Olen tämän viikon lomaillut tyttäreni kanssa vaimoni mentyä jo töihin.
Viikon aikana kävimme merimuseo Forum Marinumissa, Biologisessa museossa, Apteekkimuseossa ja Qwenselin talossa, Ett hem-kotimuseossa, Sibelius-museossa ja Tuomiokirkkomuseossa.
Museokamaksi tunsin itseni myös lukiessani lehdestä Madonnan konsertin laululistaa: tunnistin viisi laulua kahdestakymmenestäkolmesta.
Isoja purjelaivoja kävimme mekin aikoinamme katselemassa, lauantai-iltana tunnelmoimassa ja sunnuntaina vilkuttamassa huivein. On se vaan niin hieno tapahtuma, seitsemän vuoden kuluttua uudestaan.
Kävimme myös retkellä Reposaaressa. Lounastimme puhutussa Merimestassa (ok mutta ei enempää). Reposaari sinällään oli viehättävähkö pikkukaupunki. Muistutti Kaskista mutta vähemmällä rahalla hoidettu. Ylväät kadunnimet Amiraalinkadusta lähtien.
En ole merenkävijä. Merenkulku, laivat ja satamat kiinnostavat kyllä. Minusta olisi outoa asua muualla kuin merenrantakaupungissa.
Minut on nyt reilu viikko pidetty anoppini huvilalla. Olen yrittänyt säilyä järjissäni lukemalla Die Zeitia ja Svensk damtidningiä.
Tänään pääsin Vaasaan. Kävelimme läpi Tikanojan taidekodin kivahkon rokokoonäyttelyn. Moikkasin vapaudenpatsasta torilla.
Illan istuimme tuttaviemme terassilla.
Kesäkylämme koulu on lakkautettu ja sen kirjasto myytiin kirpputorilla. Ostin muutaman runokirjan: Södergran, Topelius, Mörne jne.
Saunan ikkunasta katselin juuri kun kaksi joutsenta yritti tappaa toisiaan ensin saunalaiturimme vieressä ja jatkoivat toistensa pahoinpitelyä rannassamme. Luonto on raaka. Toivottavasti pääsen huomenna kotiin.
Perjantaina jäin lomalle ja lähdimme ajamaan anoppini huvilalle. Lasku lomaan oli pehmeä, sillä tein töitä kommunikaattorilla koko matkan.
Perjantai-iltana tuli vettä joka suunnasta ja meri vaahtosi. Juuri oikea kesäsää istahtaa takan äärelle Laphroaigia nauttimaan.
Luin Pentti Holapan ja Hannu Jouhkin muutaman vuoden takaisen kirjan Mies miehelle. Se kertoo kolmikymppisen heteroekonomin ja kahdeksankymppisen homokirjailijan yhteisestä matkasta Australiaan. Tykkäsin. Jouhki oli aika rupatteleva ja Holappa mestari. Enpä itsekään vastustaisi poikien reissua Jouhkin näköisen urhon kanssa.
Sivusilmällä seurasin Tangomarkkinoiden finaalia televisiosta. Söötti ja karismaattinen voittajapoika tuo Amadeus Lundberg.
Jatkoin tangon parissa katsomalla Viimeisen tangon Pariisissa. Ei ollut huono sekään.
Nyt voisi vaikka mennä nukkumaan.
Olin ajatellut jääväni kesälomalle tänään. Päätin kuitenkin jatkaa töissä vielä ensi viikon. Meillä on täällä mahdollinen muuton suunnitteluprojekti kesken enkä malta lähteä kesken sitä.
Eilen illalla luin menestysromaani Berliininpoppelit. Ei kolahtanut minuun.
Luin eilen Miina Supisen kirjan Liha tottelee kuria. Kirja on hauska kuvaus menestyvän perheen kuisseista. Pojan homovirityksistä olisin lukenut mielelläni enemmän. Traaginen ja koominen ja toiveikas.
Elokuvamaratonini jatkuu. Eilen katsoin Maa on syntinen laulun. On se vaan sitten hyvä elokuva. Ihmisten elämänasenne on tosi cool. Torniojokilaakso on kummallinen kulttuurinen alue jos alueen taiteilijoiden tuotoksista jotain päättelee: lestadiolaisuutta, kommunismia, rajatonta seksiä, viinaa, kuolemaa, kurjuutta, huumoria, toivoa.
Perjantaina ostin kotimatkalla Alkosta champagnepullon ja vuokrasin naapurikorttelin Makuunista seitsemän elokuvaa. Dvd-kotelot kädessäni kävellessäni muistinkin yhtäkkiä, etteihän minulla ole mitään aparaattia, jolla niitä voisin katsella. Varsinaista dvd-laitetta meillä ei ole lainkaan ja tietokoneemme on muun perheen mukana på landet. Eilen otin työkannettavani kotiin.
Katsoin kaksi Jussi Vares-elokuvaa, joista Porissa tapahtuva Jäätynyt enkeli oli, tua noi, varsin herkullinen. Katsoin myös elokuvan Musta jää, joka ei sekään ollut huono.
Viikonvaihde ohitse ja työt jatkuvat.
Luin Riku Korhosen Lääkäriromaanin, josta otsikon sitaatti on. Se oli sangen masentunutta kertomaa kolmikymppisistä. Onneksi on itse jo nelikymppinen ja saanut viettää nuoruutensa iloisella kahdeksankymmentäluvulla.
Televisiossa Mark Levengood haastatteli Matti Klingeä, joka on yksi kotijumalistani.
Klingen jälkeen juutuin katsomaan Komisario Lewistä. Tapahtumat sijoittuvat Oxfrodiin, jossa varmaan pitäisi joskus käydä. Lewisin työpari Hathaway oli aika cute.
Arhinmäki valittiin sitten kom...ei kun vasemmistoliiton puheenjohtajaksi. Söötti poika, joka puhuu valitettavasti puutaheinää.
Katsoin elokuvan Enkeleitä ja demoneja, sillä olen kiinnostunut kaikesta Pyhään apostoliseen roomalaiseen katoliseen kirkkoon liittyvästä. Elokuva ei ollut hyvä, juoni tosin oli vaihteleva, hieman se toki valaisi kirkon sisäistä elämää.
Katolisuuteen liittyvänä tarkennuksena siteeraan elokuvan professori Langdonia: "Usko on lahja, jota minä en ole vielä saanut".