Mopsi's

Kuka haluaisi opettaa mua neulomaan? Mun ope lähti vaihtoon britteihin... :(

Tänään tuntuu olevan poikkeuksellisesti makaan sängyssä -sunnuntai (yleensä kun nousen, annan sängyn vähä hengittää aamutoimien ajan ja sitte vaa peitettä päälle ja sohvalle löhöön, jos löhöömistä tiedos). Makoilen täällä pehmoisten peittojen ja tyynyjen joukos ja kaivoin laatikosta äitin tuomat iiiisot musta silkkibokseritki. Kiinantuliaisina aikanaan saatu ja erinomaisen mukavat nukkumiseen. Silkki on mun valinta alushousuihin, varsinkin pukua käytettäessä :)

Ehkä sitten alan harjotella neulomista (mattoja kudotaan, oikeat käsitteet, sano käsityötieteen tohtorimme) youtuben avulla. Perussilmukoita tekeen vaa, jotta ei tuu ihan toimeton päivä. Teetä kuppiin ja väkertää.

Heti ku nousen sängystä, ehkä...

Saksaakin voisi lukea vähän eteenpäin, sillee etukäteen, jotta pysyy tunnilla sitten perässä :)

___

Onkos täällä tulijoita 21. pvä homoglobiinin uusien iltaan?
___

Mietin tuossa yöllä perhettä ja sukua. Oma sukuni on suhteellisen paljon tekemisissä keskenään, 'äidin puoleinen suku siis. En ole sen suuremmin pohtinut erilaisia perheitä tai sukuja ennen kuin tutustuin erilaisiin ihmisiin.

Ympärilläni on ainoita lapsia, pienisukuisia , adoptoituja, suvustaan vieraantuneita, eroperheistä ja yhden vanhemman perheistä olevia kavereita.

Omat vanhempani erosivat 7 vuotta sitten, mutta lapset olivat aikuisia jo silloin, joten ero on ainoastaan tehnyt sen, että emme ole enää kiinteä perhe, vaan lapsilla ja lapsenlapsilla on erillinen side vanhempiinsa ja isovanhempiinsa. Muuten sukumme on iso ja sukutapaamisia järjestetään (joskaan en niihin ole itse osallistunut). Isoäidin 80-vuotispäivilläkin oli sukua ja vieraita lähemmäs 100.

Sitten kun tulee vastaan kavereita, joilla ei välttämättä ole juurikaan sukua tai perhettä, alkaa väkisinkin jotenkin pohtimaan omaa suhdettaan itsestäänselvyytenä pitämäänsä sukuun, saati perheeseen ja oppii arvostamaan pain in the ass -poppootaan :)

Oman perheeni sisällä on hyvät välit, lukuun ottamatta äidin ja isän viileää suhdetta, joka on tällä hetkellä siinä vaiheessa, että samassa huoneessa kykenevät olemaan juhlissa. Pehmenemään päin kylläkin menossa. Sisarusten kanssa meillä on hyvät välit ja juttelemme esim. feissin välityksellä paljonkin ja livenäkin näemme suhteellisen usein.

Olen kai aika onnekas sukuni suhteen sitten, vaikka välillä koko porukka tuntuu rasittavalta :)

___

Family-related kuva ohessa. Palkinto on kiertopalkinto metsanleimauskilpailusta ja sain sen isäni isältä yo-lahjaksi. Pappa (rip) voitti sen neljänä vuonna, joten sai sen sitten lopulta omakseen. Kilpailun voittajien nimet on kaiverrettu pystiin ja ovat väliltä 1955-1964. Kyynisenä totean, että lahjaksi tuon sain, kun pappa-vainaa oli ahkera totoaja ja tuo lienee tarttunut hyllystä käteen, kun muutakaan ei ole ollut. Tunnearvoa palkinnolla on kuitenkin erittäin paljon.

Pantterin olen saanut aikanaan isäni äidiltä (rip) joululahjaksi. Esineenä se on tiimarin tuotantoa (hintalappu oli paikallaan :), mutta tasan ainoa esine, joka minulla on muistona isoäidistäni. Mustana se uppoaa sisustukseeni kivasti.

Punainen auto on äidiltä saatu laivatuliainen jostain 20 vuoden takaa. Kestäny leikkiä hyvin ja pelastin sen siskonpojan käsistä äitini leluvarastosta. Muistoja muistoja...

Smurffien ilkeän noidan äiti iski käteeni ja sanoi sen jostain kaapinpohjalta löytäneensä. Ajattelin ensin laittaa sen nettiin myyntiin, josko joku keräilijä olisi kiinnostunut, mutta nyrpeä ilme sopii minun hyllyyni keskeiselle paikalle.

Kindred spirit and all, like me most of the time :P

Sitä paitsi täytyy olla vähän huumoria sisustuksessa.

Ja huomatkaa pöly! Siivousneuroosini hoitamiseksi en ottanut uutta kuvaa pyyhitystä hyllystä, jotta vaikutan edes vähän normaalilta...

...enää en kyllä vietä viikonloppua niin, että molemmat illat kotona...liian nuori tähän hommaan :S

tästä lähin pienestä budjetista tullaan laittamaan parin kympin funfun-rahasto sivuun....

going bonkers 8'>

Ton lullaby of the leaves melodia on jossain suomalaisessa laulussa, semmosessa jota oon soittanu pianolla. Kuka tunnista?! Ja kuka suomalainen (?) säveltäjä on menny kopioimaan? Toivelaulukirjasarjasta jostain oon soitellu tota...

Nää taulut oon saanu Noksulta. Kankaalle painettuja jonkun tuntemattoman helsinkiläisen (?) taiteilijan toimesta.

Suloiset :)

Vaihtoehtona on Anaconda-elokuva (joka kyllä pyörii taustalla muutenkin, god bless me...), joten bloggailen tänne kotiani ja löytöjä ja kaikkea muutakin pientä näperrystä ja asiaa ja sen semmosta :)

Tuossa on mummulta saatu kahviastiasto. Puolalaista tekoa. Itse asiassa oon tolle samalle pohjalle tehtyjä variaatioita nähny tosi paljon kirppareilla. Lienee ollut suosittu malli jossain vaiheessa. Malja kullatulla jalalla taustalla on mummulta kanssa saatu, mummu kun ei kestäny sitä katsoa kun oli jalka pilalla (pesty pesukoneessa). Neuroosimummu nyt on vielä tarkempi ku mä :S

Maljassa onkin jo esitellyt mokkalusikat, jotka mainio seura kupeille. Kultareunaiset lasit ovat ekotorilta, 40 snt tsipale. Niistä on kiva joskus juoda skumppaa. Joku päivä, kun keittiössäni komeilee kunnon kahvinkeittovälineet, niin tarjoan kupeista vahvaa cappuccinoa ja pienissä lasimaljoissa on tuhti suklaamousse vadelmilla...

Taustalla oleva lautanen on äitin ja isin häälahja isin isovanhemmilta . Setissä oli pari kuppia, sokerikko ja kermakko, mutte ne ovat kahta pienempää tassia lukuunottamatta särkykneet. Lautanen on kuitenkin kaunis :)

Kristallilasit ovat kirpparilta, joskin aika kalliit olivat, 6 euroa 4 kpl. Tykkäsin kuitenkin, vaikka lienevät ihan markettikristallia. Ei skumppa niistä(kään) pahalta maistu :P

Noh, rahaa ei ole, mutta aikaa sitten sitäkin enemmän, toistaiseksi ainakin.

Löysin vihdoin kankaat, jotka jollain tasolla tyydyttävät meikäläistä. Esteettisesti ehkä ovat kotini kanssa ristiriidassa, mutta käyttöesineinä mukavan erilaisia.

Päällystin siis kalenterini ja kovakantisen saksanvihkoni kankailla. Kalenterin kukkakuosi on Emmaus-kirppikseltä ostetusta tyynyliinasta ja isompi vihkonen samaiselta kirpparilta ostetusta keittiöpyyhkeestä.

Jälki on vähän ekakertalaisen soperrusta, mutta onpahan uniikki. Homot kampuksella, kukkakuosikalenteri on sinkku ;P

Tämän taulun kaivoin varastostani pölyttymästä. Olin sen sinne jo unohtanutkin. Löysin sen vähän Turkuun muuttamiseni jälkeen ja mistäs muualta kuin kirpparilta. Pidin kuvasta, joskaan en kehyksistä, jotka kyllä oli aivan uudet ja kehystysliikkeen tarrakin vielä paikoillaan. Ripustin taulun pieneen eteiseeni isolle tyhjälle valkoiselle seinälle, jotta peilille on vähän vastapainoa :)

Kookas työ (jotain ehkä 50*65) on grafiikkaa (kaiketi?) ja signeerattu Eila Hautaniemi T'pl 'a 10/12

T'pl'a:n merkitystä en tiedä, lienee nimi, mutta ihmettelen merkintätapaa...

ja niin, hinta oli 3 euroa :D

En raaskinu kivaa taulua jättää loosin nurkkaan makaamaan...ehkä kehystän sen joskus uudestaan...

Laskin, että olen kirjoittanut tässä kahden vuoden aikana noin 94000 sanaa blogiini (tylsä yö, joo).

Kuvien kera blogini kuluttaa noin 508 sivua wordistä.

Have you ever thought about thinking. Or to be more precise, the way you think. You speak within your head and as said, thinking is lingual. Right?

Well it occured to me today, while thinking and then thinking about that thinking, that I'm actually talking to...yes, to whom or what?!

Thoughts are sentences, mostly, and said out loud within your head. But who says them, or what. You? If you say them, who is the one that understands them. You?

My question is - one maybe already answered by some psychologist or behavioral scientist or someone - who is talking to whom or what when we think?

That's all folks - until next time!

Spotifylle kunnia siitä, että vihdoin on jokin media, joka vastaa kaipuuseeni tutustua uuteen musiikkiin - ja ylipäätään kuunnella musiikkia.

Max Raaben sovituksista nautin. Huumoria ja väliin saksaakin, mikä lie hyväksi kielikorvalle.

Tutustukaa tuotantoon spotifyttömät vaikkapa youtbessa.

Tuossa ihan kiinnostava cover Britney "Bald" Spearsin biisistä: