Mopsi's

Näytetään bloggaukset syyskuulta 2009.

Aivovuoto

Joka ilta tässä parina viikkona on ollut nukkumaan mennessä ajatuksia, joista voisi tänne kirjoittaa. Osa vähän syvällisempiä, osa runollisia, osa vain arkisia pohdintoja tai oivalluksia.

Aamulla ajatukset ovat kadonneet.

Masentavaa mentaalista vuotoa ja hävikkiä.

Toisinaan miettii sitä, että kuinka paljon asioita valuu ulos päästä. Tai ajatuksia, jotka olisivat voineet hieman toisissa olosuhteissa joko muodostua tai tuntua järkeviltä. Kuinka kapea onkaan se ajattelu, josta saamme nauttia ja kuinka paljon jää eri syistä kokematta.

Tämän boggauksen osainnoittaja on tuo yöllinen ajatusten kadottaminen, mutta myös infernaalinen post-saksantunti päänsärky. Asioita käydään läpi todellisella vauhdilla. Ensimmäisen kolmen tunnin jälkeen on käyty läpi aakkoset, numerot, perustervehdykset, teitittelyä, substantiivien suvut, verbien taivutusta (e/st/en/t/en!), persoonapronominit, eka teksti sekä valtava määrä saksan kielialueen kulttuuria innostuneen matkustaneen opettajan kertomana.

Tunneilla on mukavaa, sillä opettaja on rento, pätevä ja no, mukava yleensäkin, mutta näin vanhoilla aivoilla tuollaisen määrän omaksuminen on kamalan vaikeaa. Vaatii todella työtä pysyä perässä. Onneksi joka tunnin alussa mennään kuorossa aakkoset läpi ja tervehditään luokkatovereita ja kysellään kuulumisia. Kertaus on jne.

Opettajana sitä vain jotenkin jatkuvasti - ja pitääkin - seuraa omaa oppimistaan ja sen prosesseja. Vaikka asiaa tulee paljon, voin kuitenkin todeta, että kaksi viikkoa sitten en osannut saksaksi numeroita, tervehdyksiä, kertoa omaa nimeäni, ääntää sanoja jne. Huolimatta ylitsevuotavasta tietomäärästä, jotakin siitä tarttuu myös matkaan. Motivaationi oppia uusi kieli ja nimenomaan saksan kieli on myös korkea, korkeampi kuin oli motivaationi oppia venäjää, jota olen lukenut yläasteen ja lukion läpi yhteensä viisi vuotta (!). Sanaakaan en venäjää osaa ja kadun laiskuuttani :(

No oppia ikä kaikki. Antaas kattoa mitä aivoni sanovat, jahka toiset opinnot hyppäävät tähän seuraksi...


Silver lining or something

Melkein meni usko elämään. Aamulla kone ei käynnistynyt, tieto- siis. Nooh aikani siinä raavittuani päätäni totesin, että taitaa olla virransaannissa ongelmaa.

Siskolle testaamaan ja kyllä, oli vaan verkkolaite paskana, eli siis ei johtoa pitkin tullut virtaa seinästä koneeseen. Päivän metsästin sopivaa laturia, kunnes sellainen multipurpose löytyi Hongkongista, ihan asialliseen hintaankin, cirka 37 euroo.

No, ei niin pahaa, ettei hyvääkään. Löysin kirpparilta naurettavaan 6 euron hintaan turkoosin iArabian kastehelmen kerrostarjoiluastian. Sen kun myyn, onkin johdon hinta katettu kivasti :)

Plussana löysin kivan kirjavihkosen saksan kielen muistiinpanoille, pyörääni valon, uuden piuhan koneesta vahvistimeen (ei suhise enää!) ja äiteelle porakoneen, joka on nyt kuukauden unohtunut hakea. (edit: oho, em. kappaleen kamat ihan biltemasta :D)

Illalla vielä hakeen saksankirjaa ja Koululle luennolle. Meni päivä aika vauhdilla siinä sitten :)


Whining

Saksan ope menee ihan törkeetä haipakkaa eteenpäin. Ei pysytä A:n kanssa perässä. Mukava ope ja kiva ja kaikkee, mut hitto mikä vauhti. Ehkä ollaan rajoittuneita tai jotain. Saa ainakin vähän kokemusta taas siitä, mitä on oppia jotain täysin uutta. Samaa prosessia oppilaani käyvät joka päivä, monessa eri aineessa.

Oppiminen on aika rankkaa.

___

Oon väsynyt. Fyysisesti. Mut kuitenki enemmän sillee oudon apaattisesti. En oikeen tiä miksi. Vähän ku olis masentunut, mutta ei kuitenkaan. Tai sitten vaa in denial. Väsyttää vaan. Oon kärttynen usein ja toisaalta myös oon enemmän semmonen, et näytän sen kans. Ehkä vaan paljon semmosia uusia asioita alottamassa, eikä mikään oo vielä kunnolla vauhdissa, niin stressiä. Ehkä näin, ehkä jotain muuta.

Myös tää maha tässä stressaa. Se että se ei toimi ja että se kasvaa, vaikka yritän päästä siitä eroon. Todella ärsyttävää.

Ei oikeen jaksas keskittyy mihinkää, mut silti olis draivii tehä juttuja.

Outoväsymys.

Outoon oloon syön. Liikaa.
___

Kirppikseltä myyntiä kulujen jälkee tällä hetkellä joku 240 euroa. Jei. Verotonta. Toi ja 617 euroo, joka tulee veronpalautuksena, kattaa mun katoavan opintorahani jättämän kolon vuokranmaksusta noin kolmeksi kuukaudeksi. Vielä toiset kolme kuukautta katettavana. Sitten voin huokaista ja kaikki sen jälkeen tuleva raha on omaan taskuun.

Kukaan vaan ei huoli töihin mua.

___

Mikä lie tottunut ajatuskulku, mutta kun väsyttää, sillee kokonaisvaltasesti, ajattelen ensin itsemurhaa ja sitten tulee mieleen, että nii, kai sitä vois mennä vaan nukkumaan. Aika...epätervettä?

___

On semmonen, että ku kerran oon todennu olevani sillee perustavasti väärässä elämästäni, niin nyt on vähän semmonen, että ei oo enää varma mistään. Se lienee elämän perusasetelma, epävarmuus. Haluisin kyllä jotain varmaakin. Mitähän se olis?

___

Kaveri lähtee vaihtoon, noksu on hukkunut töihin, koiraan ja opintoihin (tossa järjestyksessä). On nää mua viihdyttävät naiset vähissä syksyn ajan. En tykkää, jos noksu ny päättää aikuistua, ku se joskus lupas ettei se semmosta tee :/

___

Väitöskirjan virallinen lähtöpäivä on 5.9.2009. Silloin tuli vastaus ohjaajalta, että totta kai teet ja hän haluaa ohjata sen, ku on kiinnostunut aiheesta. Jaa'a, ny sitten pitäis tehä väitöskirjaki.

Tosin aateltiin tehdä se kaverin kanssa sillee, että tehdään yhteinen laaja tutkimus, josta molemmat sitten ottavat omaan väikkäriinsä aineiston. Meillä kun tuo yhteistyö on toiminut ennenkin niin tää vähän vähentää stressiä, työtäkin ja sitten vielä toimii semmosena vittu pakko tehä ny ku aikataulut sopii...

Ajatustyötä varten ostin jo hienon vihkosenkin. Aina mukana ja aina valmiina, kun mahtavat aivoni tuottavat kipinän.

___

Jumppaan pitäis mennä. Oon nii nössö, etten uskalla yksin mennä. Sekin vituttaa. Aikuinen mies. Hohhoijjaa, grow a pair.

___

En ymmärrä ihan täysin kuluttajaviraston säätöä alehinnoittelussa mitä tulee ruokakauppaan. Pitäisi olla tarkat hinnat näkyvillä, eikä pelkkä alelappu riitä. Kauheeta säätöä. Tyhmää mun mielestä. Ottamatta kantaa siihen, että jokasen pölön pitäisi pystyä %-laskuun, saati tajuun et 50 % on puolet pois, nii miksi joku vaivautuu säätään? Mitä vikaa nykyisessä systeemissä on? Kuten joku totes, jos on normaalihinta näkyvissä, asia ok. Eri tietty, jos ei tie alkuperästä, sillon kusetusmahollisuus. Muuten tää on aika saatanan ärsyttävä esimerkki suomalaisesta säätämisestä byrokratias. TAAS.

Onneksi asiasta vastaava ministeri on Sinnemäki. Vihreä poliitikko tuskin ottaa kontolleen ruoan jätteeksi päätymisen lisääntymistä.
___

Laitan tännekin nyt, ku päästii tähä vittu tämmöstä -osioon, mielipiteeni suomalaisesta koulutuspolitiikasta. Tarkemmin ulkomaisista vaihto-oppilaista. Jotenkin ymmärrän jonkinlaisen maksun EU:n ulkopuolelta tuleville, vaikka en sitä kannatakaan. Mutta nytkin oli opettaja-lehdessä ministerin kommenttia, että ulkomaalaiset vievät meiltä suomalaisilta opiskelupaikkoja (päätoimittajan kirjoituksessa taisi olla lainausta).

Todella idioottimaisen protektionistista, saati populistista ja lyhytnäköistä ajattelua. Pelkästään ne suhteet, joita luodaan opiskeluaikana ympäri maailmaa tulleisiin akateemisesti koulutettuihin ihmisiin, tuovat koulutettuihin laitetut rahat takaisin. Suomi ei todellakaan ole lukuvuosimaksujen jälkeen enää haluttu kohde. Tänne sitten jäätäisiin ylikoulutettujen suomalaisten kesken pyörimään ympyrää.

Ok, ei ehkä kauheen asiallinen ulosanti, mutta tyhmää taas tässäkin RAJOITTAA, RAJOITTAA JA KIELTÄÄ JA POPULISOIDA. Todella käsittämättömän kädetöntä porukkaa.

Ja lomautukset opettajien kohdalla. Menee hermo kuntien ja Turunkin kanssa. Toimintana taas tätä säästö euro, kulut monelta eri taholta parin vuoden aikana, piilosellaiset, 5 euroa. Oma arvio, mutta varmasti tulee kalliimmaksi kuin säästöt.

Huomaan kyllä omissa kirjoituksissani vähentyneen minkään järkevän analyyttisen lähestymisen ja populistisen tunteenomaisen paskan lisääntymisen. Ärsyttää sekin :D


Skin deep bohemian - plain everyday Joe pretending artistry

En tiedä, olenko maininnut omasta post mortum -toiveestani täällä blogin puolella koskaan. Ehkä, ehkä en.

Kun kuolen, toivoisin kovasti, että minut nyljettäisiin. Nahka venytettäisiin kehykseen ja parkittaisiin kovaksi. Nahan lähettyville kaksi lasipurkkia, joista toiseen säilöttäisiin aivoni ja toiseen sukupuolielimeni, mahdollisesti erektiossa.

Jostain syystä, harva on innostunut tästä ajatuksesta.

Mielestäni se kertoo paljon ihmisyydestä, miehisyydestä ja kulttuurista. Tyhjä kuori. Tunteet ja järki purkissa. Tirkistely. Turhamaisuus, will to be displayed, yksilöllisyyden tavoittelu.

Kiasmaan voisi nimetä huoneen: "One man's shell, sense and sensibility"

Ja, kattolampussani, kaiken neuroottisen siisteyden keskellä, on hämähäkinseittejä. Nimesin ilmiön kontrolloiduksi boheemiudeksi. Ehkä olen vain outo. Todennäköisesti, tosin, toivon vain olevani outo, koska olen todellisuudessa täysin tavallinen tallaaja. Eikä se erektiossa juurikaan suurempi ole kuin arkiriipunnassakaan. Siitä voin joustaa testamentissani. Ennen testamentin laadintaa täytyy kyllä opetella käyttämään pilkkuja. En halua, että pillkuvirheen takia vihreät alushousuni menevät sisarelleni mustien sijaan.

Elämä on tragedia. Oppiminen on kriisi. Nainen on outo. Taito elää. Näitä kuulee, kukaan ei niitä ymmärrä. Siksi niitä on kiva toistaa. Makes one look smart. Todellisuudessa ne kertovat ulkolukutaidosta, tai hyvästä muistista.

Olen myös päättänyt. Aivan varmasti olen päättänyt. Jotain. En tosin vielä ole päättänyt, mitä olen päättänyt päätöksessäni päättää jotakin. Mutta päätös on tehty, jostain.

So many voices in my head, one screaming, one mute, most of them just rambling. Nothing is coherent. Everything is understandable which makes me crazy, I suppose. Any one who can listen to all the voices in one's head and make sense of them, is insane, clearly. I think. Therefore understanding is insanity. So clear-cut.

Go to bed mopsi, it's time to do that. Right now. Yes, roll the covers, fluffy your pillow, thaaat's right fluffy it really good...close your eyes and take a deep breath. That's very good...go to a nice place in your dreams...fly...preferably somewhere filled with beautiful flowers, ocean and waves, serenity....also anything with young gorgeous men is fine as well...fu-...fly



Nothing gets done until you do it...

Noniin:

a) viesti lähetetty ohjaajalle, että hei, haluun tohtoriksi,

b) homoglobiinin vapaamuotoinen hakemus kirjoitettu ja tapaaminen maanantaina merkitty kalenteriin,

c) huomenna luennolle kehitysmaiden taloudesta ja uusista mahdollisuuksista (kirjastossa 12-16),

d) maanantaina ekaan jumppaan,

e) saksan tunnit aloitettu,

f) tiistaina Koululla luento sosiaalisesta pääomasta,

g) pääsin työelämän ja henkilöstöasioiden kurssille, joka kouluttaa henkilöstöjohtamistavoitteideni kannalta juurikin kiinnostavasti niin oikeudellista, sosiaalista ja psykologista puolta henkilöstöasioista. Hakijoita oli 252.

Lauantain ja tiistain tunnit ovat kaikkien altavastaajien sankarin, henkisen mentorini ja köyhyydestäni jatkuvasti (=ärsyttävästi) huomauttelevan A:n minulle esittämiä. Kehitän itselleni sosiaalista omaatuntoa kaikkia vähempiosaisia kohtaan. Huolestuttavaa ihmisenä ja tiedostavana oliona kasvamista. But I kinda like it.

Jumppa nyt piti jo alkaa, mutta kamu sairastu ja mä hannaan ku en yksin uskalla.

Väikkäriin en vielä virallisesti pääse, koska en oo maisteria ottanu ulos. Ei se kuitenkaan työtä kai estä aloittamasta?

Homoglobiini vähän arveluttaa, kun en ole niin sosiaalinen. Tai olen, mutta se tarvitsee löytää jostain. Onneksi lepakkoystäväni tulee mukaan :P Esiliina, esiliina...

___

edit: hmm, tää bloggaus on niinku mulle kirjallista evidenssii, ku kaipaan jotain niinku semmosta vahvistusta sille, et vaiks selkä on liimaantunu sohvaan, nii oon jotain saanu aikaanki :)

tää on tää paradoksi, et mitä enemmän tekee, sitä enemmän saa aikaan juttuja, mut ei tunnu, et olis yhtään vähemmän aikaa käytettävissä, päinvastoi. Maatessa päivä menee vauhdilla, edellistä ei muista ja seuraava tuntuu merkityksettömältä. Kyllä työ miehen onnellisena pitää, että ei toi vanha kansa iiiihan väärässä oo ollu :)

__

oh ja tajusin juuri, thanks to the lord all mighty feissille, että serkkuni on muuttanut Riikaan. Naisen perässä tietysti...mukavan naisen onneksi. Huoh. Sinne meni sekin serkku :S


Audimies-adjektiivi on syntynyt

En ihan tajuu tätä Audi-mieskohua. Onhan sitä jokaisella oikeus julkilausua oma mielipiteensä. Naistenlehdessä vielä, naispuolisen (?) päätoimittajan hyväksymänä.

Minäkin haen mielelläni itseni tasoista ja parempaakin kumppania, niin koulutukseltaan kuin älyltään. Ulkomuoto täytyy olla lihaksikas, muttei liikaa, atleettinen sopivasti, kauniit sääret tietysti, joskin korkokengät ehkä voi jättää pois (silläkin uhalla, että miehen muoto tästä vähän kärsii). Tummat hiukset, täydellisen symmetriset kasvot, silmät tummat kuin yö ja hymykuopat, joihin uppoaa. Mieheni tulee tuoksua ruusuilta, tuntua pehmeältä kuin pumpuli ja suudella taju kankaalle. Kaikki tämä täytyy olla kunnossa, että hän osaa silittää paitojani.

Näitä speksejä varmasti monet kannattavat, valikoiden heterot, ja odottavat tulevalta puolisoltaan. Pullollaan on maa heteroita, jotka ovat Audi-neron kanssa samaa mieltä. Nämä kaikki taitavat ainakin toistaiseksi olla sinkkuja odotustensa kanssa...

Audimiesmäisyys on käypää valuuttaa sinkkumarkkinoilla. Aloita sillä uusi tuttavuus ja saat elää elämäsi rauhassa yksin - ryppyisten paitojen kanssa tosin.



Daily Rambling

Kuvittelenko vain, vai onko ranneliike jotenkin kesän jäljiltä hiljentynyt käyttäjistä?!

___

Uudet ikkunat on pesty ja kirkasta on. Pientä parannusta asumisviihtyvyyteen :)

___

Ensimmäinen saksan alkeistunti takana. Jotenkin, hmm, outo olo. Uuden kielen aloittaminen nollasta on jotenkin...hullua? Samalla päässäni kuitenkin elää outo unelma joskus osata saksaa ja muuttaa sinne...en tiedä miksi...voiko joku maa vain viedä sydämen???

___

Kynttilät, elokuva ja viini. Elämästä voi nauttia yksinkertaisesti.

___

Luin läpi tohtoriopintojen vaatimuksia ja opetussuunnitelmaa sun muuta. Vaikuttaa ihan saavutettavalta. Jotenkin vähän toivoin jotakin niin lannistavaa, että luopuisin ajatuksesta. Eihän sitä ollut. Ehkä sitten olen pätevä tekemään väikkärin, vaikka ei itsestä siltä aina tunnukaan :)

Mopsi, kasvatustieteen tohtori, luokanopettaja. Nice ring to it...

___

En ole vielä yliopiston jumppaan mennyt. A, tuo mentorini, on kipeä enkä ihan yksin uskalla mennä. Hyvä tekosyy tietysti odottaa toisen parantumista...kyllä menen kuitenkin, kun maksanutkin jo olen :)

___

Ei mitään järkevää kirjoitettavaa. Koskahan tulee vastaan se, että blogattavaa ei enää ole?

En ymmärrä täysin, miksi joku lukisi blogiani, vaikka olenkin oudolla tavalla imarreltu, että joku siihenkin vaivautuu. Jos joku jossain saa jotakin irti näistä jaaritteluista, olen vaikuttanut arkipäiväisellä tekemiselläni jonkun elämään. Edes vähän. Outoa.

That's internet for you.

___

tähän lisään vielä...

viiniä olen hieman nauttinut. no pullon. mutta silti. katsoin sotaelokuvan. itken. niin moni joutuu kärsimään nyt ja silloin. itse istun viinilasin kanssa turvassa, mukavasti, lämpimässä. muutama kyynel niille, joita elämä kohtelee raa'asti...

kyyneleet tuntuvat hyviltä. hämärä kynttilänvalo. ajatukset kaukana jossain. suru ihmisten kohtaloita kohtaan. suru herättää ihmisessä elämää.