Mopsi's

Hmm :D

Tässä kun heräilen taas räntäisehköön aamuu Turussa ja alan pohti Helsinkiin lähtöä, tajusin, että kun hömpönhumputtelen Tämän illan vielä, nii sitten onkin menty sunnuntaina, tiistaina, torstaina ja perjantaina. Loppukiristä unohtuu välipäiväkin.

Sunnuntaina oli hauskaa, tiistaina vielä jopa hauskempaa, eilen oli Klubilla bändi-ilta (jossa oli hyvää musiikkia ja kauheesti komeita humanisteja; sinnen ne kaikki homot menneet on! olen väärällä alalla!) ja tänään mä aion sulostuttaa suomen pääkaupunkia olemuksellani :)

Ja johonkin unohtui myös se "kuiva ilta"-konsepti nyt kun tarkemmin muistelen sellaisesta puhuneeni. Vanhuksen hapatuksia sellaiset. Nestemäinen relaksantti on hyvästä, joskin kyllä olen sitä ihan kohtalaisen kohtuudella nauttinut :)

Nooh, Stadi here I come...hieman väsyneenä ja rahattomana, mutta eihän se nuorta miestä estä pitämästä kunniallisesti hauskaa kunniattomissa paikoissa.
___

Musiikista muuten, bändi-illan hieman progemainen tatsi yhdelläkin bändillä laitto meikäläisen toteen, että etsin musiikista aina tuttuja elementtejä. Varmaa kaikki tekee nii?

Mä visualisoin musaa (oon kyllä auditiivinenkin, mutta enemmän visuaalinen tyyppi). Mulle joku tietty soundi tuo mieleen seiskytluvun kyttäsarjat tai keväisen usavasen kedon aamukasteessa tai seksin tai mitä tahansa tämmöstä. Gimmakaveri repeili kauniin kohteliaasti (!) vieressä mun verbalisoiduille visualisoinnelleni bändin soitellessa.

Toisinaan oon ihan tyytyväinen vilkkaasta mielikuvituksesta :)

Enkä oo ees ihan varma, miks mä tätä asiaa täs selitän, mut tuli vaan mielee...

Kolossa kävin toisen kerran eläessäni eilen. Todellakin Kolo. Luonnehtisin vähän semmoseksi, että siellä on ne kaikki 3kybäset, jokka ei oo siellä menestyvien uratykkien 3kybästen Blancossa tms. Semmosta I'm so sad and sorry -taiteilijatyyppiä vähä ja iha sitte vaa muusikonplanttuu tai seksinnälkästä kännistä menijää. Ihan symppis läpihän se on, eip siinä mitää. Ja olut on halpoota, vaikka en sitä kyllä tykkää juoda :S

I'm just an ordinary man with ordinary life and ordinary problems. My clothes are ordinary and my shoes are ordinary as well. I do ordinary things like ordinarely watch television or read ordinary books. My diet is ordinary. Evertything around me is ordinary. Because everything is ordinary it makes me extraordinary.

And on that note some sopihistication for ordinary gays and bats

Nomi

Note, I am not simple but ordinary.

Nyt vaan vituttaa kaikki. Oma saamattomuus ja kadonnut tarmo eniten. Sohvalla on saletisti isompi vetovoima ku millään muulla kappaleella.

Kiroiluttaa.

En vaan jaksa. Kauheesti olis, mutta...energia on jossain.

Morkkis, kun en pääse jumppaan, morkkis kun en saa mitään aikaan, morkkis ku meni työoikeuden kirjat vanhaksi ja piti palauttaa, morkkis ku en saa haettua opusta, jotta saisin tutkimussuunnitelman alkuu kunnolla, morkkis rahatilanteesta...

vitutus laiskuudesta. vitutus. töitä vois tehä, mut morkkisvitutus ku alkaa taas kelarajat tulla vastaan.

Morkkishoitoon ei ny auta mikää.

Avaan pullon viiniä. Hallituksen kokous on tänää, mut kai sinne voi mennä sievässä. Tiskaan, jotta päivä ei oo totally lost. Sitte en tiä.

Vituttaa ku haluisin iiiisot hienot isin tekemät kaiuttimet tähän kämppään. Ei ne mahu, ainakaa nii, että vois käyttää niitä samalla telkkarin kattomiseen. Seki ottaa päähä. Nyt on linnunpöntöt tossa, kotiteatterin takakaiuttimet. Noilla mitään tee. Vituttaa.

Viiniä ja tiskit ja Max Raabe. Tuskin sen enempää saan aikaan tällä viikolla. Liika semmosta puolitiessä olevaa, mistä ei kuitenkaa saa kiinni.

Perkele. Ja en oo vielä ees yhtä hörppyä enempää ottanut ku yhen ja teksti on jo ny tämmöstä. Ärsy.

Perjantaina helsinkiin. Onko rahaa. Ei. Menenkö? Kyllä. Morkkis kun kuluu siellä sitten rahaa? Saletisti. Vituttaako etukäteen? Joo. Menenkö silti? No pakkohan se on. Ei oikeestaan, mutta haluu kivaa. Nonii hedonismi. Oma perse jne.

hohhoijjaa...

Vittua.

Nuottieni joukossa on jo useamman vuoden lojunut Debussyn Claire de Lune.

Aina välillä kaivan jonkin sellaisen biisin nuotit esiin, joita olen joskus kokeillut ja todennut liian vaikeiksi. Nämä olen useammankin kerran standille laittanut, räpeltänyt ja arkistoinut saman tien uudestaan.

Olen amatööripianisti. Pianotunnit ovat vieläkin mielessä, jahka saan joskus rahaa niistä maksaakin jotain.

Kuutamonuotteja kun katselen, ovat ne hieman helpommat jo. Tällä kertaa ne jäivät pianon päälle. Tällä kertaa pystyn jo hahmottamaan sävelkulut, sävelläjin, soinnut, sormituksia...olen oppinut jotain tästä kapistuksesta.

Opettelen tämän seuraavaksi. Jos jaksan. Kestää pari vuotta :)

Close to my view of the world :9

Olin äsken ekaa kertaa pariin vuoteen, jos kesäistä surkeilla kengillä tehtyä pientä ei lasketa, kuunon juoksulenkillä. Ajattelin alkuun, että saas nähä mitä tulee, mutta kas, jumpat syssyn mittaan ovat parantaneet kuntoani huomattavasti!

Juoksu kulki tasaisen tappavasti, syke nousi, muttei pahasti liikaa, enkä hengästynyt. 40 minuuttia meni nätisti tasaista vauhtia ja pidemmältäkin olisi kulkenut kivasti, mutta tuli kotiovi vastaan. Tuntuu tyhmältä juosta korttelia vain ympäri.

Matkalla tuli tutustuttua vähän lähemmin pohjoisempaan Turkuun, jossa en ole juurikaan pyörinyt. Löysin yhden kirppiksen, jolla on ollut tarkoitus käydä ja noksu herätys, jonkin koiratarvikeliikkeen (vaikutti isolta, joskin näin vain kyltin...).

Nyt on iiiihana olo, lämpö valuu jalkoihin ja ne rentoutuvat kevyessä venytyksessä. Vettä ja jukurttia mysleineen naamaan ja voinki siirtyä viettämään kuuman suihkun kautta karaoke-iltamaa :)

Ihmiset liikkukaa! Endorfiinihöpinä ei ole ihan puppua...better than sex - almost :9

Ikeassa olin perjantaina. Hermostuin, hieman väsynyt kun olin, siitä, ettei Ikea foodsin osastolla olleessa juustossa ollut lainkaan suomenkielistä tuoteselostetta. Sen lisäksi, että se lienee (elintarvikkeissa) lain mukaan pakollinen, ärsytti siinä erityisesti ruotsin kieli.

Suomen pieni ruotsivähemmistö on onnistunut turvaamaan kielensä aseman mainiosti ja ovat aina kitisemässä ja narisemassa, kun heidän täysin normisuomalaiselle turhaan kieleensä ja sen puhtaasti historialliseen asemaan Suomen toisena virallisena kielenä ollaan koskemassa. Mikä helvetin haloo nousisikaan, jos tiukasti suomalaiseksi liikkeeksi profiloitunut putiikki myisi vain suomen kielellä varustettuja juustoja. Ruotsalaiset sen sijaan voivat täysin tyytyväisinä myydä ilman valtakielen tuoteselstetta olevaa juustoa.

Pakkoruotsi on myös pakko vetää keskusteluun jälleen kerran (sillä olen varma, että olen paatoksellista ja jopa saippualaatikko-puhetta lähestyvää paasausta aiheesta pitänyt). Menen jopa niin pitkälle, että väitän pakkoruotsin vähentävän muiden kielien opiskeluhalukkuutta sen lisäksi, että se konkreettisesti vie aikaa pakollisena aineena vapaasti valitavilta kieliopinnoilta. Ja nämä muut kielet, saksa tai ranskakin venäjästä puhumattakaan, olisivat huomattavasti hyödyllisempiä jo siitäkin syystä, että ovat eu:n valtakieliä ja/tai niitä yksinkertaisesti puhuu huomattavasti suurempi joukko kuin ruåttii mångertavia on.

Ärsyttää räksyttävä vähemmistö, joka aina kitisemässä oikeuksiaan :)

___

Pressiklubi vai mikä lie onkaan ohjelma (tämä jossa Ruben Stiller heiluu ja juontaa) on ärsyttävä. Olen osunut ohjelmaan tai sen uusintaan nyt muutamana perjantaina. Teoriassa ohjelma käsittelee ihan kiinnostavasti ajankohtaisia aiheita, mutta onko pakko provosoida keskustelua vain provosoinnin takia, ilman varsinaista hyvää (älyllistä) syytä tehdä niin. Tarkoitan sellaista tyyliä ilmaista asioita aggressiivisesti ja keskeyttää toisen puhe ja tarttua semiepäolennaisuuksiin sen sijaan, että provosaatio tapahtuisi kunnon argumentoinnilla.

Tämän ohjelman kohdalla se häiritsee ehkä siksi, että on älykkäiden ihmisten tarkoituksellista toimintaa ja varmaan konseptiin kirjoitettuakin. Se on siis tarkoituksellista täysin. Sillä on joku pointti - no tietysti siis provosoida.

Ja tarkemmin ajatellen, se näemmä onnistuukin siinä ;)

___

Kiinnostavaa hiustenhalkomista oli pressiklubissa maahanmuuttajista ja siitä, mitä sanaa pitäisi käyttää. Kiinnitin välijuonnossa korvallani vain huomiota siihen, että alueilla joissa on paljon maahanmuuttajia, vetävät huoltajat lapsensa pois kouluista ja siirtävät heidät mielellään vaikka kansainväliseen kouluun, jossa on myös paljon maahanmuuttaneita. Mikä ero on näillä maahanmuuttajilla, jos uutisoinnissa syyksi annetaan "maahanmuuttajavoittoisuus"? Tietenkin kyse sosioekonomisista tekijöistä, mutta jäin miettimään samaa termin käytöstä, siis onko maahanmuuttaja hyvä termi? Toisaalta se kuvaa sangen osuvasti, mutta toisaalta se on leimaava (vaikka inhoan yli kaiken arvolatautuneiden termien vaihtamista johonkin "korrektimpaan" ilman että itse asiaan tulee kuitenkaan muutosta; sama paska uusis kuteis).

___

Huomatkaa asennevammani. Ja huomatkaa myös että kirjoittaja olen minä :)

"- Mielenkiintoisinta on havaita ristiriita. Jos ihminen puhuu kauniisti, mutta kroppa kertoo torjumisesta, jää helposti ihmettelemään, että mitä siellä takana oikeasti on, Harri sanoo.

Ilmeet ja eleet ovat melko universaaleja. Kädet ristissä rinnan päällä, ohi katsominen tai poispäin kääntyminen ovat klassisia torjunnan merkkejä. "

ylen uutisista: http://yle.fi/alueet/hame/2009/10/suu_voi_valehdella_mutta_eleet_eivat_1117760.html

Itse syyllistyn siihen, että vaikka toisen kanssa keskustelenkin, katson monesti ohi kaverin yli tai muuten vain kiinnitän huomioni johonkin muualle. Kuulen kyllä mitä sanotaan ja tiedostan välittäväni viestin "joo joo, kiinnostavaa....:S", mutta silti sitä teen.

Opettajan dissaan useinkin lapsia sillä, että katson jonnekin muualle, vaikka en väheksyä lapsen asiaa. Vain tapa, josta pitäisi kyllä opetella pois :S

Aika usein kuulen sitä, että en kuuntele. Toisinaan menee asioita ohi, mutta kyse on siitä, että päässäni on usein paljon asioita ja pohdin omiani. Väliin täytyy oikein skarpata, että vaikuttaisin siltä, että kuuntelen, koska vaikka kuuntelenkin, en siltä näytä :S

Tapaus:

A on tehnyt sitä B:ll maassa X asuessaan toisessa maassa Y. Sovellettavaksi lainsäädännöksi tulee A:n kohdalla A:n asuinmaan Z lainsäädäntö ja B:n kohdalla voidaan G-periaatteen mukaan soveltaa sekä X että Y maiden lainsäädäntöä, H-periaatteen ollessa voimassa. Erittele ja perustele, mitä lainsäädäntöä sovelletaan B:n kohdalla, kun tällä on kaksi alaikäistä lasta maassa Y ja vakituinen työ ja asunto maassa Y.

Oikeustieteilijä ja oikeustieteen ajatteluun valjastettu vastaisi:

Tapaukseen sovelletaan...blaalblaaa...T-periaatteen mukaisesti ei voida langettaa...blaablaa...soveltuvin osin T-periaate voidaan jakaa osiin...blaalbaa...työsopimuslain kohdan 5§...blaaa...

Opettaja ja kasvatustieteilijä, joka joutuu rämpimään tällaisen eksaktin ihmisestä irroitettua tapausta vastaisi:

Mutta mitä josB:llä on vaikeaa kotona?

Yritän kovasti päästä kasvatustieteellisestä ajattelustani eroon, jotta pystyisin sisäistämään oikeustieteellisen ajattelun, joka tavallaan on oma järjestelmänsä ja huoooomattavasti vähemmän ihmiseen liitetty kuin kasvatustiede. Kuitenaan en pääse tekstiä lukiessani irti siitä taustaoletuksestani, että tämäkin kaikki on ihmisestä lähtöisin. Tenttivastauksessa kuitenkin pitäisi pystyä pyörittämään tätä sisältöä analyyttisesti ja tiettyjen periaatteiden mukaisesta. Näihin periaatteisiin ei kuulu pohdinta siitä, MIKSI joku tekee jotain vaan että mitä lainsäädäntöä sovelletaan ja miksi.

Ajatteluni ja koulutukseni lähtevät aina kysymyksestä MIKSI tuo ihminen toimii/ajattelee yms. noin. Nyt sitten pitäisi tuo ajattelumalli pystyä "hylkäämään"

Vaikeaa.

Toki oikeassa elämässä lain soveltamisen kannalta lienee hyvä, että on sekä pehmeitä ihmistä ajattelevia sekä kovia pelkkään systeemiin uskovia oikeudenharjoittajia. Molempia tarvitaan. Minä vain en pysty jälkimmäiseen tai ehkä ylipäätään näin kankeaan ajatteluun. Toisaalta, tällainen systemaattinen ajattelu pitäisi olla helppoa. Se on vain niin kovin mustavalkoista tenttivastauksissa, huolimatta siitä että vaihtoehtoja voi olla monia.

Olen siis kasvatustieteilijä, psykologi, sosiologi...en todellakaan oikeustieteilijä.

Olen huono bloggaaja. Totesin tuossa, kun kirjoittelin joitakin öisiä ajatuksiani ylös (niitä kun tuntuu silloin riittävän ja ne kun myös liihottavat unen mukana pois päästä...), että olen käsitteellistävä tyyppi.

Onhan ajattelu käsitteellistä, siis sitä vartenhan käsitteitä on olemassa, että niihin tiivistyy valtavasti tietoa eikä ole tarvetta kaikkea tuota tietoa eritellä, vaan sen voi ilmaista yhden käsitteen muodossa.

Mun bloggailut vaan ovat usein käsitteiden availua ja pohdintaa. Onko siinä mitään ihmeellistä, originaalia tms.?!

Pohdin vain kertaalleen muodostettuja ajatuskokoelmia, harvoin löytämättä mitään uutta sanottavaa. Toistan olemassa olevaa.

Toki asioita pitää ja saa pohtia, mutta kunhan tällaisen piirteen totean itsestäni. Se kun tuntuu sopivan outoon identiteettiini, jota ei siis ole. Olen mielestäni ihminen, joka ennen kaikkea heijastaa ympäristöään, kuitenkaan olematta sellainen, josta joku muu ottaisi vaikutteita. Hankala metafora...tai kuvaus oikeastaan, jos nyt vähän oikeammilla käsitteillä mentäisiin.

Toistan muita tuottamatta itse mitään toistettavaa. Matkin, imitoin, imen muista antamatta mitään takaisin. Olisiko noin? On ehkä väärin sanoa, ettei ole identiteettiä, sillä kai sellainen on. Koen vain usein itseni riittämättömäksi, koska olen mielestäni muista riippuvainen liiaksi. Ehkä tämän voisi ottaa hurraahuutona yhteisöllisyyden kuoleman ja yksilöllisyyttä korostavan kulttuurin myötä: edustan yhteisöllisyyttä, joka on katoamassa oman navan ja egon hivelyn kulttuurin tieltä.

On minua kyllä itsekkääksi paskaksikin haukuttu. Tiedä häntä.

Käsitteiden pohdinnalla tunnun vain uusintavan tätä piirrettä itsessäni. En luo mitään uutta. Tai luon. Mutta en mitään merkityksellistä uutta.

Olen toisten toisinta.

edit: ja kumoan itseni viitentoista kertaan tämänkin bloggauksen sisällä :S

kriisi indeed.