(Äänen)laatua!

Äitini olisi kiinnostunut päivittämään musiikinkuunteluelämystään. Tällä hetkellä musiikki pihisee 50 m2 olohuoneessa kannettavasta, itsessään ihan ok-laatuisesta, Panasonicin perusmankkarista.

Äiteelle uusinta teknologiaa edustaa cd-levy. Perehtyneisyys hifimaailman elämään on minimaalinen.

Itse tiedän vähän enemmän tuulista, jotka puhaltavat, mutta en mikään asiantuntija ole.

Annetut speksit olivat, että haluttaisiin laadukasta ääntä nätissä paketissa sekä kotona että autossa. Ajatus muotoutui siitä mp3-soittimeen ja kotisoittimeen, johon kannettavan ämppärin voi liittää. Ja koska kyseessä on äitini, joka "ei enää tällä iällä osta huonoa", on valikoima laajempi.

Ipod on luonnollinen valinta, kun halutaan toimivuutta ja laatua. Samalla saadaan mahdolisuus kunnon telakan hankkimiseen, joita on jo markkinoilla vaikka kuinka.

Ensin näytin Gigantin perusbulkkitarjonnan hintahaitarin alapäästä. Sitten, raskaan pippuri-konjakkikanalounaan jälkeen, menimme Hifimestaan. Paikka, jonka olin katsellut netistä ja joka edustaa hieman laadukkaampaa äänentoistoa Tivoli Audion, Genevan ja monien muiden merkkien jälkeen.

Ja täytyy sanoa, erinomainen paikka!

Meitä tervehti näennäisesti pienissä tiloissa nuori asiallinen ja ystävällinen myyjä, jonka tehtävä oli kalastella asiakkaalta se tarkempi tieto siitä, mitä varsinaisesti halutaan. Vaihtoehdot kun ovat sangen laajat spekseillä "kivaa ääntä ipodista nätissä paketissa".

No, meille näytettiin sitten neljä (!) eri kuunteluhuonetta ympäri vanhaa kivitaloa. Erilaisia vaihtoehtoja erilaisissa tiloissa. Myyjä oli innostunut työstään ja halusi tarjota asiakkailleen kokemuksia siitä, miten erilaista ääntä on tarjolla. Selvästi emme olleet hankkimassa usean tuhannen, saati kymmenentuhannen, euron arvoista kokonaisuutta, mutta sellaisetkin meille esiteltiin ja kuuntelututettiin.

Ja voi helvetti kun 12000 eurolla saa upeaa ääntä! En olisi uskonut niin tarkan ja hienon äänen toistomahdollisuuteen kaiuttimilla. Luonnollisuus, erottelu, tarkkuus, kaikki sellaisella tasolla, että kun silmät sulkee eikä musiikin lähdettä näe (aivot kun paikallistavat äänen näön kautta kaiuttimiin), tulee ääni tasaisesti ja tarkasti ympäriinsä. Volyymia voi säätää ylöspäin ihan tolkuttomasti, mutta koska kaiutin kestää sen, ei se muutu häiritseväksi meluksi, vaan toistuu vain kovemmin ja yhtä nätisti.

Aiaiai.

No, toki on helppo myydä tuotteita, jotka ovat laadukkaita ja myyvät itsensä. Mielummin sitä myy uusia Mersuja kuin käytettyjä Ladoja. Ja vaikka emme olleetkaan ko. hintaluokassa, oli selvästi myyjän mieleen tarjota asiakkailleen hyvänolontuntemuksia siitä, kuinka hyvää ääntä on tarjolla. Mukava mesta siis kaikin puolin. Jos joskus on rahaa, ja sen verran voisi ollakin, että hyvistä kaiuttimista 2000 euroa voi maksaa (varsinkin kun musiikki on muutakin kuin harrastus), niin ko. putiikki varmasti on ensimämisenä mielessä.

No, varteenotettavin vaihtoehto äiteelle on Ipod nano ja Genevan alla oleva tuote, jalalla tai ilman. Jo viidestä eri koosta tuo toisiksi pienein (M-malli) tuottaa valtavan kauniisti huonetilaan hajoavan äänen, jonka lähdettä ei voi näkemättä paikallistaa. Uskomatonta, miten tuollaiseen laatikkoon saadaan yhdistettyä laatu, toimivuus, muotoilu ja ennen kaikkea hieno ääni.

Mie oon myyty!

(Genevalabin kotisivu, feast your eyes!
http://fi.genevalab.co.uk/mwhp.asp)