja lääkäri oli kirjannut vain ylös, että nro ei käytössä. Outoa, koska puhelimeni on omassa päässäni ainakin toiminut moitteetta, lääkäri on siihen ennenkin soittanut ja nro oli järjestelmässä täysin oikein.

Ajanvaraajan kommentti oli lakonisesti, että nää kännykät ovat vähän tämmösiä, että hän omassa elämässäänkin välillä soittaa nroon jonka tietää olevan käytös muttei oo.

Lohduttaako?! Ei helvetissä.

No, sain uuden puhelinajan. Kysyin, että jos mitään ei kuulu, mihin voin soittaa, lääkärille kenties suoraan. "No ei oikein voi, ajanvaraukseen kai sitten, meillä ei vaan enää ole talossa keskustta, että yritämme sitten jotenkin yhdistää. Soita sitten vaan meille ajanvaraukseen, katsotaan mitä voidaan tehdä."

Mikä hemmetin logistiikan ihmemaailma on laitos, jossa ei sisäisesti pystytä toimipisteestä toiseen yhdistämään puhelua saati antamaan puhelinnurmeroa (joita varmaan pidetään visusti tallessa, etteivät asiakkaat soita suoraan lääkärille aina?!)?

Huokaus.

Sen lisäksi, en ole enää varma, että on edes angiina kyseessä. Testi sen suhteen oli kuulemma negatiivinen viimeksikin, mutta veriarvot puolisivat lääkärin visuaalista arviota tilanteesta. Nyt kurkun oireilu on samanlaista, mutta paljon lievempää.

Mikä lie kurkkulepra. Onneksi ei äitynyt niin pahaksi kuin merkit antoivat ymmärtää. Ja kyllä, haluan ne antibiootit edelleen, sillä viimeksi ne vaikuttivat heti seuraavana päivänä jo (joten todennäköisesti silloin ainakin oli bakteeriperäinen...).

editedit:

Lääkäri soitti, meni minuutti ja sain antibiootit. Helppoa kun a) saa lääkärin kanssa asioida ja b) puhelin toimii..

Tosin tulehduksen aiheuttaja on arvoitus, sillä se ei todennäköisesti ole A-streptokokki vaan jokin muu (lievempi?). Antibiootit haen vaikka tämä voisi itsestäänkin mennä ohi, sillä otan ne varmuudeksi mukaan lontooseen, jos tämä päättää uusia tai jatkua....


Absolutely fucking fabulous!

Angiina sitten uusi. Kurkku kipeä. Kuumehorkka. Kukaan ei sanonut, ja vaikka itse asiaa ajattelin, unohdin sen sitten lopulta, että toki kannattaa hammasharja vaihtaa. Siinä kun angiinapöpöt kasvavat kivasti ja tarttuvat uudestaan.

Ja hemmetin YTHS:n terveydenhoitajat: "kyllä tarvis tulla testattavaksi"

mopsi: "oireet ihan samat, eikö voisi vaan saada puhelinreseptiä"

yths: "no täällä on...blaablala, tarttis tulla testattavaksi"

mopsi: "antakaa puhelinaika lääkärille kiitos"

Vasta huomiseksi sain sen ajan :(

Huomasin kyllä, että yksi antibiootti oli jäänty ottamatta, joten aloitin kuurin tänään ja huomenna jatkan. Jos vaikka nyt pääsisi vähän vähemmällä, kun aloittaa ennen kuin koko kurkku turvonnut ja tulehtunut...

...huominen esitys taas peruuntunee saati saksan tentti. Mitenkä on sellainen olo, että elämä on:


Jäykkää

Olin eilen jumpassa ekaa kertaa kahteen viikkoon. Sairastellut rauhassa.

Vedin perussetin, 2 h putkeen painoilla ja laudalla hyppien. Hyvältä tuntui.

Aamulla en nyt sittein oikein matalasta sängystäni päässyt ylös. Positiivisessa mielessä kaikki paikat kipeinä.

Paitsi kurkku :S

Luulen, että flunssa tekee tulojaan tai angiina comebackin.

Olen suorastaan ekstaasissa ajatuksesta.

Ja täytyy vaihtaa sänky ennen eläkepäiviä, tuolta ei nouse erkkikään kipeänä :S


Pari päivää puristusta

Saksan tentti olisi helppo. Pitäisi vain opiskella. Ihan peruskielioppia ja harjoitustentinkin saimme. En vain ole tässä kuukauteen katsonut kirjaan päinkään.

Uuden kielen oppiminen on prosessina vaikea. Itselleni, enkä liene ainoa, on vaikeaa alkaa vain käyttää kieltä, vaikkei sitä osaakkaan. Puhua siis. Haluaisin oppia saksaa, mutta miten sekin parhaiten onnistuisi? Lähteä muutamaksi kuukaudeksi johonkin työleirille jauhamaan tätä kieltä? Etsiä saksalainen mies?

Olisi samana päivänä tentin kanssa aikuiskasvatuksesta esityskin. Sen sain onneksi valmiiksi. Totesin esitystä läpikäydessäni, että minulla on aiheesta paljonkin sanottovaa, joten ongelma ei ole liian niukka esitys, vaan päin vastoin liian laaja. No, voin jättää joitakin asioita avaamatta ihan niin konkreettisesti.

Huomasin kylllä, kun kämpässäni yksin heiluin ja käsilläni paasasin aiheesta, että pidän sellaisen esitelmän tai luennon pitämisestä, johon on edes säällisesti (saati hyvin) valmistautunut. On mukava puhua aiheesta, josta kokee voivansa antaa toisille jotakin ajateltavaa.

Ja mitä pituuteen tulee (tällä hetkellä mennee ehkä noin 30-40 % yli ajan, 20 minsaa on raja, mulla ehkä 25) niin minun esityksenihän on kaikkein tärkein ja voin ottaa vähän ylimääräistä aikaa. Opeajattelua, niinku boy84 totesi.

Nuo pakettiin ja torstai-iltana voinkin sitten ottaa rennosti. Sitä ennen, saksaasaksaasaksaa, hammaslääkäriä, autohuoltovarauksia, postituksia, stressiä, ikeaa, jumppaa (emmää ny jaksas taas, vaikka kivahan se olis ne endorfiinit saada muusta ku karkista näi kahen viikon sairastelun jälkee) ja vaikka mitä muuta.

Nyt yritän omaksua 170 sivua saksaa tässä, öö, tämän päivän aikana :S


En jaksa enää opiskella.

Olen ollut koulussa nyt vuodesta 1990 asti. Kaksi vuotta oli välissä siviilipalvelusta ja työelämää, mutta muuten melkein 18 vuotta olen opiskellut, opiskellut, opiskellut.

Alkaa tulla raja vastaan. Ei vain jaksa enää. Laiskakin olen, mutta jotenkin vain...olisiko elämällä muutakin tarjottavaa välillä?



Things said about me

"ooksää periaatteesta aina eri mieltä?!"

"negatiivinen paska"

"kyyninen"

"tuomittet muita pillkuvirheistä muttet huomaa omaa epäloogisuuttas"

"pintaliitohomo"

"pikkusieluinen"

"valitat"

"epälooginen"

Siinä muutama luonnehdinta minusta eri ihmisten toteamina. Mieltäylentävää. Toki "valitan" aiheesta täällä ja myönnän olevani "epälooginen" useinkin. "Pikkusieluisuudesta" olen jo vähän eri mieltä. Saatan siltä vaikuttaa usein, en kiellä, mutta olen todennut myös sen, että puhun hirveän usein asioista ihan eri tavalla ääneen kuin ajattelen niistä. Häiritsee minua itseänikin luoda karrikoitua ja väärääkin kuvaa itsestäni. Mutta niin vain aina onnistun tekemään ja sitten polttamaan käämini, kun minua tuon kuvan perusteella arvostellaan (siis kuvan, jonka olen itse luonut, mutta joka ei ole mitä koen olevani...joo, vähän "epäloogista" ja yleistä tämä väärä kuva minusta jne. monesti vain päästän suustani jotain, jota en oikeasti ajattele niin kuin ääneen sen sanon...).

En ole "periaatteesta kyseenalaistamassa kaikkea", vaan yritän keskustelussa tuoda näkökulmia esiin, jotka eivät välttämättä ole kuitenkaan minun omia mielipiteitäni. Saatan olla yhtä mieltä, mutta tuoda esiin senkin, että joku muu voisi olla toistakin mieltä. Olen aina kuvitellut sen olevan keskustelua, mutta joidenkin mielestä olen vain hankala.

Muiden "pilkkuvirheitä" tutkin kyllä tarkkaan ja monesti minulle saa "epäloogisuudestani" vääntää rautalankaa. Yritän olla olematta mulkku, joka on kriitikko vain, koska ei itse osaa. Mutta pidän myös kiinni siitä, että joskus saa sanoa mitä mieltä on, vaikka ei mitään hyvää sanottavaa olisikaan. Ei aina tarvitse olla positiivinen kommentaattori vain, koska negatiivisesta voi tulla huono fiilis jollekulle. Törkeä ei tarvitse tietenkään olla.

"Kyyninen" olen aina ollut, ja "negatiivinenkin". Molemmat ominaisuuksia jotka vain ovat osana minua. Minkäs minä niille mahdan? Tiedostan ja yritän olla kukkia kedolla ja lämmintä auringonpaistetta aina välillä. Ei se aina onnistu.

"Pintaliitohomo" en nyt ihan ole, ainakaan mielestäni. Toki olen tässä vähän keventänyt mielialaani pitämällä hauskaa ja tutustumalla uusiin ihmisiin. En kuitenkaan ole aivojani mihinkään jättänyt - aivottomuus kun tuntuu olevan ko. pintaliitoilijoihin yhdistettävä ominaisuus. En vain jaksa olla enää niin vakava ja pohtiva kuin olen ollut. Se masentaa vähän ja siksi en jaksa oikein ihmisiä, jotka ovat "negatiivisia". Vaikka itse sellainen olenkin.

Tämähän on "epäloogista", sillä jos tiedän ja koen "negatiivisuuden" ikävänä, eihän minun itsenikään pitäisi silloin sellainen olla. Kuitenkin myönsin olevani "epälooginen".

Muutenkin, minähän tässä koko ajan "valitan" asioista(ni) ilman logiikkaa.

Pieniä omakuvaongelmia on taas ilmassa. Mistä lie johtuvan?

PS. ajankohdasta huolimatta, en ole nauttinut edes alkoholia :)

___

"ailahtelevainen" "neiti" "pms"

Nuokin on minuun liitetty tässä taannoin. I'm proned to have mood swings :(


Tutkimussuunnitelma

Onpas tämän väkertäminen nyt vaikeaa :D

Pitäisi tietää kaikki: miksi, miten, milloin....

Ja silti, ei tämän mukaan tule välttämättä edettyä tarkkaan - eikä ole tarkoituskaan.

Rasittavaa vaan miettiä valtavan tutkimuksen kaikki aspektit "valmiiksi". Tässä kohtaa kannataisin prosessiluontoisempaa etenmistä, mitä tulee eteen ja sen pohjalta sitten taas seuraava askel. Toki näin vain siksi, että nyt laiskottaa tehdä tämä.

Kaveri päätti toistaiseksi luopua väikkäristään. Minulle jäi siis tutkittavaksi koko aihekokonaisuus. En valita, runsaudenpula iski. Kamu lupasi kyllä "olla kiinnostunut ja lukea ja reflektoida ajatuksia" :)

Nooh, meikäläinen sai vähän energiaa tehdä tätä, nyt kun tietää miten rajata ja pohtia. Liian kiinnostavaa ollakseen näin pitkä ja turha projekti. Töihin pitäisi mennä, maksaa lainat ja sun muuta ikävää velvollisuutta.

Ikuinen oppiminen ei välttämättä ole tarkoitettu ikuiseksi muodolliseksi opiskeluksi :P

Carmina Buranaa, house-musaa, Marianne Faithfulia ja ehkä vähän Bat for Lashes...siivittävät tekoa...ja tuhoavat kuulokkeiden kautta tärykalvoni :)

___

eksä poistanut mut feissistä. outoa. vähän olen loukkaantunut jopa. ei sitten. olisin mä joskus halunnu käydä kahvilla.