Mopsi's

Eläkepommi, siitä on jauhettu paljn. Mtv3 tässä katselen ja vihdoin tuli jokin muu, kuin kaikkien hallituspuolueiden (ihan oikeutettu) mantra siitä, että eläkkeet pitää saada maksettua vaikka sitten pidemmillä työurilla ja maahanmuutolla. No, en ota näihin tapoihin sen enempää kantaa.

Kuitenkin, kuten haastateltava tuossa totesi, ovat tulevauuden - ja jo nytkin - eläkeläiset hyvin toimeentulevia ja fyysisesti kunnossa helposti parikymmentäkin vuotta eläkkeelle jäämisen jälkeen. Heidän eläkkeensä palautuvat kulutukseen (jota verotetaan kyllä rankasti). Pitäisikin suunnata energiaa myös uusien palveluiden luomiseen eläkeläisille sekä parantaa jo olemassa olevia.

Eivät ne eläkerahat katoa mihinkään kokonaan!

Lisäksi olisi suotavaa mahdollistaa joustava ospäiväinen työnteko niille, jotka toisinaan haluavat tehdä töitä ja antaa osaamistaan kuntien ja yritysten käyttöön omilla ehdoillaan.

Eikä, kuten otsikko toteaa, saa unohtaa sitä, että ne isovanhemmat, jotka hoitavat sairaita lapsenlapsiaan, ovat kansantaloudelle valtava voimavara. Jos isä/äiti on poissa vaikkapa kaksi viikkoa vuodessa sairastelevan lapsen takia, on kustannus valtava. Mummolapalvelut siis vain käyttöön, toki unohtamatta, etteivät ne vanhukset velvoitettuja ole räkänokkien hoitoon. Mutta kenties joku yrittäjä-pappa tai -mummu pistää mummolapalvelun yritysmuotoonkin...

_____

Yleisesti, miksi suomalainen politiikka on niin keppi-orientoitunut?! Miksi ylipäätään aina tarjotaan rangaistuksia, sanktioita ja pelotteita. Missä ovat ne positiiviset tulevaisuudenkuvat - vaikka sitten tuo eläkerahojen kierto ja yhteiskunnan positiiviset muutokset vanhenemisen myötä - sen suhteen, mihin tämä maa ja maanosa on menossa ikääntyvän kansansa kanssa?

Väitän, että yksi syys politiikan kiinnostamattomuuteen on se, että ihmiset eivät saa siitä positiivista fibaa; miksi kaikki on aina vain huonosti?!

____

Ylen uutisoinnista:

"Varusmiehiä voidaan käyttää aputyövoimana lähinnä tilanteissa, jotka uhkaavat välittömästi ihmishenkiä. Siksi varusmiehiä ei todennäköisesti nähdä pelastamassa myöhästelevää junaliikennettä. Varusmiehiltä voi periaatteessa saada työvoimaksi myös maksua vastaan, mutta Kallion mukaan sekään vaihtoehto ei ole kovin todennäköinen. "

Junaansa odottava varmaan ei arvosta kommenttiani, mutta täysin oikein juuri noin, varusmiesten homma ei ole pelastaa valtion monopolia, joka ei osaa varautua lumeen ja kilpailuttaa junansa aurinkoisesta Italiasta...

Tässä on tullut istuttua hetki yliopistossa ja kuunneltua eri luennoitsijoita. Ja seuraava kyllä pätee yleensäkin keskusteluihin.

Monille tuntuu olevan vaikeaa a) muodostaa selvää lausetta mielipiteestään, muotoilla ajatuksensa yksinkertaiseen, selvään ja informatiiviseen muotoon sekä b) ymmärtää kysymys ja vastata siihen selvästi.

Luennoilla välillä oikein tuskastuttaa ihmiset, jotka esittävät kovasti mielipidettä ilman, että kuitenkaan loppuviimeksi tietävät mitä haluavat sanoa, saati että saisivat sen purettua järkevänä ajatuksena uloskin. On ok esittää keskeneräisiä ajatuksia, mutta olisi suotavaa, että sanottava olisi edes sen verran mietitty, että se alkaa ja loppuu selvästi ja siinä on joku pointti.

Toinen luku ovat ihmiset, jotka kuulevat kysymyksen, mutteivat ymmärrä sitä ja vastaavat jostakin sivusta. Monet luennoitsijat eivät tunnu yksinkertaista kysymystä kykenevän sisäistämään ja siihen vastaamaan. En yleistä, mutta käytän luennoitsijoita esimerkkinä. Tänään viimeksi oli hyvin yksinkertainen kysymys: "Onko Suomen lainsäädännössä joku kohta työterveystarkastuksista, ovatko ne lain mukaan pakollisia." Vastaus olisi ollut "kyllä, työterveyslainsäädäntö sanoo sitä tai tätä". Mutta ei, luennoitsija alkoi mutista erilaisista testeistä ja kokeista jne, jotka eivät yksinkertaiseen kysymykseen vastanneet.

Arkikeskusteluissakin tulee välillä vastaan ihmisiä, jotka aloittavat jonkin ajatuksen selittämisen, eivät koskaan saa sitä valmiiksi mutistessaan ja jäljelle jää vaivaantunut hiljaisuus, koska kukaan ei tiedä lopettiko toi jo ja oliko toi ny niinku tossa vai mitä.

Onko se niin vaikeaa, muodostaa järkevä ajatus? Ei sen tarvitse kaikki vaihtoehtoja kattaa, mutta olisi itsessään sisäisesti edes kokonaisuus. Keskustelu on sitten näiden kokonaisuuksien vertailua toisiinsa ja niiden sisältöjen pilkkomista ja tietysti paljon muutakin.

Sen lisäksi oli kamala kuunnella luennoitsijaa, joka ei hallitse puhetekniikkaa - nainen haukkoi henkeä ja tuntui muutenkin olevan kuolemaisillaan :S

____

Itsekritiikkinä esitettäköön, etten itsekään aina oikein saa sanottua mitä haluan, täällä blogissa erityisesti. Se vasta vituttaakin :D

Noniin, nyt osaan Bachin Inventions nro 4.

Seuraavaksi loput 14 kpl :)

Mjoo, tommonen tainnut tulla markkinoille: lakritsinmakuinen Koskenkorva. Täytyypä maistaa :)

_____

Olen ollut nyt töissä, hmm melkein kolme viikkoa. Töissä käydessä viikot kuluvat nopeasti, ei pode mitään huonoa omaatuntoa nostaessaan jalat duunipäivän jälkeen sohvalle ja muutenkin on jotenkin hyvä olo. Struktuuria elämään.

Olen nauttinut opettamisesta. Jostain takaraivosta ovat nousseet ne fiilikset, joiden takia aikanaan hain opiskelemaa opeksi.

No niin, lienen tarpeeksi useasti jo todenneeni, että tässä ope-jutussa ehkä sittenkin joku vähän viehättää :) Lopetan, ehkä.

Punaviiniä nyt, viikon päätteeksi. Sitten ehkä ulos istumaan iltaa hetkeksi, katselemaan komeita homoja. Silmänruoasta nauttii, kun ei varsinaisesti tarvitse metsästää mitään...ellei kolmanneksi sitten joskus ;D

____

Löysin kirpparilta takin. Ok, se on naisten takki, mutta kiva ruskea lyhyt trenssi. Kaheksan euroo vaan, budjetti ei kuole...

_____

Olen jäänyt sokerikoukkuun. Ehkä kahviaddiktio korvautuu?! Vituttaa, kun joka päivä tulee klo 12 jälkeen pieni tärinä saada sokeria :S

Lihoon viäl.

____

Ajattelin jättää kortsut tohon kirjahyllyyn valkoiseen maljaan. Uskon, että äitini kun tulee ja taas vähän kevyesti nuuskii paikkoja, saattaa oppia pienen opetuksen ihmetellessään, että mitäs nämä ovat...

...kasvatusta :P

____

Oli liikuntapäivää ennen hiihtolomaa. Seisoin vaakatason lumisateessa, tuulessa ja miinus 15 asteen pakkasessa 2,5 h. Tuli kevyesti kylmä; tunto palasi varpaisiin joskus 30 minuutin sisälläolon jälkeen.

____

Aamun keskustelu koulujen kasvisruoasta oli täydellisen naurettavaa. Argumentit olivat syvältä, syvältä jostain. Mukaan vedettiin oppilaiden lähteminen lähimarkettiin pullaostoksille huonon ruoan takia, anoreksia [mitvit?], vihreiden poliittinen halu sotkeentua koulujen toimintaan ruokailun kautta jne.

Ensinnäkin, jos kouluruoka on hyvää, kasvista tai lihaa, kukaan ei lähde lähimarkettiin. Toiseksi, koulun opetussuunnitelmaan kuuluu eettisyys ja ekologisuus. Näitä tukee se, että oppilaille tarjotaan mahdollisuus (tai sitten se "pakko", jos vain yksi ruokavaihtoehto) syödä myös ekologisesti tuotettua ruokaa.

En suoraan sanoen ymmärtänyt, miksi yle veti niin ala-arvoista keskustelua asian tiimoilta. Maa- ja metsätieteen maisteri ja kunnanvaltuutettu (vai kaupungin-), joka oli asiasta jauhamassa, veti mukaan käsittämättömiä argumentteja.

Asia on niin yksinkertainen, että kouluissa tulisi tarjota hyvää ruokaa, oli se mitä tahansa. Jos puhutaan "pakkokasvisruoasta", sellaisena sen oppilaat myös ottavat. Jos asiasta ei mainita, suurin osa ei edes huomaa lihan puuttumista.

Ja syödäänhän nytkin puuroa usein. Mitä se on, jos ei kasvisruokaa?!

Miten helvetissä anoreksiakin saatiin keskusteluun. Sen syyt nyt ovat jossain totaalisesti muualla kuin kouluruoassa.

Käsittämätöntä, Yle, käsittämätöntä. Uusi toimitusjohtaja, uusi suunta, I hope.

____

En ole vielä ehtinyt kuin aloittaa a-talkin katselemisen. Martin veteli ihan hyvää roolia, joskin koko aihe on minulle hieman vieras ja oikeastaan samantekevä; kirkko, usko tai uskonto ei elämässäni näyttele suurtakaan osaa.

Tähän liittyen, taannoin rinnastin hyvällä omallatunnolla kalevalan ja raamatun: molemmissa on maailman luomisesta oma versionsa. En näe, miksi kirjat varsinaisesti eroaisivat toisistaan tässä kohtaa? Oppilaat ainakin, 3. luokkalaiset, näkivät yhteyden ilman mitään suurempaa suunnan näyttämistä.

"erilaisia näkemyksiä on olemassa, ja kalvevalassa on yksi niistä kuten raamatussakin"

____

Ohhoh :D

Lähdin kesken blogin kirjoittamisen soittamaan pianoa...jotenkin aivot vain totesivat, että soita pianoa, kävelin ja kas, nyt tulin takaisin ja tajusin, että jotenkin täysin tiedostamatta jätin homman kesken.

Olin eilen konsertissa, Sigyn-salissa soi tangojen tahdit laivaston soittokunnan voimin. Harva asia pääsee kuoreni alle. OIkeastaan toistaiseksi vain musiikki. Herkistelin, nieleskelin, nyyhkyttelin musiikin tahtiin. En tiedä miksi, mutta musiikki avaa mielikuvitustani ja vapauttaa tunteitani. Outoa, mutta tavallaan nautittavaa.

Ihmekös pidän pianoiluista. Kadun päivä päivältä enemmän, etten ole ammattimuusikko.

Well, that's a crossroads loooong since passed... :(

Hmm, olen pari päivää samassa kivassa luokassa, jossa olin viime viikon.

Täytyy sanoa, että olipa kiva kävellä tuttuun kouluun, tuttuun luokkaan tuttujen oppilaiden seuraksi. Tajusin vasta kotiin lähtiessäni, että ei ollut mitään sijaisjuttuja lainkaan, esittäytymisiä sun muita sählinkejä.

Kävelin sissään, olin tuttu (kiva?) opettaja, oppilaat tietävät mun rutiinit ja toimivat niiden mukaan, osaavat lukea mua jo muutenkin.

Tähän voisi tottua, omaan luokkaan siis! Jotenkin, hmm, mmm, kotoisaa :)

Ja miellyttävästi huomasin, että pikku-mopsilla on auktoriteettiakin, kun seisoo kädet puuhkassa valvomassa ruokailua. Ei tarvinnut kuin katsoa sählääjiä, oli pöytä tai luokka mikä tahansa, ja vihje meni perille kerrasta. Aijjai tätä humalluttavaa vallan tunnetta 8-9

Erehdyin katselemaan koiravainaani kuvia. Tässä vähän herkistyy...

"Anna pillua"

Näin opettajanhuoneessa eräs vanhempi mieslehtori puhelimeen, vaimolle vastaajaan.

"Ainoa rehellinen viestihän tää on, ei kukaa mies muuta kaipaa ja jos nii väittää, valhetelee"

Muut äijäilijät peesaavat. Miehiä vain paikalla, viitisen kappaletta.

"Saabillua!", huusi yksi. Saabin luo lienee pohja. Mistä lie sketsisarjasta tuon keksi. Sitten äijäkästä pohdintaa aiheen tiimoilta.

Mopsi istuskeli nurkassa ja häpesi miessukupuolen puolesta. Opettajat huutavat kovaan ääneen useaan otteeseen "piilluuua, saabilluaa!". Yksi kehtasi vielä sanoa, että jos joku hänelle jotain kommentoisi, tämän on hänen taukotilansa, hän saa sanoa mitä haluaa.

Ai, niinkö? Itsekästä? Mites muut?

Muutenkin tuon koulun miesopet vetää huumorilla naisia alas. Osa naisista protestoi aika ajoin kyllä, huonoin tuloksin. Rehtori ei mitenkään tue, muttei nähdäkseni kyllä estäkään sovinistista kukkoilua. Avustajalle tokaisinkin, että aika ronskia juttua. Kuulemma jatkuvaa ja yleistä.

Itse asiassa, juttu oli niin alatyylistä ja naisia alentavaa, että loukkaannuin, ihan sillee oikeesti. Teki melkein mieli sanoa, että jumalauta äijät, te hoette tuolla oppilaille, ettei saa kiroilla jne. ja sitten tulette tänne huutelemaan tollasia idioottimaisuuksia, onko mitään yläkerrassa kotona?!

Toki, olin hiljaa ja söin suklaakakkuani. Käy sääliksi naisopettajia, jotka eivät oikein tiedä olisivatko mukana huonossa läpässä, vai yrittäisivätkö epätoivoisesti vastustaa. Sopimatonta kaikki tyynni.

Miehiä lisää kouluihin? Laatu vai määrä?

Koko viikoksi putkahti töitä taas. Tiistai ja keskiviikko menee tekstiilitöiden parissa. Avustajat joka tunnilla, yhdellä jopa joku harjoittelija kaiketi vetämässä. Mulla kun on munat, niin en rättikässää tietty osaa, joten voin vaan istua ja rupatella oppilaiden kanssa - ja nauttia palkasta.

Loppuviikosta on kuvista ja talviliikuntapäivää toisessa koulussa. Sitten onkin hiihtolomat ja mä opiskelen. Rahaakin tulee kun kolmisen viikkoa ollut tässä kohta töissä, joskin aika vähäisillä tunneilla. Silti, silti...aelae on eri mieltä, mutta palkitsen itseni Dermosilin tuotteilla ja ajattelin törsätä pari kymppiä tunnin hierontaan.

____

Sukupuoliroolituksesta puheen ollen - stella ihastuu - aamulla soitti eräästä koulusta reksi. Aloitti puhelun: "No huomenta, olis tässä vähän tämmönen erikoisempi sijaisuus tarjolla. Olen tähän naisia yrittänyt soittaa, mutta en ole saanut kiinni. Olisi tämä ekaluokka tässä...niin muuten pääsetkö?"

En päässyt. Erikoista sijaisuudessa on vain se, että sitä tarjottiin miehelle. Tuossa koulussa kun alkuopetus on tiukasti naisten alaa, ei miesten. Mies soitetaan vaan erikoistilanteessa, kun naisia ei saada kiinni :D

...niin, mistähän ne stereotypiat oppilaisiin iskostuvat, enkeliporsas?!

_____

Tänään oli hoidettavana ihan kiva luokka. Pari integroitua, erityisopetuksesta normaaliopetukseen siirrettyä, levotonta oppilasta vain häiritsivät. Luokka on ahdas ja tunkkainen, eikä oikein edistä rauhallista opiskelua. Harmittaa aina, kun yksi tai kaksi levotonta tuhoaa lopuilta kahdeltakymmeneltä koko päivän, eikä siinä opettaja oikein voi mitään tehdä...

Rasittavaa opettajallekin. Integraatio - hienoa paperilla, mutta toimii yhtä hyvin käytännössä kuin sosialismikin....

”Eivätkö homoseksuaaliset pelkää tulevansa pidätetyksi?

Ehkä heidän pitäisi, mutta hei eivät pelkää. Seurauksien pelon puuttuminen on eräs homoseksuaalisen käyttäytymisen hämmentäviä piirteitä. Todellisuudessa yhdenkään homoseksuaalisen ei tarvitsisi koskaan tulla pidätetyksi seksuaalisten tekojensa takia.

Jos asiaa ajatellaan järkevästi, niin miehet, jotka haluavat masturboida toisiaan, voivat tehdä niin huomiota herättämättä, salaa ja milloin haluavat. (On paljon helpompaa vuokrata hotellihuone homo- kuin heteroseksuaalista yhdyntää varten)[en tiennytkään, että huonetta varatessa ilmoitetaan: huone heteroseksuaalista yhdyntää varten, kiitos!]. He voisivat huvitella miten pitkään tahansa mitä tahansa mielestään koukuttelevia seksuaalisia muunnelmia käyttäen. Kukaan ei voisi paljastaa heitä, kukaan ei pidättäisi heitä, kukaan ei häiritsisi heitä.
Mutta useimmat homoseksuaaliset toimivat toisella tavalla. Heillä on pakonomainen halu harrastaa seksuaalista toimintaansa julkisilla paikoilla. Miesten käymälät ovat heidän suosimiaan näyttämöitä. Linja-autoasemat, puistot, keilaradat ovat homoseksuaalien metsästysmaita. Umpimähkäinen ja häikäilemätön kumppanien valinta on heidän tunnusmerkkinsä. Heidän mieleensä ei näy koskaan juolahtavan, että heidän ahdistamansa vieras mies saattaa olla poliisi, sadomasokistinen homoseksuaalinen tai kuppaa sairastava. Tämä varomattomuus on erittäin olennainen piirre homoseksualismissa.

Mutta kaikki homoseksuaaliset eivät kai ole samanlaisia?

Ikävä kyllä he ovat juuri tällaisia. Yksi homoseksuaalisuuden pääpiirteitä on promiskuiteetti, irrallisten tilapäisten suhteiden harrastaminen. Ja se on ymmärrettävää. Homoseksuaaliset yrittävät mahdotonta: ratkaista palapelin, kun heidän käytössään on vain puolet tarpeellisista paloista. He sanovat haluavansa seksuaalista tyydytystä ja rakkautta, mutta he hylkäävät jo alun alkaen miehen rakkauden ja tyydytyksen ilmeisimmän lähteen – naisen. Näin ollen heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin keskittää koko seksuaalinen toimintansa oman siittimensä (tai toisen miehen siittimen) ympärille [ja heterotko sitten keskittävät sen mihin, hiuksiinsa?!]. Siitin tai emätin, muuta vaihtoehtoa ei ole [mille?].

Homoseksuaalisen elämä on rankkaa. Hänen on alituisesti etsittävä sitä yhtä miestä, sitä yhtä siitintä [psykiatri tykkää tästä siitin-sanasta aika paljon], sitä yhtä kokemusta, joka tyydyttäisi hänet. Ikävä kyllä mitään tyydytyksen mahdollisuutta ei ole, koska kaava on väärä. Yksi siitin ynnä toinen siitin ei ole mitään.

Heteroseksuaaliselle siittimen ja emättimen yhtymiselle ei ole mitään korviketta [vaikka kirjoittaja niitä aikaisemmin luettelikin…]. Pettyneenä, itsepäisenä, masentuneena ja uhmaavana homoseksuaalinen mies jatkaa kokeilujaan. Hän on seksuaalinen Diogenes, joka lakkaamatta etsii siitintä, joka miellyttäisi.

Tämän takia hänen on loputtomasti vaihdettava partnereitaan. Hän kokeilee vuoron perään jokaista siitintä, ja kääntyy sitten katuvana pois: ”Ei, se ei ole tämä!”. hän on vaikeassa asemassa – hänet on tuomittu ikuisesti etsimään sitä, mitä ei ole olemassa, mitä ei koskaan ole ollut olemassa [heittäytyypäs tämä nyt proosalliseksi].

Entä kaikki ne homoseksuaaliset, jotka elävät onnellisina yhdessä vuosikausia?

He ovat harvinaisia lintuja homoseksuaalisten parvessa. Sitä paitsi heidän onnellisuuttaan ei kukaan ole todennut. Katkerinkin riita miehen ja vaimon välillä on kuin intohimoinen rakkaussonetti verrattuna kahden homoseksuaalisen partnerin väliseen riitaan. He elävät yhdessä? Joskus. Onnellisina? Tuskin. [ja tämä perustui mihin?!]

Toinen asia, joka näissä homoseksuaalisten avioliitoissa ei sovi yhteen onnellisuuden kanssa, on se, että sen osapuolet eivät koskaan lakkaa etsimästä. He saattavat perustaa yhteisen talouden, mutta siittimien ohimarssi jatkuu tavallisesti yhtä kiihkeänä kuin ennenkin. Nyt mukaan tulevat lisäksi vielä mustasukkaisuus, uhkaukset, raivonpurkaukset ja molemminpuolinen toisen pettäminen. On heidän kannaltaan armeliasta, että tällaisen suhteen todennäköinen kestoaika on lyhyt."

Seuraavassa osassa käsittelemme lyhyesti homoseksuaalisten miesten suhtautumista homoseksuaalisiin naisiin sekä keittiömasturbaatiota...till then, aamen tälle edelliselle...

Aboa tuolla taannoin totesi kokeneensa valaistumisen - tai ainakin onnellisuushetken.

Olen tässä kuullut muutamasta suusta, jotka ovat ensin kysyneet mites mulla menee ja sitten kuunnelleet ja vastanneet, että sullahan menee hyvin sitte.

Kieltämättä, olen tyytyväinen oikeastaan kaikkeen tällä hetkellä. Ei sitä kai sitten ihminen paljoa muuta voi toivoakaan :)

Harmi vain, että tyytyväisyys johtaa siihen, ettei ole niin paljoa blogattavaa. Eikä oikein ole aikaakaan :(