Mopsi's

Voi kauheeta sentään, opetan tämän viikon niin mukavaa luokkaa, että pieni ihminen tässä kohta luulee pitävänsä työnteosta. Vaikka, noh, eihän se edes siltä tunnu, työnteolta siis, kun oppilaat ovat ystävällisiä, hyvin kasvatettuja, iloisia sillee elämänaidoniloisesti, tykkäävät olla koulussa, tulevat luokan sisällä toimeen keskenään jne.

Voin oikeasti keskittyä opettamaan. Tulee suorastaan huono omatunto, jos mennään opettajanoppaan mukaan, kun tuon luokan kanssa voisi keksiä kaikkea out side the box -juttuakin (joskin opeoppaat kyllä aika kattavia ja monipuolisia juttuja sisältävätkin, eip siin mittää).

Tuli eka maisteripalkkakuittikin, ja että aijjai on mannaa katsoa kun saa kandiin verrattuna samasta vastuusta ja duunista 35 % parempaa palkkaa. Vielä ajallaankin, että saan tammi- ja helmikuun laskut tosta maksettua ja jää vähän ylikin loppukuun elämiseen (ei kyllä paljoa, mutta psykologinen merkityskin on iso :).

Nälkä on kyllä koululounaasta huolimatta aina kotiin päästyäni. Liekö tulee niin paljon käveltyä, seistyä ja aivoja rasitettua, että lounas kuluu alta aikayksikön.

Huokaus, tuollaisen luokan kun saisi itsellekin joskus, ilman häiriköitä saati oikeasti vittumaisia moniongelmaisia lapsia vielä moniongelmaisita perheistä. Eihän se lapsen vika ole, että on elämä päin vittua, mutta...ope sen kanssa joutuu sitten kärsimään.

Nooh, nyt tummaa pastaa napaan kasa ja sitten eka vapaailta liikunnasta ja töistä :)

Tällaisen taiteilin, imelää? Liian lyhyitä lauseita? Toimiiko mies- ja naisrekseille samalla tavalla? Olenko ihan pälli?

"Hyvä rehtori,

Olen itseni monipuolisesta kehittämisestä kiinnostunut nuori vastavalmistunut miesopettaja. Opiskelujeni ohelle olen aktiivisesti tehnyt opetustöitä kaikilla alakoulun luokka-asteilla opettaen kaikkia taito- ja taideaineita. Olen valmistumiseni jälkeen erittäin motivoitunut tekemään opetustyötä, oppimaan itse ja opettamaan. Minua kiinnostaa opettaa eri aineita ja erilaisia oppilaita, sillä haluan kehittyä ammatissani. Tätä kautta pystyn tarjoamaan myös oppilailleni hyvää opetusta. Työyhteisössä tulen helposti toimeen kaikkien kanssa.

Opettajana olen jämäkkä, tunnollinen ja oikeudenmukainen. Tulen toimeen kaikenikäisten oppilaiden kanssa. Opetusfilosofiani pohjaa siihen yksinkertaiseen ajatukseen, että ”oppilaan on opittava ajattelemaan omilla aivoillaan, luottamaan omiin taitoihinsa ja tietoihinsa sekä oltava valmis kehittämään niitä”.

Vapaa-aikaani käytän tutkimuksen tekemiseen ja moninaisiin harrastuksiin. Nautin teatterista, näyttelyistä, kevyen ja klassisen musiikin konserteista, ulkoilusta ja liikunnasta, sekä niin viihde- kuin ammattikirjallisuuteenkin perehtymisestä. Aikani kuluu myös yhdistystoiminnan parissa.
"

Eihän tässä ehdi pieni ihminen bloggailla, kun juoksee päivät töissä ja illat häppeningeissä, yhdistyskokouksissa, jumpissa ja mikä parasta, mukavassa kainalossa makoilemassa.

Viime viikolla oli kuudesluokkalaisia, tämä viikko menee kolmosten parissa. Pistäisi vetää teknistä työtä peräti kolmelle eri luokalle viikon mittaan. Lehtisahausta - opettajan hermot menee teriä vaihdellessa. Täytyy vähän pohtia itsekin läpi työnäytteen antamista, etteivät runno lehtisahoja miten sattuu. Tietysti pitäisi itsekin osata ensin käyttää sahaa...

Ystävänpäiväkin lähestyy. Aelaen vinkkailun perusteella taidan kanssa laittaa luokkaan postilaatikon viikoksi. Voidaan sitten perjantaina käyttää hetkinen korttien jakamiseen. Vähän tällaista läpileikkaavaa toimintaa ja samalla jotakin puuhattavaa niihin viiden minuutin tyhjiin hetkiin, joita aina sattuu johonkin tulemaan, hyvästä tuntisuunnittelusta huolimatta :P

____

Maanantai menee virastofrenzyssä. Töistä kaahaan suoraan kaupunkiin, haen yhtä lomaketta tuolta ja vien tuonne ja tänne. Luojan kiitos kela on 17 asti auki maanantaisin. Ilta kulahtaakin sitten viikon tunteja suunnitellessa. Näin pidemmässä sijaisuudessa täytyy jo vähän nähdä vaivaakin, kaiketi sitä kuuluisaa työtä.

____

Pidän ajatuksesta, että Fairy tuo retropullon takaisin - vaikka ei siitä nyt NIIN kauaa ole, kun tuo malli oli markkinoilla...minäkin muistan.

____

Aloitin jumpatkin viime viikolla. Hyvä olo on, joskaan en niin montaa ehdi viikossa kuin haluaisin. Kotitreeniä sitten vaan, ja kotona tulee muutenkin enemmän massaa, jumpassa timmiytyy. Joka tapauksessa olen aika kivassa kunnossa. Me like.

____

Kahvi jäi, vatsa tykkää. Pari päivää kärsin vieroitusoireita. Nyt latkin pannun teetä päivässä :)

____

Monen monituista yhteiskunnallista asiaa on jäänyt kirjoittelematta tänne, kun ei ole ehtinyt. Päällimmäisenä mielessä on hallituspuolueiden kannanotot parlamentarismin vahvistamisesta poistamalla presidentti, joka ei ole parlamentaarisessa vastuussa. Ko. aiheessa ihmetyttää Rkp:n asema, joka - täysin parlamentarismin mukaisesti (???) - saa automaatiolla pari hallituspaikkaa koostaan huolimatta.

Sitä paitsi, en ole ollenkaan varma siitä, että haluan antaa kaiken vallan eduskunnan valitsemalle henkilölle. Mielelläni pidän (teoriassa neutraalin) kansan valitseman presidentin, joka muodollisella vetollaan ainakin pystyy herättämään kansan pohtimaan ko. lakia tms. Monta muutakin asiaa tähän liittyy, mutta ne jäävät nyt käsittelemättä.

Täytyy lähteä töihin...

Jejee, aamulla alkaa uskonnolla, Joosefin unien selittelyä. En muista tai osaa yhtään aiheesta. Tunnen aikamoista vastenmielisyyttä 1.-3. luokkien uskonnonopetukseen - liian raamattutarinapainotteista.

"Koetaan, kuinka Jumalan avulla vaikeatkin asiat voivat muuttua ihmiselle parhain päin."

Em. on ihan opeoppaassa "keskeisiä asioita"-kohdassa. Ei mielestäni nyt ihan tunnustuksetonta uskonnonopetusta...barf

Hieman nyt jurppii: eräs reksi pyysi tiistaiksi töihin, täksi päiväksi siis. Lupasin. Toinen soittaa, että pääsisinkö loppuviikoksi. Sanoin, että vain ke-pe, koska tiistai buukattu. Sitten toinen ilmoittaa että tiistaille ei tarvitakaan. No ke-pe oli toiseen kouluun jo sovittu, mutta tämä tiistai jäi nyt sitten ilman töitä.

Opettajan päättämättömyys maksoi minulle 150 euroa. Kiva nice ja kaikkee semmosta...

No, töitä riittää kuitenkin. Yhdistystoimintaa sun muuta värkkään. Tulee vähän semmonen aikuinen työolo, kun puhelin soi koko ajan, kouluista soitellaan, palkanlaskennat soittelevat, kuka soittelee mitäkin. Istun koneella ja yritän kirjoitella yhdistyspapereita, hoidella pankkiasioita ja sähköposteja, puhelin pirisee ja istun harvasen aika kalenterini kanssa pohtimassa, että mihin väliin vielä mahtuisi jotain. Kalenterikin täyttyy uhkaavasti tältä kuulta jo...

Pari työhakemustakin pitäisi tehdä jossain välissä. Ei ehdi :S

Ehkä ihan tervettä arkikiirettä. Nauttiipa sitten taas vapaa-ajastaan pieni ihminen.

Missähän välissä duunarit sen väikkärin pusertavat :S

Hmpfh, ensin menee parin viikon sijaisuus ohi jo sovitun viikon takia ja nyt meni neljä päivää ohi yhden päivän takia. Positiivista on, että nyt on kysyntää kyllä ollut kolme eri koulun osalta. Soitellaan jo kotio pelkän yleisen sähköpostilistan sijaan.

Kahdeksan työpäivää jo tälle kuulle ja on ensimmäinen päivä. Ehkä näen kuun lopussa jopa plusmerkkistä tilin saldoa.

Pariin 3 kk sijaisuuteen täytyy tehdä hakemukset tällä viikolla. Olisi mukavaa saada pidempi pätkä. Siitä saisi liitolle työssäoloviikkoja (saa joskus sitten liiton rahaakin), työkokemusta ja ennen kaikkea tiedät mitä teet 3 kk. Voi suunnitellakin jotain, puhumattakaan tietysti tasaisesta palkasta...

_____

Ystävä palaa tällä viikolla briteistä. Töitä olisi. Jumpat pitäisi aloittaa vihdoin. Perjantaina Delilah, viikonloppuna ehkä Tampereelle tutustumaan uusiin ihmisiin. Ohessa pitäisi opiskella työ- ja organisaatiopsykologiaa sekä pohtia väitöstä. Kela kaipaisi lomakkeitaan, huoltoyhtiölle pitäisi kitistä ja yhdistystoimintakin vaatii aikansa. Kampaajakin olisi jossain välissä.

Kiirettä siis, näemmä, kun töitä ilmaantuu aina sotkemaan rauhallista vapaapäivää ;)

_____

Kirpparit ovat jääneet vähän vähemmälle. Ei raaski mennä, kun ei ole kuitenkaan rahaa ostaa. Ottaa päähän jättää joku löytö sinne, koska ei ole rahaa. Jotain olen kuitenkin shoppaillut, ihan vähän.

Suurin löytöni on ehdottomasti musta nahkatakki. Kahden vuoden etsinnän jälkeen sen löysin. Kotimainen, irrotettavalla vuorella ja samanlainen kuin minulla on ruskeana (kirpparilta sekin, vuosi sitten). Ruskea maksoi 5 € ja uusi musta 8 €. Kaipaa yhden napin ompelua ja vyö on henkkamaukan, mutta aika...butch.

Mukava villaine raitaneule, kotimainen joskin poikien koko, löytyi Uudestakaupungista hintaan 2 €. Ruskeat laadukkaat nahkahanskat jumalakirppikseltä (=pelastusarmeija) hintaan 3 € ja Ballo-tuikkuastian ostin, koska hinta oli 2 € ja kokoanen äiteelle lahjan vihreää iittalan lasia, vihreä kausi kun menossa muorilla.

Paadarin lasit keskellä olivat naurettavan 2,5 € yhteensä ja ovat jo toimineet viskilaseina. Paadaria on saatavilla jonkin verran ja olen siitä ajatellut kerätä baarilasiston itselleni. Isomman lasiastian valmistajaa en muista, mutta se sopii finnlasikokoelmani "jäätä muistuttavat"-osastolle, eikä 2,5 € hinnallaan järkyttänyt turhan paljoa.

Ja tuo koira :S. Rakkaan sisareni joululahjana ei kirppislöytö. Kertoo vain siitä, että sisustuksestaan tarkalle pikkuveikalle on kiva ostaa täysin useless sisustuselementtejä kiusaksi. Sia Homen ovistoppari se ilmeisesti on. Huokaus...

(kuva ei ole kauhean hyvä)

Asunnossani on hieman viileää näin talvisin. En ole asiaa sen enempää ajatellut.

Tulimme kämpälleni lauantaina. Oli hieman viileää, jopa minun mielestäni, vaikka olen pieneen koleuteen tottunut. Mussukka kokeili pattereita ja totesi ne kylmiksi. Ainahan ne ovat koleat vaikka täysillä ovatkin, totesin. Sain viileän katseen tyyliin "niiden ehkä pitäisi olla lämpimät, kun ovat täysille säädetty..."

Mittari näytti 15 astetta. No, myönnän että on hieman alhainen lämpötila asunnolle. Ja ei, kyse ei ole purkirikosta, vaan patterit ovat olleet toimimattomia jo koko talven, enemmän tai vähemmän.

Miss M.:"Nyt soitat sitten huoltomiehelle."

Mopsi: "En mä nyt viitti, en jaksa, en haluu, onko pakko, ollaan lähössä kuitenkin, en mää..."

Hetkeä myöhemmin...

Miss M.: "Nii soitatko huoltomiehille?"

No, minähän sitten siinä, että pakko se kai sitten on, periaatteestakin. Virhe sekin sitten oli, koska...

Mopsi: "Hei, osoitteessa X, asunnossa X patterit eivät lämpene ja täällä on 15 astetta lämmintä."

Huolto: "Jaa, niin mikäs osoite, juu, asia hoidetaan, joku tulee katsomaan kyllä."

Hetksien kuluttua soi puhelin...

"Terve [meteliä taustalla], soitit hetki sitten huollon päivystykseen. Patterit ei toimi vai mitä, ei lämpene vaiko?"

Mopsi: "Kyllä, patterit ovat korkeintaan kädenlämpöiset ja asunossa on 15 astetta lämmintä."

Huolto: "Niin, mites se lämpötila, ootteko ollu poissa, ku ei se päivässä noin laske alas."

Mopsi: "Olen ollut pari päivää poissa, mutta patterit eivät ole toimineet kunnolla koko talvena."

Huolto: "Jaahas, pitäisikö niitä sitten tulla katsomaan. Olettekos kotona vai mitä. Outoa kyllä ei pitäisi lämpötilan sillee laskea? Onkos muut asukkaat valittaneet mitään?"

Mopsi: "Kylmä täällä on. Asun vuokralla, en tiedä tai tunne muita."

Huolto: "Juu, uskon kyllä että on kylmä. Olettekos te nyt kotona sitten?"

Mopsi, kyrpä jo nousemassa otsaan: "Kyllä nyt olen kotona, mutta lähdössä ulos. Saa tulla sisään yleisavaimella"

Huolto: "Juu, no, nii no kai sitten täytyy tulla käymään."

Mopsi: "Kiitos, hei!"

*

Pääsemme illanviettopaikkaamme ja kas, puhelin soi toisen kerran.

Huolto: "Niin, ajattelin tässä että kun olitte pois lähdössä, että olettekos te takaisin tulossa ennen maanantaita? Ku tulee kato sitte kustannuksia jos lauantaina lähtee katsomaan ja sillee, että nii oottekos te poissa kauankin?"

Mopsi, kyrpiintyneenä: "Kotiin olen tänään palaamassa. Sovitaan nyt sitten niin, että soitan sunnuntaina jos vielä on tarvetta, muuten maanantaina uudestaan, ok?"

Huolto, helpottuneena: "Juu, se sopiii, hei"

Vitun huolto, joku päivystäjä, jolle MAKSETAAN SIITÄ, ETTÄ ISTUU PUHELIMEN VIERESSÄ JA LÄHTEE KORJAAMAAN, OLI LAUANTAI TAI EI. Kustannukset eivät kuulu minulle. Minua ei myöskään kiinnosta, jos kaveri saa kuun vika päivä palkan siitä, että tekee hommansa. Ei ole mun vika, että joku voi sitten lauantaina soittaa, että asunto on jäätymässä. Voi vittu!

Olen liian kiltti. Mussukka vähän katsoi ja sanoi, että mitäs sä noin helpolla periksi annat. Käskin olla hiljaa asiasta, jos haluaa, että ilta jatkuu mukavasti.

Ärsyttää turkulainen mentaliteetti. Kaverille maksetaan työstä. Miksi ihmeessä soittelee perään, kun ei huvita lähteä töihin. Selvästi keksi, että kas, asukas mainitsi olevansa pois, ehkä ei tarvitsekaan käydä katsomassa.

Maanantaina soitan, ja samalla valitan parista muustakin epäkohdasta. Laitan herrat ruuvailemaan yhden ruuvinkin, jonka varsin hyvin saisin itsekin, mutta en "uskalla" kiinteitä kalusteita vuokrakämpässä hääriä itse kasaan. Prkl.

Samaan turkulaiseen asenteeseen mene Stockmanin myyjä. Lähdimme perjantaina skumppalasiostoksille. Täytyyhän kupliva nyt juoda kunnon laseista, homot ja periaatteet ja sillee.

No, kysäisin sitten myyjältä, ystävällisesti ja asiallisesti, tiettyyn lasisoon päädyttyämme, että: "Niin, onkohan näitä saatavilla pidempäänkin, vai onko tämä vain tietty erä, joka tällä hetkellä myynnissä, jos joskus haluaa lisää näitä laseja [ostimme kuuden kpln laatikon]?"

Myyjä tähän: "Niin, no, kuinka paljon oikein tarvitsisitte, näitä olisi noin kolmisen sataa tuolla varastossa, että eiköhän siitä riitä [virnistys]."

...oliko tuon tarkoitus olla hauskaa, vittuilla asiakkaalle päin naamaa, vai kenties epäonnistunut vitsi?

Mussukka huomautti, että tuo on vain turkulaista. Niin se kai on, en ole ennen huomannutkaan. Olen itse hieman vittuileva, ehkä sitten sovin joukkoon.

Kylmässä asunnossa asiakkaana sen sijaan en jaksa kuunnella sitä :S

”Mitä on sanottava miesten vaate- ja hiusmuodin uusista virtauksista? Ovatko kaikki uutta muotia seuraavat miehet transvestiitteja [jotenkin hypättiin nyt homomiehistä transvestiitteihin…]?

Eivät. Sosiaaliset tavat ja kulttuurimuodot eivät sinänsä johda emotionaalisiin ongelmiin [???]. jos pitkä tukka ja pulisongit ovat sosiaalisesti hyväksytty maskuliinisiksi, kuten ne nykyään ovat, transvestiittien on etsittävä muualta tyydytystään. Jos kaikki miehet meidän yhteiskunnassamme voivat käyttää kirkkaanvärisiä silkkipaitoja ja seksikkäitä vaatteita herättämättä arvostelua, niin transvestiitti ei ole kiinnostunut tästä muodista.

Miksi?

Transvestiitit tuntevat voimakasta emotionaalista kiinnostusta naisten vaatteisiin. Naisellisen sävyiset miesten vaatteet eivät kiinnosta heitä. Eivät myöskään naisten varusteet, joissa on maskuliinisia vivahteita – transvestiitit saavat harvoin nautintoa esimerkiksi naisten sukkahousujen pitämisestä. He etsivät nimenomaan naisellisuuden vertauskuvia.

Skotlannissa kiltti, eräs hameen muunnos, hyväksytään miesten vaatteeksi. Se ei houkuttele skotlantilaisia transvestiitteja. He haluavat pukeutua tyttöjen tavoin, ja mitä aidompi heidän vaatevarastonsa on, sitä parempi. Toinen tärkeä aines on kielletyn hedelmän houkutus. Suuri osa transvestiitin ilosta tulee siitä salaisesta nautinnosta – kuten eräs heistä sanoi, - jota he tuntevat tietäessään rikkovansa yhteiskunnan sääntöjä.

Kun uusi vapaa muoti nyt on suosiossa, niin miten se vaikuttaa transvestiitteihin?

Se pakottaa heidät pukeutumaan entistä uskaliaammin. He saattavat pukeutua vaatteisiin, jotka ovat sosiaalisen hyväksyttävyyden äärimmäisillä rajoilla. Röyhelöpaita, joka on melkein pusero, saattaa houkutella heitä. Miesten kölnivesi, jossa on selvästi naisellinen tuoksu, on heidän tuoksunsa.

Paradoksaalisesti muodissa yleisesti ilmenevä uusi vapautuneisuus saattaa ajaa jotkut transvestiitit entistä enemmän maan alle. Se, mikä aikoinaan oli jännittävää, on muuttunut jokapäiväiseksi. Jotkut käyttävät sukkaunauhavöitä vaatteidensa alla – lihavat transvestiitit pitävät korsetteja parempana. Jockey-tyylisten alushousujen sijasta he käyttävät pitsihousuja alusasuna. Jotkut menevät niin pitkälle, että pitävät asiallisen kaupunkipuvun alla täydellistä naisten vaatetusta minihameineen. Jos nämä transvestiitit sattuvat loukkaantumaan auto-onnettomuudessa, he herättävät sensaation sairaalassa, kun heidät riisutaan hoito varten [mitä vitun merkitystä tällä nyt on seksin kanssa?].”

Laitoin eräälle pikkukunnan koululle tiedustelun 3 kk sijaisuudesta. Tunteja olis nii,, että tulis 3 kkdelta 1200 euroo peruspalkan lisäksi, plus vähän lisiä yhdysluokasta (3.-6.-luokkalaiset samas :/ )

Jos opetus ei sisällä kohtuuttomia määriä teknistä tai muita taitoaineita, saatan harkitakin hakemista. 100 km säde Turusta ja lyhyempikin matka Ukiin ja Raumalle ei veisi meikäläistä kauas kotoa.

Asuminen olisi varmaan halpaa, jos saisi vuokrattua joltakulta huoneen jostain, tai vaikka pienen yksiönkin. Halvempaa kuin ajaminen joka tapauksessa olisi.

Voisi olla pieni seikkailu :P

Aikaa pohtia ainakin väikkäriä, vaikka kyllä menisi kaikki aika opetuksen suunnitteluun (miten ihmeessä riittää aika neljälle eri ikäpolvelle? en muista tarkkaan, mutta lienee niin, että opetussuunnitelma ei koske yhdysluokkia, ainakaan niin tiukasti...vai oliko kyse tietyistä erityisluokista, ei muista).

"Etsimme kaihdinalalla toimivalle asiakkaallemme Myyntipäällikköä Turun alueelle.

Sinun tulisi olla mielellään jo myyntityössä kannuksesi ansainnut, kaihdinalan sekä Turun alueen tunteva myyntitykki. Kaihdinalan pitäisi olla joka tapauksessa tuttu ja myyntihenkisyys jo äidin maidossa tullutta. Et myöskään säikähdä kovaa työtahtia ja tulokseen sidottua palkkausta.

Jos hallitset kokonaisvaltaisesti kaihdinalan, myynnistä asennukseen olet meidän etsimämme henkilö."

-> niin siis, jäi epäselväksi, etsitäänkö jotakuta joka hallitsee kaihtimet?

* * *
"Tule töihin trendikkäälle alalle johtavaan mediatehtaaseen!

Klikkaa Internetpalvelut Finland Oy on Suomalainen konserniyhtiö, joka toimii mm. vakuutussäästämisen, design kalusteiden, sekä uusmedian aloilla. Nyt etsimme asiakaspalvelijaa uusmediatuotteiden parissa työskentelemään.

Koulutuksellasi tai työkokemuksellasi ei ole väliä, sillä annamme täyden koulutuksen tehtäviisi.

Tarjoamme sinulle:
- Arvostetun palkallisen koulutusohjelmamme, josta hyödyt koko työurallasi
- Alan uusimman, juuri sinulle räätälöidyn tekniikan käyttöösi varmistamaan menestyksesi
- Haastavan ja palkitsevan työn
- Lomamatkan Etelä-Eurooppaan ensi kesänä
- Hyvän ansiotason (kuukausipalkka + reilut palkkiot), keskimääräinen palkka esim. 1500 - 3500 euroa.
- Alan parhaat tuotteet
- Säännöllisen työajan (arkisin 8-16)
- Mukavimmat työkaverit, jotka takaavat viihtymisen työpaikallasi
- Nopeasti kasvavalla muodikkaalla alalla hyvät etenemismahdollisuudet Suomessa ja halutessasi ulkomaillakin
- Mahdollisuus myöhemmin työskentelyyn Tallinnassa tai Espanjan aurinkorannikolla olevissa konttoreissamme

Olet oikea henkilö työhön mikäli:
- Puhut suomen kieltä
- Haluat kehittyä työssäsi, ja oppia uuttakin
- Olet rehti ja reipas
- Olet aktiivinen
- Viihdyt myös puhelintyössä "

-> aurinkorannan kalat tuoksuvat, miten jotenkin näen tuon työn tekijän tuossa linnankadulla jonkin '70-luvulla rakennetun kerrostalon alakerrassa myymässä "uusmediaa"...tai jotain...

Ainakin osaavat mediaihmisinä markkinoida!

* * *
"
Etsimme Turun Crocs Storeen iloista, oma-aloitteista, asiakaslähtöistä ja joustavaa tarvittaessa töihin kutsuttavaa myyjää."

->Ihme vaatimuksia, haluavat sinun olevan aina käytettävissä, mutta ei mitään takeita, että olisi töitä...käytännössä myyt itsesi siis jokaiseksi päiväksi (kiitos kauppojen aukiolojen vapautuksen), muttet voi suunnitella päivääkään elämääsi eteenpäin.

* * *

"kaupan lähetti, Servea Oy, Turku:
kaupanlähetti elintarvike kuljetuksiin."

"haemme luotettavaa, reipasta, oma-aloiteista ja suomen kielen taitoista henkilöä siivoustyöhön palvelutaloon Turkuun"

-> Oikeinkirjoituksessa on monin kohdin toivottavaa. Jos ei ole yhdyssanat edes noin vähän sinne päin oikein, niin en kyllä oleta palkankaan tulevan ajallaan...

* * *

Eniten pistää silmään se, että valtion työnvälitys toimii niin huonosti, että suurimman osan töistä välittävät yksityiset firmat, toki vieden oman siivun välistä. Haluammeko todella sitä, että työmarkkinoille muodostuu välikäsi, uusi sektorit, joka vie siivun pois työntekijän palkasta? Toki se tarjoaa joillain aloilla, joillekin työkohteille mahdollisuuden luoda uusi työpaikka, koska työntekijästä on mahdollista päästä helposti eroon, mutta enemmänkin se vain tuhoaa työntekijöiden jaksamisen.

Olemme siis todellakin muuttuneet korvattaviksi pattereiksi, jotka voidaan vaihtaa kun burnout iskee. Työnvälitysfirmalle vaan soitto ja kas, uusi duunari on tulossa.

Ketään ei oikein kiinnosta se, että hyvinvoiva työntekijä, jolle ajan kanssa kertyy arvokasta hiljaista osaamista omasta työstään ja oman organisaationsa tuntemusta, olisi tehokkaampi ja tuottavampi kuin vaihtuvat duunarit.

Sitä paitsi, vituttaisi ainkin itseä se, että teen työtä ja verottajan lisäksi joku muukin on höyläämässä pienestä palkasta rahaa pois. Onneksi opettajien keikka- ja vakituisetkin työt ovat vielä tämän sektorin ulottumattomissa - toistaiseksi.