Misc.

Mopsi valmistelee esitystä väikkäristään (muahahahaa...sori...*pyyhkii vettä silmistä*) huomista istunta varten.

Ja ei, 31 12-vuotiaan pojan liikuntaryhmä ei ole kiva opetettava, varsinkaan ulkona huutaen...

____

Jälleen kerran on ollut muutamia ideoita blogattavaksi, mutta kuinkas ollakaan niitä on tupsahdellut iltaiseen aikaan vällyjen välissä, joten aamulla ne ovat jo autuaasti unohdetut.

____

Sen verran muistan, että tuossa pohdin (ja kyllä, tämän pohdinnan voisi tiivistää vanhaan carpe diem -ajatukseen, mutta mutisempa kuitenkin) sellaista, että elämä tuntuu monesti olevan "sitten kun" -ajattelua. Sitten kun valmistun, sitten kun on asunto, sitten kun saan uudet housut, sitten kun, sitten kun.

Jotenkin pyritään saavuttamaan jokin sitten kun -tila, jossa asiat olisivat sitten hyvin. Kuitenkin elämä tuppaa olemaan pelkkää jatkuvaa muutosta eikä ole saavutettavissa mitään vakiona pysyvää tilaa. Joku tilanne saattaa toki kestää vuoden pari, mutta muuttuu jossain vaiheessa (radikaalistikin) ihan varmasti.

Sitten kun on mies ja asunto ja talo ja auto ja purjevene. Sitten, niin mitä sitten? Sitten joku muu muuttuu, halutaan jotain muuta. Sitten ollaan sitten kun -tilanteessa uudestaan.

Itsestään selvää asiaako? Mjoo. Ajatteleeko joku, että ehkä pitäisi samalla kun pyrkii johonkin päämäärään, muistaa, että on jo elämässä yhtä saavutettua päämäärää? Ehkä.

Oravanpyörä ei ehkä tunnu yhtä ahdistavalta, kun muistaa mitä on jo saavuttanut.

____

Ystäväkato. Sellainen ajatus tuli tuossa yksi päivä, kun mietin, kenelle voisin soittaa kahviseurasta. Yksi on muuttamassa, toinen asuu jo toisaalla, muutama ei ehdi ja, no, siinä ne ihmiset sitten olivatkin.

Mussukka lienee tällä hetkellä ainoa, jonka kanssa ehdin viettää jonkinlaista ystävyydeksi kutsuttua aikaa enemmänkin.

Yhdistystoiminnasta jää käteen hyvänpäiväntuttuja ja ihmisiä, joiden kanssa voi viettää mukavaakin aikaa, mutta vain tietyssä kontekstissa (=tietty seurue). Sellaisia ihmisiä, joita tapaisin mano a mano ei juurikaan ole.

Ei ole vakiotyötäkään, joten ei muodostu sellaistakaan sosiaalista piiriä.

No, kesä tulee...sitten on aikaa...tehdä tutkimusta yksin sisällä pimeässä...jei :p

____

Kutoseni ovat ärsyttävän ihania, ju nou? Sellaisia, että hermo menee ja tekisi mieli ottaa kansakouluotteet käyttöön ja sitten samalla niillä on kuitenkin hyvä huumori ja letkeä asenne elämään. Vähän niinku koira, joka syö aina uudet kengät ja vähän sohvastakin jahka on ensin kussut sille, mutta jota kuitenkin paijaa ku se on oma.

***
näitä taas:

oppilas: "Ope, onks se totta et sä oot homo?"

ope: "Mitä homo tarkottaa, kerro se ensin."

oppilas: "No, onks sulla niinq poikaystävä?"

ope: "Joo, on mulla."

oppilas: "ok"