Onko homomiehillä vaikeampaa kuin lesboilla?

"Hyväksytäänkö lesbot helpommin kuin homot?"

Sisko iski kysymyksen tuossa taannoin istuessamme paikallisessa juottolassa. En tiedä mistä kysymys tuli eikä sitä sen enempää pohdittu.

Mutta jäin vähän miettimään onko asia näin ja jos on niin miksi.

Ajatus, joka päällimmäiseksi jäi on se, että historian kautta yhteisöt ovat pääasiassa miehisiä, miesten luomia, hallinnoimia ja historiaan dokumentoimia. Historia on miesten kirjoittamaa ja sille rakentuva nykypäivä on (vieläkin) pitkälti miehisillä tukijaloilla.

Asia havainnollistuu, jos lähdetään etsimään historiallista tietoa naisten elämästä. Sitä löytyy paljon vähemmän kuin miesten vastaavaa.

Vaikka asia varmaan on monitahoinen ja voidaan keskustella ensin nyt siitäkin, onko homoilla vaikeampaa kuin lesboilla
(kysymys, johon totesin siskolleni, että naisilla on ylipäätään vaikeampaa kuin miehillä, oli lesbo tai ei), niin sanoisin, että homoilla on tietyssä mielessä vaikeampaa. Näin siksi, että miesten hallitsemalle kulttuurille, joka perustunee vieläkin pitkälti miehisyyteen, fyysisyyteen, voimaan, lisääntymiskyvykkyyteen jne., tulee uhka homoseksuaalisuudesta, joka nähdään monesti näille vastakkaisena, feminiinisenä ominaisuutena.

Homot ovat uhka miehisyydelle (aiai, kuinka oikein sattuu yksinkertaistaa ja toisintaa kaiken maailman stereotypioita tässä...sallittakoon karkealuontoinen pohdinta...)

Naisten outo seksuaalisuus ei sinällään ole uhannut miehistä valtaa, sillä nainen on aina ollut alistettavissa. Naisten homoseksuaalisuutta ei siis sinällään ole tarvinnut huomioida.

No, ei järin monipuolista tulkintaa, mutta miehisyyteen lähtisin tätä kysymystä johdattamaan noin yleisesti. Miehinen valta, miehinen näkökulma, miehiin keskittynyt kulttuuri ja siksi miesten homoseksuaalisuus on noussut naisten homoseksuaalisuutta näkyvämmäksi.

Tätä voisi pohtia joku fiksumpi kuin minä :S