Tutkimuksen mukaan...

”Tutkimuksen mukaan…”, ”Uusin tutkimus osoittaa…”, ”Kyselyjen perusteella…”, ”Tulokset osoittavat…” jne.

Kuinka moni uutinen, keskustelu, ajankohtaisohjelma tms. alkaa näillä sanoilla? Aika moni.

Sitä tulee vastaan usein ihmisiä, jotka yksikantaan ilmoittavat halveksivansa akateemista koulutusta. Syitä harvemmin on perusteltu mututuntumaa paremmin. Maisterit eivät oikeasti osaa mitään, istuvat vaan luennoilla tai juhlivat valtion tukia viinaksin ja sitsein.

Kommentoijat itse ovat harvemmin istuneet yhdelläkään yliopiston luennolla tai tenttineet yhtäkään tenttiä. Eipä monesti yo-laitoksen tuntemus yleisestikään, saati tieteellisen maailman ajattelu tai käytänteet, ole vahvalla pohjalla.

Olen koulutettu tutkija, maisteri. Sen lisäksi, että minut on koulutettu luokanopettajaksi (joka on suurimmissa määrin käytännön ala), olen kasvatustieteilijä, kasvatustieteellisen tutkimuksen ammattilainen.

Maailma perustuu pitkälti tieteen traditioin saavutettuihin tuloksiin, joita on sovellettu sitten käytäntöön. Tieto on monesti tieteellisin menetelmin tutkittu, tuotettu, tulkittu, julkaistu ja arvioitu. Tieteen traditiot voidaan jäljittää antiikinajan Kreikkaan asti. Toki ne ovat muotoutuneet matkan varrella, mutta pitkät perinteet ovat kyseessä kuitenkin.

Eri koulukuntia toki löytyy, mutta aina on ollut vallitseva yhteisesti hyväksytty tapa tuottaa luotettavaa tietoa.

Olen etuasemassa. Pystyn koulutukseni kautta arvioimaan olemassa olevan maailman perusteita (eli sitä tieteellisen tiedon kautta käytäntöön siirrettyä tietotaitoa) paremmin, kuin sellaiset ihmiset, jotka eivät ole eläessään perehtyneet tieteelliseen maailmaan ja sen mekanismeihin. Ihminen, joka aloittaa lauseen ”Yhden tutkimuksen mukaan kyllä…” ja joka ei ole koskaan joutunut perehtymään tuktimuksen tekemiseen tai niiden tulkitsemiseen, ei voi ymmärtää argumenttiaan koskaan täysin. Saati arvioida, kannattaisiko tutkimuksen pohjalta mitään argumenttia esittääkään. He eivät kykene erittelemään, pohtimaan, tulkitsemaan ja kyseenalaistamaan tutkimuksia, koska eivät ymmärrä miten ne on tehty ja mitkä ovat niiden taustalla vaikuttavat paradigmat.

He joutuvat siis enemmän tai vähemmän sokeasti luottamaan siihen, mitä heille kerrotaan. Maalaisia keskiajan kirkonoppien vallassa, voisi verrata, ymmärtämättä latinaa, jota puhutaan, ja vain kykeneviä vastaanottamaan viestin annettuna. Karrikoitu esimerkki, mutta sopii tähän kohtaan.

On koomista katsoa, lukea ja kuunnella sellaisten ihmisten mielipiteitä yliopistosta, jotka eivät tiedä asiasta mitään. Jos he olisivat perehtyneet millään tasolla siihen, mitä on looginen argumentointi, he eivät lähtisi esittämään mielipiteitään tuntuman pohjalta, vaan etsisivät vähän faktoja tuekseen. Toki on aina helpompi puhua mitä sylki suuhun tuo, kuin sitten perustella sanomansa. Ja kun akateeminen ihminen kieltäytyy keskustelemasta tällaisen ihmisen kanssa, joka ei mitenkään pysty perustelemaan kantaansa, on akateemikko välittömästi ylimielinen idiootti, joka on ”juuri tommonen teoreettinen ihminen joka ei ymmärrä mistään mitään”. Keskustelu muistuttaa monesti keskustelua uskovaisen uskonsa pyhiin kirjoituksiin vetoavan ihmisen kanssa. Kehää pyöritään ilman perusteluita, koska ”näin vain asia on”.

Jep.

___

Mitä tulee maisterikoulutukseen, ihmettelen osaltaan puheita akateemisen koulutuksen inflaatiosta. Toki, mitä enemmän maistereita on, sitä vähemmän se on etulyöntiaseman antava seikka työmarkkinoilla. Sekä tietysti, akateeminen koulutus maksaa, ja jos siitä ei ole varsinaisesti työmarkkinoilla etua (vaikkakin se on perusedellytys, ilman maisteria ei työtä monesti saa aloilta, joissa kaikki ovat maistereita), herää kysymys, kannattaako akateemista koulutusta ylläpitää niin suurissa määrin kuin nyt.

Inflaatiokeskustelu on taloudellista luoneeltaan, kuten on moni keskustelu talouselämäylivaltaisessa maailmassamme.

Mutta jos asiaa ajatellaan siten, että valtaosa väestöstä on koulutettu korkeasti ja omaa valtavan tietomäärän ja henkisen kapasiteetin käsitellä monimutkaisia asioita, on maallamme suuri henkinen varanto. Henkinen kapasiteetti voi vain kasvaa, huolimatta koulutuksen arvostuksesta.

Käytännön työlle löytyy tekijänsä. Markkinat huolehtivat siitä. Koulutuspoliittisesti ja -taloudellisesti maisteri vaihtamassa autonrenkaita ei ehkä ole kannattava veto, mutta kansallisen henkisen varannon kannalta jokainen maisteri on hyvästä. Ja vaihtaessaan renkaita maisterikin maksaa veronsa.

___

Oudoksun vihamielisyyttä akateemista koulutusta kohtaan.