Kevätstressiä...

Meikäläisellä on sellainen vieno kevätmasis. Odottaa kesää, viikot vierivät hitaannopeasti. Stressaavaa, kun ei tiedä onko ensi viikolla töitä vai ei. Yhtä kuluttavaa kuin opettaminen päivittäin on se, ettei tiedä onko opettamista laisinkaan.

Odotan siis kesää, jolloin voin aidosti nostaa jalat pöydälle ilman murhetta siitä, että joku soittaa töihin.

Lomaa työttömyydestäkö? Kenties.

Ansiopäivärahalla ei kannata edes haaveilla kesätöistä, sillä ne olisivat palkaltaan päivärahaa vastaavia. Parin lisäsatasen vuoksi ei viitsi raataa.

___

Harkitsimme mussukan kanssa pyöräretkeä Ahvenanmaalle. Varata joku mukava pieni hotellihuone Maarianhaminasta ja pyöräillä sinne. Turusta pari lossia ei ole paha nakki.

Olen aikanaan, joskus 11-12-vuotiaana pyöräillyt saman ikäisten serkkujeni kanssa ahvenanmaan ympäri. Losseilla menimme ja tulimme.

Eipä vanhemmat silloin murehtineet pedofiileistä. Minun on vaikea kuvitella nykyvanhempien päästävän esiteinejä viikon pyöräreissulle yksinään :S

___

John - Eleanor oli erinomaisen mainio! Syksyllä jatkuvat näytökset. Kannattaa tulla kauempaakin.

___

Tänään neljäsluokkalainen tyttö luokalta, jota opetin koko viime syksyn, totesi minulle päivän sijaisuuteen kuuluneen liikunnantunnin päätteeksi osapuilleen seuraavasti:

"Ei kannata mopsi-opettaja ottaa vakavasti noitten tyttöjen haukkumista."

Mukavaa, että joku välittää. Opella on kyllä paksu nahka, no worries. Nyt lähinnä murehdin tyttöä, joka tuon totesi, sillä hänellä on paha tapa ottaa maailman huolet kantaakseen. Ylitunnollinen muidenkin puolesta.

Kehaisipa työtäni eräs kollegakin sijaistaessani Turun päässä. "Hyvin sulta tää pysyy hanskassa, ei kaikilta onnistu!". Samainen opettaja kävi lähes jokaisella tunnillani päivän aikana toimittamassa asiaa jos toistakin.

Liekö luullut minua ensimmäisen vuoden opiskelijaksi? Eivät tuossa koulussa meikäläistä muista. Joka armoton kerta kun sinne menen, alkaa keskustelu osapuilleen sanoin "no, missäs vaiheessa opinnot ovat?".

Osa tosin jo muistaa nimeni.

Tästä syystä en pidä suurista kouluista.

___

Huoh, tulisipa jo huominen, sillä perjantai näyttää toistaiseksi vapaalta. Vaan ei voi tietää, voi joutua töihin. Ei voi orientoitua vapaaseen eikä työpäivään, kun ei tiedä.

Ärsyttävää päivästä toiseen elämistä ja löysää hirttä.

Tälläisessä työrytmissä on se, että joutuu kaiken muun elämän sopimaan sen mukaan, että saattaa olla töissä. Joutuu siis autohuoltojen ja parturiaikojen ja sen sellaisten kanssa kilpailemaan aikaa sitten menneistä iltapäiväajoista, koska ei päiväsaikaakaan voi varata. Voi olla nääs töitä.

Sitten töitä on kuitenkin sen verran vähän, että stressistä saa palkaksi aikamoisia pikkupennisiä.

Haitat ovat, palkkiota ei. Vähän vituttaa.