Eräs puolituttu juo liikaa, juhlii liikaa, on menettänyt luottotietonsa ja työnsä. Työ meni kyllä talouden takia, ei omasta syystä, mutta muuten omat valinnat ovat vieneet nyky-yhteiskunnassa vaadittavat edellytykset elää. Ilman luottotietoja häviää valtavasti mahdollisuuksia (muuttaminen, asunnunlöytäminen, työnkin saaminen jne.).
En ko. ihmistä tunne oikeastaan muutamaa tapaamista lukuunottamatta.
Toinen ystävän ystävä, jonka olen tavannut kerran elämässäni joskus pari vuotta sitten, mutta jonka kanssa olen keskustellut netissä paljonkin, vietti juuri (ehkä vihdoin) psykologisella puolella hoitojakson. Fiksu nainen, joka on vain lähtökohtiensa uhri. Lähiöelämä, alkoholi, raskaus nuorena ja täysin epäkannustava (ja kyllä, kouluttamaton) lähipiiri vetää häntä alaspäin eikä tue mitenkään hänen pyrkimyksiään. Elämä ihmisten keskellä, jotka ovat työttömiä eivätkä yksinkertaisesti tiedä kaikista mahdollisuuksista mitä heillä olisi käytettävänään, on raadollista päivä kerrallaan -elämää.
Kummatkin näistä ihmisistä ovat minulle tavallaan tavoittamattomissa, lukuunottamatta virtuaalista keskusteluyhteyttä. Niiden kautta olenkin sitten parhaani mukaan kehunut, haukkunut, yrittänyt antaa ajatuksia toisenlaisesta tavasta elää, kuunnellut vain hiljaa jne.
Aika avutonhan ihminen lopulta on toisia auttamaan, jos se mitä vaadittaisiin, on yksilön oma päätös muuttua tai muuttaa elämäänsä.
Ovatko he ongelmineen edes minun ongelmani? Syy miksi pelkään opettajan työtä on juurikin liika välittäminen. Oppilaitaan ja heidän lähipiirejään monine ongelmineen on mahdotonta (minulle) pitää vain työnä, joka jätetään toimistolle. Mutta ei sitä ihminen voi toisten ihmisten elämiä ja kohtaloita loputtomasti märehtiä, tai on nopeasti itse muiden märehdittävänä...
4 kommenttia
letala
16.5.2010 11:03
Oletpa Mopsi taas vaikean rajaviivan asettamisen kohdassa ajatuksinesi. Tiedostan itsessänikin tuon taipumuksen märehtiä toisten ongelmia ja ottaa ne raskaasti henkilökohtaisessakin elämässäni. Toisaalta, se mitä opettaja - ja yleensä kanssaihminen - voi tarjota on lohduttava sana, opastava neuvo tai kuunteleva korva, mutta ei juuri muuta.
Koulussa, varsinkin alakoulussa ajattelisin, tuo rajanveto korostuu vielä entisestään. "Omia" oppilaitaan kun pyrkii ohjaamaan ja jossain määrin maailman kolhuilta suojelemaankin, vaikkeivät he aina sitä itse ajattele, saati halua. Kai sitä opettajassakin asuu se emo, joka haluaa varjella jälkikasvua, vaikka sitten miesopettajassa ja homossa.. =)
mopsi22
16.5.2010 11:10
Omasta opesta on jäänyt mieleen lähinnä monia neuvoja, periaatteita ja semmosia järkeviä ajatuksia, joita on voinut soveltaa kyllä elämässä. Kyllä mä ainakin opena yritän vähän samaan tapaan jakaa semmosia, hmm, ajatusta herättäviä kommentteja (välttämättä tarjoamatta mitään vastauksia), jotta oppilaat joutuis ajattelemaankin jotain itse, saati oivaltamaan :)
Samoin mun huumorini välillä jää selittämättä, jos oppilas ei sitä itse tajua. Ne jotka tajuavat, hymyilevät, toiset taas saattavat tovinkin pohtia. Mutta siis, sitähän se opettajana oleminen vähän on, emoilua. Kyllä mä ainakin kiinnyn oppilaisiini parissa päivässä ja "otan omakseni" luokan ku luokan. Mitähän ihmettä tapahtuu, jos joskus luotsaan samaa luokkaa pari vuotta :S
Ehkä ongelma on se, että mun aivot on semmosta jatkuvasti prosessoivaa mallia. Siitä syystä, ku jättää yhden asian (väikkäri) tulee toisia tilalle kuormittamaan aivoja. Siitä syntyvät nämä rajaviivailut blogiin, noin niinku muunmuassa. En osaa olla ajattelematta, tai se vaatii vähintään, no, tietoista ajatusta olla ajattelematta...
Kolmoisritti
16.5.2010 12:26
Rohkaisu ja kannustus ovat elintärkeitä nuorille, mitä ei tajuta. Nuoret innostuvat valtavasti, kun heitä kannustaa ja kehuu. Negatiivinen yhteisö voi taas tappaa kaikenlaisen yrittelijäisyyden. Katsoin yhtä kuuluisaa dokkaria italialaisesta slummista, missä yksi perheen pojista selvisi, koska tyttöystävä oli asumisalueen ulkopuolelta ja he alkoivat yhdessä siivoamaan hotelleja. Dokkari seurasi näitä ihmisiä 20 vuoden välein. Kaikki, jotka uskoivat kohtalonomaisesti, etteivät voi vaikuttaa omaan elämäänsä, niin jäivät slummiin.
Aboa
17.5.2010 19:30
Voisiko sitä oikein opettaja ollakaan, jos ei ole jollakin tasolla emo...