Mopsi's

VoivoivoiVoivoivoi...

Mopsilta palo käämit töissä. Sillee totaalisesti. Liikunta ei oikein sujunut, kauheeta suunsoittoa vaan koko ajan, sähläämistä pesismailoilla (joku saa päähänsä kohta!) ja semmosta levotonta irvailua ja lorvailua.

Huusin, kovaa. Parille oppilaalle kävelin oikeen huutamaan päin naamaa. Huitovat ja lyövät palloa tarkoituksella mihin sattuu, soittavat suutaan päälle, viis veisaavat turvallisuudesta vaikka varsin hyvin tajuavat asian.

Lopuksi vielä pieni positiinvinen kehu siitä, että peli meni paremmin ku viimeksi ja että osa pelasi hyvin. Sitten kauhee huuto sen päälle, että tommosta suunsoittoa ja opettajalle irvailua en katto ja paljon ovat saavuttaneet ku mut saivat suuttumaan. Ku liikunta ei maistu niin ens tunnilla mennään juoksee pururataa ympäri...

En kyl oo mitenkää ylpee itestäni, mutta mitta se mullakin on täyttyväksi. Huutamisesta ei oo mitään hyötyä. Ois vaan pitäny seistä ja antaa sählätä tunnin loppuun. Pilliin eivät reagoi, joten se on totaalisen turha...pakko huutaa pää punasena, jotta saa edes huomion.

30+ esiteinipoikaa ei oo ihanteellinen liikuntaryhmä ja ymmärrän open pointin: "jos näin isoja ryhmiä tehdään, ei hän ainakaan viitsi edes yrittää mitään ihmeellistä opetusta vaan huolehtii siitä, että kaikki selviävät hengissä...".

Mutta eniten ärsyttää se, että palaa käämi ja vielä lapsille. Huutaminen turhaa, mutta kyllä sitä välillä kaipaa avokämmenmetodia, kun joku oikeen vaan soittaa suutaan päin naamaa eikä tajua, että elämässä tulee aika nopeesti seinä vastaan tolla asenteella. Asia, josta täytyy parille tyypille mainita, jos ei hommat oikeen ala sujua noin ihmisiksi...

Huoh, kivaojahan ne kakarat ovat, mutta voi vittua että ne osaavat käydä hermoille halutessaan (ja ku ope antaa käydä...).

Ei niitä voi pellossakaan antaa kasvaa, kyllä jotkut tavat pitäisi opettaa. Vaikka sitten huutamalla, jos ei muuten uppoa kaaliin tai irtoa huomiota edes hetkeksi.

*kasvain ottas*

Tämä luokka ei ole näin keskittynyt ollut vielä kertaakaan. Katsoimme elokuvan. Paikallaan seisovia silmiä, avonaisia suita, heilumattomia raajoja ja hiljaisuutta.

Outoa.

Elävä, aivot lamaannuttava, äänekäs kuva on se värkki, joka pystyy tässä ajassa ja maailmassa saamaan lähes herpaantumattoman keskittymisen lapsilta.

Ei hyvä.

Eräs puolituttu juo liikaa, juhlii liikaa, on menettänyt luottotietonsa ja työnsä. Työ meni kyllä talouden takia, ei omasta syystä, mutta muuten omat valinnat ovat vieneet nyky-yhteiskunnassa vaadittavat edellytykset elää. Ilman luottotietoja häviää valtavasti mahdollisuuksia (muuttaminen, asunnunlöytäminen, työnkin saaminen jne.).

En ko. ihmistä tunne oikeastaan muutamaa tapaamista lukuunottamatta.

Toinen ystävän ystävä, jonka olen tavannut kerran elämässäni joskus pari vuotta sitten, mutta jonka kanssa olen keskustellut netissä paljonkin, vietti juuri (ehkä vihdoin) psykologisella puolella hoitojakson. Fiksu nainen, joka on vain lähtökohtiensa uhri. Lähiöelämä, alkoholi, raskaus nuorena ja täysin epäkannustava (ja kyllä, kouluttamaton) lähipiiri vetää häntä alaspäin eikä tue mitenkään hänen pyrkimyksiään. Elämä ihmisten keskellä, jotka ovat työttömiä eivätkä yksinkertaisesti tiedä kaikista mahdollisuuksista mitä heillä olisi käytettävänään, on raadollista päivä kerrallaan -elämää.

Kummatkin näistä ihmisistä ovat minulle tavallaan tavoittamattomissa, lukuunottamatta virtuaalista keskusteluyhteyttä. Niiden kautta olenkin sitten parhaani mukaan kehunut, haukkunut, yrittänyt antaa ajatuksia toisenlaisesta tavasta elää, kuunnellut vain hiljaa jne.

Aika avutonhan ihminen lopulta on toisia auttamaan, jos se mitä vaadittaisiin, on yksilön oma päätös muuttua tai muuttaa elämäänsä.

Ovatko he ongelmineen edes minun ongelmani? Syy miksi pelkään opettajan työtä on juurikin liika välittäminen. Oppilaitaan ja heidän lähipiirejään monine ongelmineen on mahdotonta (minulle) pitää vain työnä, joka jätetään toimistolle. Mutta ei sitä ihminen voi toisten ihmisten elämiä ja kohtaloita loputtomasti märehtiä, tai on nopeasti itse muiden märehdittävänä...

Harvinasen vetelä päivä. Maattu ja nukuttu koko päivä. Kello 15 vasta aktivoiduttu. Mussukka meni laittamaan taloaan ja nukkuu siellä ekaa yötä. Mä kierin kuumassa sängyssä yksin täällä sitten.

Kuuma. Helvetin kuuma. Tuli taas ajankohtaiseksi ajatus kattotuulettimen hankinnasta. Helvetin rumiahan nuo ovat, mutta enpä mä tota kattovalaisinta käytä käytännössä koskaan, joten voisin hommata jonkun sliikin kivan design-tuulettimen. Ne tosin maksavat vähän liikaa :S

_____

Mä nyt sitten otan elämän sillee rennosti. Heti ku jätin päästäni väikkärin, tylsistyin :S

En osaa laiskotella ku tulee heti huono omatunto. "Tänkin ajan vois käyttää johonkin järkevään", ajattelen, vaikka ehkä tuo oleminenkin on jotain järkevää. Kirja, taidan alkaa lukea kirjoja.

Homoseksuaalisuuden historiikki on kesken, samoin Modern asian living -sisiustusopus ja Type-kirja (fonttien sielunelämää, semmonen, hmm, oppikirja siitä, mistä fontit tulevat ja miksi ne ovat millaisia ovat ja millaisia ovat hyvät fontit, ja oikeaoppiset...hifistelijälle...:P).

Nyt järjestelen vähän eteistä taasen. Mun hyllyprojekti jäi kuvittamatta, mutta Elfat sain munakkaalla iiiisolla poralla vedettyä kiviseinään kiinni. Nyt vähän klaaraan mussukan kamoja pois alta, että saan taas omani järjestykseen tohon. Pienissä tiloissa on aina jokin tavara, jolle ei paikkaa löydy. Ei auta ku karsia sitten vaan. Loputon projekti.

Varastossakin on puolet tavaroista menossa kirpparille. Ehkä sillekin nyt olisi aikaa sitten, kun en mitään väikkäriä mutustele.

Kuuuuuma. Kylmä oli talvella, tykkäsin enemmän palelemisesta ku paahtumisesta.

_____

Leipä on pahasta. Turvottaa.

_____

Mulla on vähän semmonen rantakuntoon kesäksi -projekti. En mä ny mitenkään rupsahtanu oo, mutta kieltämättä tää parisuhde vaikeuttaa itestään huolehtimista. On niin kamalan kivaa ja helppoa vetästä kullan kainalossa kulho pähkinöitä ku nostella 8 kg puntteja ja hikoilla.

Onneksi oon sen verran itsekurinen, että pystyn pakottaan itteni sillonki ku täytyy pakottaa. Tosin, jos jää päivä pari välistä, syystä tai toisesta, tuntuu kuntoilu hyvältä ja teen vähän ylimäärästäki. Se ku on semmosta, että mitä paremmalta näyttää, sitä kivampi on tehdä lisää.

Ehkä mä rikon neitsyyteni ja laitan hihattoman paidan päälle tänä kesänä. Mun ihq suomalainen vaaleenpunakirjava possuihoni ku ei oo kauneinta katottavaa. Ja voishan sitä hauista aina olla vähän enemmän.

Kainalokarvojani en ajele! Tosin, ne on niin vaaleet, että hädin tuskin näkyvät...blond all over...

_____

Aattelin luoda nahkani tässä keväällä. Uudet lasit ja totaalisen uusi kampaus. Ehkä uusi elämänasenne sitten kanssa, tai sitten vaan huvikseni repäsen jotain erilaista. Oon todennu, että joskus kannattaa tehdä semmosiakin juttuja, joita ei aattelis tekevänsä.

Ihan mitä vaa, vaikka vaihtas maitonsa tavallisesta luomuun. Ei oikein koskaan voi tietää, miten pienetkin muutokset lopulta vaikuttaa omaan elämään. Pienestä pisarasta kasvaa puro vai miten se oli.

Itellä, no ei oikeestaan semmosia muutoksia oo ollu tässä...paitsi, että oon oma itteni mussukan kanssa. Jos on hiukset sekasin nii sitten ne on. En ala kiillottaa itteeni liiaksi, kuten tein erään edellisen kanssa. Oon mitä oon, ottaa tai jättää.

Vessan ovi meillä vielä pysyy kiinni, kun sinne on asiaa...muuten...aika rentoa :)

Bokserit jalas ja vinkut käsis katotaan telkkua täs arkisin...

Arjen estetiikkaa.

_____

Kesä tulee. Mä pidän kesäloman! 11 viikkoa. Jotain iloa opettajuudesta. No mulla toi on työttömyyttä, mutta silti lomankaltasta ku tietää, ettei kukaan ny töihin soita.

Pianon oon taas löytänyt. Tarttis nuotteja. Soittaminen tekee uskomattoman hyvää aivoille, puhumattakaan siitä, että se rentouttaa meikäläistä. Ehkä ne pianotunnit voisi ottaa harkintaan, joskin nyt murehdin, että yrittää sitten vaan täyttää arkeaan. Kauheen vaikeeta tää vapaa-ajantoimintojen priorisointi, ja erityisesti se, milloin on liikaa ohjelmaa omalla paletilla.

Miksi ongelma? No siksi, että mä oon semmosta burn out -tyyppiä. Teen, teen ja teen ja sitten vaan oon kauheen väsynyt. Jossain vaiheessa tulee semmonen vauhtisokeus kyllä. Äiti on sairaslomansa aikanaan viettänyt ja varottelee jatkuvasti, että kannattaa oikeesti vaan relata tarpeeksi. Mitä vastuullisempaa työ on, sitä enemmän täytyy tietosesti vaan ottaa vapaa-aikaa.

Ja se vapaa-ajan tarvittu määrä on jotain paljon enemmän ku mitä työelämän edustajat meille haluis sallia :S

_____

Meinaan mökkeillä kesällä. Toki kavereiden mökeillä, omaa ku ei oo. Tai no on isin naisystävällä, mutta en mä isääni kännäämässä jaksa mennä kattoon. Rasittava ajatus.

Mökki, kirja, sangriaa, kavereita...olemista. Huokaus.

Elämä näyttää ihan hyvältä oikeastaan.

...ja mun uudet ei-mopsimaiset aurinkolasit tekee musta aika seksyn... :P

Vaatekauppiaski päivitteli ajan kulumista ja katteli mua hetken ja sano, etten oo vanhentunut lainkaan. Oikkei, vaikka oliski vaan mun luottokortti mielessä sanottua :)

Mut joo, skumpat ja kaikki semmoset odottelee kesänviettäjää. Töitä on vielä pari viikkoa, ja toivottavasti sitten vielä ennen koulujen päättymistä joku sijaisuus tulee, jotta saa vähän ekstra euroo. En valita vaikka loma-aika olis toukokuun lopusta elokuun puoleen välii.

Ah, takaisin järjestemään eteistä ja symbolisesti omaa arkeaan.

Mopsi out (ah, ku tyhmästi sanottu, mutta mähän oonki vähä pölö)

Kävelin tohon naapuriin instrumentariumiin. Kokeilin eri kehyksiä varmaan puoltuntia ja just ku olin luovuttamassa, otin käteen yhet vähän oudot ja tökkäsin päähän. Ja kas, nehän olivat oikein kivat!

Sitten vaa valittee aurinkolasit kaupanpäälle vahvuuksil ja sain samoin tein peruutusajan näöntarkastukseenki.

Tuli sitten kerralla hoidettua kaikki. Rahaa meni 368 euroa. Sillä irtos silmälasit ja aurinkolasit (ja aurinkolaseihin vähä heijastamattomuutta ja kovempaa pintaa, polarisointi jäi pois ku en viittiny siitä maksaa...vanhois oli kyl ja kiva oli, mut...).

Mut tuli ny aika erityyliset! Nykyset on harmaat teräksen väriset, uudet on ruskeeta muovia ja aurinkolasitki on isot pilotit (!), joita en ois kuvitellu päähäni ihan ekaksi, vaikka aika vapaalla aatelmalla laseja kaikista tyylisuunnista kokeilinki.

Ja tykkäsin instrun palvelusta, asiallista ja semmosta kivaa mun tyyliin vähän semmosta, no asiallista eikä mitään huonoo läppää yritetty heittää, mutta mun huonolle läpälle hymyiltiin kiltisti :)

_____

Huomenna olis pesistä, enkä osaa viheltää sitä. Nooh, jos luette uutista lynkatusta opesta, nii se oon mä.

_____

Jotain positiivistakin: kelan takaisinperinnät saa vähentää verotuksessa :D

____

Ja joo, ehkä sitten pitkin hampain laitan väikkärin telakalle. Ajatus siitä, että annan aivojeni luvalla irrota siitä, antaa mahdollisuuden vaikkapa lukea joku hyvä kirja töiden jälkeen, hyvällä omallatunnolla vieläpä. Ehkä se sitten vaan tarvitsee nauttia elämästä, niinku aboa sanoi. Enkä mä ny laakereillani oo maannu, painan töitä koko ajan ja oikeestaan helmikuusta ollutki koko ajan töissä. Ainaki niin hemmetin väsynyt on, että jotain on tehnyt.

Ehkäpä sitten näin. Vaikea jotenkin vain OLLA. Joka iltapäivälle olen yrittänyt järjestää jotain järkevää töiden jälkeistä tekemistä. Sitten voi väsyneenä mennä kotio, nukkua, aloittaa uuden päivän jne.

Viikot menneet mukavasti. Sitten tietysti tajuaa, että miksi sitä aikaansa yrittää tietoisesti kuluttaa, kun voisi nauttia siitä vain oleilemallakin. Aivotyö, kuten väikkäri, ei siihen anna mahdollisuutta, sillä se on aina takaraivossa, mutta jos siitä ottaa lomaa, luvallista, niin ehkä sitten.

Hemmetin vaikeeta uusien lasien hankinta nenälle!

Pitäisi olla valmiina näöntarkastuslappunen, jotta saisi tietää hinnan. Ei viitsisi kuitenkaan maksaa näöntarkastuksesta erikseen, koska suurin osa putiikeista tarjoaa sen samaan hintaan. Kuitenkin jos ko. putiikista ei löydy laseja, joudut maksamaan silmätiedoista, jotta saat ne mukaasi.

Toinen outous on miljoonanlaiset eri tarjoukset. Toinen linssi kaupan päälle, toiset kehykset eurolla, kahdet yhden hinnalla jne. Täysin vertailukelvottomia, sillä koskevat jotain tiettyä rajoitettua erää kehyksiä tai linssimalleja tms.

Perseestä yrittää edes vertailla. Ehkä helpointa on vain kävellä eri optikot läpi, etsiä jostakin kivat kehykset ja ottaa kaikki palvelut ko. firmasta sitten. Tässä vituttaa vain se, että makuni on kallis ja ne kehykset joista pidän, maksavat sitten tuhottomasti.

Kaiken kaikkiaan rasittava projekti.

____

Muutenkin tässä risoo monet pikkuasiat, jotka vain jäävät hoitamatta. Olen jatkuvasti ärtyisä!

Luulen sen osin johtuvan työn melusta. Olen tullut erittäin herkäksi kaikelle äänelle, kaiulle jne. Aivoni ärsyyntyvät ja menetän keskittymiskykyni ja rauhallisuuteni helpommin. Se ottaa pannuun niin sanotusti. Ei voi oikein nauttia musiikista tai keskusteluista, kun tulee vittuuntunut olo välittömästi.

Levotonta ärtymystä.

____

Väikkäri mietityttää: kannattaako sitä tehdä?! Mitä hemmettiä sillä teen? Aihe kiinnostaa, kirjoittaminenkin kiinnostaa, tutkiminen kiinnostaa, oppiminen kiinnostaa, MUTTA olen laiska :S

Enkä tee työelämässäkään varmaan juurikaan mitään akateemisella loppututkinnolla, jos vertaa saman energian käyttämistä työelämässä itsensä kehittämiseen ja uraohjusteluun.

Jättääkö kesken vain ja nauttia yhdentoista viikon lomasta rauhassa vai mitä?!

Ärsyttäviä tälläiset pienet ja isot langanpäät sotkemassa elämän järjestystä! En pysty keskittymään oikein mihinkään, kun ei tiedä mitä tekisi. Menee energia tekemisen sijaan tekemisestä märehtimiseen.

Onko oikea ratkaisu luovuttaa vai onko edes kyse luovuttamisesta vai vain järkevästä resurssienkäytöstä? Luovuttamisena sen koen, sillä pidän itseäni laiskana. Opinnotkin ovat töiden ohella jääneet. Lieneekö itsepetosta selittää, että jahka saa vakinaista duunia ja tietää mitä seuraavana päivänä tekee, nykyisen ehkä on huomenna duunia -menon sijaan, niin pystyisikin allokoimaan aikaa ja jaksamista ylimääräiseen tekemiseen.

Nyt ei pysty.

VoivoiVoivoi. Ärsyttää ajatus periksiantamisesta!!! Kesällä makaan perse homeessa muuten sitten. Tai ehkä peräti ehdin lukea jotain kivaa ja keräämään itseäni ihmisenä 5,5 vuoden opiskelupakkotehdäkokoajanjotainlukeakirjaa-putken ja työkevään jäljiltä...

...tai sitten olen vain laiska mukavuudenhaluinen paksa, joka ei saa aikaan mitään ilman, että se kannetaan kasvavan mahan päälle...

*insert kyrpä otsaan*

Wanha Tuttuhan se tässä taas, paska sormitutkimus :)

Sain mailiini postituslistan kuatta tutkimuspyynnön, josta kitisin jo aikaisemmin (baarissa humalaisilla tehty tutkimus ööbaut vuosi sitten). Asiasta valitin silloin itse akatemiatutkijalle (ks. alla) ja biologian laitoksen johtajalle. Mitään järkevää vastausta en saanut kummaltakaan silloin.

Ja tässähän sitä taas sitten ollaan...

read and weap, en edes ala eritellä millaisia ongelmia tässä kohtaa on. Yhden osoitan, sellaisen ilmiselvän: miten homoseksuaalisuus on määritelty tutkimuksessa? (bilogien ollessa asialla, ilmeisen suoraviivaisesti...). Tähän en ole saanut vastausta...

Mutta asiaan, tutkimuspyyntö:

"Teemme Turun Yliopiston biologian laitoksella evoluutiobiologista tutkimusta anatomisten ominaisuuksien ja käyttäytymispiirteiden
yhteyksistä. Erityisenä kiinnostuksen kohteenamme on sormien
pituussuhteiden ja seksuaalisuuden välinen korrelaatio, josta on tehty tutkimuksia muun muassa Englannissa. Sormien pituussuhteissa on havaittu selkeitä eroja miesten ja naisten välillä, kuten myös homo- ja heteroseksuaalien välillä. Tämän on ajateltu johtuvan muun muassa erilaisesta altistumisesta hormoneille raskausajan aikana.

Tarkoituksenamme on laajentaa sormien pituussuhteisiin liittyvää
tutkimusta Suomessa, sillä eroja tutkimustuloksissa on havaittu myös eri kansallisuuksien välillä. Tällä hetkellä kokeeseemme on osallistunut vapaaehtoisesti noin 500 henkilöä, joista enemmistö on kuitenkin heteroseksuaaleja. Tulosten oikeellisuuden takaamiseksi tarvitsisimme kokeeseen mukaan useampia homoseksuaaleja henkilöitä.

Kokeeseen kuuluu lyhyehkön kyselyn täyttäminen sekä käsien kuvaaminen skannerilla.Tutkimus suoritetaan täysin anonyymisti.

Olisimme erittäin kiitollisia, mikäli teidän järjestönne jäsenillä
olisi kiinnostusta tai aikaa osallistua tutkimukseemme. Ottaisimme
esimerkiksi mielellämme osaa johonkin teidän järjestämäänne
tapahtumaan ja keräisimme samalla vapaaehtoisia osallistujia, mikäli se vain teille sopii.

Lisätietoja tutkimuksesta voi tiedustella tutkimuksen johtajalta,
Akatemiatutkija Markus Rantalalta, osoitteesta mjranta@utu.fi.

Terveisin,

Biologian opiskelija XXX"

GRRRRRRRRRR!!! tutkimus on niin moniongelmainen, että oikein vituttaa...viimeksi ainakin "lomake" oli täysin kuriositeettinen, kirjoitusvirheellinen, moniselitteinen ja vaan täysin ala-arvoinen käytettäväksi edes seminaarityössä, saati "suuren huomion saavassa tutkimuksessa".

Oon oikeesti vittuuntunut, joten saatte mielellänne esittää akatemiatutkijalle tarkempia kysymyksiä puolestani...

Toki kasvatustiede ei ole biologien mielestä tiedettä, joten ehkä sanomisillani ei ole mitään merkitystä luonnontieteiden norsunluutorniin asti kuultavaksi...

Mopsi valmistelee esitystä väikkäristään (muahahahaa...sori...*pyyhkii vettä silmistä*) huomista istunta varten.

Ja ei, 31 12-vuotiaan pojan liikuntaryhmä ei ole kiva opetettava, varsinkaan ulkona huutaen...

____

Jälleen kerran on ollut muutamia ideoita blogattavaksi, mutta kuinkas ollakaan niitä on tupsahdellut iltaiseen aikaan vällyjen välissä, joten aamulla ne ovat jo autuaasti unohdetut.

____

Sen verran muistan, että tuossa pohdin (ja kyllä, tämän pohdinnan voisi tiivistää vanhaan carpe diem -ajatukseen, mutta mutisempa kuitenkin) sellaista, että elämä tuntuu monesti olevan "sitten kun" -ajattelua. Sitten kun valmistun, sitten kun on asunto, sitten kun saan uudet housut, sitten kun, sitten kun.

Jotenkin pyritään saavuttamaan jokin sitten kun -tila, jossa asiat olisivat sitten hyvin. Kuitenkin elämä tuppaa olemaan pelkkää jatkuvaa muutosta eikä ole saavutettavissa mitään vakiona pysyvää tilaa. Joku tilanne saattaa toki kestää vuoden pari, mutta muuttuu jossain vaiheessa (radikaalistikin) ihan varmasti.

Sitten kun on mies ja asunto ja talo ja auto ja purjevene. Sitten, niin mitä sitten? Sitten joku muu muuttuu, halutaan jotain muuta. Sitten ollaan sitten kun -tilanteessa uudestaan.

Itsestään selvää asiaako? Mjoo. Ajatteleeko joku, että ehkä pitäisi samalla kun pyrkii johonkin päämäärään, muistaa, että on jo elämässä yhtä saavutettua päämäärää? Ehkä.

Oravanpyörä ei ehkä tunnu yhtä ahdistavalta, kun muistaa mitä on jo saavuttanut.

____

Ystäväkato. Sellainen ajatus tuli tuossa yksi päivä, kun mietin, kenelle voisin soittaa kahviseurasta. Yksi on muuttamassa, toinen asuu jo toisaalla, muutama ei ehdi ja, no, siinä ne ihmiset sitten olivatkin.

Mussukka lienee tällä hetkellä ainoa, jonka kanssa ehdin viettää jonkinlaista ystävyydeksi kutsuttua aikaa enemmänkin.

Yhdistystoiminnasta jää käteen hyvänpäiväntuttuja ja ihmisiä, joiden kanssa voi viettää mukavaakin aikaa, mutta vain tietyssä kontekstissa (=tietty seurue). Sellaisia ihmisiä, joita tapaisin mano a mano ei juurikaan ole.

Ei ole vakiotyötäkään, joten ei muodostu sellaistakaan sosiaalista piiriä.

No, kesä tulee...sitten on aikaa...tehdä tutkimusta yksin sisällä pimeässä...jei :p

____

Kutoseni ovat ärsyttävän ihania, ju nou? Sellaisia, että hermo menee ja tekisi mieli ottaa kansakouluotteet käyttöön ja sitten samalla niillä on kuitenkin hyvä huumori ja letkeä asenne elämään. Vähän niinku koira, joka syö aina uudet kengät ja vähän sohvastakin jahka on ensin kussut sille, mutta jota kuitenkin paijaa ku se on oma.

***
näitä taas:

oppilas: "Ope, onks se totta et sä oot homo?"

ope: "Mitä homo tarkottaa, kerro se ensin."

oppilas: "No, onks sulla niinq poikaystävä?"

ope: "Joo, on mulla."

oppilas: "ok"

Wapun kohokohtia toistaiseksi olleet mukavat kolmen tunnin aamupäiväunet mussukan kanssa tuhisten sekä tässä sohvalla näin iltasella vihreää teetä siemaillen ihmetellä teeveetä ja kirjoja ja nettiä.

<3

Toisinaan on turhauttavaa katsoa vierestä, kun joku yrittää selittää toiselle jotakin asiaa. Itse näkee selvästi, mikä on se asia, jota toinen ei ymmärrä ja samalla, miten yhdellä lauseella itse kykenisi asian selvittämään. Siinä sitten pohtii, että onko kehittämässä itseään ja on hiljaa ja antaa toisten ratkaista asia omalla tavallaan (vaikeasti ja pitkästi, ainakin minun näkökulmastani) vaiko puuttua keskusteluun silläkin riskillä, että toiset hermostuvat, mutta kuitenkin ehkä säästäenkin kaikkien aikaa huomattavasti.

Ja ei, en viittaa yhteenkään ranneliikkeen keskusteluun (vaikka tämä fiilis kyllä välillä täälläkin tulee esiin...).

____

Olin tässä pidemmän opesijaisuuden tiimoilta ensimmäisessä kunnon opekokouksessa.

Sanoisin, että voi hemmetti mitä soutamista ja huopaamista. Joiltain puuttuu vain kyky nähdä oman kuplansa ulkopuolelle. Joskus jonkun on vain joustettava muiden hyväksi. Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta...niinkö se meni?

Kanalauma kotkotti, sori naiset, mutta miesosallistujat saivat aikaan järkevät kommentit ja asia olisi ratkaistu ilman ylimääräistä säätämistä. Ja sukupuolistereotypioita kun jälleen olen pönkittämässä, sanottakoon parin naisen kunniaksi, että kommentit "eikö tätä nyt voida maalaisjärjellä hoitaa?!" parinkymmenen minuutin tahkomisen jälkeen, olivat osuvia.

Sori, nais-mies, homo-hetero-jakoa tulee multa usein. Tykkään väliin vähän mustavalkoistaa :P

aelae lukee valiten ja valittaa lukiessaan.

Ja eipä se puhetta johtanut varareksikään ihan kaikkein kompakteimpia lausuntoja kyennyt lausumaan. Rasittavaa kuunnella, miten näennäisesti tehokas ja energinen tekijä ei oikeastaan saa sen enempää aikaan kuin vähän rauhallisemmalla menolla olisi tullut.

Tämä on nyt sitten sitä työyhteisön osana olemista.

____

Kouluvaarit on hyvä juttu. Kivoja miehiä ja kivoja juttuja männeiltä ajoilta. Kuulinpa vähän juorua Turun vaikutusvaltaisista talousihmisistäkin vuosilta miekka ja kirves.