Lakukossua, kouluilua, kasvisruokaa ja musiikkia

Mjoo, tommonen tainnut tulla markkinoille: lakritsinmakuinen Koskenkorva. Täytyypä maistaa :)

_____

Olen ollut nyt töissä, hmm melkein kolme viikkoa. Töissä käydessä viikot kuluvat nopeasti, ei pode mitään huonoa omaatuntoa nostaessaan jalat duunipäivän jälkeen sohvalle ja muutenkin on jotenkin hyvä olo. Struktuuria elämään.

Olen nauttinut opettamisesta. Jostain takaraivosta ovat nousseet ne fiilikset, joiden takia aikanaan hain opiskelemaa opeksi.

No niin, lienen tarpeeksi useasti jo todenneeni, että tässä ope-jutussa ehkä sittenkin joku vähän viehättää :) Lopetan, ehkä.

Punaviiniä nyt, viikon päätteeksi. Sitten ehkä ulos istumaan iltaa hetkeksi, katselemaan komeita homoja. Silmänruoasta nauttii, kun ei varsinaisesti tarvitse metsästää mitään...ellei kolmanneksi sitten joskus ;D

____

Löysin kirpparilta takin. Ok, se on naisten takki, mutta kiva ruskea lyhyt trenssi. Kaheksan euroo vaan, budjetti ei kuole...

_____

Olen jäänyt sokerikoukkuun. Ehkä kahviaddiktio korvautuu?! Vituttaa, kun joka päivä tulee klo 12 jälkeen pieni tärinä saada sokeria :S

Lihoon viäl.

____

Ajattelin jättää kortsut tohon kirjahyllyyn valkoiseen maljaan. Uskon, että äitini kun tulee ja taas vähän kevyesti nuuskii paikkoja, saattaa oppia pienen opetuksen ihmetellessään, että mitäs nämä ovat...

...kasvatusta :P

____

Oli liikuntapäivää ennen hiihtolomaa. Seisoin vaakatason lumisateessa, tuulessa ja miinus 15 asteen pakkasessa 2,5 h. Tuli kevyesti kylmä; tunto palasi varpaisiin joskus 30 minuutin sisälläolon jälkeen.

____

Aamun keskustelu koulujen kasvisruoasta oli täydellisen naurettavaa. Argumentit olivat syvältä, syvältä jostain. Mukaan vedettiin oppilaiden lähteminen lähimarkettiin pullaostoksille huonon ruoan takia, anoreksia [mitvit?], vihreiden poliittinen halu sotkeentua koulujen toimintaan ruokailun kautta jne.

Ensinnäkin, jos kouluruoka on hyvää, kasvista tai lihaa, kukaan ei lähde lähimarkettiin. Toiseksi, koulun opetussuunnitelmaan kuuluu eettisyys ja ekologisuus. Näitä tukee se, että oppilaille tarjotaan mahdollisuus (tai sitten se "pakko", jos vain yksi ruokavaihtoehto) syödä myös ekologisesti tuotettua ruokaa.

En suoraan sanoen ymmärtänyt, miksi yle veti niin ala-arvoista keskustelua asian tiimoilta. Maa- ja metsätieteen maisteri ja kunnanvaltuutettu (vai kaupungin-), joka oli asiasta jauhamassa, veti mukaan käsittämättömiä argumentteja.

Asia on niin yksinkertainen, että kouluissa tulisi tarjota hyvää ruokaa, oli se mitä tahansa. Jos puhutaan "pakkokasvisruoasta", sellaisena sen oppilaat myös ottavat. Jos asiasta ei mainita, suurin osa ei edes huomaa lihan puuttumista.

Ja syödäänhän nytkin puuroa usein. Mitä se on, jos ei kasvisruokaa?!

Miten helvetissä anoreksiakin saatiin keskusteluun. Sen syyt nyt ovat jossain totaalisesti muualla kuin kouluruoassa.

Käsittämätöntä, Yle, käsittämätöntä. Uusi toimitusjohtaja, uusi suunta, I hope.

____

En ole vielä ehtinyt kuin aloittaa a-talkin katselemisen. Martin veteli ihan hyvää roolia, joskin koko aihe on minulle hieman vieras ja oikeastaan samantekevä; kirkko, usko tai uskonto ei elämässäni näyttele suurtakaan osaa.

Tähän liittyen, taannoin rinnastin hyvällä omallatunnolla kalevalan ja raamatun: molemmissa on maailman luomisesta oma versionsa. En näe, miksi kirjat varsinaisesti eroaisivat toisistaan tässä kohtaa? Oppilaat ainakin, 3. luokkalaiset, näkivät yhteyden ilman mitään suurempaa suunnan näyttämistä.

"erilaisia näkemyksiä on olemassa, ja kalvevalassa on yksi niistä kuten raamatussakin"

____

Ohhoh :D

Lähdin kesken blogin kirjoittamisen soittamaan pianoa...jotenkin aivot vain totesivat, että soita pianoa, kävelin ja kas, nyt tulin takaisin ja tajusin, että jotenkin täysin tiedostamatta jätin homman kesken.

Olin eilen konsertissa, Sigyn-salissa soi tangojen tahdit laivaston soittokunnan voimin. Harva asia pääsee kuoreni alle. OIkeastaan toistaiseksi vain musiikki. Herkistelin, nieleskelin, nyyhkyttelin musiikin tahtiin. En tiedä miksi, mutta musiikki avaa mielikuvitustani ja vapauttaa tunteitani. Outoa, mutta tavallaan nautittavaa.

Ihmekös pidän pianoiluista. Kadun päivä päivältä enemmän, etten ole ammattimuusikko.

Well, that's a crossroads loooong since passed... :(