Mopsi's

"Hyväksytäänkö lesbot helpommin kuin homot?"

Sisko iski kysymyksen tuossa taannoin istuessamme paikallisessa juottolassa. En tiedä mistä kysymys tuli eikä sitä sen enempää pohdittu.

Mutta jäin vähän miettimään onko asia näin ja jos on niin miksi.

Ajatus, joka päällimmäiseksi jäi on se, että historian kautta yhteisöt ovat pääasiassa miehisiä, miesten luomia, hallinnoimia ja historiaan dokumentoimia. Historia on miesten kirjoittamaa ja sille rakentuva nykypäivä on (vieläkin) pitkälti miehisillä tukijaloilla.

Asia havainnollistuu, jos lähdetään etsimään historiallista tietoa naisten elämästä. Sitä löytyy paljon vähemmän kuin miesten vastaavaa.

Vaikka asia varmaan on monitahoinen ja voidaan keskustella ensin nyt siitäkin, onko homoilla vaikeampaa kuin lesboilla
(kysymys, johon totesin siskolleni, että naisilla on ylipäätään vaikeampaa kuin miehillä, oli lesbo tai ei), niin sanoisin, että homoilla on tietyssä mielessä vaikeampaa. Näin siksi, että miesten hallitsemalle kulttuurille, joka perustunee vieläkin pitkälti miehisyyteen, fyysisyyteen, voimaan, lisääntymiskyvykkyyteen jne., tulee uhka homoseksuaalisuudesta, joka nähdään monesti näille vastakkaisena, feminiinisenä ominaisuutena.

Homot ovat uhka miehisyydelle (aiai, kuinka oikein sattuu yksinkertaistaa ja toisintaa kaiken maailman stereotypioita tässä...sallittakoon karkealuontoinen pohdinta...)

Naisten outo seksuaalisuus ei sinällään ole uhannut miehistä valtaa, sillä nainen on aina ollut alistettavissa. Naisten homoseksuaalisuutta ei siis sinällään ole tarvinnut huomioida.

No, ei järin monipuolista tulkintaa, mutta miehisyyteen lähtisin tätä kysymystä johdattamaan noin yleisesti. Miehinen valta, miehinen näkökulma, miehiin keskittynyt kulttuuri ja siksi miesten homoseksuaalisuus on noussut naisten homoseksuaalisuutta näkyvämmäksi.

Tätä voisi pohtia joku fiksumpi kuin minä :S

Sydänlääkäri Oprahissa ylilihaville nuorille:

"AT fifty years old bad eating habits mean the same life expectancy as having cancer. We operate on cancer so that is why I do gastric bypass surgeries."

Hmm, syövästä on vaikea päästä eroon elämäntapamuutoksilla, läskistä ei. Puhumattakaan siitä, että tuollainen perustelu kirurgilta on vähintäänkin outo: suoritan leikkauksen koska toi toinenkin juttu aina leikataan.

___

No se siitä, suljinkin television. Tänään maataan auringossa, sillä kohta alkavat työt ja kamalasti uutta asiaa omaksuttavaksi. Vähän hirvittää.

Sain puuskan. Tyhjensin kaikki kaapit turhasta kamasta. Siis sellaisestakin "tuota olen käyttänyt kyllä". En ehkä vähään aikaan, en ehkä koskaan.

Kuka tarvitsee kolmea reikäkauhaa, jos ei ole koskaan edes yhtä käyttänyt?!

Laseja, maljoja, vaatteita (voi vittu niitäkin on varmaan 40 kg...), lamppuja, kehyksiä, ruukkuja, kerrloja kattiloita, kenkiä ja kaiken maaaailman pientä hilpehööriä...

Tää kämppä on täynnä kamaa nyt sitten. Huomenna vien, mutta tässä on kolmen loosin verran tavaraa, että osa jää autoon asumaan taas. Voi siitä sitten käydä täydentelemässä aina kun käy siivoamassa loosinsa.

Halavalla lähtee, jotta pääsen eroon. Varasto on silti vielä täynnä kamaa :S

Miten ihmiselle oikein kertyy kaiken näköistä paskaa?! Alan pikkuhiljaa haluta tilanteeseen, jossa minulla on niin vähän tavaraa, että muistan kaiken minkä omistan :S

Äitini olisi kiinnostunut päivittämään musiikinkuunteluelämystään. Tällä hetkellä musiikki pihisee 50 m2 olohuoneessa kannettavasta, itsessään ihan ok-laatuisesta, Panasonicin perusmankkarista.

Äiteelle uusinta teknologiaa edustaa cd-levy. Perehtyneisyys hifimaailman elämään on minimaalinen.

Itse tiedän vähän enemmän tuulista, jotka puhaltavat, mutta en mikään asiantuntija ole.

Annetut speksit olivat, että haluttaisiin laadukasta ääntä nätissä paketissa sekä kotona että autossa. Ajatus muotoutui siitä mp3-soittimeen ja kotisoittimeen, johon kannettavan ämppärin voi liittää. Ja koska kyseessä on äitini, joka "ei enää tällä iällä osta huonoa", on valikoima laajempi.

Ipod on luonnollinen valinta, kun halutaan toimivuutta ja laatua. Samalla saadaan mahdolisuus kunnon telakan hankkimiseen, joita on jo markkinoilla vaikka kuinka.

Ensin näytin Gigantin perusbulkkitarjonnan hintahaitarin alapäästä. Sitten, raskaan pippuri-konjakkikanalounaan jälkeen, menimme Hifimestaan. Paikka, jonka olin katsellut netistä ja joka edustaa hieman laadukkaampaa äänentoistoa Tivoli Audion, Genevan ja monien muiden merkkien jälkeen.

Ja täytyy sanoa, erinomainen paikka!

Meitä tervehti näennäisesti pienissä tiloissa nuori asiallinen ja ystävällinen myyjä, jonka tehtävä oli kalastella asiakkaalta se tarkempi tieto siitä, mitä varsinaisesti halutaan. Vaihtoehdot kun ovat sangen laajat spekseillä "kivaa ääntä ipodista nätissä paketissa".

No, meille näytettiin sitten neljä (!) eri kuunteluhuonetta ympäri vanhaa kivitaloa. Erilaisia vaihtoehtoja erilaisissa tiloissa. Myyjä oli innostunut työstään ja halusi tarjota asiakkailleen kokemuksia siitä, miten erilaista ääntä on tarjolla. Selvästi emme olleet hankkimassa usean tuhannen, saati kymmenentuhannen, euron arvoista kokonaisuutta, mutta sellaisetkin meille esiteltiin ja kuuntelututettiin.

Ja voi helvetti kun 12000 eurolla saa upeaa ääntä! En olisi uskonut niin tarkan ja hienon äänen toistomahdollisuuteen kaiuttimilla. Luonnollisuus, erottelu, tarkkuus, kaikki sellaisella tasolla, että kun silmät sulkee eikä musiikin lähdettä näe (aivot kun paikallistavat äänen näön kautta kaiuttimiin), tulee ääni tasaisesti ja tarkasti ympäriinsä. Volyymia voi säätää ylöspäin ihan tolkuttomasti, mutta koska kaiutin kestää sen, ei se muutu häiritseväksi meluksi, vaan toistuu vain kovemmin ja yhtä nätisti.

Aiaiai.

No, toki on helppo myydä tuotteita, jotka ovat laadukkaita ja myyvät itsensä. Mielummin sitä myy uusia Mersuja kuin käytettyjä Ladoja. Ja vaikka emme olleetkaan ko. hintaluokassa, oli selvästi myyjän mieleen tarjota asiakkailleen hyvänolontuntemuksia siitä, kuinka hyvää ääntä on tarjolla. Mukava mesta siis kaikin puolin. Jos joskus on rahaa, ja sen verran voisi ollakin, että hyvistä kaiuttimista 2000 euroa voi maksaa (varsinkin kun musiikki on muutakin kuin harrastus), niin ko. putiikki varmasti on ensimämisenä mielessä.

No, varteenotettavin vaihtoehto äiteelle on Ipod nano ja Genevan alla oleva tuote, jalalla tai ilman. Jo viidestä eri koosta tuo toisiksi pienein (M-malli) tuottaa valtavan kauniisti huonetilaan hajoavan äänen, jonka lähdettä ei voi näkemättä paikallistaa. Uskomatonta, miten tuollaiseen laatikkoon saadaan yhdistettyä laatu, toimivuus, muotoilu ja ennen kaikkea hieno ääni.

Mie oon myyty!

(Genevalabin kotisivu, feast your eyes!
http://fi.genevalab.co.uk/mwhp.asp)

Erinomainen kiteytys liikenneturvallisuudesta Osmolta:

"Jos ohittaa pysähty7mättä suojatien eteen pysähtyneen ajoneuvon, pitäisi ottaa kortti pois, tapahtui onnettomuutta tai ei, koska

1) Jos sen tekee tahallaan, ei ole sovelias ajamaan autoa

2) Jos sen tekee vahingossa, koska ei osaa, on vielä sopimattomampi ajamaan autoa."

lähde: http://www.soininvaara.fi/2010/08/03/huonot-kuskit-on-karsittava-liikenteesta/#comments

Juurikin näin!

Sain töitä! Tosin "vain" jouluun asti, mutta kummasti se elämä hymyilee enemmän, kun ropsahtaa säännöllinen paritonninen tilille.

Ajamistahan vähän tulee, kun on työmatka 30 minsaa suuntaansa, mutta lienee Stadin sisäisessä liikenteessä aika normi kuitenkin. Toisin täällä maalla :)

Mutta ensimmäiseksi pidemmäksi sijaisuudeksi sangen täydellinen. Opetan pienessä yksisarjaisessa koulussa (eli jokaista luokkaa vain yksi; 6 luokkaa). Rehtori oli rempseähkö ja rennon asiallinen, joten oletan opettajakunnankin olevan. Rehtori ainakin kehaisi, että helvetin hyvä porukka ja apua saat aina ku vaan tarviit.

Liikuntaa ja teknistä on opetettavana, mutta vain kolmosille ja nelosille, joten saa harjoitella vähän "helpompien" töiden parissa. Puutavarakin oli tilattu koululle, joten en joudu ensimmäiseksi rautakauppaan.

Pieni tiivis koulu ilman sen suurempia teknisiä hienouksia (tykki katossa olisi kiva, mutta ei kaikkea voi saada). Kaiken kaikkiaan luulen, että koulua saattaa joulun aikaan tulla ikävä :)

_____

Miksiköhän on noussut maakuntiin suuntautuvien lentoreittien tärkeys niin suureksi? Junalla pääsee eikä se saastutakaan niin paljoa. Ei tukea maan sisäiselle lentoliikenteelle, jos se ei kerran kannata. Miksi valtio maksaisi sen, että muutama yritysimmeinen pääsisi pari tuntia nopeammin liikkumaan kokonaisella matkustajakoneella ja suhteellisen suurilla päästöillä, kun moniin näistä lentokohteista salettiin menee vaivalla rakennettu rautatiekin?

Suomalaisen oloista politiikkaa. Valistakaa, jos on jotain mitä olen missannut ja vaikuttaisi mielipiteeseeni.

edit: kas luontoliitto on kanssani samaa mieltä, nyt kun sitten vähän luinkin uutisista aiheesta :D

_____

Olen tässä männäviikolla nauttinut äitini, isäni ja siskoni puutarhan antimista. Mansikoita, pensasmustikoita, vadelmia, puna- ja mustaherukoita, karviaisia...

OmOmOm

_____

Pitäisi kai alkaa lukea opetussuunnitelmaa :S

Tiistaina menen töihin, vaikkei siitä palkkaa maksetakaan. Laaditaan meikäläiselle lukkari ja katsotaan muutenkin vähän asioita. Pitäisi nyt jo alkaa suunitella millaisia käytänteitä otan luokkaan.

Sinällään kiinnostavaa, että luokkani on sen sairaslomalle jäävän opettajankin luotsattavana ekaa kertaa, joten luon heille uusia käytänteitä. Monia aatoksia pyörii päässä päivittäisten rutiinien järjestämiseksi. Ja oikeastaan opetuksenkin. Kun tietää olevansa vastuussa koko paskasta puolet lukuvuodesta, tulee ihan erilainen ote hommaan. Sellainen pitkäkestoisempi, voi suunnitella suuremmin ja toisaalta toteuttaa rennommin. No, en tiedä saako tuosta selvää, mutta viikon sijaisuuteen verrattuna työ on jotain ihan muuta.

Tosin, aika mennee aika nopeasti luulen :S

No, kirjoittelen taas toiste lisää. Paljon olisi asiaa, mutta ei ole saanut aiheisiin liittyviä valokuvia koneelle, joten ei ole jaksanut kirjoittakaan...joskus sitten :D

Olen ahkerasti katsellut asuntoja Turun alueelta. Raisiossa oli mukavia ja Turkua halvempia vaihtoehtoja.

Sitten ajattelin tutkailla omakotitaloja.

Alle 200.000 saa hienoja vanhoja rintamamiestaloja, joilla on suuret puutarhat ja paljon potentiaalia.

Sellaisen haluan joskus. Läheltä rantaa. Joskus sitten. Ennen kuin isä on liian vanha remontoimaan.

Lapset.

Olen tässä hieman jotenkin aloittanut sellaista pientä pohdintaa siitä, että ehkä sittenkin mahdollisesti vähän saattaisin haluta lapsia. Onko nihkeää herätä aamulla 80-vuotiaana ja todeta, että ehkä ne hemmetin heterot olivat oikeassa ja jälkikasvu on sittenkin elämän "tarkoitus".

Adoptiosta olisi kyse, en omilla geeneilläni halua ketään rangaista ;). Ehkä, joskus.

Miksiköhän sitä homokin unelmoi perheestä? Onko se todella niin syvälle aivoihimme kirjoitettu, että kaipaamme sitä, perhettä, lapsia, huollettavia, kasvatettavia, lapsia, jotka sitten joskus ehkä huolehtivat meistä ja lisääntyvät itse ja tuovat vanhemmilleen paljon murhetta ja iloa. Ehkä, en tiedä.

Tulevaisuus näyttää.

Lienen, oman hataran muistini pohjalta ainakin, ennekin sivunnut monella tavalla aihetta valta. Ehkäpä siksi, ettei oikein voi ajatella, ainakaan minun ehkä sosiologiseen tiedekuntaan kallistuvine psykologismaustetuilla aivoillani, elämää ja ihmisten välistä vuorovaikutusta ilman vallan olemassaoloa.

Pohdin tuossa saunassa maatessani vallan olemusta. Onko valtaa olemassa tietty vakiomäärä X vai syntyykö tai katoaako sitä johonkin? Tätä pohdin, koska mieleni muodosti vallasta sellaisen käsityksen, että se on muuttuva ja liikkuva, vaeltava, olemukseltaan. Se siirtyy, muuttaa muotoaan, katoaa ja syntyy jatkuvasti eri paikoissa, eri henkilöille ja ryhmille, eri tilanteissa ja eri ajoissa. Liekö sillä edes merkitystä onko sen määrä vakio, mutta sanoisin silti, että kun valtaa johonkin muodostuu, tai siirtyy, sitä samalla katoaa toisaalta.

Prosessissa se saattaa muuttaa muotoaan, jakautua tai tiivistyä, kerääntyä yhteen paikkaan.

Heiluriliike, se tuli myös mieleeni. Valtaa tuntuu olevan aina jossakin liikaa ja vastapuolella liian vähän. Ja aina valta tuntuu tekevän enemmän (inhimilliseltä kannalta) tuhoa kuin hyvää. Vai onko se vain niin, että laumaeläimenä jokainen alfa-aseman alapuolella näkee vallan huonona, kun sitä ei itsellä ole.

Tavoittelu. Valta on hyvin, hyvin inhimillinen asia, vaikka sen käytön seuraukset eivät sitä ehkä aina olisikaan, ainakaan joka näkökannalta. Valtaa tavoitellaan, oli se missä muodossa tahansa. Tekopyhä ja itselleen valehtelija on se, joka väittää, ettei valtaa tavoittele (vaikka ehkä tavoittelee tiettyä statusta, tiettyä ylemmyyden tunnetta sillä, että on muiden vallantavoittelijoiden yläpuolella; ja samalla anastaa itselleen moraalista/henkistä/mitälie valtaa muiden yli...).

Valta käsitteenä, ainakin akateemisten piirien ulkopuolella, saa negatiivisen merkityksen. Ehkä siksi, että sen liiallinen keskittyminen tuottaa ainakin joltain kannalta aina inhimillistä kärsimystä. Akateemisissa piireissä vallalla on neutraalimpi, monipuolisempi käsitys. En ole sosiologia, joten en osaa eritellä sen tarkemmin valtateorioita, tiedän vain niitä olevan olemassa.

Eikä tämä bloggaus ole tarkoitus ollakaan mikään akateeminen pohdinto, akateemisista, tieteellisistä lähtökohdista tehty rakennelma, vaan paremminkin "miltä valta minusta näyttää?" -tyyppinen lausuma.

Miltä valta näyttää. Tästä pääsenkin aasinsillalla siihen, miten monesti hahmotan asioita, siis visuaalisesti. Näen vallan, tai hahmotan sen, katkeavina ja muodostuvina siteinä eri tahojen, yksilöiden välillä. Eri pituisia, paksuisia siteitä jotka elävät ja muotoutuvat jatkuvasti, vähän kuin ihmisen aivosolut, jatkuvassa kontaktissa, kuollen pois ja muodostuen uudelleen (joskaan aivosolujen väliset yhteydet eivät kaiketi kauhean helposti uudelleen muodostu, jos lainkaan. Biologit?).

Voiko kukaan sanoa, ettei ole joskus tuntenut hyvää oloa vallankäytön seurauksena? Kuinka moni tunnustaa, että ainakin jonkun moraalifilosofin mielestä väärä teko on tuottanut itselle hyvää mieltä, onnistumisen tunnetta tms.?

Tänään autokaistalla käytin valtaani ja kiihdytin ohi yrittänyttä autoilijaa karkuun. Ei päässyt ohi. Mitä saavutin? Ilon siitä, että törppöilevästi ajanut kuljettaja ei päässyt ohitseni. Itse tietenkin sitten törppöilin prosessissa. Valtaa käytin ja nautin siitä.

Opettajan vallankäyttöni saa ehkä vakavamman merkityksen. Vaikka valta ehkä monesti mielletäänkin "vakavammaksi, ylempien tahojen alamaisiinsa" käyttämäksi, koko kansakuntaa, valtiota, valtioliittoa, globaalia yhteisöä koskevaksi vallankäytöksi, on minun valtani opettajana omalla tavallaan pelottavaa. Pelottavaa siksi, että minulla on valtaa, mitä voin tehdäsillä ja ennen kaikkea mitä minun Pitäisi tehdä sillä.

Valta turmelee, totaalinen valta turmelee totaalisesti. Pahoittelen tökeröä käännöstä.

Opettajana valtani on vaarallista, sillä vallankäytön kohteet ovat minua fyysisesti pienempiä ja indoktrinoitu siihen ehdottomuuteen, että opettaja on jumala (käsitys, joka onneksi ja valitettavasti, kaksiteräinen miekka, katoaa oppilaiden ikätason kasvaessa). Pystyn tekemään paljon tuhoa monilla pienemmillä ja suuremmilla, tiedostetuilla ja tiedostamattomilla vallankäytön tavoillani. Huomioin jotain oppilasta liikaa negatiivisesti, annan rangaistukseni liian keskitetysti yhdelle ihmiselle, arvostelen kokeet liian ankarasti, kehun yhtä liikaa jne.

Meistä jokainen muistaa jonkun opettajan, joka on tehnyt jotain omasta mielestämme väärää, epäoikeudenmukaista, käyttänyt valtaansa väärin. Toki on epäinhimillistä odottaa opettajan pystyvän olemaan aina ja kaikkialla oikeudenmukainen ja elämässä täytyy oppia se ikävä tosiasia, että elämä on epäreilua.

Pelottavampaa on se, että minun pitäisi pystyä käyttämään valtaani hyvään, saada aikaan oppimista, hyvää mieltä ja oloa, tuuppia oppilaitani elämässä eteenpäin haluten oppia uusia asioita.

Olenko kyyninen ihminen, vaikuttaako minun käsitykseeni vallasta sen yleinen merkitys, se negatiivinen, olenko tyranniainesta vai mitä, koska monesti havaitsen vain vallankäytön negatiiviset mahdollisuudet, tai no paremminkin seuraukset, enkä niinkään sitä, miten vallankäytölläni voisin edistää positiivisia asioita. Tai sitten niin, että negatiivisen kautta pyrin positiiviseen; laitan jonkun seisomaan, jotta tuo joku osaisi olla hiljaa; annan jälki-istuntoa sen sijaan, että keksisin jotakin rakentavaa, jotakin positiivisempaa käyttöä vallalleni.

Vallan siirtyvyys on havaittavissa luokassakin. Helposti se siirtyy opettajalta oppilaille, nopeastikin. Vallan tavoittelu on ilmiselvää oppilaiden sosiaalisessa ympäristössä; kuka on luokan kingi. Vallan käyttö, oi kauheaa, on ilmiselvää luokassa, monesti juurikin siinä negatiivisessa merkityksessä. Sorsitaan kaveria, ei leikitä välitunnilla, kiusataan jne. Vallan negatiiviset merkitykset korostuvat (tai sitten minä havaitsen ne helpommin).

Miksi valta on negatiivista? Ehkä tämä lienee se kysymys, johon pyrin löytämään vastausta. Ja sen jatkeena, miten onnistuisin kääntämään sen positiiviseksi?

Istun kirjoittamaan ilman mitään johtoajatusta. Viimeaikoina olen bloggaillut vähemmän. Ehkäpä siksi, että olen viettänyt aikaani mussukan ah niin viileässä kaksiossa oman tunkkaisen kuuman yksiöni sijaan.

Ehkä minulla ei ole mitään sanottavaa.

Tai no on, mutta en saa sitä tänne aina ajoissa kirjoitettua.

Kaipaan angstia muusakseni.

___

Olen kesän nauttinut toukokuussa tekemäni sijaisuuden palkasta. Lähinnä hankkimalla asioita ja toteamalla, että kas, 20 euron ostos ei varsinaisesti näy tilini saldossa. 40 kpl 20 euron ostoksia tosin sitten jo näkyy.

On mukavaa käydä ruokakaupassa ilman, että konkurssi koputtaa ovella. Voi oikeasti vähän panostaa ruokailuunsa.

Tosin, viimeiset kaksi viikkoa olen ollut turvonnut ja huonostivoiva. Lieneekö hieman epämääräinen syöminen, alkoholi, kahvi ja mahahapot...jotakin huonosti kuitenkin.

____

Niin se johtoajatus. Se puuttuu. Mietin taas viime yönä jotakin, herättyäni painajaiseen. Ehkä punaviini, se tuntuu aiheuttavan minulle painajaisia. Tai sitten alkoholi yleensä. Monesti nautin painajaisista, ne ovat ainakin mieleenjääviä, sillä herään niihin monesti.

Yleensä jatkan uniani rauhallisesti, toisinaan palaten painajaiseeni. Nyt kun olen taasen viikonloppua viettämässä isäni luona, on hieman nihkeää herätä kolmelta aamuyöllä yksin suuressa talossa ja hieman epämukavassa vuoteessa.

Uskaltaako kääntää selkänsä ovelle...

...naurettavaa, mutta aivot ovat toisinaan vahva elin pelon luomiseen.

____

Ostin uuden kännykän. Nokian 5320 vaiko 5230 en muista. Navigaattorin ja autotelineen takia vaihdoin täysin käyvän ja nätin suklaanruskean 6300 mallini heppoiseen kosketusnäytölliseen uutuuteen. Olen tyytyväinen ja navigaattorikin toimii ja on ollut jopa käytössä.

Tavallaan turha hankinta, tavallaan ei, sillä monesti kaipaan opastusta - ja navigaattoriakin.

Tietokoneenkin hajosi. Aion ensimmäistä kertaa tutustua laajan kotivakuutukseni tarjoamisiin. Olen laskelmieni mukaan maksanut noin 500 euroa vakuutusmaksuja, joten parin sadan euron korvaus ei juuri tunnu missään.

Raha on kuitenkin rahaa :)

____

Töitä kaipailen. Opiskelubloggauksen varmaan luittekin.

Pelkään pahasti, että jossain vaiheessa elämääni minulla on toiminimi, ehkä jopa yritys joka palkkaa henkilökunta.

Miksi pelkään pahasti? Siksi, että tunnistan itsestäni työnarkomaanin. Se on sukuvika. Yritys vie kaiken ajan ja energian ja minun geenini ovat sellaiset, että olen kuiva korppu siinä vaiheessa, kun huomaan burnoutin.

Mutta minkäs ihminen itselleen voi.

Jaa, millainen yritys? Todennäköisesti tarjoan konsultointipalveluja, koulutusta tai suunnittelua, organisaation toiminnan tehostamista erilaisten perustoimintojen järkeistämisen ja paremman organisoinnin kautta.

Jotakin, johon luokanopettajan jokapäiväinen tilannejohtaminen ja jaaatkuva organisointi, niin nopeatempoisten päätösten kuin pitkäjänteisen suunnittelunkin kautta, antaa hyvät eväät.

Jos et ole opettanut ekaluokkalaisia, et ole tehnyt kunnon työtä ;9

____

Kesäillan valssi on harjoituksen alla, ja jostain syystä se tuottaa vaikeuksia. Tonaalinen perussoinnuista koostuva teos, eikä edes mitenkään vaikea sellainen. Silti...jokin puuttuu.

Prinsessa Ruususen häämarssi sentään vajosi selkärankaan.

Ehkä, jos rahavarat antavat myöden, harkitsen niitä pianotunteja syksyllä. Ei ehkä kaksi kertaa kuussa, aikuinen kun olen ja kykenevä harjoittelemaan enemmän itsenäisesti, ole mahdoton nakki. Kyse ehkä noin 50 euron kuukausittaisesta kulusta, ja elinikäisestä prosessista ja nautinnosta :)

____

Outoa, sillä 26 vuoden aikana olen törmännyt vain yhteen ihmiseen, johon olen ihastunut. Pohdin asiaa tänään saunan lauteilla itseäni hieron kuorivalla kaakaovoilla (parapähkinän kuoria ja maapähkinävoita, ah mikä tuoksu ja ihon pehmeys. check body shop).

Kun erosin eksästä 1,5 vuoden jälkeen, ennen mussukkaa (puß <3), törmäsin erääseen mieheen tai poikaan, miten vain, ja ihastuin. Totesin oudoksuen, etten ole oikeastaan omillani koskaan (!) ennen tuota iltaa ihastunut kehenkään.

No, poika on varattu ja niin olen minäkin nyt, eikä kyse ole siitä, että meillä olisikaan mitään muuta kuin tuttavuutta ja toivottavasti ystävyyttä pariskuntina. Outoa vain todeta, ettei ole ennen koskaan ihastunut kehenkään, jos teinivuosia ja idoleita ei oteta huomioon :P

____

Ikäkriisejä suvussa. Olen suhteellisen läheisissä väleissä äitini puolen serkuksiin (ja isän puolelta toiseen serkkuuni feissiyhteydessä). Kuulun keskikastiin serkkujeni ikähaarukassa. Siskoni edustaa vanhinta 34-vuotiaana ja adoptoitu kummipoikani 10-vuotiaana nuorinta. Mutta se aikuisten serkkujen kokoelma on 18-34-vuotiasta ja tapaamme nykyään säännöllisesti pari kertaa vuodessa serkkutapaamisen merkeissä.

Kuitenniin, hööm, minkäin lähenen kolmeakymmentä :S

Olin 22-vuotias liittyessäni Ranneliikkeeseen (hence the brilliant nick mopsi22, and no, I don't have a mopsi nor have I ever had one...).

Lähimmät serkkuni lähestyvät kanssani kolmeakymmentä ja kriisiä pukkaa. Itsekin tajuan, että olen akateemisen loppututkinnon suorittanut 27-vuotias työtön mies. Putkimiehenä olisi oma asunto jo hyvässä kuosissa lainanmaksun suhteen...

Outoa todeta, että niin omat vanhemmat kuin sukulaisetkin vanhenevat vauhdilla. Omat vanhempani ovat kohta 60-vuotiaita, joskin vielä vauhdissa.

Kai se sitten on vain tunnustettava, että aika kuluu ja mataa ja kiitää eteenpäin, minusta huolimatta :)

Huokaus...

____

Ei vieläkään johtoajatusta bloggaukselle.

____

Netissä tilattavat kuvakirjat ovat nyt ajatuksissa. Äitini haluaa teettää kuukauden lastenlasten hoitoputkestaan valokuvakirjat lapsenlapsilleen. Ifolorin nettipalvelu ja koneelle ladattava taitto-ohjelma olivat mikrobitin mukaan toimivia ja sellaista tänään kokeilinkin. Helppoa ja suhteellisen edullista.

Harkitsen omien tietokoneella olevien kuvien painattamista, jopa niiden, joissa eksä komeilee kanssani. Miksen sitäkin, eittämättä takanani olevaa, elämää haluaisi kuviksi?

_____

Noniin, kello on jo 00.00 ja ylikin. Pitäisikö mennä maaten jo. Ehkä, joskin hieman fantasiakirjallisuutta á la Brent Weeks :)

Öitä neidit ja lepakot.

Alkuperäinen teksti: http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/pride-paraati-on-my%C3%B6s-provokaatio/579061

___

"Helsingin Pride-paraatiin tehdyn kaasuiskun jälkeen ollaan huolestuttu Suomen sivistysmaa-asemasta, imagosta ja brändistä. Myös Keskisuomalainen vaati pääkirjoituksessaan 6.7. puolueita tilille tapahtuneesta. Paremminkin tulisi kysyä mistä väkivalta kumpuaa ja mitkä syyt johtavat väkivaltaiseen käyttäytymiseen."

Uuu, olen samaa mieltä edellisestä.

Mutta sitten menee metsään:

"Keskustelussa unohdetaan se, että Pride-paraati on myös provokaatio perinteisiä arvoja vastaan. Provosoimalla yleensä halutaan sitä, että eri näkemystä edustavat provosoituvat.

Mitkä helvetin perinteiset arvot?! Kreikassa naitiin miehiä ja naisia miesten ja naisten toimesta, samoin Roomassa ja itse asiassa kaikissa kulttuureissa, enemmän tai vähemmän "perinteisinä arvoina". Japanilaiset perinteiset arvot nostivat miesten välisen rakkauden keskiajalla korkealle; naiset olivat vain lisääntymistä varten. Voi että kuinka monia perinteisiä esimerkkejä perinteisen perinteisistä arvoista voisikaan ottaa esille. Luonnollisestikaan Asmo ei mitenkään määrittele näitä yleispäteviä "perinteisiä arvoja".

"Usein Priden karnevaalitunnelmassa rienataan uskonnollisia symboleja, pappeja, kirkkoja ja pyhiä kirjoituksia. Karnevaali antaa toki vapauden ironisoida arvoja, mutta jos vastaavasti homoseksuaalista elämäntapaa vastaan suunnattaisiin heteronormatiivinen karnevaali homoja halventavine iskulauseineen, niin tämän järjestäjät istuisivat kiven sisässä."

Arki on 364 vuorokautinen heteroparaati. Joka sunnuntai soivat kellot heteronormatiivisuudelle ja minunkin täytyy niitä kuunnella, yhden uskontokunnan möykkää kaupungin keskustoissa, infernaaliset kirkonkellot. No vähän asian sivusta...

Ja mitä heteroita halventavia iskulauseita pride-paraatissa olikaan? Olenko missannut jotakin?

"Seksuaalivähemmistöjen kohtaaman väkivallan voi rinnastaa maahanmuuttajien vastaavaan. Kysymyksen ytimessä on valtaväestön kokemus siitä, sopeutuuko vähemmistö yhteiskunnan arvoihin tai niiden kunnioittamiseen.

Jos vähemmistö sopeutuu, niin tällöin valtaväestön edustajan ei tarvitse hyväksyä vieraan uskonnon tai oudon seksuaalisen elämäntavan arvoja, mutta ei niitä silloin tarvitse vihamielisesti vastustaakaan. Ne eivät silloin uhkaa ketään."

Noniin, tässähän onkin hieno aivopieru: "jos vähemmistö sopeutuu, ei enemmistön tarvitse". Hianoa logiikkaa, ihanko kaupunginvaltuutettu? Näyttäkää minulle joku "valtaväestö" tai "enemmistö", niin voin harkita tätä väitettä hieman pidemmälle.

"Rauhallinen rinnakkaiselo on mahdollista saavuttaa vain siten että marginaali ei vaadi omia arvojaan koko yhteisön arvojen perustaksi. Islamilaisesta kulttuurista tulevien on mahdotonta vaatia uimahalliin kieltoja."

...ja kristillisestä fanatismista älylliset aivopierunsa ottavan on turha vaatia juridisen avioliiton kieltämistä joiltain sallien se vain joillekin. Avioliitto on ja tulee aina olemaan juridinen, vaikka onkin sitten saanut uskonollisen merkityksen lisäkseen. Kyse on aina ollut sopimuksesta elää jonkun kanssa yhdessä. Jumala on tullut avioliitto-käsitteen kanssa kuvaan vasta myöhemmin. Länsimaisissa sivistysvaltioissa avioliitto on mitä suurimmissa määrin juridinen instituutio. Kyse ei ole siitä, että kirkon pitäisi pistää pierua ristiin, vaan siitä, että jos haluan poikaystäväni sukunimen joskus ottaa, sen voin tehdä.

Kristillinen fanaatikko lienee marginaalissa. Sattuuko omaan nilkkaan?

"Saman ajatuksen tulisi päteä sukupuolineutraalin avioliiton vaatimiseen tai krusifiksin kieltovaatimuksiin. Pride-provokaatioiden sijasta marginaalin tulisi kunnioittaa enemmistön arvoja ja pitäisi ymmärtää jättää suomalainen valtakulttuuri rauhaan."

Mitä tähän sanoisi? Jokainen vaivalla pohtimani järkevä vastakommentti, perusteltu sellainen, on täysin turhaa ilman puhkumista, sillä itse Asmolla ei ole mitään logiikkaa kirjoituksessaan, ei mitään järkeä tai kunnon perusteluja.

Miksi ihmeessä kommentoinkaan tätä kirjoitusta järkevästi, tai no, edes pilailematta? Vähän kuin yrittäisi pullottaa pierua. Ja no, pilailematta lienee turhan vahvasti sanottu. Ehkä "pyrkien parhaan kykyni mukaan vakavaan argumentaatioon provoisoitumatta (liikaa".

"Marginaali ei saa tuhota perinteistä suomalaista avioliittoa, uskonnonopetusta, suvivirttä, joululauluja vaan meillä on tehtävänä säilyttää uskonnollisperusteinen perinne sekä instituutiot elinvoimaisena tuleville sukupolville."

Päätös, suvivirsi, uskonnonopetus (hah, onneksi pääsen vesittämään tätä opettajana >:9). Perinteinen suomalainen avioliitto: yli puolet päätyvät eroon. Mutta se lienee hyvä, sillä sitten kun menevät uudelleen naimisiin, saadaan tilastoihin lisää avioliittoja, ellei sitten käy niin, että kaappilainen ottaa itselleen homoliiton...

Ja jos ei historiantietoni minua petä, ei Suomi ole niin kauaa ollut kristillinen maa. Hyvin pärjättiin ennenkin kuin marginaalinen katolinen ristiretkikunta tuli tuputtamaan arvojaan Sangen väkivaltaisesti suomalaiselle alkuperäisväestölle, sille suomalaiselle enemistölle.

Jotenkin outoa, miten näitä neroja on kommentteineen päässyt pulpahtelemaan mistä sattuu. Huokaus suomalisuuden (yleistys, hah, yleistys!) ja ihmisyyden puolesta...

___

Bloggaukseni sai alkunsa oikeastaan siitä, että halusin vähän perehtyä näihin kohujen alkulähteisiin, Räsäseen ja Maanselkään. Akateemisena ihmisenä luin heidän tekstejään ja argumenttejaan ja itkemisiään siitä, että heidän sanomisiaan vääristellään, niin objektiivisesti ja neutraalisti kuin pystyin.

Päivi Räsänen on selvästi älykäs, sillä hän sanoo asiansa muodollisesti hyvin (~poliittisesti taitavasti), sillä hän osaa kääriä selvän sanomansa nättiin pakettiin. Hänen osaltaan annan synninpäästön, sillä suoraan ei hänen kirjoituksistaan (ainakaan niistä joihin itse törmäsin) voi lukea selkeää tuomitsemista sanallisesti. Rivien välit ovatkin sitten toinen juttu.

Mutta Asmo, oi Asmo. Olet, hmm, välttääkseni kunnianloukkaussyytökset, vähemmän taitava kirjoittaja. Jos olisin itse kirjoittanut jotakin tuollaista ja minua sanottaisiin ääliövitunpässiksi, olisin samaa mieltä, itsestäni.

Miten tuollaisia ajatuksia voidaan julkaista? Ne vuotavat kuin seula jo senkin takia, että niissä käytetään käsitteitä "valtaväestö", "enemmistö", "perinteiset arvot" ilman määritelmiä. Määritelmät tietysti puuttuvat, koska on mahdotonta määritellä ko. asioita, mutta Asmolta jos kysyy, lienee syy se, että nehän nyt ovat normaaleja selviä asioita kaikille. Huoh.

No, otsassa kuhmu tästä pään seinään hakkaamisesta. Ehkä valo tunnelin päässä on se, että homoja vastaanpuhuvat ovat näinkin ääliötä porukkaa. Joskin jos he todella edustavat jotain valtaväestöä, olen huolissani ;)