Mopsi's

Olen huomannut, ettei autoilu enää maistu. Mielummin kävelen tai pyöräilen, kun vielä on kaunista säätä.

Pyöräily ja kävely siksi, että haluan liikuntaa ja Turussä pääsee lähes joka paikkaan, vähän etäämällekin, ihan yhtä hyvin lihasvoimin kuin autollakin (jopa melkein samassa ajassa...).

Talvi varmaan vähentää pyöräilyä, kun ei ole kunnon talvirengasta pyörään.

No, ei kai auta valittaa, jos säästä rahaa bensassa, saa liikuntaa ja vähentää yksityisautoilua. Koko hommasta vielä kaiken lisäksi nauttiikin :)

___

Tässä kun köyhäilen, en ole ostanut juustoa lisää, kun se loppui. Syystä että se maksaa ja mulla on paketti voita ku tarvii syödä pois. Voi on oikeestaan aika hyvää leivän päällä. En ihmettele, että vanha kansa ei margariineista perusta (itse en käytä kuin juustoa, voita oo piiiitkään aikaan enää leivällä käyttäny).

Jaahas, elämäni ensimmäinen kuntopiiri, ehkä viimeinenkin. Infernaaliseen tahtiin 45 minsaa, 3 kierrosta ja varmaan noin 15 eri pistettä.

Onko liikunta ollut tehokasta jos lopuksi meinaa pyörtyä, hoipertelee ku humalassa ja oksennus kurkussa, melkein ainaki...

Ehkä tää ku tunnin pari tasaantuu nii paranee. Plussaa on, että huomenna voi maata sängyssä pitkään. Ei sieltä kyllä ylös varmaan pääsisikään :S

ja rokkarille: juon vettä sitä tahtia, kun se pysyy sisällä...1,5 litraa meni jo...

Näkemystä elämästä, jälleen kerran, tiedossa.

Pohdin tuossa, yöllä taas, elämän kerroksellisuutta. Ihmisen elämässä on päällekkäin useita eri vaiheissa olevia prosesseja. Keskityn nyt tässä lähinnä erilaisiin "selviin" toimiin, harrastuksiin ja työhön ja sen sellaisiin.

Kun olen itse aloittanut monta täysin uutta juttua täysin tai lähes täysin nollasta (uusi kieli, jumppa, väitöskirja jne.), voin todeta, että siinä missä täysin uusi asia on haastava aloittaa, on se myös palkitsevaa.

Kerroksellisuudella viittaan siihen, että ihmisellä tulisi olla tasapainoisen elämän kannalta eri vaiheisia prosesseja. Siis niin, että on niitä, joissa on jo rutiini ja taito ja tieto karttunut, niitä jotka ovat siinä puolivälissä ja vielä on opittavaa vaikka paljon onkin kertynyt jo sekä niitä, jotka alkavat nollasta.

Karseaa ajatella tilannetta, jossa olisi vain taitoja, jotka hallitsee jo (täydellisesti), muttei mitään uutta. Voisiko tuota tilaa kutsua vaikka rutinoitumiseksi, arjeksi (tylsässä merkityksessä) tms. En toki tarkoita päättömästi aina uuden aloittelua vain sen itsensä takia, mutta tasapainon vuoksi ja aivojen ja aistien iloksi tulisi itse kunkin aina välillä aloittaa jokin uusi asia elämässä.

Eri asioilla on myös erilaisia aikajänteitä. Uusi asia voi olla vaikka se uusi kieli, joka hioutuu lopun elämää, tai sitten vain opetella keittämään ja paistamaan nuudelit uudella tapaa.

Tässä huomaa itse olleensa jotenkin kauan tilassa, jossa on kasvatustiede hallussa eikä mitään mainittavia harrastuksia. Uusia tieteenaloja olen opiskellut, mutta niissäkään ei ole muuta uutta kuin kirjat ja sanastot. Nyt kun lähtee kehittämään vähän erilaisia taitoja, huomaa sen arvon, joka on itsensä monipuolisella aktivoimisella.

...samalla voi myös opetella hyväksymään itseään ja lakata murehtimasta epäonnistumisia...virhe on virhe vasta kun siitä ei opi, sitä ennen se on vain arvokasta oppimista....

Jos tuosta edellisestä mitään selvää sai, niin pointtini on, että ei pitäisi koskaan pysähtyä, joskaan eteenpäin meneminen ei saa olla itsetarkoitus vaan tuntua hyvältä. Hengähtää toki saa :)

Hmm, pohdin tässä talouslehtien uutisointia lukiessani, että minunkin lienee jossain vaiheessa, elämän muiden kulujen ohella, alkaa sijoittaa varojani johonkin. Tarkoituksena säästäminen ja eläkeiän aikaisen elintason kohottaminen.

Eläkesäästämisen perseestäolemisesta eksä jaksoi jauhaa niin paljon, etten sellaiseen erehdy. Ehkä rahastot, vielä parempana suorat osakekaupat (jos niihin perehtyisi) tai sitten sijoitusasuntoja pari.

No otsikon mukaiseen asiaan. Sosiaalinen pääoma -paneelissa, mitä olin männäviikol kuuntelemassa Koulussa totesi, että hän on helposti havaittavissa muutos pankkien toiminnassa. Ennen muinoin kun kävi säästöjään muokkaamassa, oli tunne siitä, että pankkihenkilö oli asiakkaan etujen takana ja huolehtimassa siitä, että asiakas saa parhaan palvelun. Nykyään, kun pankit ovat monimuotoisia finanssitavarataloja, ei voi asiakas enää luottaa pankkiinsa, koska nämä yrittävät kaupata yhtä sun toista tuotetta, ja toki aina omaksi edukseen. Eläkevakuutukset ja -säästäminen lienevät hyviä esimerkkejä tästä.

Samaa olen miettinyt itsekin, siis sen suhteen, että mistä saisin luotettavaa ja objektiivisesti kaikkia vaihtoehtoja tarkastelevaa neuvontaa, jos ja kun joskus haluan alkaa omaisuuttani kartuttaa muutakin kuin työllä. Pankki ei tämä paikka ole, vaikka sieltä apua ehkä luonnolliisesti hakisi. Tarvitsee kai jostain alkaa hommata ekonomituttavia sitten, naida pankkiiri, tai vain tyytyä olemaan köyhä :)

___

Samaan rahasyssyyn pohdin lausetta jostain uutisesta muutama päivä sitten (en ny muista mikä), että tänä päivänä 30-vuotiaat ovat keskimäärin köyhempiä kuin vanhempansa olivat sen ikäisinä (korjatkoon joku, jos muistan väärin).

En ihmettele edellistä, sillä tuotantoalojen työpaikat ovat vähentyneet ja opiskeluajat pidentyneet, puhumattakaan muista lieveilmiöistä. Vanhempamme lienevät olleet töissä aikaisemmin, paaaljon aikaisemmin (omillani oli ammatit, asunto ja kaksi lasta, minulla opintolainaa ja vuosi vielä opintoja...).

Tuo sukupolvi on sitä, joka on päässyt ajoissa töihin, nauttinut parit nousukaudet ja vielä kaiken kukkuraksi perii suhteellisen varakkaita omia vanhempiaan. Ei mee huonosti suurilla ikäluokilla, noin yleisesti ottaen.

___

Oon myös pohtinut, että miksi bloggaan nykyään niin hemmetin paljon, jopa niin paljon, että se häirittee itteänikin. Koko ajan kirjottamassa jotain tänne, josta puolet sais poistaa saman tein ja loputkin on vähä sitä sun tätä. Ehkä se johtuu siitä, että ei oo enää poikaystävää, mille vois ventata kaikennäkösii ajatuksia.

Mun on kurkku vähän sillee, no ei kipee mutta sen olonen et vois olla. Johtuukohan siitä, että jumpas tehtiin niskalihaksii, joita en tienny olevan olemassakaan?!

http://www.wulffmorgenthaler.com/default.aspx

___

Syksy on upean näköistä aikaa, varsinkin kun saa nauttia auringosta ja sen lämmöstä. Ilma itsessään on sen verran kolea, että saa kääriytyä kuitenkin vaatteisiin ja kotona torkkupeittoon.

Kunpa talvikin olisi näin valoisa ja pakkasta olisi sen verran, ettei loskapaskaa tarvitsisi kärsiä.

Ja kunpa en olisi (taas!) tulossa kipeäksi. Huono olo ja kurkku karheahko. Vee**u.

___

edit: päikkäreitä myöhemmin ja kahvia lipittäessä olo vähän paranee...lienee ollut eilinen mukava jumppa, joka saanut kokokehollisia vaikutuksia aikaan :)

...ja tosiaan, mikseivät heteromiehet käy jumpissa iskemässä naisia? miehiä oli eilisessä jumpassa kaksi, naisia ehkä 40...

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/09/maksullinen_eurooppalainen_koulu_avaa_ovensa_kaikille_1002109.html

A:n kanssa oudoksutaan, miten valtion koulu voi periä lukukausimaksuja. Sehän on vastaan yhtäläistä opetusta kaikille -ajatuksen kanssa.

Virkkunen sanoo, että yksittäistapaus, mutta koulu on valtion, joten muutko sitten katsovat vierestä, kun yksi saa enemmän rahaa? Eivät toki vaadi lisää itse, tai oikeutta periä lukukausimaksuja. Seuraavaa poikkeusta odottaen.

Vielä huvittavampaa on, kuten A totesi, tuo kohta Koljoselta, että eihän tuollainen muutama tonni nyt varmaan mahdoton ole, jos todella haluaa p a n o s t a a lapsensa koulunkäyntiin. Mites se yksinhuoltaja, jolla on kaksi lasta saati lukiolaista? Kyllähän 8000 euroa vuodessa löytyy, kun vaan haluaa.

Ja jos ei löydy, niin siinähän sitten ollaan, valtio ylläpitää maksullista koulua ja voidaan olettaa, että maksulla saadaan parempaa opetusta ja ne, joilla ei rahaa (sori, halua panostaa...) ovat eriarvoisessa asemassa.

Slowly towards privatization?

___

Koulusta puhuen, olen huomannu nyt pyöriessäni kampuksella, että kaikki ihmiset näyttävät kauhean nuorilta.

Saksantunnilla ope laitto meidät pelaamaan ryhmissä noppapelia verbien taivutuksesta. No me sitten A:n kanssa siitä käännyttiin takana olevaan pöytään päin. Ne oli ihan pihalla, lapsi parat, ja me sitten alotettiin siitä reippaasti heitteleen noppaa, opeja ku ollaan ja tottuneita tarttuun toimeen. Niinku A totes, ne ois varmaa ekat minuutit hihitelly ja ihmetelly, et kuka uskaltaa alottaa.

A vaan totes, että me ollaan jo nii vanhoja (jos ne 18-20 vee, nii ikäeroo 6-8 vuotta...) että me voidaan alottaa ja avata suumme ja "nolata" ittemme.

Ekaa kertaa tajusin, että oon kattellu että kaikki nuorii, mutten oo ajatellu asiaa niin, että ehkä mä oon se vanha vaa siel joukos :)

...toisaalta, ku ei oo tullu mieleen, nii ehkä en oikeesti ajattelekkaan itteeni vanhana? :P

Kakaroita ne kyllä suurimmaksi osaksi ovat, kauheeta kattella...koko yliopisto edessa...tiedä sitten toivottasko onnee vai taputtasko olalle pahoitellen...oon aika tyytyväinen, että oon tässä ja tän ikäsenä, enkä siellä ja sen ikäsenä. Pieni kypsyys on ihan hyvästä, vaikka kakarahan mäkin vielä oon :)

Ärsyttävää.

Opintoja kyllä tulee, paljonkin, tänä vuonna. Mutta mun täytynee valmistua nyt kuitenkin, jotta pääsen jatko-opiskelijaksi (kas kun sitten saa lisää opintotukikuukausia eikä tarttee kärvistellä kevättä kauheen opintomäärän, väikkärin JA töiden kanssa).

No, mun tutkinnosta puuttuu tällä hetkellä yksi opintopiste, siis koossa 299/300. Tän vuoden opinnot haluun kaikki eri papereille, enkä sössii tähän maisteriin sisään.

Mennen tenttimään yhden kurssin luennot korvaavan teoksen. Sosiologiaa. IIsi biisi.

Periaatteessa vaan ärsyttää tommonen yhden puute, ku ei niin pieniä suorituskia oo...ja nyt menee sitten yhdellä yli tutkinnon :)

___

Uutisoinnista Mtv3:n nettisivulla: suosituimmat uutiset:

"Synkkä viikonloppu - 14 ihmistä saanut surmansa

Tähän päättyi kolmen nuoren elämä - katso traagiset kuvat

Raivopää kuristi naista ravintolassa ja hakkasi järjestysmiehet

Vanhemmat hävittivät tyttärensä ruumiin sementtiin hautaamalla

Äiti murhasi lapsensa myrkytetyllä pastalla

Porin kuolonkolarin kuskiksi epäillään alaikäistä rattijuoppoa

Osama bin Ladenilta uusi ääniviesti

Marketteja rakennetaan ennätystahtia lamasta huolimatta"

Olihan joukossa kaksi muutakin, kuin humaaniin kärsimykseen liittyvää uutista (joskin markettejen rakentelu sekään mikään hyvä uutinen ole, joiltakin näkökannoilta...).

Missä todellakin ovat uutiset, jotka yrittäisivät myydä positiivisuudella?

I wonder, is there a worse crime in the world than the one of robbing a child of childhood?