Mopsi's

Olen näillä näkymin koko syyslukukauden tuossa koulussa opettajana, jossa nyt olen.

Hyvä niin. Voin vain suitsuttaa kuinka mahtava työporukka on, ja oppilaatkin ovat mukavia. On valtava merkitys nuorelle kaiken sähläävälle opettajalle olla sellaisessa ympäristössä, jossa keskustellaan vapaasti, neuvoja satelee kysyttäessä (ja kysymättä) ja tukea saa aina ja kaikessa. Sen lisäksi ollaan vielä kiinnostuneita kaikista yhteisön jäsenistä ihmisinä ja yksilöinä ja nuori naisrehtori jaksaa vielä kertoa koko ajan, että ovi on auki ja kaikesta saa keskustella.

Normaalisti, varsinkin vähääkään isommissa kouluissa, syntyy kuppikunnat, ihmiset eivät tunne niin hyvin toisiaan ja isossa yksikössä ei ole niin paljoa aikaa sosialisoidakaan muiden kanssa, sillä tehtäviä on enemmän ja monesti koulua käydään vielä useammassa rakennuksessa, jolloin ei edes kannata siirtyä yhteisiin tiloihin.

Harmittaa siis suurten yksiköiden muodostaminen. On aika vähän puhuttu siitä, mitä se tekee työyhteisölle ja keskitytty sen vaikutuksiin oppilaiden yhteisöön.

___

Oltiin tässä viihteelläkin, henkilöstön virkistäytyminen, Turussa. Käytiin opettajajoukolla Aboa Vetuksessa katselemassa näyttelyä (ilmaiseksi kun opet pääsee) ja sen jälkeen Svartessa syömässä.

Olin ainoa mies sellaisten 40-60-vuotiaiden naisten seurassa. Onneksi tulen matriarkaalisesta suvusta. Muuten olisi voinut tehdä tiukkaa :)

Onneksi on erittäin hyvähenkinen porukka myös vapaalla. Onhan se kiinnostavaa kuunnella, miten mukavan rauhallinen erkkaope alkaa selittää villistä nuoruudesta ja ruisrockista ja juomisesta ja siitä miten sitten "lapset katkaisivat hauskan elämän".

Kulttuurishokki tapahtui vasta jatkoilla (kyllä, jatkoilla). Naiset halusivat mennä kuuntelemaan Galaxiin (!) Dingoa (!). Menin mukaan.

Virhe.

Ensinnäkin, en ole ko. juottolassa käynyt, en ylä- enkä alakerrassa. Keski-ikäisiä heteroita, epätoivoisia, kännissä ja huonossa valaistuksessa. Tanssiravintola, alakerrassa yökerho. Nuori naisrehtorimme aloitti illan sanomalla, että "et sitten mopsi jätä mua yksin, vartioit, ettei kukaan tuu pokaamaan".

All right...

Dingo oli kamala. Ainoastaan liian kovalla olevaa räminää (siis kaukana mistään laillisuuden rajoista, saati suositusdesibeleistä). Tuskainen konsertti oli, eikä sitä helpottanut valaasta seuraavana oleva mieshenkilö, tukevassa humalassa, joka tuli heilumaan taakseni. Kai se oli tanssia ja humalassa oman olemuksen rajat olivat vähän hukassa. Siinä sitten maha niskassa kuuntelin maailmanlopun mökää ja laskin kymmeneen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ainoastaan enkunopen tarjoama Magners vähän loivensi tuskaa. Vähän vain.

___

Suosittelen vodkaa jäillä ja sitruunalla. Oli oikein mukava alkudrinkki. Spot the gay, koska kaikki naiset tutkailivat olutlistoja ja ottivat tummia oluita. Minä vaadin viinilistaa ja tilaan drinkkejä.

Homoista puhuen, olen vielä kaapissa työyhteisössä. Tai no, kuten eräskin kamu totesi, jos jollain on silmät ja aivot, en voi olla kaapissa ko. tyypille. Ehkä olen vähän (!) hinttimäinen olemukseltani. Rehtori ja enkunope, nuorina turkulaisnaisina, ovat ehkä yhdistäneet pisteet ja päätyneet lopputulokseen.

Maalaisnaisista en olisi niinkään varma. Ainoa pieni, joskin viaton, miinus on se, että yhteisössä heitetään sellaista pientä homovitsiä. Lähinnä "Oppilas oli kaapissa, hehe"-tyyliin. Ei se mikään katastrofi olisi, vaikka puhuisinkin poikaystävästäni, hetken joku saattaisi kysyä, että "poikaystäväkö, sanoit?", mutta se jäisi siihen sitten.

Voisi tehdä jopa hyvää.

Mutta ei niin pientä epäluuloa tai suvaitsemattomuutta, etteikö se saisi minua kysymään, haluanko kertoa kaikkea itsestäni. Pientä on se väre, joka yhteisössä on, enkä osaa kuvitella jotain oikeasti todella homofobista yhteisöä, mutta silti se saa meikäläisen miettimään mitä itsestäni kerron. Se saa rajoittamaan toimintaani sellaisessa kohtaa, jossa muut eivät joudu omaansa rajoittamaan.

___

Nyt jo tuli ikävä niin työkavereita kuin oppilaitakin. Oma luokka ja oma työpaikka, mutta vain jouluun asti. Mukava aloittaa hyvästä, mutta löydänkö toista yhtä hyvää jatkossa, sitä ei voi tietää. Kovin monia tylsiä yhteisöjä olen nähnyt ja nämä pienet kivat ovat katoavaa luonnonvaraa tässä tehostamisen ja ulkoistamisen ja isojen yksiköiden ja suoranaisen kasvatus- ja opetusalan julkisessa raiskaamisessa.

Mutta on se vaan kiva nähdä lapsen silmissä se pieni kimallus, kun jokin asia uppoaa oikeasti tajuntaan. On saanut jotain aikaan elämässä itsekin. Alan ymmärtää, miksi hapatetaan kutsumusammatista ja miksi opetusalalta on helppo karsia. Opettajat taipuvat lasten edun edessä paljon, liikaa.

Paskaa syödään, koska ei haluta että lapsilta olisi mitään pois. Samalla nöyrä asenne syö nimenomaan lapsilta resurssit saada hyvää opetusta.

Vitun karsijat, sanon minä. Kouluilta ei enää mitään pois, piste.

Koskahan Räsänen tajuaa lopettaa selittelyn? Tällä hetkellä jokainen julkinen puheenvuoro painaa naista syvempään suohon. Mikä tosin on odotettavissa, jos lähtee raamattua quoteen totuutena.

Arvioiko nainen kannatuksensa väärin, vai onko täti vaan helvetin nerokas poliitikko, joka karsii kirkon sisälle jääväksi vain fanaattisimmat ihmiset, jotka sitten äänestävät itseään uudestaan ja uudestaan päättämään asioista? Muutosta ei kirkon puolelta, sisältä, ole tulossa tällä menolla, jos järkevät (kirj. objektiivinen näkemys :) lähtevät pois.

Ja pahoin pelkään, ettei tämä keskustelu tee edes lommoa naista äänestävien määriin. Pelkään, että jopa kannatus saattaa nousta. Onhan radikalismi suosittua näissä pienissä puolueissa, persuissa ja kdssä. Miksei osin jopa rkpssä, joka pitää aika monista pikkukysymyksistä kynsin ja hampain kiinni, ja hurraa ohessa kun vieras valtio (Ruotsi) ottaa kantaa Suomen sisäpolitiikkaan kritisoivasti.

No, en ole poliitikko, en analysoi huonosti tämän enempää.

___

Kuka on perehtynyt Jouko Pihon teksteihin? Herrahan on ihan eduskuntavaaliehdokas, mutta on kovasti salaliittoteorian kannalla. Kyllä, siis ihan sellaisen kansainvälisen salaliiton kannalla, liiton joka edistää homoutta rahan ja vallan takia ja rapauttaa heteromaailmaa.

http://joukopiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49143-miksi-ja-keiden-tahdosta-maailmassa-on-homomyonteinen-buumi

Ja pahinta tuossakin on, että kaveri on_ihan_tosissaan.

Tuossa saman kaverin tekstissä on ehkä yksi nerokkaimpia argumenttejä eve'! "En tuomitse yhtäkään homoa. Tuomitsen vain homoseksuaalisuuden."

Voisi kai todeta esimerkiksi: "En tuomitse yhtäkään ihmistä, tuomitsen vain ihmisyyden."

Hianoo argumentointii! Melkein äänestän kyllä tommosen sanasepon eduskuntaan. En oo noin säkenöivää logiikkaa nähnyt pitkään aikaan. Edes Räsänen ei noin yksinkertaisesti osaa puhua (vaan päättelyketjut ovat vähän monimutkaisempia, joskin yhtä hienoja lopulta, kun ne purkaa).

http://joukopiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49300-vastaukseni-ja-pahoitteluni-homokirjoitukseni-kommenttien-johdosta

___

Molemmat em. ovat itse tehneet enemmän hallaa uskonnolle ja kirkolle kuin homot ovat koskaan saaneet aikaan. Silti meitä syytetään kirkon rapauttamisesta, molempien toimesta.

No, mikäs tässä mukavaa takakenoa ottaessa ja jättäessä "kirkon edustajat" keskustelemaan keskenään. Onhan se aina mukavaa seurata keskustelua, jossa keskustelijat argumentoivat itse puolesta ja itseään vastaan, toisinaan samassa lausessakin. Ei tarvitse minkäänlaisia vastaväitteitä itse keksiä :)

Jaahas, pitäisikö sitä ottaa takaisin terveelliset elämäntavat liikunnan ja hedelmien muodossa ja jatkaa bloggailuakin.

Parisuhde tarkoittaa sitä, että lihoo suhteessa parikertaiseksi.

No, onneksi en ole päässyt lihomaan, vähän tullut sellaista turvotusta jatkuvasta herkuttelusta ja toisaalta, ei ole ihan yhtä tiukkaa treeniä tullut tehtyä.

Sanotaan, että parisuhteessa lihoo, mutta monesti unohdetaan sanoa se, että totta kai lihoo, koska ei tartte enää toimia riikinkukkona vikittelemässä iteselleen seuraa. Vaikka huomiosta kyllä tykkäänkin :P

Kummasti sitä vaan mökkihöperöityy parisuhteessa. Jotenkin kovat bileet ja kiva meno ei ole mitään sen hekumallisen maataan kalsarit jalassa epämääräisessä kasassa vilttien alla teekupin ja huonon elokuvan seurana -illan kanssa.

Otollista mahankasvatusalustaa tämä elintapa. No, lihasten menetys kompensoi toistaiseksi pientä kummun kasvua. Mahtuvat vielä kaikki vaatteet päälle. Osa tosin ei piukimmista ole enää niin, hmm, mukavia :)

aelae, älä unelmoi, en aio ottaa kiinni teikäläistä, jos nyt edes pystyisin tässä tilanteessa ;9

___

Meillä on tässä vakaana aikomuksena mussukan kanssa luoda vähän sosiaalista elämää itsellemme. Olisi mukavaa olla sellaisia homopareja, joiden kanssa voisi vain viettää iltaa ilman mitään sen ihmeempää ohjelmaa.

Aboa on seuraavana vuorossa siippansa kanssa. Jahka ehdimme, ängemme kylään, tai tervetuloa tännekin :)

Olimmekin tuossa taannoin erään nuoren semitutun homoparin luona päiväkahvilla (ihan vaan siis kupista kahvia, ei muuta...). Hassua käydä ihmisten luoda kylässä, joita ei muutamaa kohtaamista lukuunottamatta tunne, mutta mikä jottei mentäisiin. Ei sitä ihmisellä liikaa tuttuja voi olla.

Uskallan jopa väittää, että monen parisuhteen kohtalona on ollut kuihtua, koska katsotaan liikaa toisen naamaa kotona. Sekoaahan sitä vähemmästäkin.

___

Miten te ihmiset säilytätte pyykkiänne?! Meillä ei ole luksusta kodinhoitohuoneen merkeissä, joten pyykkikori on sellainen veemäinen jaloissa pyörivä härpätin tuolla pienessä kylppärissä. Suunnittelin tässä jo eteiseen kalusteen pyykkiä varten, mutta millaisia ratkaisuja ihmisillä on?! Se muovinen orthexin kori jossain nurkassa? Masentavia melkein kaikki tarjolla olevat pyykkikorit :S

On tullut taas kuluneeksi tovi bloggailusta. Ei ole ehtinytjaksanutviitsinyt tms.

Asiaa kyllä olisi ollut.

Nyt vähän jotain.

___

Katselen tässä sivusilmällä Ylen Homoiltaa. Voin vain ihmetellä missä vaiheessa kirkosta on tullut epävirallisesti virallinen homokeskustelun toinen osapuoli. Käydäänkö Suomessa mitään keskustelua homoudesta ILMAN kirkon kantaa.

Mielipiteenvapaus on tietysti olemassa ja sitä kunnioitettakoon. Yle kuitenkin tekee arvovalinnan ottaessaan homokeskustelun osapuoliksi homoja ja kirkon edustajia. Edistetään vastakkainasettelua vastakkainasettelulla.

Eivät asiat näin yksinkertaisia ole! Niin homot kuin kirkkokaan eivät edusta mitään yhtä yhtenäistä kantaa mihinkään. Tyhmää vastakkainasettelua, ja turhaa valitettavasti.

No, elämä on...

___

Todistin taannoin ryhmätyön lomassa, että oppilaat äänestivät päätöksistä silloin, kun yksimielisyyttä ei saavutettu. Olin opettanut jotain perustavanlaatuista päätöksenteosta.

Toimi.

___

Ilouutisia oppilaistani. Eräs lähiseudun asukas soitti koulun rehtorille. Kuulemma sanomalehden sisään laitettu jotain outoa, ehkä mätä sieni, ja sitten postilaatikkoon jätetty. Rehtori sitten otti asian puheeksi ja asiaa selviteltiin, koska paketin saanut oli sitä mieltä, että olivat meidän koulun oppilaita.

Eihän siinä kauaa mennyt kun polttopiste kohdistui meikäläisen luokkaan. Oli nelikkö mennyt vapaa-aikanaan yhden synttäreiltä ensin koulun pihalle leikkimään ja siitä olivat sitten menneet tonkimaan roskiksia. Tässä porukan ainoa tyttö oli lähtenyt kotiin.

No, tovin päästä pojat olivat soittaneet, että olis kannattanu lähteä mukaan ku oli hauskaa. Olivat sitten tonkineet paperiroskiksesta paperia, paskantaneet niihin ja laittaneet ihmisten postilaatikoihin.

Open ilme oli osapuilleen :O kun kuuli. Eihän siinä oltu ku huuli pyöreenä opehuoneessa ku tätä puitiin. Totta kai tyttö kerto poikien tekemisistä, tyhmiä kun olivat olleet ja siitä kertoneet.

Minä sitten sillee yritin vakavasti puhutella poikia. Mitä tossa tilanteessa sanoo?! En tienny olisko itkeny vai nauranut.

Laitoin soittamaan kotio ja kertomaan mitä tuli tehtyä. Sarjassamme eeppisiä puheluita:

"Hei, Koululta X Mopsi päivää. Tässä olisi oppilas X jolla olisi vähän kerrottavaa mitä tyhmää on tullut tehtyä."

Sitten oppilas puhelimeen ja opettaja seisoo vieressä ja yrittää olla vajoamatta maan alle myötähäpeästä.

Haluaisitko koululta puhelun omalta lapseltasi, joka kertoo paskoneensa jonkun postilaatikkoon.

No, asiallisesti toisenkin lapsen isän kanssa päätin puhelun näin: "Tällaista tällä kertaa, hyvää päivän jatkoa."

Eipä siinä paljoa muuta ole sanottavana.

Ja vapaa-aikana kun tapantuu, koulu ei rankaise tietenkään. Kyselin, että millaisia rangaistuksia pojat saivat (vanhemmille kun ehdotin, että ainakin käyvät pyytämässä anteeksi). Toinen sai kk pelikiellon, toinen ei saanut käyttää tietokonetta yhteen_päivään.

Munaton koti. Ihmekös kakara keksii tommosta. Toinen koti sentään vähän yritti.

Huoh, sanon minä.

___

Lapset ovat vaikeita. Törmäsin sellaiseen ilmiöön, että kun järjestelin oppilaitani istumaan eri paikkoihin, milloin mistäkin syystä, pääasiassa sen takia, ettei yhteiselo jonkun toisen kanssa toiminut, alkoi sellainen valittaminen vain sen takia, että valitetaan. Huomasivat oppilaat jossain vaiheessa, että jos valittaa tarpeeksi, se saattaa opeen toimia.

Olin lepsu, annoin liikaa sellaista, hmm, harmaata aluetta oppilaille. En ollut suoraviivainen, määrätietoinen ja johdonmukainen.

No, pikkuiset tietenkin syövät sellaisen open elävältä. Piste.

Tilanne meni siihen, että en voinut istumajärjestystä tehdä mitenkään ilman, että joku olisi alkanut valittaaa (vain, koska olivat huomanneet, että ope reagoi siihen).

Tilanne niin sanotusti tulehtui siihen pisteeseen, että kun ope teki jotain, alkoi valituskuoro vain valituksen takia. Siinä on ope vähillä eväillä, kun lapset ovat päässeet kävelemään yli sen takia, että voivat vedota johonkin, mitä ope on tehnyt tai jättänyt tekemättä aiemmin eivätkä suostu kuuntelemaan perusteluita.

Ei selvä selitys, mutta luokkani sai minusta tietyllä tavalla yliotteen.

Ei hyvä.

Laitoin rehtorin, joka pitää yhden matikan tunnin luokalleni viikossa, tekemään uuden istumajärjestyksen. Näin toimiessani luokkani ei voi valittaa minulle ja toisaalta järjestyksen teki "neutraali" taho.

Nyt homma toimii.

Liekö tämä sitä työssä oppimista. Olen ollut liian kiltti opettaja ja antanut liikaa sellaista, hmm, vastuuta ja vapautta oppilailleni kuitenkaan valvomatta vastuun toteutumista. Se muuttui nyt.

Tästä lähin valvon tarkasti käyttäytymistä, olen vittumaisuuteen asti tarkka asioiden ja läksyjen hoitamisesta sekä toimin kylmän johdonmukaisesti jokaisen oppilaan kohdalla.

Oppilaathan eivät ymmärrä sitä, että luokassa on sellaisiakin ihmisiä, joille syystä tai toisesta ei voi soveltaa samoja sääntöjä kuin muille. Ja sitten kun on vittumaisia oppilaita, jotka eivät edes halua ymmärtää perusteluja vaan haastavat riitaa haastamisen takia, on aika hukassa opettajana. Lapset saavat helposti ylivallan, varsinkin suuressa luokassa.

Well, as said, nyt on homma taas open hallussa ja mennään eteenpäin.

___

Vitun homoiltakeskustelu: "kyllähän se olis jumala olis miehille luonu pelit ja vehkeet lisääntyä jos olis tarkottanu".

HUOH effin HUOH,

___

Sattuipa niinkin, että kun luokkani on suuri ja eloisa (=nätti sana) ja tunnin alussa menoa on välillä vähän liikaakin, että otin käyttöön 20 sekunnin säännön. Homma toimi niin, että kun sanon "rauhoittukaa", oli luokalla 20 sekkaa aikaa hiljentyä. Ylimenevä aika kellotettiin ja oli tarkoitus, että kertyvät sekunnit ja minuutit sitten harjoiteltaisiin käytöstä perjantaina iltapäivällä.

No, meni päivä pari käytännön käyttöönotosta kun rehtori tuli juttelemaan, että häneen oli otettu yhteyttä kodeista. Käytäntöni kuulemma erään rehtoriäidin mukaan oli joukkorangaistus ja virkavirhe ja muutamat muutkin äidit tuomitsivat käytännön. Rehtorin kanssa juteltiin ja hän siinä kertoi kokemuksiaan siitä, miten vanhemmat helposti reagoivat tunteella lastensa asioihin jne.

Mikä tässä mättää? No monikin asia mättää.

Ensinnäkin, olen luokan opettaja. Minuun tulisi ottaa yhteyttä, jos on luokan asioista ja käytännöistä asiaa, ei suoraan rehtoriin. Jos minuun olisi oltu yhteydessä, olisin a) saanut selville, mistä tarkalleen ollaan huolissaan, b) kuka on huolissaan ja c) olisin voinut selivittää miksi käytäntö on käytössä ja millainen se on.

Nyt homma meni niin, että minuun ei oltu eikä vieläkään ole ollut kukaan yhteydessä. Vanhemmat soittivat rehtorille, eivät minulle. Ymmärrettävää, että on pieni paikkakunta kyseessa ja rehtori on tuttu ja vanhemma reagoivat tunteella.

Käytännössä minä en opettajan ole saanut selvittää toimintaani mitenkään, minuun ei ole kukaan ollut yhteydessä, vaikka asia minua koskee ja suoraa sanottuna pidän sitä, ettei minulle kukaan mitään puhu, epäluottamuslauseena ja epäreiluna. On helppoa soittaa rehtorille, joka ei asiasta mitään tiedä, tuomita open toiminta ja sulkea luuri. Paljon vaikeampaa lienee soittaa suoraa opettajalle ja kyseenalaistaa open toiminta ja samalla alistaa itsensä sille mahdollisuudelle, että opettaja ehkä jopa mahdolilsesti pystyy perustelemaan toimintansa ja soittaja joutuukin korjaamaan mielipidettään.

Helppo olla aina oikeassa kyseenalaistamatta mielipidettään.

Mutta kuten sanottu, ymmärrän reaktion soittaa rehtorille suoraan. En vain hyväksy sitä.

Ja vielä sen verran, asia jota vanhemmat eivät ehkä ajattele, on, että rehtori on esimieheni. On sangen epäreilua olla suoraan yhteydessä esimieheen, antamatta alaiselle mitään mahdollisuutta korjata toimintaa, saati edes antaa varoitusta siitä, että ollaan yhteydessä esimieheen jos toiminta ei muutu.

Minut yksinkertaisesti ohitettiin kokonaan. Onpas tässä vaikutusvaltainen olo opettaa, kun vanhemmatkaan eivät minuun luota sen vertaa, että soittaisivat suoraan minulle.

Koulun ja kodin välistä yhteistyötä itektään. Ojentakaapa sitä kättä vähän openkin suuntaan.

Ja oppivatko vanhemmat mitä tästä? Soitetaan rehtorille suoraan ja asia hoituu?

Vieläkään en tiedä tarkalleen kuka ja miksi soitti ja kommentoi tekemisiäni. Mutta kuitenkin tein muutoksia opetukseeni rehtorin suositusten pohjalta. Aika valta vanhemmilla puskista modifioida koulun toimintaa, jos näin toimitaan...

Vähän ärsyttää.

___

Hyvä pointti homoillan keskustelijalta (vapaa referointi): "Täällä homokannan puhujat puhuvat sydämestään, omasta itsestään ja vapaasti, kun taas kirkon puolesta puhujat opettelivat tänne tultaessa paperista repliikkejään, aivan kuin varmistaakseen, että puhuu oikein."

Tältä se kuulostaakin.

”Tutkimuksen mukaan…”, ”Uusin tutkimus osoittaa…”, ”Kyselyjen perusteella…”, ”Tulokset osoittavat…” jne.

Kuinka moni uutinen, keskustelu, ajankohtaisohjelma tms. alkaa näillä sanoilla? Aika moni.

Sitä tulee vastaan usein ihmisiä, jotka yksikantaan ilmoittavat halveksivansa akateemista koulutusta. Syitä harvemmin on perusteltu mututuntumaa paremmin. Maisterit eivät oikeasti osaa mitään, istuvat vaan luennoilla tai juhlivat valtion tukia viinaksin ja sitsein.

Kommentoijat itse ovat harvemmin istuneet yhdelläkään yliopiston luennolla tai tenttineet yhtäkään tenttiä. Eipä monesti yo-laitoksen tuntemus yleisestikään, saati tieteellisen maailman ajattelu tai käytänteet, ole vahvalla pohjalla.

Olen koulutettu tutkija, maisteri. Sen lisäksi, että minut on koulutettu luokanopettajaksi (joka on suurimmissa määrin käytännön ala), olen kasvatustieteilijä, kasvatustieteellisen tutkimuksen ammattilainen.

Maailma perustuu pitkälti tieteen traditioin saavutettuihin tuloksiin, joita on sovellettu sitten käytäntöön. Tieto on monesti tieteellisin menetelmin tutkittu, tuotettu, tulkittu, julkaistu ja arvioitu. Tieteen traditiot voidaan jäljittää antiikinajan Kreikkaan asti. Toki ne ovat muotoutuneet matkan varrella, mutta pitkät perinteet ovat kyseessä kuitenkin.

Eri koulukuntia toki löytyy, mutta aina on ollut vallitseva yhteisesti hyväksytty tapa tuottaa luotettavaa tietoa.

Olen etuasemassa. Pystyn koulutukseni kautta arvioimaan olemassa olevan maailman perusteita (eli sitä tieteellisen tiedon kautta käytäntöön siirrettyä tietotaitoa) paremmin, kuin sellaiset ihmiset, jotka eivät ole eläessään perehtyneet tieteelliseen maailmaan ja sen mekanismeihin. Ihminen, joka aloittaa lauseen ”Yhden tutkimuksen mukaan kyllä…” ja joka ei ole koskaan joutunut perehtymään tuktimuksen tekemiseen tai niiden tulkitsemiseen, ei voi ymmärtää argumenttiaan koskaan täysin. Saati arvioida, kannattaisiko tutkimuksen pohjalta mitään argumenttia esittääkään. He eivät kykene erittelemään, pohtimaan, tulkitsemaan ja kyseenalaistamaan tutkimuksia, koska eivät ymmärrä miten ne on tehty ja mitkä ovat niiden taustalla vaikuttavat paradigmat.

He joutuvat siis enemmän tai vähemmän sokeasti luottamaan siihen, mitä heille kerrotaan. Maalaisia keskiajan kirkonoppien vallassa, voisi verrata, ymmärtämättä latinaa, jota puhutaan, ja vain kykeneviä vastaanottamaan viestin annettuna. Karrikoitu esimerkki, mutta sopii tähän kohtaan.

On koomista katsoa, lukea ja kuunnella sellaisten ihmisten mielipiteitä yliopistosta, jotka eivät tiedä asiasta mitään. Jos he olisivat perehtyneet millään tasolla siihen, mitä on looginen argumentointi, he eivät lähtisi esittämään mielipiteitään tuntuman pohjalta, vaan etsisivät vähän faktoja tuekseen. Toki on aina helpompi puhua mitä sylki suuhun tuo, kuin sitten perustella sanomansa. Ja kun akateeminen ihminen kieltäytyy keskustelemasta tällaisen ihmisen kanssa, joka ei mitenkään pysty perustelemaan kantaansa, on akateemikko välittömästi ylimielinen idiootti, joka on ”juuri tommonen teoreettinen ihminen joka ei ymmärrä mistään mitään”. Keskustelu muistuttaa monesti keskustelua uskovaisen uskonsa pyhiin kirjoituksiin vetoavan ihmisen kanssa. Kehää pyöritään ilman perusteluita, koska ”näin vain asia on”.

Jep.

___

Mitä tulee maisterikoulutukseen, ihmettelen osaltaan puheita akateemisen koulutuksen inflaatiosta. Toki, mitä enemmän maistereita on, sitä vähemmän se on etulyöntiaseman antava seikka työmarkkinoilla. Sekä tietysti, akateeminen koulutus maksaa, ja jos siitä ei ole varsinaisesti työmarkkinoilla etua (vaikkakin se on perusedellytys, ilman maisteria ei työtä monesti saa aloilta, joissa kaikki ovat maistereita), herää kysymys, kannattaako akateemista koulutusta ylläpitää niin suurissa määrin kuin nyt.

Inflaatiokeskustelu on taloudellista luoneeltaan, kuten on moni keskustelu talouselämäylivaltaisessa maailmassamme.

Mutta jos asiaa ajatellaan siten, että valtaosa väestöstä on koulutettu korkeasti ja omaa valtavan tietomäärän ja henkisen kapasiteetin käsitellä monimutkaisia asioita, on maallamme suuri henkinen varanto. Henkinen kapasiteetti voi vain kasvaa, huolimatta koulutuksen arvostuksesta.

Käytännön työlle löytyy tekijänsä. Markkinat huolehtivat siitä. Koulutuspoliittisesti ja -taloudellisesti maisteri vaihtamassa autonrenkaita ei ehkä ole kannattava veto, mutta kansallisen henkisen varannon kannalta jokainen maisteri on hyvästä. Ja vaihtaessaan renkaita maisterikin maksaa veronsa.

___

Oudoksun vihamielisyyttä akateemista koulutusta kohtaan.

"Sinulla on sitten oppilas, jolla on vakava kanamuna-allergia. Jos ottaa vahingossa väärää ruokaa, tulee anafylaktinen shokki. Huolehdit sitten keittiössä, että tarkistat että saa oppilas oikean ruoan." Tietenkään et voi tietää, ettei keittiö ole mokannut ja sotekunut munaa ruokaan. Sinun, rehtorin ja keittiön vastuu.

"Indira 10-vee ei puhu lainkaan Suomea ja on muslimi, joten et voi näyttää possujen kuvia opetuksessa. Kasvatapa hänestä nyt kunnon suomalainen kansalainen. Avustajaa ei ole tarjota. Ja niin, samalla tietysti kasvatat ne 24 muuta oppilasta, joista yksi puhuu venäjää pelkästään, yksi tykkää tukistaa muista ja kolmannella on adhd, joten saattaa juosta pihalle tai hypätä ikkunasta kesken tunnin."

"Menet sitten koulutukseen, jotta osaat käyttää diabeetikon insuliinipumppua. Kirjaat ja annat tarvittaessa pistoksia/säädät pumppua ja huolehdit sokeriarvojen kirjaamisesta ylös."

"Oppilaan huoltajalla on tapana uhkailla opettajia, toisinaan nyrkillä, toisinaan oikeustoimilla. Ei kannata antaa numeroaan, vaikka pienellä paikkakunnalla voi hän kyllä tulla oven taakse kolkuttelemaan. Soita sitten poliisit paikalle."

"Tämä poika ei nyt osaa kirjoittaa eikä lukea. Huoltaja ei anna lupaa jättää luokalleen, vaikka psykologi ja erityisopettaja ovat siitä lausunnon antaneet. Sinun pitäisi nyt, 24 muun oppilaan ohessa, opettaa tämä oppilas lukemaan." Mitä tekevät lukutaidottomat ihmiset Suomessa? Onkohan tullut mietityksi koskaan, miten vaikeaa niinkin meille monille ilmiselvän taidon, kuin lukutaito, opettaminen on sellaiselle, jolle se on vaikeaa syystä tai toisesta? "Ja valitettavasti erityisopettaja ei ole käytettävissä kuin 30 minuuttia viikossa tämän oppilaan kohdalla. Avustajaa et saa, koska huoltaja ei ole hyväksynyt tukimuksia, joista saadulla diagnoosilla voisimme pyytää lisää apua ja välineitä."

"Marja-Pekalla todettiin täitä ja mustelmia. Pitäisi varmaan soittaa sosiaalitoimeen. Ja niin, ilmoita koteihin täivaarasta ja muista, ettet saa mainita nimiä!"

"Ville-Liisalla on pahoja käyttäytymisvaikeuksia. Ilmenevät raivokohtauksina yleensä. Huoltaja on sitä mieltä, ettei mitään vikaa ole, joten emme ole saaneet lupaa tehdä tutkimuksia. Ei ole myöskään erityisopetuksesta siirtomääräystä, kun ei ole diagnoosiakaan. Avustajia karsittiin juuri, joten meillä on nyt sitten 300 oppilaan koulussa kaksi avustajaa. Saat ehkä parille tunnille viikossa jonkun avuksi. Täytyy varoa raivokohtausten aikaan, ettei kukaan satuta itseään kun Ville-Liisa heittää tuolilla."

Pitkät lomat vai? Opettajien ja rehtorien kuukausipalkkaan on sisällytetty viimeisten vuosien aikana valtava määrä lisää vastuita ilman, että niitä on korvattu mitenkään. 20 vuotta sitten ei opettaja istunut oppilashuollon kokouksissa tunteja kuussa sen takia, että luokalle on integroitu viisi diagnosoitua käytös- tai oppimishäiriöistä oppilasta. Emme täytelleet Wilmaan tuntia päivässä unohduksia, poissaoloja, kuittailleet vanhempien viestejä kännykän, Wilman ja sähköpostin kautta, laatineet koulukohtaisia lakisääteisiä opetussuunnitelmia parin vuoden välein jne. jne. Loma-ajoista on syöty jatkuvasti kasvattamalla talven ajalla työmäärää.

Toki nyt on enemmän aikaa tehdä näitä, sillä opettajilta on lomautuksina ja säästöinä viety koulutus- ja suunnittelupäivät. Ja tietysti kun tunteja on karsittu tuntikehyksestä (=määrä tunteja, joka voidaan opetukseen käyttää = joista maksetaan palkka) - ja samalla tietysti kasvatettu vaatimuksia esimerkiksi draaman ja mediakasvatuksen alueilla - on enemmän aikaa vastailla vanhempien lääninhallitukseen tekemiin valituksiin siitä, että on pyydetty huoltajilta euro per pää, jotta oppilaat pääsisivät joskus koulun tontin ulkopuolellekin katsomaan vaikkapa teatteriesitystä (draamakasvatus!).

Opettajalta vaaditaan psykologin, sosiaalihuollon, erityisopetuksen, sairaanhoitajan ja lääkärin, poliisin ja opettajan ammattitaitoa. Yläkoulun puolella vielä ehkä jopa enemmän fyysisestä väkivallasta tai sen uhasta kärsien.

Seuraavassa muutamia katkelmia opetushallituksen tutkimuksesta, joka koskee näitä opettamisen "ei työperäisiä sairauksia":

opetushallinnolta:
(http://www.oph.fi/download/124603_Opettajien_tyohyvinvointi.pdf)

"Äänen kestokyvylle, kantavuudelle ja äänenkäytön viestinnälliselle toimivuudelle on opettajan ammatissa poikkeuksellisen suuret vaatimukset. Keskeiset opettajien äänen kestämistä uhkaavat ääniriskitekijät ovat suuri äänenkäyttömäärä ja tarve käyttää voimakasta ääntä, esimerkiksi taustamelun, suurten tilojen tai huonon akustiikan vuoksi. Viestinnän näkökulmasta opettajan ääniongelmat tai puutteel- linen äänenkäyttö voivat vaikuttaa heikentävästi oppilaiden kuunteluun ja sitä kautta myös oppimistuloksiin. Opettajien itsensä ja koulujärjestelmän kannalta mahdolliset ääniongelmat voivat aiheuttaa monenlaisia psyykkisiä, sosiaalisia tai taloudellisia seuraamuksia, ammatillisen itsetunnon tai sosiaalisten suhteiden ongelmista toistuviin sairauslomiin tai ammatinvaihtotarpeeseen. Viimeisen kymme- nen vuoden aikana äänihäiriöt ovat nelinkertaistuneet."

"Ilomäen väitöstutkimuksen mukaan (2008) foniatri totesi 12 prosentilla peruskoulun ja lukion opettajista orgaanisia muutoksia kurkunpäässä."

"Myös kuuloaisti joutuu opettajan työssä rasituksen kohteeksi. Vastoin ennakko-oletuksia melun määrään eivät merkittävästi vaikuta opetustilan koko tai yksittäiset akustiset korjaukset, joten kuulosuojien merkitys korostuu. Opettajien päivä- ja viikkorytmi vaikuttavat desibelikertymään."

"Monien 1990-luvun tutkimusten mukaan opettajien kokemaa työn henkistä kuormitusta lisäävät muun muassa liika byrokratia, tuen ja palautteen puute, liiallinen työkuormitus ja aikapaineet, paperityön suuri määrä, työn arvostuksen puute, hankalat ja häiritsevästi käyttäytyvät oppilaat, opettajan ammattitaidon puutteet, roolikonfliktit ja opettajien persoonallisuuden piirteet. - - Monien kansainvälisten tutkimusten mukaan loppuunpalaneet opettajat kokevat turtumusta, kyynisyyttä, unettomuutta ja fyysisiä oireita. Muun muassa stressin ja ylipainon yhteys on voitu osoittaa suurella suomalaisella työntekijäaineistolla. Erityisen selvä yhteys on opettajilla ja sairaanhoitajilla."

Onneksi meillä on kuitenkin ne törkeän pitkät lomat, eikä edes viikonlopputöitä (paitsi ne 25 matikankoetta, 25 äidinkielen kirjoitelmaa, ryhmätyöt ja niin, pitihän ne ensiviikon 24 opetustuntiakin suunnitella):

"Koulutyöhön liittyvä stressi aiheuttaa perusopetuksen opettajien työssä jatkuvan psykofysiologisen kuormituksen. Viikonloppulepo ei riitä palautumiseen, vaan stressistä palautumista oli lääketieteellisen väitöskirjan mukaan havaittavissa vasta heinäkuussa kesäloman aikaan (eli yli kuukausi loman alkamisen jälkeen, ei riitä kuule kahden viikon joululoma mihinkään, kirj. huom.).

Ja 2000 eurosta menee noin 22,1 5% veroja (442 euroa/kk) ja 2400 menee noin 24,9 % (597 €), joten käteen jää helposta istumatyöstä noin 160 euroa enemmän käteen (lähde: http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/omatveroasiat/laskurit/palkansaajantuloverolaskuri2010/).

Notta, tervetuloa vaan opettajaksi, nauttimaan kevyestä istumatyöstä ja valtavista luontaiseduista pitkine lomineen! Toki ensin maisterinpaperit, mutta nehän nyt on helppo hankkia, kun eivät maisterit mitään oikeasti lue saati osaa tai tee :)

Pianonvirittäjä tuossa takoo mussukan pianoa. Hauskaa kuunneltavaa.

___

Teet mekaanista työtä, vaikkapa autoasentajana. tienaat 2000 euroa kuussa.

Teet henkisesti kuormittavaa opettajan työtä, saat 2400 euroa kuussa.

Ei järkea, kun toiseen hommaan pääsee 18-vuotiaana ja toiseen luet yliopistossa 5 vuotta. Opettajana ylläpidät kymmeniä ihmissuhteita, ja itse asiassa ihmissuhteet ovat työsi, sillä ilman niitä ei voi opettaa. Opettajille kuuluu valtavasti - ja kasvaa vain - töitä, jotka "kuuluvat kokonaistyöaikaan". Kuukausipalkka ei nouse, mutta jatkuvasti lisätään töitä, vaikkapa nyt erityisoppilaiden oppilashuollon kokousten, täytettävien kaavakkeiden yms. muodossa. Sähköiset järjestelmät, kuten Wilma, johon nykyään kirjataan kaikki poissaoloista, unohduksista sun muista lähtien ja jonka kautta pidetään yhteyttä vanhempiin, vaativat aikaa tuhottomasti. Tunti päivässä kuluu helposti naputellessa järjestelmään eri tietoja.

Opettajien palkkaus on naurettavan surkeaa, perusopetuksessa ainakin ja minimitunneilla. Valitettavasti säästötalkoissa ei tunteja ole (vaan niitä otetaan pois).

Ottaa aivoon. Tälläkin hetkellä olen töissä kunnassa, jonka uusi opetustoimenjohtaja lomauttaa, sulkee kouluja, katselee ahnaasti tuntikehyksen pienentämisen suuntaan ja keskitti ruokahuollon (kylmää ruokaa, silloin kun se tulee ajoissa edes koululle ja sitä on riittävästi...).

Ja millä pätevyydellä hän toimeaan hoitaa? Insinöörihän hän on! Se, että on jossain vaiheessa ollut töissä ammattikoulun opettajana, ei anna minkäänlaista pätevyyttä johtaa, saati toimia koko opetustoimen johtajana.

Käsittämätöntä on tämä suomalainen kuntapolitiikka.

Hauskana lisänä Turun ammattikorkeakouluissa toteutettu lomautus itse asiassa tuli sangen kalliiksi. Valmistumiset myöhästyivät ja kas, ei tullutkaan valtionavustuksia samaan tahtiin. Koulukuraattorien ja -psykologien palveluiden tarpeessa ilmeni piikki ja muutamia oppilaita lopetti kokonaan (eivät valmistu = eivät mene töihin = eivät maksa veroja = elävät valtion tai kunnan elätteinä).

Halpaa on, kun siirrellään rahaa sektorilta toiselle ja joka välissä ropoja putoaa katukaivoon.

Ääliömäistä!

Mutta mitä sitä voi odottaa demokratiassa, jossa kampaaja istuu valtuustossa ja hyväveli-periaatteella insinöörit johtavat kouluja?!

nimim. VuoDatuS

___

Onko nuoruus pätevä tekosyy tyhmyyteen?

___

Ostettiin tietokoneen kaveriksi Genelecin kaiuttimet. Makoisa ääni, joskin subbari olisi ollut hyvä pari. Suosimme suomalaista, mikä on tietysti tässä kohtaa helppoa, sillä äänenlaatu on erinomainen. Samoin Hifimestassa, josta pöntöt ostettin, oli suloinen myyjä (ja osaa ne hommansakin).

Mukavaa asioida liikkeessä, josta saa palvelua ja osaavaakin sellaista vielä. Kyllähän sitä arvostaa, jos on upottamassa satoja saati tuhansia euroja johonkin tuotteeseen.

___

Olen Apple-käännynnäinen. Täysin ääliömäistä ostaa MacBook prota nettiselailuun, tekstinkäsittelyyn, alkeelliseen kuvankäsittelyyn ja muuhun peruskotikonekäyttöön. Mutta rahalla saa koneen, joka on yksinkertainen ja toimiva. Voihan sitä puutteellisista ominaisuuksista maksaa, jos tilalle saa varmuutta ja sellaista yksinkertaista toimivaa softaa ja loppuun asti ajateltua käyttömukavuutta.

Luksusta kenties, mutta saahan sitä vähän...

___

Pianonvirittäjä pimputtelee menemään edelleen. Kamalassa vireessä jo olikin.

___

No, minä tästä orientoidun tekemään jotain järkevää. Ehkä uutiset.

Mussukka laittaa salaattia. Hilpaisin pois keittiöstä antamsta ohjeita ennen kuin tulee veitsestä :)

Minkäs sitä opettaja luonnolleen voi...

___

Geeli haisee ihan mummolleni. Liekö vanhentunut.

Isoäitini, jolta leikattiin toinen lonkka kaatumisen ja murtumisen jälkeen, pääsi vihdoin takaisin kotiin. Kuntoutuminen on sujunut hyvin ja kävelykin tuen varassa jo jotenkin onnistuu. Mieli on ylilääkityksen takia vuosien varrella kuitenkin jo mennyt vähän sumeaksi ja sanat ovat hakusessa.

Kaikki sujui hyvin kunnes isoäiti kaatui taas. Nyt on Porissa sairaalassa.

Ärsyttää kun ei oikein voi tehdä mitään asian hyväksi :S

___

Kirjoitin ensiviikon tuntisuunnitelmia pohtiessani äidinkielen kohdalle "näytelmiä". Ajattelin viikon käyttää näytelmien tekoon pienryhmissä, lapset kun tuntuivat siitä innostuvan pienimuotoisesti pareittain käsikirjoituksia esittäessään.

Lienen hullu, tulee nyt sunnuntaina mieleen. Millä helvetin optimistiajatuksella meinaan pienissä tiloissa säätää viiden viidenhengen porukan harjoituksia?!

No, kokeillaan, sanoi isäntä kun sähköt päälle kytki.

___

Salaatti alkaa valmistua keittiössä.

Parisuhde lihottaa. Jääkaapissa on kolmea eri juustoa, pähkinöitä kasa kaapissa ja tyhjiä punkkupulloja pyörii pöydillä.

Joku roti, pojat, nyt!

___

Kiusasin erästä nuorta homopoikatuttavaani, joka roikkuu kiinni Applen luurissaan ja tsekkaa Qruiser-tilinsä minuutin välein (kirjaimellisesti).

Minulla ei kuitenkaan ole kuulemma oikeutta kritisoida, koska olen varattu.

Ehkäpä olen varattu juuri sen takia, etten istu kännykkä kädessä Qruiseria selaamassa?

Oli kokeet. Unohdin ne kokonaan. Hilpaisin siis maanantaina ajoissa töihin värkkäämään kokeet itse. Eihän sellaista valmiina sattunut kirjassa olemaan, tietenkään. No, itse tekemällä saa samoja tehtävätyyppejä, mitä on käytetty jakson aikana tunneillakin.

Meni, hmm, kiinnostavasti. Toisaalta, vaikeita asioitakin kuten energian kiertokulkua luonnossa ja kasvien yhteyttämistä. Nähdäkseni ihan hyvin on perusasiat hallussa, mitä nyt pientä tarkentamisen varaa siellä täällä.

Valittuja vastauksia kokeista:

-Kerro mitä tarkoittaa tasalämpöinen.

"Tasalämpöinen muuttaa pois Suomesta kesän mukana."
"On eläin joka voi nukkua kauan muttei siltikään jäädy."

-Kerro mitä tarkoittaa vaihtolämpöinen

"Vaihtolämpöinen eläin on."

-Kerro mitä tarkoittaa selluloosa.

"että kun ihminen menee kananlihalle niin silloin kun se lämpenee niin sanotaan selluloosaksi."

-Yhteyttämisestä tehtävä, kasvin kuva ja yhteyttämisen eri vaiheita jne. Kysymys: missä yhteyttäminen tapahtuu.

"Kasvissa."
"Metsässä aurinkoisella paikalla."

...mutta siis pääosin ovat osanneet hyvin - tai ainakin sinne päin :>

On bloggaaminen jäänyt vähemmälle. Ei ole aikaa, eikä kyllä aiheitakaan. Jotenkin ne vapaahetket ajatella ja pohdiskella asioita, kuluvat tässä töistä toipumiseen ja muuttamisrumpaan.

Ja kun ajatukset pyörivät työssä, tulee liian helposti vain kirjoiteltua niistä. Ei jaksaisi muuttaa blogiaan opettajan työstä pelkästään räpättäväksi.

_____

Elintaso nousee: mulla on oma autopaikka! Jee!

Ei tarvitse enää ajella ympäri keskustaa etsien paikkaa, vaan voi ajella rauhassa ohi keskustan uuteen kämppään, kaartaa pihaan ja omalle paikalle. Mmmmhhh...

_____

Kuherruskuukausi luokan kanssa alkaa olla ohi. Kurinpitoa joutunut vähän harrastamaan. Eipä mitään ihmeellistä, mutta päivät, jolloin lapset ovat väsyneitä, ovat rankkoja. Päivät, jolloin ope ja lapset ovat väsyneitä, ovat rankempia. Menee hermo helposti välillä.

Miten saa neljäsluokkalaisen lopettamaan konttaamisen lattialla?

____

Eipä tähän nytkään enempää sanottavaa tule. Söin äsken liikaa, that's about as deep as my life, or thoughts, go today.