Hemmetti, hemmetti, hemmetti.
missasin suuhygienistin.
20 € sakkomaksu.
voi että alko päivä kivasti >:|
toi on sentään kolme skumppaa!
___
edit: no ei enää harmita niin paljoa. omaa saamattomuutta, kun en perjantaina varmistanut aikaa. rahaa se vaan o :)
Ok, selvähän se on tyhmällekin, että suomi on taloudellisesti muun maailman kanssa kusessa.
mutta:
"Pääministeri Matti Vanhanen ennustaa kokonaisveroasteen nousua Suomessa. Vanhanen totesi tänään Ylen radiouutisten pääministerin haastattelutunnilla, että edessä on verojen nosto, jotta laman velanmaksusta selvitään. Kokonaisveroasteen nostamisella ei kuitenkaan saa hänen mukaansa haitata talouskasvua.
Verotuksen suunnittelussa vaaditaan nyt hänen mukaansa tarkkuutta, jotta veronkorotukset eivät vaikuta talouden kehitykseen. Hän ei vielä halunnut eritellä, mitä veroja mahdollisesti aiotaan nostaa."
http://www.mtv3.fi/uutiset/talous.shtml/arkistot/talous/2009/05/883899
hallitusohjelmassa ilmaistaan, ettei veroja nosteta. näin myös hokee katainen. velkaa otetaan verojen laskun vuoksi.
nyt sitten velan maksuun pitäisi nostaa veroja.
mitä vitun logiikkaa?
tietty se, että toisia veroja lasketaan lainalla ja lainan maksuun korotetaan sitten toisia veroja. ja kakku jakaantuu uudelleen. hianoo, hianoo.
jotenkin en pienipalkkaisena opettajan näe kakunsiivuni kasvavan tässä prosessissa?!
When I plant a garden and someone falls into a ditch I've dug up for my roses, it is not meant to be a trap. Though the person covered up in dirt and with a broken limb might think differently.
It's all about perspective, point of view. Mine was to plant roses to please my senses for years to come. His is that I in my great evil plotted against him and lured him into a peril.
Seeing a conspiracy surrounding you and viewing your mishap as being an evil plot against you, when actually there is just a humble gardener planting life into the ground, the problem might just be at your end, not at the gardener's.
My roses might be your murderous conspiracy. It's all in the point of view.
Vaarallisin ihmistyyppi lienee sellainen, joka luulee tuntevansa itsensä.
elämäni yläasteella oli aikanaan ikävää. pärjäsin, koska olin kiltti ja hyvä oppilas, joskaan en ehkä kiitettävällä tasolla. opettajien kanssa minulla ei ollut koskaan ongelmia.
kiusaamista kuitenkin esiintyi. en ole oikeastaan sen tarkemmin ajatellut asiaa, syitä kiusaamiseen tai edes omia tuntojani siitä tai millaisen jäljen se on jättänyt.
pääasiassa kiusaaminen oli nimittelyä ja tönimistä, yksin tai ryhmässä. yksi kiusaajista oli kuitenkin selvin moottori. ironista kyllä, kundi oli minua puolet lyhyempi ja piskuinen muutenki. hänen kaverinsa sitten olivatkin suurempikokoisia.
väkivalta oli rajallista, ei siinä kukaan loukannut. sattui se kyllä välillä.
eniten kiusaamisessa ärsyttää näin jälkeenpäin tarkasteltuna sen häiritsevyys ja sitä kautta se, että en vieläkään osaa suomen kielen kielioppia kunnolla, koska en äidinkielen tunneilla saanut olla rauhassa.
kerroin kiusaamisesta kasi- tai ysiluokalla luokanvalvojalle, mutta hän ymmärsi minut hieman väärin, sillä kiusaaminen kohdistui ystäväänkin ja luokanvalvoja käsitti, että kerroin juuri ystäväni kiusaamisesta, enkä siitä, että se koski meitä molempia. tulos oli se, että kiusaaja passitettiin koulukuraattorille (ja oli kuulemma ollut kyyneltä vääntäminen, kertoi tuo ystäväni, itse kun en silloin koulussa ollut). Kuitenkin ystäväni suuttui minulle jossain määrin, koska olin "ilmoittanut" että vain häntä kiusataan. Kiusaaja oli taas, outoa kyllä, ihan kuin petetty ystävä: "ei toiset mee kertoo tommosia, miks sää?".
muutaman kerran kävin hänen luonaan. jonkinlaista kaveruutta alkuvaiheessa. se kuitenkin muuttui.
kiusaaminen jatkui vielä lukiossakin, joskin pahimmat idiootit menivät amikseen (jonne he kuuluivatkin, nykyisin on pohjalla sitten rikollisuraa sun muuta, joskin myös kunnollista duunaria...asennetta lukio vs. amis? on...syystä).
mistä tämä muistelo? no, ensinnäkin minua vituttaa juuri tällä hetkellä tässä ja nyt - ei välttämättä enää aamulla - elämäni. mikään osa-alue ei oikeastaan tyydytä. ei menneisyys, nykyhetki tai tulevaisuus, ei materia eivätkä ihmiset, ei edes oma ajattelu ja olemassaolo.
toiseksi, mieleeni tuli facebookissa näpytellä tuo kiusaajani nimi hakukenttään. kas kas, kaveri on pyrkinyt rauman kaupunginvaltuustoon (ei tietenkään päässyt läpi). vahingoniloa koen siitä, että hän ei ole akateeminen ihminen, ei ole kyllä koskaan ollutkaan. myös pientä tyydytystä aikanaan herätti hänellä todettu yleinen, mutta arkea vaivalloittava sairaus, joka rivien välistä näkyy hänen kamanjoinnissaan terveydenhuollon puolesta. kaikkein tyydyttävintä oli kuitenkin lukea hänen kampanjatekstejään sekä vastauksia jonkin vaalikoneen kysymyksiin. kattavasti huonoa kieltä, huonoja ja sisäisesti ristiriitaisia perusteluja, epämääräisyyksiä.
miksi nämä ovat tyydyttäviä? siksi, että selvisin yläasteesta ja lukiosta puhtaasti sen takia, koska olen rauhallinen ihminen ja voin vetäytyä älyni taakse turvaan; tuo ihminen ei pysty(nyt) voittamaan minua älyllisesti, vaikka hän muuten elämääni aikaanaan jossain määrin kontrolloikin. sangen tyydyttävää, sillä näin jo kouluaikana, että hän ei yllä samaan kuin minä yllän.
valitettavasti olin silloin jo sangen tarkkanäköinen ja tunnistin jo yläasteella sen, että hän purki minuun huonoa oloaan (mikä ei helvetti todellakaan sitä oikeuttanut), koska kotona tai muuten hänellä oli ongelmia. tuo myöhemmin ilmaantunut sairaus ei varmaankaan asioita helpottanut (minä lähinnä olin vahingoniloinen siitä, ja koen olevani oikeutettu siihen).
kiusaamisen jäljistä en osaa sanoa mitään. ei se minua vaani, siksi en sitä ehkä ole ajatellutkaan. ikäviä muistoja lähinnä ja menetettyä oppia, ei muuta.
ja onneksi feissikuvaa katsoessani voin todeta, että kaveri on vielä rumakin :)
___
elämäni silti ei tyydytä. olen väsynyt, tila, joka mahdollistaa musteen valumisen ajatteluuni ja tuntemuksiini. siellähän ne nurkissa lymyävät tutut ovat, ehkä odottamassa tilaisuutta tulla taas kylään. onneksi en ole nauttinut viintä, sillä se tuntuu löysäävän lukkoja ja rasvaavan saranoita siinä määrin, että kaverit tupsahtavat mustissaan kylään huomaamatta :/
synkistelyä varmaan, draamahakuisuutta, huomionkipeyttä, ehkä vain puhdasta kiimaa ja puutetta, ken ties, en minä ainakaan.
___
to write a poem
you need to feel either great love or pain
though they often enough are the same.
"Ensimmäisellä ylioppilasaktiiveille suunnatulla Maanpuolustuskorkeakoulun kurssilla tulevien päättäjien mieliin iskostetaan muun muassa tietoa Suomen kriisivalmiudesta ja puolustusvoimien toiminnasta.
Helsingin Santahaminaan on kokoontunut parikymmentä ylioppilasliikkeen vaikuttajaa.
Maanpuolustuskurssilla puhutaan Suomen turvallisuudesta käsitteen laajassa merkityksessä. Ei siis ainoastaan siitä, mihin suuntaan aseiden piippujen pitäisi sojottaa.
Lapin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja, 23-vuotias Mari Mäki (kesk.) on tyytyväinen kurssin sisältöön.
- Erittäin asiantuntevia luennoitsijoita on ollut. Esille on tuotu turvallisuusnäkökulmia puolustusvoimista ja muualta yhteiskunnasta.
Idea lähti ylioppilasliikkeestä
Kokonaismaanpuolustuksen kurssille oli selvästi kysyntää, sillä hakemuksia tuli jopa nelinkertaisesti enemmän kuin paikkoja oli tarjolla.
Idea kurssin järjestämiseen ei lähtenyt liikkeelle Maanpuolustuskorkeakoulun taholta vaan Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n parista.
- Aloite tuli edeltäjältäni. Tämä on yksi yhteiskunnan osa-alue, josta on hyvä olla selvillä, kertoo SYL:n puheenjohtaja Jussi Rauvola.
Maanpuolustuskorkeakoulussa tiedetään tarkkaan, että ylioppilaskuntien johtoa kannattaa kurssittaa maanpuolustusasioissa. Moni ylioppilasliikkeen eturivin jäsen kun on tulevina vuosina päättämässä Suomen suunnasta."
Onhan minulla mielipiteeni pakollisesta asevelvollisuudesta ja sen ylläpitämistä vaativasta puolustusvoimista, mutta mielestäni tämä on silkkaa propagandaa, eikä "sivistämistä" Suomen puolustamisesta. Toki en tunne kurssin sisältöä, joten kritiikki on hankalaa osoittaa mihinkään suuntaan, mutta tuskinpa ko. kurssituksella tuodaan esiin nykyjärjestelmän kestämätöntä tilaa ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kannalta.
Mielestäni toteamus siitä, että kannattaa kouluttaa tulevaisuuden päättäjiä, on aika munakas, koska antaa heti minulle ainakin kuvan juurikin siitä, että heitä kannattaa kouluttaa nimenomaan ajattelemaan "oikein"...
Jotenkin vapaiden ylioppilaiden ja puolustusvoimien yhteistyö ei tunnu kauhean hyvältä ajatukselta. Akateeminen nuoriso on aina ollut radikaalia ja valitettavasti sen ideologioilla on tapana toimia muodollisia vaikutuskanavia pitkin ja siten toimia huomaamattomasti. Ainakin jos vertaa työväestön radikalismiin, joka on kautta aikain ollut vähemmän hienotunteista, joskin monesti yhtä toimivaa (ja koska en ole kirjoittamassa kirjaa, tyydyn erittäin karkeaan akateeminen-duunari -jakoon...)
Nojoo, analysion asiaa pienilla faktoilla ja suurilla tunteilla. On puolustusvoimilla tietysti oma lehmä ojassa, kellä nyt ei olisi, mutta mielestäni onkin kyse, kuinka suoraan itse puolustamiseen tarkoitettu laitos ja instituutio saa vaikuttaa kansalaisiin. Eikös sen instituution tarkoitus ole olla vain puolustamiseen ja pitää ns. turpansa kiinni muilla osa-alueilla yhteiskunnassa? Toki he voivat kutsua sitä kouluttamiseksi, mutta tarjotaanko koulutuksessa kaikkia tai edes useampia kuin yhtä näkökulmaa siitä, miten Suomen puolustus tulisi järjestää, vai onko kyseessä "infotilaisuus" siitä, mikä on ja tulee olemaan ainoa (upseerien eläkkeet ja duunipaikat säilyttävä) ratkaisu?
Hmm, tässä taas ikkunasta maisemia katsellessa, voin todeta, että rautatieaseman läheisyydessä on omat hyvät puolensa: solttupojat ja seilorit, jotka ovat menossa tai tulossa asemapaikoiltaan...
eyecandy :P
Elokuvissa käynti on ihan Törkeän kallista. 10,50 € lipusta on aivan liikaa, vaikka kävisinkin töissä. Elokuvateatterikokemus ei juurikaan hätkäytä (varsinkin kun olen nuoresta asti pitänyt kotiteatteria, vaikka se ei nykyiseen yksiööni mahdukkaan, eikä 42" telkkarikaan yksiössä ole kaukana elokuvateatterin kuvan kokoluokasta :D).
Kuitenkin olen käynyt tänä keväänä 4 kertaa elokuvissa, tämä tuleva ilta mukaanlukien. Sattumalta ensin sisko, sitten noksu ja nyt poikaystävä tarjoavat leffan, ilmaisten lippujen muodossa.
Kallista hupia.
Elokuvat ovat olleet hyviä kyllä :)
___
Kävin pitkästä aikaa ruokakaupassa ja ostin ruokaa kuten olen ostanut pari vuotta sitten, kun en pihistellyt rahan kanssa niin paljoa. Oli mukavaa ostaa tuoreita hedelmiä ja kasviksia sun muuta "luksusta", jota ei normaalisti raaski ostaa. Kuitenkin noin 3-4 ruokiin meni 30 euroa. Kallista tämäkin, vaikka en edes mitään ihmeellistä ostanut ja suosin halvimpia tuotteita, mitä hyllystä löytyy (poikaystävä ei oikein innostu kilo/litrahintojen vertailusta...).
Lihaa en silti raaskinut ostaa :S
___
Eläminen on nykyään kallista, vaikka miten päin sitä ajattelisi. Maailmasta kun energia, tai no halpa energia, alkaa vähentyä, kaikki vain kallistuu entisestään...
___
Ikkunaremppakin alkaa ensi viikolla...odotan innolla pölyn määrää yksiössäni...ehkä tyydyn peittelemään kaiken vaikka sitten omilla lakanoillani (onneksi ovat sitä tuplaleveää sorttia!).
Oikeastaan ihan hyvä, etten kelpaa verenluovuttajaksi. Syrjivä käytäntö antaa minulle luvan olla tyly punaiselle ristille ja veripalvellu, kun ne kitisevät veren vähyydestä.
Mitäs ei kelpaa, turha tulla kitisemään mulle.
Saan ihan luvalla olla kakara ja valittaa :)
eieieiei
mokamokamoka
viiiiiittttuuuuu...
Noniin, facebook, tuo armas yhteisö, jota pitäisi kai osata käyttää.
Vappu 2009 ja uusia ystäviä tuli sen jälkeen lisättyä. Kaikkia en tuntenut, viltin reunalla käyneitä tutuntuttuja. Toki lisäsin heidätkin, koska kauniisti ystäviksi pyysivät ja toki heihin ehkä tulen toistekin törmäämään.
Mutta...
Yksi tyttö, en tunnistanut, mutta nimi oli tuttu. Lisäsin ystäväksi.
Toinen tyttö on pyytänyt ystäväksi jo kolme kertaa ja olen ignoorannut, kun en ole tuntenut. Hän on kuitenkin yhden vappuna lisäämäni ystävä, joten ajattelin, että ehkä ollut kanssa viltin reunalla kääntymässä, mutten vain muista. Nyt kolmannella ystäväksipyyntökerralla aloin sitten tutkiskella, että miksikäs nyt niin sinnikkäästi minut ystäväkseen haluaa. Aloitin tutkimalla tuon ystäväksi haluavan kaveria, jonka siis olin vappuna liittänyt ystäviini nimen perusteella, vaikka en ihan kasvoja muistanutkaan.
Sitten pientä kiroilua, kun tuota profiilia tarkkailin. Syntymävuosi oli 1995...
...eli in other words, olin vahingossa liittänyt feissiini jonkin oppilaan, jota olen opettanut...
mopsi hakkaa päätään seinään ja poistaa paniikissa tuon tytön omasta kaveriporukastaan...ja hakkaa päätään taas seinään...
Ei muuten, mutta tytsy on ollut muutaman viikon lukemassa ei-niin-siistejä-ja-kunnollisia kommenttejani sun muuta kivaa...
Mopsi toteaa taas onnistuneensa...pyykit vessanpytyssä -tyyliin.
Miten tämä on mahdollista?!?