Mopsi's

Opettajilla on yläkoulussa vaikeuksia oppilaiden kanssa. Toki oppilaat ovat teini-iässä, levottomia ja vaikeaa olla paikallaan tai keskittyä tai nähdä koulutuksen pointtia oman elämän kannalta.

Resursseja voisi olla lisää myöskin, paremmat tilat ja materiaalit, pienempiä ryhmiä, enemmän toimintaa ja vähemmän istumista.

En yleistä enkä syytä enkä osoittele, mutta totean kuitenkin pienen merkityksen olevan myös sillä, että kovinkaan monella yläkoulun opettajalla ei ole pätevyyttä sinällään opettaa ja hallita ryhmää. Heillä on pätevyys opettamaltaan alalta sekä sen lisäksi pienet pedagogiset opinnot, kasvatustieteen teoriaa luettuna hieman.

Väitän, että vähäinen kasvatustieteellinen koulutus on yksi syy sille, ettei opettajilla ole keinoja hallita ja hahmottaa ryhmää niin hyvin, kuin esimerkiksi alakoulun puolella. Tämä siis vain yhtenä syynä monien joukossa. Kuitenkin mielestäni voisi valittaa vähemmän ja muuttaa yläkoulun opettajien koulutustakin hieman enemmän opettamiseen kuin aineenhallintaan. Ja kuten todettu, laittaa monia muitakin opettajista riippumattomia ongelmia kuntoon koko peruskoulussa.

"-Unkarilaisilla on erilaisia tekniikoita tehdä työtä. Se on lähinnä sellaista kohteliaista hiljaista katsomista, että mikä on fiksuin tapa tehdä. En voi sanoa niin että suomalaiset olisivat kopioineet tekemistä mutta kyllä varmasti on syntynyt ideoita, että näinkin asian voi tehdä. On siis ymmärretty, että samaan lopputulokseen pääsee eritavalla tehden, kertoo tehtaanjohtaja Osmo Strengell.

Tavoitteena on, että unkarilaiset lasityöntekijät siirtyvät kotoutumisen jälkeen, noin vuoden kuluttua suoraan Iittalan lasitehtaan työntekijöiksi. "

Ihmeellisiä puuttuvia ja ylimääräisiä pilkkuja ja yhdyssanavirhekin. Miten ylen uutisointi on romahtanut niin oikeinkirjoitukseltaan kuin aiheiltaankin?!

Ärsyttää semisti, varsinkin kun samaan syssyyn lukee uutista mediamaksusta (jonka summa on nyt jo kohonnut 175 €:sta 195 €:oon), jotta ylen nykyiset oikeinkirjoittamattomuuspalvelut voitaisiin säilyttää ilman säästöjä.

Onneksi säästökohteeksi on ehdotettu kalliiden urheilutapahtumien tiputtamista pois!

On ollut aika köyhää kirpparilöytökautta; pitäisikö kirppareilla käydäkin? Uuden ekotorin suurmyymälän kävin katsastamassa. Ei erityisen paljon juurikaan mitään kiinnostavaa :S

Odotin enemmän.

Lohdutuskierroksena pyörähdin kirpparilla ja löysinkin kauniin taulun. Olen jotenkin mieltynyt noihin liitupiirroksiin 50-70-luvuilta. Monet niistä ovat kamalia, mutta toisinaan tulee vastaan kauniitakin. Tämä on sellainen. Yksinkertainen, mutta kaunis. Valokuva ei tee kunniaa taulun väreille, mutta saa siitä käsityksen. Koko on noin 50x25 cm kanttiinsa.

Erityisesti pidän maljan petroolin ja viinirypäleiden turkoosin sävyistä. Ruskea ja kulta menevät muuhun sisustukseen :)

Hinta 4 €

Dodii, sain valmiiksi ihka ensimmäisen neuletyöni. Jätskitötterö on aiheen opetuksessani tulevalla viikolla ja opettamista on turha kuvitellakaan harrastavansa, jos ei itse tee ensin alusta loppuun. Samalla sain kaverilta piiiitkän jo odotetun neulontatuntini ja vähän kirjaa lainaksi aloitukseen.

Ei ehkä ihan sitä villapaitaa vielä hetkeen, mutta huiveja ja hanskoja ja jotain muuta kivaa :)

Hyvää sormivoimistelua ja näppäryyttä pianistille.

Deconstructive Criticism -kirja alkaa sanoilla: "This book deals with two perennial questions: What is text? And what is interpretation?"

Pilkunnussijalle sopiva kirja - ja kas kaverilleni oli tullut mopsi heti mieleen, kun oli kirjan nähnyt! Perehdynpä tähän, jahka ehdin kaikelta neulomiseltani :)

Hartiat jäykkinä ja sormet väsyneinä jatkan tässä harjoituksia. Josko virkkaisi vielä kirsikan tuohon jäätelön päälle. Sillä voisi sitten prassailla oppilaille ;9

"Suomalaiset heittävät enemmän syömäkelpoista ruokaa pois kuin syövät."

ohhoh, tiesin, että paljon menee jätteisiin, mutten tiennyt, että enemmän heitetään syötävää pois kuin itse asiassa syödään :S

Hmm, ohimennen uutisia kuunnellessani tuli mietintöä opetusministeriön joltain mikä lie toimikunta (sori, en ole perehtynyt nyt sen tarkemmin). Poppoo joka pohtii korkeakoulutusta ja kaiketi muutakin koulutusta.

Ajatus vain yhdestä ilmaisesta tutkinnosta on heitetty ilmaan aikaisemminkin. Nyt tuli pommina perässä aatelma 1000 € lukukausimaksusta. Saman verran korotettaisiin valtion takaaman opintolainan rajaa. Tarkoitus olisi nopeuttaa opintoja.

Logiikka ei nyt ihan aukea. Miten se, että maksat viiden vuoden koulutuksesta 5000 euroa (käytännössä lainalla, tuollaisen summan kasaan saaminen muuten on opiskelijalle työn takana, nykyisten tulorajojen kanssa) nopeuttaa opintoja? Maksaa, niin haluan nopeasti ulos; maksaa, niin ei ole lainkaan varaa mennä koulutukseen...

Koulutuksen tulee olla ilmaista, piste.

Miksi ihmeessä suomalaista koulutussysteemiä ajetaan talouden alaisuuteen vahvemmin ja vahvemmin?! Eikö se nyt ole jo nähty moneen kertaan monessa maassa, että puhdas liberalistinen kapitalismi ei_vain_toimi. Miksi ihmeessä Katainen & kumppanit ajavat sellaisia malleja koulutukseen ja terveydenhuoltoon, jotka eivät vain toimi ja vetävät raakoja eroja kansalaisten välille. Suomalainen varallisuus on pitkälti rakentunut tasa-arvoisten ja kaikille avointen palvelujen varaan.

Ihmiset, hyvää päivää, äänestäkää nyt kokoomus jo ulos. Miten ihmeessä tavallinen pulliainen salen kassalta kuvittelee elämänsä paranevan, jos äänestää kokoomusta?! Medialukutaitoa opettaa mopsi innoissaan vaan senkin takia, että oppilaat oppivat lukemaan unelmahötön läpi (olkoonkin, että tuo termi liitetään demareihin, kokoomus sillä voitti, vaikkakin realismiin kaapuun puettuna).

Mä en vaan tajua, en vaan tajua.

Ja palatakseni ekaan aiheeseen, lienee samaa hienoa savuverhoa tämä lukukausimaksu. Heitetään ilmaan niin törkeä väite, että ihmiset älähtävät ja ovat sitten tyytyväisiä, kun se ei mene läpi, yleensä jonkin poliitikon ampuessa se alas (ja samalla keräten pisteet kansan puolella olemisesta). Samalla saadaan sitten ohimennen "lievemmät" vain yksi koulutus ilmaiseksi -ajatukset, joita ei olisi ilman härskiä lukukausimaksuehdotusta millään saatu läpi ilman meteliä. Summa summarum, päättäjät saavat mitä halusivatkin ja joku poliitikko saa vähän kultareunaista pilveä ympärilleen. Kansa ei tajua mitään.

Mopsi on luotsaamassa ekaluokkalaisia viikon. Voi jestas, on vaikeeta opettaminenkin.

Olen ollut pääasiassa vanhemmilla oppilailla opettamassa. Tiedän kyllä, että ekat vaativat ihan erilaista ajattelua (sillä eiväthän ekat edes osaa olla koulussa, lukea, tunne kelloa, ymmärrä mistään mitään, ovat impulsiivisia jne. = lapsia siis), kuin vanhemmat oppilaat vaativat.

Kestää hetken kääntää aivot ekaluokka-asentoon. Mistään eivät oppilaat osaa itse ottaa vastuuta, eivät muista. Keskittymiskyky ja muisti ovat tasan kahden sekunnin mittaiset.

Toisaalta hyvänä puolena on pieni ryhmä, sinällään kiltit lapset (joilla vain on energiaa iiiihan liikaa...) ja kaikesta hölmöstä ne saa innostumaankin. Harmi vain, että olen itse sen verran syvälle istutetulla rautakangella varustettu, että siihen hölmöön ei riitä paukkuja. Ehkä open pitisi vähän rentoutua ja löytää sisäinen lapsensa?

Toisaalta, jos ekalla tarpeeksi kauan on, oppii ainakin motivoimaan oppilaita. Ekoille kun motivaatioksi ei riitä "opettaja käskee". Täytyy olla toiminnallista ja monipuolista, jotta 7-vee jaksaa keskittyä. Istuminen on myrkkyä, vaikka toki sitäkin pitää opetella. Oppimista tapahtuu mopsilla joo...

Mutta onhan se kiva toki vähän haastaa itseään :)

”Millä tavalla homoseksuaaliset miehet suhtautuvat homoseksuaalisiin naisiin?

Suurin piirtein ainoa yhteinen piirre heillä on heidän yhteinen halveksuntansa heteroseksuaalisia kohtaan. Kaikki mahdolliset suhteet heidän välillään perustuvat toisen sietämiseen juuri ja juuri. Harvoin naispuolinen homoseksuaalinen ilmaantuu homoseksuaalisten miesten suosimaan baariin. Jännitys tihentyisi silloin liikaa [häh?]

Useimmilla homoseksuaalisilla miehillä on varsin sekavat tunteet naisia kohtaan, eivätkä homoseksuaaliset naiset juuri ihaile miehiä. Loppujen lopuksi homoseksuaalinen mies on sittenkin mies, oli hänen kampauksensa minkälainen tahansa. Ja homoseksuaalinen nainen on joka tapauksessa nainen [tää kappale oli tieteellisyydessään jo mahtava – miksi mitään tarvitsisi mitenkään perustella tietokirjassa, ihan turhaa! Väikkärin teko helpottu just]

Eivät kai kaikki homoseksuaaliset löydä partneriaan kadulta?

Homoseksuaalisislla miehillä ei keskimäärin ole kovinkaan monia muita vaihtoehtoja. He eivät voi käyttää hyväkseen tavallisia heteroseksuaalisia sosiaalisia tilanteita [mikseivät muka?]. seurakunnan kerhotoiminta, yksinäisten seurat, tapaamiset perhekutsuilla ovat kaikki heteroseksuaalisten aluetta [hei kaikki, onko joku teistä tavannut kumppaninsa perhekutsuilla? Eikö se oo vähän niinku insestiä sitten?]. ei edes kaupallistuneen kumppaninvälityksen äärimmäismuoto, tietokoneen hoitama välitystoimisto, ole vielä keksinyt keinoa homoseksuaalisten luetteloimiseksi.

Eräs homoseksuaalisten yleinen turvapaikka on homoseksuaalisten suosima baari. Näiden yritysten asiakaspiiri koostuu miltei yksinomaan homoseksuaalisista [vittu lopeta tän sanan toistamien jo…] ja usein niiden omistajatkin kuuluvat samaan ryhmään. Tällaiset vaarit kannattavat hyvin, koska ne kokoavat suuren määrän homoseksuaalisia piiriinsä.

Ensimmäinen vierailu tällaisessa baarissa on melkoinen kokemus. Pinnalta katsoen se näyttää miltä tahansa baarilta, jossa ihmiset juovat lasillisen tai pari. Miehet ja naiset istuvat baaritiskin ääressä ja sekaisin kaikessa sovussa pöytien ääressä. Kaiken taustana on tavallinen keskustelu, jossa miesten ja naisten äänet tasapainottavat toisiaan. Mutta sitten satunnaisen kävijän päässä äkkiä välähtää – koko huonehan on täynnä miehiä! [proosaa taas]

Naiselliset kuiskaukset, kimeät naurahdukset ja pehmeät huokaukset kuuluvat kaikki miesten suista! Cocktailpuvut ja tiukat mustat kotelot ovat miesten yllä! Jopa huoliteltu, keski-ikäinen rouva, joka menee naistenhuoneeseen, on mies.

Tiukkaan minihameeseen pukeutunut seksikäs tyttölapsi saa kiittää naisellisuuttaan ilosta vaahtomuovia, puolesta kilosta ihomaali a ja melkoisesta toiveajattelusta. Päiväsaikaan hän on autojen pysäköintialueen hoitaja [oletettavasti kyseessä on mies?]

Kulma-aitiossa istuu vanhempi Nehru-tyyliin pukeutunut herra kolmen nuoren miehen kanssa. Näillä on kasvoillaan kova, himokas ilme: he aikovat tehdä hyvät kaupat. Vanhat homoseksuaaliset, jotka ovat menettäneet viehätysvoimansa, mutta eivät rahojaan, vetävät puoleensa parvittain miespuolisia prostituoituja, jotka ovat valmiit mihin tahansa, jos hinta on oikea. Joskus vanheneva naisen osan omaksunut homoseksuaalinen joutuu maksamaan ja on halukas maksamaan kahdelle tai kolmelle prostituoidulle miehelle siitä, että nämä tekevät sen, minkä yksi saattoi tehdä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin [ja mitäköhän tämä ”sen” mahtaa sitten olla?].

Toisen pöydän ääressä istuu nainen – ei, mies, synkän näköisenä. Hän on ”sisko”, joka aikaisemmin ei ole esiintynyt julkisesti naisten vaatteissa ja hän on hermostunut. Hän on käyttänyt tuntikausia ehostuksensa laatimiseen. Jokainen suortuva hänen vaaleassa peruukissaan on lakan avulla sijoitettu huolellisesti paikalleen. Hänen topatut rintansa erottuvat tiukkaa silkkipuseroa vasten. Synkännäköinen tiukkoihin mokkahousuihin ja metallinastoin koristeltuun vyöhön sonnustautunut homo lähestyy ja vajoaa vastapäiseen tuoliin.
”Sopisiko lasillinen, baby?” Sisko nyökkää. Homoseksuaalinen romanssi alkaa kukoistaa. Leipuri on juuri iskenyt käytettyjen autojen myyjän.

Homoseksuaaliset elävät omassa maailmassaan, tapaavat omia naisen korvikkeitaan ja käyttävät jopa omaa kieltään, omaa slangiaan, johon he osittain ovat lainanneet ilmaisuja heteroseksuaalisten prostituoitujen kielestä – näiden kanssa homoseksuaaleilla onkin yhtä ja toista yhteistä [taas suora vertaus: homot ovat huoria].

Miksi niin monet homoseksuaalisten käyttämät ilmaisut viittaavat ruokaan?

Homoseksuaalien slangi-ilmaisuissa on runsaasti viittauksia ruokaan. Mistä tällainen symboliikka= ruualla näyttää olevan salaperäinen vetovoima homoseksuaalisiin. Monet maailman parhaista kokeista ovat olleet homoseksuaalisia. Yhdysvalloissa homoseksuaaliset pitävät eräitä maan parhaista ravintoloista. Eräät kaikkein lihavimmista miehistä ovat homoseksuaaleja [no shit Sherlock!].

Täsmällistä syytä on vaikea määritellä, mutta selvästi ruoka merkitsee paljon homoseksuaalisten käyttäytymisessä. Sen lisäksi, että he käyttävät suutaan pääasiallisena sukuelimenä, ruualla on muutenkin tärkeä osa heidän sukupuolielämässään.

Koska Luonto ei ilmeisestikään ole ennakoinut homoseksuaalisuutta, miehiä ei ole varustettu erityisillä sukuelimiä liukastavilla rauhasilla [eikös kiimatipat ole niinku tätä varten?]. niinpä ensimmäinen ongelma ennen homoseksuaaliseen yhdyntään ryhtymistä onkin liukastusaine. Monet homoseksuaaliset käyttävät ruokarasvaa. Salaattiöljy ja margariini ovat yleisesti käytettyjä. Herkuttelijat suosivat voita ja oliiviöljyä. Mutta tämä ei lopu tähän. [mikä ihmeen ostoskanava-ilmasu tähänkin väliin on laitettu? :D]

Monet homoseksuaaliset pitävät miesten keskeistä sukupuolista kanssakäymistä epätyydyttävänä ja niinpä he masturboivat melkoisesti. Heidän masturbointinsa keskittyy usein peräaukon ympärille. Ongelmana on tietysti löytää jokin siittimen korvike [tietysti!]. tässä he usein turvautuvat kasviksiin. He ottavat porkkanat ja kurkut palvelukseensa. He liukastavat nämä kasvisöljyllä ja työntävät peräaukkoonsa, ja jotkut saavat tästä puuhasta sen mitä hakevatkin

Myös munanvalkuaista pidetään hyvänä liukastajana. Joskus koko muna kuorineen joutuu paikkaan, minne se ie kuulu. Myös makkarat ovat suosittuja. Homoseksuaalisen, joka haluaa itse käyttää siitintään, on löydettävä peräaukon vastine. Monet vilkaisevat jääkaappiin. Yleisin itsetyydytysväline tähän tarkoitukseen on meloni.”

Masturbaatiosta lisää seuraavalla kerralla.

Täytyykin tästä lähteä ostamaan kurkkua ja koska olen herkuttelija, en tyydy öljyyn, vaan otan kunnon voita!

Sain palkan parin viikon opettamisesta. Ei häävi, mutta paaaljon enemmän kuin opiskeluaikana sai mistään, edes kesätöistä siivoamassa.

Tekee ihan gutaa maksaa laskuja omasta tilistä (vaikka kamalasti onkin kuluja, kallista ollut toi mun past four years, varsinkin kun nyt aktualisoituvat kulut...well, minkä taakseen jättää sen edestään löytää :).

Asuminen on hirvittävän kallista huomaan. Jos laskee tämänkin yksiön kulut (sähkö, vuokra, laaja kotivakuutus, netti) on summa kuukaudessa noin 500 €. Tarkoittaa siis sitä, että viikon teet kuusta töitä pelkästään asumisen kattamiseksi.

Tahtoo viran ja omistusasunnon. Olen tässä kohta asunut vuokralla (joskin valtion kustantamana, mutta kuitenkin...) viisi vuotta. Tuona aikana olen pelkästään vuokrina maksanut menemään noin 22000 euroa. Olisiko hienoa, että valtiolta saisi tukea opiskeluajalta omistusasuntoon?! Eihän se käytännössä ole mahdollista, että valtio rahoittaisi omaisuuden kartuttamista, mutta tälaisenaan opintotuki ja asumislisä rahoittavat pääasiassa yksityisiä vuokramarkkinoita. Eli tulonsiirto palautuu aika nätisti omistavalle luokalle.

Vuokra-asuminen on perseestä, taloudellisesti, vaikka en olekaan niinkään mikään asuntosäästäjä, on se kuitenkin tavallisen tallaajan ainoa varsinainen suuri sijoitus elämänsä aikana.

Olen miettinyt, että kun tässä mun eläkeikääni tullessa tuskin on enää vanhuuseläkettä olemassa - ainakaan tässä laajuudessaan kuin nyt -, niin lienee fiksua varautua siihen, että valtio ei rattopoikia maksa. Voisi olla ensimmäisen oman asunnon maksamisen jälkeen ihan fiksua ostaa vaikkapa vuokrakämppä ja maksella se pois. Toisenkin ehkä ehtisi ennen kuolemaansa ostaa (ellei jopa useamman). Ne olisivat velattomat sopivasti 30 vuoden päästä, jolloin niistä tulisi tasainen rahavirta kotiin päin. Voisi ne myös pistää lihoiksi, kun alkaa syöpä kolkuttaa ja viimeinen maailmanympärysmatka olisi vielä tehtävänä (tai paremminkin, rahat lienevät kuluvan yksityiseen sairaanhoitoon...).

Raha tuli, oli ja meni. No jäi sitä vähän, sen verran, että aion tänään käydä kahvilla ulkona. Treat myself, just a bit :9

Noniin, nyt olen sitten jatko-opiskelijana. Tarttis varmaan tehdä jotain, niinku väikkärii tai muuta sellasta.

Ei viittis :D

Mistä sitä alottas? Tutkimussuunnitelma on olemassa jo, toki, että ehkä sitä voisi silmäillä. Ärsyttää se, että ennen tutkimuksen suunnittelua pitäs alkaa oikeesti lukee, jotta vois sen tutkimuksen rakentaa oikeiden juttujen varaan, tutkia oikeita juttuja.

Eli tarttis alkaa lukea. Juuri pääsin toteamasta, että 5,5 vuotta yliopistossa alkaa olla jo tarpeeksi. Ei JAKSA enää lukea...

Tenttejä olisi kanssa keväälle neljä kappaletta. Mitäs kaikkea onkaan? Aikuiskasvatuksen psykologiaa, organisaatiopsykologiaa, työterveyttä, johtamista ja työoikeutta. Perse, tossa on viis, muistin että vaan neljä :S

Saasta.

Mä haluun vaan duuniin, kiva virka ja tasanen palkka. Parin vuoden päästä voisin taas opiskellakin jotain.

Ehkä vaan hilaan perseeni ylös, otan ton artikkelikasan ja alan hahmotella lukiessani erilaisia tapoja kysellä eri asioita. Huokaus.

Ei musta varmaan tutkijaa tule.