Mopsi's

quick update

Mjoo, mussukan kanssa yhteenmuuttoa.

Töitä.

Ei edes kivoja anekdootteja oppilaista.

___

Tai no, muutama pedagoginen hienous.

Oppilaspari tupsahti opettajanhuoneeseen. Siinä sitten kun tytöt keskeyttivät keskustelun, totesin hissukseen vanhemmalle kollegalle, että eikös olisi hyvä, että tytöt koputtaisivat ensin.

"Menkääs tytöt ulos ja uudestaan tulkaa sisälle. Koputus ja "anteeksi että häiritään".

Tytöt työtä käskettyä.

Kun tytöt uudestaan tulivat, repesivät kaikki opettajat nauramaan. Emme me tytöille nauraneet - eikä kukaan oikeastaan edes tiedä, mille nauroimme -, mutta repesimme sattumoisin tasan sillä hetkellä kun he takaisin palasivat.

Kyyneleitä, hirnuamista, kaksinkerroin taittuneita opeja ja epämääräistä naurunsekaista sopertamista tytöille, että ei, emme teille naura.

Tytöt selvästikin punastuivat, olivat ihan pihalla ja oikeastaan naamoilla luki "mitä vittua..."

Nauroimme hyvän tovin tyttöjen yrittäessä selvittää asianta (ja erityisesti meidän yrittäessämme vastata hirnuamisemme joukosta).

Ajattelen positiivisesti: lapsuus on trauma ja työllistämme varmasti joukon psykiatreja ja psykologeja tulevaisuudessa.

___

Eikä sitä oikein vakavasti pysty olemaankaan, kun samat pikkupojat joka ikinen välitunnin loppu tulevat opehuoneeseen kertomaan, kuinka joku on tehnyt sitä tai tätä. Monesti he eivät enää edes muista, mistä tulivat raportoimaan.

Yksi opettajista yrittää vakavalla naamalla ottaa asiaa vakavasti samalla, kun muut purevat huultaan ja virnuilevat.

Aikuismaista, indeed.

Työn suola, oppilaat nääs.


First week's total

Flunssa. Tänään oli aamulla kolme tai neljä oppilasta kipeänä, ja kolme lähti kesken päivän kotio. Loput yskivät.

Tekisi pahaa kuunnellä räkäistä köhinää, mutta kun itsekin on kuorossa mukana, ei paljoa ehdi sympatiseerata.

Toki täytyy kaikki pöpöt täytyy uudesta paikasta kerätä näin ekan viikon aikana.

Ja mitäs muuta? Ai niin, koska teen rehtorin sijaisuutta, on vararehtori nyt rehtorina. Luonnollisesti vastuuketju kaipaa nyt syksyksi vastuuhenkilöä/vararehtoria sille varalle, että vararehtorina rehtorin hommaa hoitava on poissa.

Toimi olisi lähinnä nimellinen, pienellä kk-korvauksella, olettaen, ettei reksi ole pois. Jos on, on pari päivää vielä helppo hoidella, sillä isommat asiat voi siirtää parilla päivällä. Kuitenkin, jos homma jatkuu yli kolme päivää, tulee ylhäältä automaatiolla päätös ja vastuuhenkilö saa kaikki rehtorin toimivaltuudet, vastuun ja palkan.

Miksi tästä jauhan? No siksi, että kenellekään ei homma kelvannut ja sitä sitten meinattiin meikäläiselle nakittaa :S

Johan olen viikon tehnytkin tuossa koulussa töitä...en sitten lupautunut :)

...vaikka hieman kutkutti, ei naurettavan pieni palkanlisä, vaan ceevee-merkintä ja kokemus :)


Rautalankataloustietoutta maalaisjärkeillen

Eli jos hallitus ounastelee 2,5 % inflaatiota ensi vuodelle, tarkoittaako se sitä, että jos laitan tänään 10.000 € korottomalle tilille, saa sillä vuoden päästä saman, mitä saisi tänään 9750 eurolla?

Lienee turha olettaa, ainakaan opettajien, palkan nousevan 2,5 %, joten miinukselle jäädään.

Puhumattakaan veronkorotuksista.

Miten suojellaan omaisuutta inflaatiolta? Asunnot lienevät aika hyvä sijoituskohde, niiden arvo kun nousee nopeammin, uskoisin, ainakin pitkässä juoksussa.

Onko logiikkani ja laskuni oikeaoppista? En ole mikään taloustieteilijä, vaikka em. on kyllä yleistietoa...krhm.


Enkelit

Tässä on kohta eka viikko takana.

Oma luokka on sellainen enkeliryhmä. Toki vaatii vähän jämerää otetta, mutta olen törmännyt samalla outoon uuteen ilmiöön.

Tarvitsisi opettaa jotain.

Mitä outoa tässä nyt sitten on, opettaja kun olen? No se, että Turun lapset ovat niin levottomia, että menee kaikki aika sijaisena kurinpitoon. Nyt kun on oma luokka (no melkein)maaseutukoulussa ja oppilaat ovat rauhallisia ja säihkyväsilmäisiä niin minulle jää oikeasti_aikaa_opettaa, jopa suuresta ryhmästä huolimatta niitä yksittäisiä avuntarvitsijoita.

No, nyt täytyy alkaa hio niitä rautalangastavääntämistaitoja. Meinaan jos lapsi ei jotain laskua ymmärrä ja sen on viiteen eri tapaan yrittänyt hahmotella, näyttää, ja osapuilleen laulaakin, on sitä eväät vähissä. Duudidaa, sitähän tässä kuitenkin ollaan tekemässä, opettamassa :)

Ja apuna ovat kaksi ihanaa avustajaa.

_____

Työryhmät jaoin tänään. Saivat osakseen innostuneisuutta. Luokka onkin täynnä sellaisia oppilaita, jotka tykkäävät hoitaa ja tehdä asioita ja pitää luokka kunnossa. Mikäs siinä opettajan ollessa.

Eräätkin tytöt tulivat maanantaina kolmen jälkeen (koululla aloitetaan aamut ysiltä ja monesti päivät venyvät kolmeen asti oppilaillakin) kesken opettajankokouksen kohteliaasti huomauttamaan, että unohdin antaa heille läksyt! Mitkä oppilaat tulevat muistuttamaan koulun jälkeen, että läksyt jäivät antamatta?! Eihän mun tarvii kohta huolehtia mistään enää :)

Positiivista on myös se, että touhutohinasählärioppilaat tunnistavat omat piirteensä niin hyvin, että ryhmäjakoja tehdessä toteavat, että me emme voi olla samassa ryhmässä. Harvat neljäsluokkalaiset ovat vielä sellaisia, että oikeasti toteaisivat jotakin tuollaista.

No, ikävä tulee luokkaa joulun aikoihin, ihan varmasti. Ja vasta neljä päivää olen siellä ollut...


Se on joko tai

Ensin halutaan kaikki yksityistetyksi, markkinataloutta ja kapitalismia. Sitten kun ei letäminen kannatakaan, pitäisi valtion tukea maakuntiin kohdistuvaa lentelyä.

Vapautetaan pankit, tulee pankkikriisi, ja kummasti kelpaa valtion sosialistirahat.

EK kitisee, että pitäisi saada vain paikallista sopimista. Pois kansalliset tupot sun muut. Sitten perään EK itse ohjeistaa kansallisesti yrityksiä olematta korottamatta palkkoja yli prosenttia.

Se on kuulkaa rahaihmiset joko tai! Kaikkea ei voi saada silloin kun itselle sopii.



EK

"EK supistaisi työehtosopimuksia poistamalla niiden tekstistä ainakin neljänneksen. Laittomista lakoista EK langettaisi nykyistä selvästi suuremmat sakot ja vahingonkorvaukset.

Oppilaitosten pitäisi EK:n mielestä tehdä yhteistyötä yrittäjienkin kanssa, kun opetuksen sisällöstä päätetään. Lisäksi julkiset hankinnat pitäisi avata yrityksille entistä vikkelämmin."

lähde: http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2010/08/ek_loytaa_menestyksen_avaimet_verotuksesta_1909557.html

En sitten tiedä, onko Ylellä taas joku käsi toimittajana, mutta mielestäni on sangen erikoinen ilmaisu tuo "ainakin neljänneksen". Miten tuo on ajateltu, poistetaanko summamutikassa saksilla neljäsosa paperin lopusta, vai kenties joka neljäs sana vain? Ehkä otsikot? Vaiko vain kaikki kohdat, joissa työntekijöille annetaan joitain oikeuksia työnantajaan nähden?

Opinnoista toteaisin, että toki ääni täytyy yritysmaailmastakin saada kuuluviin opintolaitoksissa, mutta päätökset opintojen sisällöistä pitää jättää rahaa pidemmälle näkeville tahoille. Ei kvartaalitaloutta opintokokonaisuuksiin. Vaikka se sinne valuukin kyllä koko ajan...huoh.

Miksi välitän? Ei se minulta ole pois, että koulutetaan epäpäteviä ihmisiä, päinvastoin se parantaa meikäläisen asemaa työmarkkinoilla, eikö? Näin se oman edun tavoittelu sitten tuhoaa yhteiskunnan...


Työyhteisöplussia

Huomenna alkaa sitten syksyn rupeama sijaisuuden muodossa. Luotsaan 4. luokkaa yksisarjaisessa koulussa (siis jokaista luokkaa 1. - 6. on vain yksi kpl á).

Opetusaineinani on lukuaineiden lisäksi kuvista ja teknistä työtä. Helppoa nakkia, sillä teku on kolmosille ja nelosille, joille voin soveltaen vetää samat työt molemmille.

No, pieni koulu, inhimillisen kokoinen työyhteisö ja ekan näkemän perusteella aivan mahtavat opettajat. Huumori kukkii lomautuksista huolimatta ja yhtä köyttä vedetään. Ei turhaa kangistelua, eikä edes tarpeeksi ihmisiä kuppikuntailuun. Rehtoria kun sijaistan, niin hiiret hyppivät heti pöydälle kylläkin: päätimme vararehtorin johdolla, että opekokouksia ei pidetä, jos ei erikseen tarvitse :P

Tosin pienessä yhteisössä asiat hoituvat kaffepöydän ääressäkin, ilman tarvetta muodollisuuksille.

Laadin oman lukujärjestyksenikin. Sangen monimutkainen prosessi pienessäkin koulussa. En edes halua kuvitella, millainen se on isommassa :S

Bloggailuni tuli mieleen, sillä vararehtori, joka siis syksyn koulua johtaa minun sijaistaessani reksiä, soitti äsken. Ilmoitti vain pienestä lukkarimuutoksesta (harmittava sellainen kylläksin, kuvista lähti kävelemään :( ), mutta samalla halusi tiedustella, olenko henkisesti valmistautunut aloittamaan työt ja tulossa hyvällä fiiliksellä. Kaikki kuulemma kuuluukin aluksi olla ihan sekaisin jne., mutta kyllä se siitä. Sellainen äidillinen puhelu.

Sanoisin, että aika mieltä lämmittävää saada esimieheltä puhelu sunnuntaina, jossa tämä tietysti ensisijaisesti haluaa ilmoittaa muutoksesta, mutta samalla juttelee mukavia ja kuulostaa oikeasti siltä, että on kiinnostunut meikäläisen hyvinvoinnista :)

No, silti stressaan :D

Joskin stressaan sitä, että stressaan, vaikka tiedän, että stressaan turhaan ja kunhan pääsen parin päivän jälkeen vauhtiin, pääsevät organisointikykyni valloilleen ja homma muuttuu helpoksi. Tässä pikkuhiljaa jo suunnittelen kuviksen ja teknisen työn töitä syksyksi, ovat nekin sitten etukäteen mietitty valmiiksi (ja opetussuunnitelman mukaan, toivottavasti :P).

Nyt aloin lueskella matikan, äikän ja ympän opeoppaita ja perehtyä vähän syksyn ohjelmistoon. Joskin nämä ovat laadittu niin hyvin, että ei paljoa vaadi opettajalta tuntien valmistelua, jos näitä käyttää. Luenpa nyt vähän kuitenkin, jos en muuten niin siksi, että osaan sitten äidinkielen kirjasarjan eri hahmojen nimet...

____

Paljon ajatuksia on myös luokkatyön järjestämisestä. Johtoajatukseni on se, että luokka on oppilaiden ja he saavat osaltaa osallistua sen juoksevien asioiden hoitoon. Tämän hoidan siten, että kehitän viisi tai kuusi eri ryhmää. Jokainen ryhmä saa värikoodin ja tietyt tehtäväsisällöt.

Jokaiseen ryhmään arvotaan viikon alkajaisiksi 4-5 jäsentä (riippuen kuinka monta ryhmää nyt teen) sillä periaatteella, että jos joku on samassa ryhmässä ollut edellisen viikon, ei tarvitse toista viikko samassa olla.

Tulee maanantaiarvonnassa vähän jännitystä elämään ja samalla varmistan, että ryhmien sisäinen kokoonpano on joka viikolla eri.

Eri ryhmien vastuualueiksi kaavailin seuraavia:

1) kuvisvälineistä huolehtiminen (huoltaa, järjestää, kuljettaa välineitä, laittaa töitä esille jne.)

2) luokan siisteydestä vastaavat: korjaavat roskia, tuulettavat, pyyhkivät taulun, pyyhkivät pöydät ruokailun jälkeen jne.

3) open apurit: nämä ryhmäläiset tekevät sekalaisia töitä, joita opettaja määrää tai pyytää; "open apureista kaksi tulee nyt hakemaan nämä vihot varastosta open kanssa"

4) esitysryhmä: ryhmä laatii joka perjantaiksi esityksen, näytelmän, tietoiskun, tarinan tms. jonka esittävät luokalle. Saavat valmistella välituntisin ja opettaja voi tarjota aiheita ja ideoita ja apua

5) Vapaaryhmäläiset: vapaaviikko töistä

6) jokin ehkä muu, riippuu vähän mitä tulee eteen :)

Ryhmät muuttuvine kokoonpanoineen sekoittavat oppilaita vähän eri tavalla luokan sisäisessä hierarkiassa ja sosiaalisessa piirissä. Ryhmiä voi käyttää myös muuten, esimerkiksi ryhmätyöt voidaan tehdä silloisen viikkoryhmäjaon mukaan; opettaja voi laittaa kiertopistetyöskentelyn ryhmien mukaan jnejne.

Ryhmät ovat valmiit ja voin niitä käyttää moneen muuhinkin, vaikka niin, että keltainen ryhmä menee tänään ensin hakemaan ruokaa jne.

Samalla annan ohjeistukseksi, että jokaisessa ryhmässä tulee jokaisen jäsenen tehdä viikon aikana tehtäviä. Ei saa käydä niin, että yksi hoitaa ja muut kirmaavat aina välitunnille. Oppivat oppilaat keskenään jakamaan myös töitä. Ja toivottavasti jouduttuaan hoitamaan luokan siisteyttä yms. oppivat olemaan roskaamattakin vähän sun muuta tällaista.

No, ajatuksia ajatuksia. Ajattelin pitää kahdesta periaatteesta kiinni. Ensinnäkin Aina kun tulen luokkaan tunnin alussa, kaikki nousevat seisomaan, sulkevat oman suunsa ja lopettava kaiken tekemisen. Seistään kädet sivuilla ja katsotaan eteenpäin nojailematta mihinkään. Toiseksi, olen mopsi-opettaja tai opettaja, ei mitään sinuttelua. Ja kerrankin aion pitää tästä kiinni!

Onnea huomiseen esittäytymiseen vaan meikäläiselle, niin :)

"Olen sitten Mopsi-opettaja, eikä minua tule kutsua etunimellä pelkästään."

rautakanki syvällä. ja hymyillä ei saa, näin on sanottu. heikkouden merkki, elävältä syödään sut jos sen teet. vanhat parrat neuvoneet. toimii.


extended friday the thirdteenth

Perjantai. Ilta. Ennen baariin lähtöä.

Meikäläisen kyynerpää osui avonaiseen kylppärin peilikaapin oveen. Se irtosi saranoistaan ja putosi altaan reunan kautta lattialle. Räjähti miljoonaan terävään lasinsiruun pitkin laattalattiaa. Melkein vitutti siinä siivotessa. Melkein.

Lauantai. Aamu. Ennen Uuteenkaupunkiin lähtöä.

Mussukan luona, mussukka tiskailee rauhallisesti. Molemmat väsyneitä. Meikäläinen istuu tietokoneella. Helvetinmoinen räsähdys. Mussukan tiskikaapin alin korihylly putosi sitten alas. Ei ollut näemmä remppareiska kiinnittänyt sitä mitenkään remontin yhteydessä. Vitun mulkku, ajattelin, siinä siivoillessani Teeman palasia ja kaatuneen oliiviöljypullon aiheuttamaa rasvaista tulvaa.

Viiniä, ihan vähän. Illalla saunaan, maanantaina uuteen työhön. Niskat aivan totaalisen jumissa mussukan kovaakin kovemman sängyn jäljiltä.

Huoh, hellekin vie vielä viimeiset voimat. Täytetyt paprikat ovat uunissa. Niitä odotellen...


Self definition

At the moment I'm sailing ahead in life rather smoothly. New job, though only for a few months, lovely steady relationship, few friends, tight bonds to my family and a few hobbies I enjoy.

There is an underlying lack of definition of myself. Who am I, where am I going. And a question following the latter: "can those be answered at all or is it even necessary to do so?"

Basic need for anyone roaming the earth is the need to identify oneself. This can be done in relation to all around us, the people, the surroundings, the image in the mirror staring at us relentlessly. Sometimes life seems like a jigsaw puzzle which is all assembled but the final piece, that is you, and it doesn't quite fit in its place.

My burden is the need to know and to plan ahead. The need for direction and goal. Living in the moment, carpe diem, as some brilliant idiot has said, is my Achilles heal. It is near impossibility for me to enjoy life if I know there is something I need to do. Work first, then enjoyment, a very protestant way of living and so far up my spine, that ridding it is a task indeed, if even possible.

Not a way to live in a world filled with endless work. Means only endless lack of relaxation or a need to find a way to balance those two.

But am I to define myself through work? No, I don't think so, not at least solely. Then through everything else as well, all I have in life? Or is not to try and define myself through others but instead on my own grounds, find myself not in relation to others but within myself, what ever that might be if it is even possible to do?

An enlightenment trip to Nepal, perhaps?

Or is just a paradox, self definition? A way one should not travel at all? Dead end in thinking? Is it not to try and find yourself, within yourself or in relation to others or both, but to just live in the moment, feel and breath and not think about tomorrow?

Is to define yourself not to try it at all?