When I plant a garden and someone falls into a ditch I've dug up for my roses, it is not meant to be a trap. Though the person covered up in dirt and with a broken limb might think differently.
It's all about perspective, point of view. Mine was to plant roses to please my senses for years to come. His is that I in my great evil plotted against him and lured him into a peril.
Seeing a conspiracy surrounding you and viewing your mishap as being an evil plot against you, when actually there is just a humble gardener planting life into the ground, the problem might just be at your end, not at the gardener's.
My roses might be your murderous conspiracy. It's all in the point of view.
12 kommenttia
kesäpoika
25.5.2009 02:00
Kaivamasi ansa oli se tekoystävällisyys jolla reagoit vietiini jota inhosit. Sait mut ilahtumaan. Muitakin tuli paikalle, ihminen joka on halveksinut minua kuukausia ja tehnyt sen selväksi niin rumasti kuin osasi. Annoit mun seistä siinä luottavaisena kunnes hän alkoi pilkata ja sinä yhdyit nauruun. Eivät ne kauniit sanat olletkaan kauniita. Ne olivat pilkkaa. Ja mun olisi kuulunut ymmärtää, ettei mulle voi tosissaan sanoa niin kauniisti. Ironiasi meni perille.. mun typerillä apuyrityksillä kun olit masentunut ja kehuilla kun olit muuten maassa, ei tietenkään ollut mitään arvoa..
No, oon itse tehnyt itsestäni helpon julkisen pilkan kohteen, kun kerroin kaikelle kansalle miten mua voi eniten loukata. Silloin luotin että ihmiset vältäisivät sen käyttämistä.. en vielä tiennyt miten paljon teitä mulle nauravia oli.
Varmaan se on näkökulma, samanlainen kuin stellakin kulma aikanaan.
Että jos joku on juuri niin tyhmä ja inhottu, niin ei ole väärin sitä sanoa, se on vaan normaalia faktojen jakamista.
Mielensäpahoittavalla on selvä mielenterveyongelma, sillekin voi vaikka vähän nauraa.
mopsi22
25.5.2009 09:36
Ei, mielenterveysongelmille ei voi nauraa, koskaan, missään.
Ironia, ei tekoystävällisyys vaan ironia. Sitä en näemmä tajunnut, että se joiltain jäi huomaamatta.
Kuten todettu, sinua ei kukaan inhoa eikä ranneliikkeen sisällä ole mitään pientä piiriä, joka olisi asettunut salaliiton tavoin sinua vastaan. Ranneliikkeessa on vain ihmisiä, jotka eri kokoonpanoilla keskustelevat eri asioista. Joskus aiheena saattavat olla toiset käyttäjät ja joskus säätila.
Parhaiten vältytään sinun loukkaantumiseltasi sillä, että kommentoidessasi blogiani, mietit tarkemmin mitä sanot, sillä aion jatkossakin ottaa kantaa myös kommentointiin, joka bloggauksiini on liitetty.
Harvoin poistan mitään tekstejä, omiani tai kommenttejani, blogistani. Muutaman olen joskus poistanut, hajanaisen ajatuksen tai muuten vain tarkemmin ajateltuna väärän kirjoituksen. Kommentteja en koskaan, elleivät ne ole olleet minun omiani. Kuitenkin pyydän, ettet tule minun blogiini syyttämään minua sangen kovasanaisesti, tekemään itsestäsi uhria ja kerjäämään sääliä itsellesi. Sinulla on oma blogi, tee se siellä.
Jos rajoitat ranneliikkeen käyttöä, koska et tiedä kuinka paljon täällä "on sinulle nauravia", olen pahoillani. Kyökkipsykologi voisi todeta, että on suurta narsismia ajatella, että kaikki tai suuri joukko ihmisiä on sinua vastaan. Vielä surullisempaa on, jos tulkitset keskustelut, joihin olet täällä osallistunut ja jotka eivät ole käyty sinun kanssasi samaa mieltä olevien ihmisten kanssa, vihamielisinä ja sinua inhoavina. Hyvin harvassa tekstissäni, kuten muidenkaan kirjoittajien, on otettu yhtä yksioikoiseti kantaa sinuun henkilönä, kuin sinä olet monissa kirjoittamissasi viesteissä tehnyt. Tietyn etäisyyden pitäminen kirjoittajasta ja keskittyminen hänen kirjoittamaansa tekstiin on tällaisella foorumilla välttämätöntä, koska harva tuntee toisiaan oikeasti kunnolla. Tämän nähdäkseni olet kuitenkin tulkinnut kylmäksi akateemisuudeksi ja vittuiluksi sinulle.
Olet tehnyt itsestäsi helpon pilkan kohteen, mutta siihen ei olla tartuttu. Sinua ei ole pilkattu, vaan sinun sanomiasi asioita on pyritty tarkastelemaan analyyttisesti. Olet kokenut pilkkana sen, että toiset näkevät teksteissäsi sisäisiä ristiriitaisuuksia ja ovat ne sinulle osoittaneet. Vastauksistasi huokuva "kukaan ei ymmärrä minua!" -ajattelu tekee mahdottomaksi kommunikoinnin kanssasi. Jos olet kirjoittanut lauseen A jossa sanot asian B, et voi sen jälkeen väittää kirjoittaneesi lausetta C ja tarkoittaneesi asiaa D.
Loukkaantuminen on sallittua, mutta vaikka homoja ollaankin, ei diivailu silti ole suotavaa.
Mielessäni vilisee miljoona adjektiivia, joilla haluaisin SINUA kuvailla. Jos olet huomannut, olen sitä ainakin pyrkinyt välttämään ja silloin harvoin, kun olen lauseella saattanut viitata sinuun henkilönä, olen pyrkinyt käsittelemään sinua kirjoituksesi kautta ja mahdollisimman kapeasti, jotta en sorru tekemään liian suuria johtopäätöksiä yhden sanasi perusteella sinusta Ihmisenä. On hyvin vaikeaa olla käymättä keskustelua netissä tunteiden pohjalta, koska silloin takuulla loukkaisin sinua. Järkiperäinen, akateeminen keskustelutyyli sopii tälle foorumille paremmin, silloin kun on kyseessä vuoropuhelu. Omat bloggaukset voivat olla tuntellisia kyllä, mutta en niiden pohjalta lähtisi toista tunteellisesti kommentoimaan. Se on vaarallista.
Lopuksi vielä totean, ties kuinka monennen kerran, että ei ole mitään salaliittoa ja siiteeraan erästä kirjoittajaa: "mun tekisi mieli tönäistä ja sanoa, että et sinä niin erityinen ole.
Mutta en sano kuitenkaan. Musta on erityisen hienoa miten rehellisesti kirjoitit tämän kirjoituksen. Se ei ollut kaunista luettavaa, mutta se oli sitäkin inhimillisempi. Tuskin kukaan voi olla tunnistamatta itseään tarpeesta kohota tärkeämmäksi ja paremmaksi kuin ne, jotka ovat loukanneet."
stellagrrrl
25.5.2009 10:23
valikoiva muisti on tietysti helpotus kantajalleen, mutta pakkohan minunkin on tähän nyt kommentoida.
ensinnäkin, kesäpoika, kommenttisi kiusaamistekstiin oli kaikkea sitä, mitä rokkihomo ja mopsi ovat siitä sen yhteydessä sanoneet. sinulle ei missään vaiheessa vastattu "tekoystävällisyydellä" vaan ironisesti, ja kuka tahansa lukutaitoinen tajusi sen lukiessaan mopsin kommentin. sinä et tajunnut ja jatkoit ylimielistä kertomustasi. nyt sinua harmittaa, mutta ei suinkaan se, että tapasi kommunikoida lähenteli törkeää, vaan se, että olet mennyt "salaliittolaisten ansaan"...
toiseksi, kesäpoika hyvä, minulla on kuukausien takaiset keskustelumme tallella. sieltä löytyy anteeksipyyntöjä loukaantumisesi johdosta, asiasta keskustelua, lapsellista diivailua (jota muistaakseni kutsuin silloin drama queeneilyksi) sekä järjettömän monen sivun jälkeen täydellinen tuskastuminen juuri siihen, mistä mopsi sinulle kirjoitti paremmin kuin minä olisin osannut: haluat vastauksia, mutta et kuuntele niitä koska tiedät aina paremmin ja kaiken. kirsikkana kakussa kuuntelematta jättämisen lisäksi tunnut keskittyvän ihmisten motiivien pohtimiseen enemmän kuin siihen mitä sinulle sanotaan; motiivianalyysisi menevät havaintojeni mukaan metsään lähes aina.
kerroin sinulle taannoin, että tyylisi kirjoittaa antaa sinusta ylimielisen kuvan. olen edelleen sitä mieltä, mutta vyöryvät ja jankkaavat privakeskustelumme paljastivat sinusta puolia, joiden perusteella en ihan oikeasti pidä sinua kovinkaan miellyttävänä ihmisenä. käsitykseni sinusta muotoitui siis privakommunikointisi perusteella. lopetin keskustelun ja pyysin sinua lopettamaan yhteydenotot. tämä on sinusta sitten se rumin mahdollinen tapa tehdä selväksi halveksunta. olkoon niin, vaikka motiivini lopettaa keskustelu meni tässäkin tapauksessa täysin ohi: en suinkaan halveksi sinua.
ihan lopuksi salaliittoteorioihin ja liiallisen älykkyyden taakse piiloutumiseen: jos maailmassa olevien väärinymmärrettyjen nerojen lukumäärä korreloisi edes etäisesti oikeiden nerojen määrän kanssa, niin voisimme ehkä elää ideaaliyhteiskunnassa.
mopsi22
25.5.2009 12:04
Motiivianalyysi(si) on siinä mielessä kiinnostavaa (ja anteeksi stellalle, jos ko. termillä on virallinenkin sisältö, käytän sitä tässä viittaamaan vain toisen motiivin pohdiskeluun), että kun sitä jatkaa tarpeeksi kauan, eli olettaa toisella olevan tietyn motiivin ja käyttäytyy toista kohtaan tämän oletuksen kautta, on lopputuloksena se, että henkilö todella omaksuu olettamasi motiivin. Ei toki, koska se olisi ollut pohjalla, vaan siksi, että toinen käyttäytyy toista kohtaan kaavamaisesti samalla tavalla saman oletuksen kautta.
Jos minua syytetään jatkuvasti ja perusteettomasti toisen loukkamisen olevan motiivini, saattaa se kohta motiivikseni muodustuakin. Seuraus ja syy menevät sekaisin.
Koska en halua kesäpoikaa loukata, pyrin pitämään etäisyyttä. Sillä tietysti loukkaan häntä, koska hän sen olettaa motiivikseni...
...mikä kehä?
kesäpoika
25.5.2009 12:38
Ei kukaan ole koskaan halunut ymmärtää mun kirjoitusteni tarkoitusta ja tullut kysymään. Näitä muutamia on ollut, jotka ovat tuominneet ennen sisällön ymmärtämistä ja haukkuneen, kun sisältö ei ollutkaan virheellinen tai toisen pitkän ja tyhmän vääntämisen jälkeen tajusi, että se että minusta ihmisten särkyvyys on kaunis asia, ei olekaan sellainen mielipide, jota edes pitäisi voida tieteellisesti perustella. Sitten hän haukkui minut, koska oli käyttänyt niin yksinkertaisen asian tjuamiseen niin paljon aikaa. Olihan hän, mutta mitä minä voin hänen hitaille hoksottimilleen.
Nämäkö ne ovat olleet? Vai kenties Stella, jolle yritin kertoa esimerkkiä siitä, miten välitön salaisuudeton ihmissuhde voi olla, ja joka ei kyennyt erottamaan esimerkkiä kaiken todeksi todistavasta väitteestä. Se ei oikeastaan haiyannut sitä keskustelua, sillä hän alkoi haukkua mun luonnettani heti, niin että koko keskustelua siitä, millaisia asioita oli mielessäni kirjoittaessa blogia, jota hän ei sietänyt, ei edes käyty. Mullakin on se yhä tallella. Yhä mä toistan siinä monen kertaan että kunnioitan stellaa ja siksi hänen haukkunsa satuttavat ja toivon hänen kohtelevan minua kuin ihmistä. Stella haukut sen sijaan pahnevat kaiken aikaa. Hän katsoo tarpeelliseksi tuoda esiin että vaikka musta tuntuu tosi pahalta jo hänen nimittelynsä, sitä tekevät muutkin, että oikeastaan ystävänikään eivät ole minulle rehhellisiä vaan ajattelevat minusta samoin kuin stella. Sen jälkeen hän vuielä kertoo että olen hänelle yhdentekevä.
Myöhemmin hä npuolustaa törkeimpiä heittojaan sillä, että minä huusin hänelle jo isoilla kirjaimilla, etä ei kiusaisi minua enää, häpeän itseäni jo niin paljon nyt! Normaali ihminen lopettaisi tässä vaiheessa ja tajuaisi ylittäneensä rajan, jättäisi toisen nimittelyn ja haukkumisen ja alistavan kohtelun. Stellalle se oli syy sanoa minua mielenterveysongelmaiseksi.
Kuten sanoin: sosiaalisuutesi on käsittämätöntä. En tahdo oppia sinulta siosiaalisuutta, sillä en koskaan tahdo saada kenenkään tuntevan niin kuin sinä sait minun. Kaikkein kierointo oli, että kaikki nämä ilkeydet lausuttiin ääneen keskustelussa, jossa tahdoit opettaa mulle sosiaalista käytöstä.
En minä tahdo kirjoittaa sellaisia blogeja kuin te. Ei ole tarkoitus loukata, joten en kuvaile sen enempää. Minun ovat erilaisia. En tiedä, mitä tarkoitatte asioilla jollaisiksi blogia syytätte, Jotkut nistä ovat tarinoita, jotka pohdiskelet samaaasiaa monelta puolelta, joissain on valmisavu mielipide. Ei niinden ole tarkoituskaan olla johdonmukaisia tutkimuksia. Varmaan te tunette olevanne oikeassa minun suhteeni, ja sen suhteen, että en osaa kirjoittaa ja ajattelette tekevänne palveluksen jos luotte niin kovan häpeän etten lopulta saa enää painettua lähetysnappia itseinholtani.
Mun blogillani on vain toisenlainenkin todellisuus. Se on kovin luettu, joainen bloggaus on luettu lähes 20 kertaa. Jokaisessa kirjoituksessa on keskimäärin 4 kommenttia. Ihiset ovat lähettäneet paljon privaposteja, ja oon saanut valtavasti kannustusta kirjoittamineen. Kävin kirjoituskurssinkinja sain siellä kehuja intensiivisestä tunnelmasta ja helposta samaistuttavuudesta. Minua odotettiin tänne takaisin. Monet olivat iloisia kun palasin. Olin poissa puolisen vuotta, eikä blogini listasijoitus tipunut sinä aikana kuten luulin. Lukijoita on käynyt tauollakin koko ajan kymmenkunta päivässä. Ne olivat niitä syitä myös, miksi musta oli hauska saada tas kirjoittaa.
Kirjoitan elävän ihmisen näkökulmasta elävistä asioista, ajatelmista, en tee tutkielmaa jonka osaisin, tai haluaisin osata perustella pyöreästi mäpäri. Mutta ette te sellaista muiltakaan vaadi. En käsitä, miksi olen niin vastenmielinen teidän porukallenne ihmisiä. Tapamme kuunnella toista taitaa olla varsin erilainen.
Musta on outoa, etä näit mun vain diivaileja silloin, stella. Mulla oli todella paha olla, raiskattu ja rikkinäinen ja pyysin sulta vain yhtä, että myöntäisit ettei haukkumiseni ole asiallista tai vie keskustelua eteenpäin, että olisit vain pyytänyt anteeksi persoonallisuuteeni ja elämääni puuttumisen ,pysytellyt aiheessa ja kohdellut minua kuin ihmistä.
Olen pahoillani siitä, miten pahasti tuokin viesti, jota eri muodoissa epätoivoissani toistin, vääntyi korvissasi joksikin ihan muuksi. Sille en voi mitään. En voi mitään niille muillekaan oletuksille joita sanomisiini lisäät, enkä niille keksimillesi tunnetiloille, joista kirjoitustyylini sinusta kertovat.
Kun minä kirjoitin sinulle viestin ystävällisen sävyyn, siten kuin toivoisin sun puhuteleen mua nimittelyn sijasta, tulkitsit mun alkaneen hermostua ja että kirjoitukseni sävy on kireä.
En tiedä mikä kaikki matkalla muuttu, ennen kuin se mitä ajattelen muotoutuu teissä kuvaksi minun ajatuksestani. Olen pahoillani etten osaa puhua niin ttä ymmärtäisit.
Teidän kuulemanneversiot eivät vain ole ainoita. Täällä moni ymmärtää sanomaani ja jopa pitää minusta.
kesäpoika
25.5.2009 12:40
Kommenttiin jäi paljon kirjoitusvirheitä. Tökeröiden asiasisältöä muutti minusta pois jäänyt numero: joakaista kirjoittmaani blogia on käyty lukemassa n. 200kertaa
kesäpoika
25.5.2009 12:53
Ei mun tekstejäni voi lukea suoraja informaatiojanana. Kun oon kovin innoissani tai vihainen tai surullinen, ilmaisenkin isosti. Silloin tulee isoja yleistäksiä, enkä mä välttämätä tarkoita kirjaimellisesti kaikkea sanomaan. Mä luon tunnelmia, lukija huomaa sen kasvun. Käytän paljon tunnesanoja. Jotkut ymmärtävät niitä herkästi. Monien mielessä kirjoituksissni vallitsee voimakas tunelma. Sitä mä tavoittelenkin.
Jos tekstejäni lukee kuin tietokirjaa ja tulkitsee lukemnsa sana sanalta, jää ika kauas siitä, mitä teksti oikeasti sisälsi.
Mä en osaa kirjoittaa kuin opaskirjaa. En osaa lukea toisen ihmisen puhetta kuin opaskirjaa. Jos hän sivuutta kaikki tunnelmani ja tunteeni joita ilmaisen, hän ei voi yksinkertaisesti saavuttaa viestiäni enkä minä hänen.
Ehkä tämä on selittelyä ja olen vain oikeasti huono. S ei haittaa minua, niin kauan kun blogiani seuraa niin moni, joilla on yhteensopivasti huono maku!
stellagrrrl
25.5.2009 13:58
teksti etenee sujuvasti "kukaan ei ole koskaan" -vaiheesta ylimieliseen uhoamiseen, olkiukkoihin ja marttyyriksi. sitten tulee pitkä lista omakehua. ja tietysti se, että "te" olette väärässä, koska jotkut ovat kanssasi samaa mieltä. tuttu kaava.
pyysin sinulta taannoin anteeksi, koska loukkaannuit siitä mitä sanoin. mutta se ei riittänyt sinulle. halusit, että "myönnän" tahattoman loukkaukseni olleen tahallinen ja törkeä. halusit, että kerron sinulle, että kirjoituksessasi oleva epäselvyys ei ollut mikään epäselvyys ja siitä kysyminen oli asiatonta. teit kysymyksestä ja blogikommentoinnin yleisestä pohdinnasta henkilöösi käyvän hyökkäyksen, jossa teit selväksi sen, että sinun kirjoittamaasi ei saa kyseenalaistaa tai itsetuntosi murtuu. väänsit tämän asian perässä vuoroin huutaen lopettamista, vuoroin heittäytyen keveälle mielelle. jatkoit ja jatkoit. kun lopetin keskustelun kanssasi lähestyit minua vielä pyynnöstäni huolimatta ja vastaamatta jättäminen sai sinut kirjoittamaan uudelleen ja inttämään vastausta.
motiivien pohdiskelussa (juuri tässä mielessä tarkoitin motiivianalyysiä) olet ihailtavan koherentti: koska olet "erehtymätön" (eli vain sinä (o)saat arvioida tekstiesi laatua sun muuta), on kritiikki tekstiäsi kohtaan aina vain ja ainoastaan pahojen motiivien ajamaa. asiakritiikki ei ole sinun mielestäsi mahdollista, vaan aina merkki sitä, että sinua ei edes yritetä ymmärtää. sinulla on kyllä oikeus mennä henkilökohtaisuuksiin ja kertoa ihmisille millaisia he ovat, ja kun sinulle todetaan (ironisesti), että "kylläpä olet fiksu" innostut. koska sinun mielestäsi sinä olet nerokas. ne jotka eivät sitä tajua, voivat huonosti henkisesti ja purkavat sinuun omaa pahaa oloaan. pienikin huolellisesti muotoiltu kyseenalaistus on verinen loukkaus sinua kohtaan. eli kuten mopsi yllä kirjoittaa "Olet kokenut pilkkana sen, että toiset näkevät teksteissäsi sisäisiä ristiriitaisuuksia ja ovat ne sinulle osoittaneet. Vastauksistasi huokuva "kukaan ei ymmärrä minua!" -ajattelu tekee mahdottomaksi kommunikoinnin kanssasi."
sen sijaan, että keskittyisit siihen mihin keskustelun toinen osapuoli tarttuu, keskityt siihen, miksi tämä ylipäätään tarttuu. jos kommentin sävy ei miellytä, on motiivi tietysti paha riippumatta siitä mitä kommentti koskee. erehtymättömän kritisointi kun ei voi ponnistaa muualta kuin ilkeydestä, kateudesta, ahdistuksesta tai muusta pahasta olosta. jos taas kommentin sävy miellyttää, se vain todistaa, että olit oikeassa alusta alkaen. ja voi sitä riemua kun saat kuulla, että "sinä ymmärrät minua paremmin kuin minä itseäni" -- sehän vain todistaa ylivertaisen älykkyyden, jonka joku pahoin motiivein kehtasi kyseenalaistaa.
mutta nämäkin asiat on sinulle väännetty useaan kertaan. M.O.T.
(jokainen klikkaus blogiisi kirjautuu vierailuna. se ei tarkoita että tekstiäsi luetaan. noin niin kuin yleisenä huomiona.)
kesäpoika
25.5.2009 16:26
Niin, kun kukaan ei todellakaan koskaan ole tahtonut puhua minkään blogin sisällöstä, jonka on kokenut ristiriitaiseksi. En minä halua olla ristiriitainen. Aikoinaan jo totesit mun sellainen olleen, ja mä reagoin parhaani mukaan, poistin heti tekstin, jonka sanoit luovan vääriä käsityksiä, vaikken ymmärtänyt miksi, enkä sitä ymmärrä vieläkään. Asiassa ei olisi ollut mitään omituista, jos puhe tosiaan olisi ollut tekstistä, mutta eihän siinä ollut, kuten ei tässäkään. Kyse on siitä, mitä mun epäselvä tapani kirjoittaa kertoo musta ihmisenä, ja niitä negatiivisia ominaisuuksia osaat varmasti listata rajattomasti.
Musta on vain niin kovin outoa, miksi noin tarkkanäköisen ihmisen kyky tarkastella maailmaa ei yhtään ylety itseen? En ymmärrä, miten on mahdollista, ettet huomaa puhuvasi minusta, haukkuvani mun luonneominaisuuksiani ja persoonallisuuttani, etkä puhu kirjoitukseni sisällöstä lainkaan?
Olisin onnellinen, jos joku kertoisi mulle omia näkemyksiään asiasta jonka katsoo mun ymmärtäneen kierosti, tai kertoisi jos näkee mun toimivan omia arvojani vastaan. Mä tahdon kehittyä ihmisenä. Edelleen mä kunioitan älyäsi ja siksi kuuntelen. Mutta miksi sä et vastaa muuten kuin keromalla miten huono persoonallisuus minulla onkaan?
Ei minua kiinnosta tietää, miten rumasti osaat musta puhua. Mua kiinnostaa tietää, mitä ihmettä oikein sanoin, että tuomitset noin paljon?
Se siitä, mitään kukaan koskaan ei ole tehnyt. Ole hyvä vaan ja valitse joku blogikirjoitukseni ja kerro mikä siinä on vialla! Enhän mä muuta ole odottanut.
Saanen vedota vanhaan ja huomauttaa, että kun sinä haukuit mun kirjoitustapani ja kerroit miten muutkin sitä haukkuvat, se ei sinusta ollut blogini haukkumista eikä siten loukkaavaa, vain pelkkää faktaa. Pelkkää faktaa on sekin, että mä oon saanut blogiini ihailiijoita ja todella paljon kehuja, paljon positiivisia kommentteja ja löytänyt monta, jotka kertovat kokevansa asioista samoin. Kolme ihmistä on rekkaantunut ranneliikeen jäseneksi saadakseen kommentoida blogiani tai mulle yksityiseksi. Mä olen siitä valtavan iloinen! Ja mullakin on oikeus kertoa faktat blogini aiheuttamista reaktioista, jos sullakin sellainen on. Väärinkäsitys: En mä väittänyt sen mitätöivän
sun mielipidettäsi minusta, ÄLÄ LAITA SANOJA SUUHUNI! Kerroin vain faktan. On muitakin mielipiteitä kuin sinun. Sinun pitää ymmärtää, että kertoessasi mitä ajattelet minusta, et kerro faktoja, vaan vain omia ajatuksiasi. Mutta älä huolestu, mä olen kiinnostunut niistäkin.
"pyysin sinulta taannoin anteeksi, koska loukkaannuit siitä mitä sanoin. mutta se ei riittänyt sinulle. halusit, että "myönnän" tahattoman loukkaukseni olleen tahallinen ja törkeä."
Meidän keskustelumme alkoi sun kommentoidessasi blogissani olevaa ajatusta näkökulmasta jonka aiheeseen liittyvyyttä en ymmärtänyt. Selitin sulle omaa kantaani ja sä mulle omaasi. Sitten tokaisit, enkä mä lainkaan tajua miten itsekkäältä tekstini saa mut näyttämään. Se oli ensimmäinen kommentti, jossa et puhunut enää aiheesta (kommenttisi kuulostaa minusta itsekkäältä + perustelu), vaan minusta (sinä kuulostat itsekkäältä. Musta se oli rajanylitys. Poistin tekstin, koska en ymmärtänyt mitä vikaa siinä on, enkä tahtonut muille syntyvät samanlaisia väärinkäsityksiä. Sanoin sinulle, että pahoitit mieleni kommentoimalla mun persoonallisuuttani. Pyysit anteeksi. Ja sen anteeksipyyntökirjeen aikana kerroit, että mun tekstini ovat itsestäänselvyyksiä, muttei ikäiseltäni voi kai muuta olettakaan, pitäähän yksinkertaisin oppia ensin ja ajatelleesi minua lukiessasi että "kylläpä pojalla keulii" ja pääteleesi että pidän itseäni originellina ajattelijana.
Et olisi voinut olla enempää väärässä. Kyllä mä innostun keksiessäni jotain uutta (itselleni uutta), mutta olin jo omistanut kokonaisen blogin sille, miten pientä se todellisuudessa oli. Niin tai näin, anteeksipyyntökirjeesi oli loukkaavampi kuin se mistä alunperin loukkaannuin. Sen jälkeen loukkaukset muuttuivat tahallisiksi, koko keskustelu pyöri minun persoonallisuuteni arvioimisen ympärillä. joka on jo aiheena asiaton.
"halusit, että kerron sinulle, että kirjoituksessasi oleva epäselvyys ei ollut mikään epäselvyys ja siitä kysyminen oli asiatonta."
En ymmärrä, mihin viittaat, eikä tämä ole totta.
"teit kysymyksestä ja blogikommentoinnin yleisestä pohdinnasta henkilöösi käyvän hyökkäyksen, jossa teit selväksi sen, että sinun kirjoittamaasi ei saa kyseenalaistaa tai itsetuntosi murtuu." henkilööni käyvää hyökkäystä olivat ja ovat kaikki kommentit, joissa pohdit luonteenpiirteitäni, virheitäni ja motivaatioitani. Asialliset kommentit koskevat aihetta ja mielipiteen pitävyyttä.
En mä ole ainut joka osaa arvioida blogitekstejäni. Jokainen ymmärtää varmasti lukemansa omalla tavallaan. Kirjoittajana mulla on kuitenkin olemassa se tieto, mitä tarkoitin kirjoittaessani. Aivan kuin sinulla on kirjoittajana tieto siitä, loukkasitko minua tahallisesti vai tahattomasti, kun tekstisi osoittautuivat loukkaaviksi.
Asiakritiikko on tervetullutta. Oon huomannut että aina on kuitenkin helpompaa eritellä asioita joita ei tarkoita kuin ilmaista selkeästi ja tyhjentävästi mitä tarkoittaa. Jos joku tuo asiatekstiin uusia puolia hieman sivu siitä aiheesta, jota tarkoitin käsitellä, se on ihan ok. Onhan se niinkin. Mutta sen sijaan jos joku aikaa arvioida minua ja persoonaani mielipiteideni kautta, hänen täytyy olla ymmärtänyt mielipide oikein.
Toistan jälleen kerran, että mä en aina ajattele sanoilla. Niiden sanojen yhdistelmä, jolla uritän kertoa päässäni olevaa ajatusta, tuottaa toisenkinlaisia assosioita kuin se mitä tarkoitin. Jos lauseen sanoista useampi ymmärretään suppeammin tai laajemmin kuin oli tarkoitus, ei auta muu kuin kahlata vaihtoehtoja läpi kohta kohdalta.
"sinulla on kyllä oikeus mennä henkilökohtaisuuksiin ja kertoa ihmisille millaisia he ovat,"
En minä keksinyt millainen Mopsi on. Hän kertoi itse millaisena kokee itsensä ja mä vain kasasin hänen luettelemansa asiat uudenlaseen järjestykseen. Että näinkin tämän voi nähdä! Miksi hänen pilkallinen reaktionsa oli sinusta oikeutettu, kun minulta odotat vastaavassa tilanteessa kykyä katsoa asiaa toiselta kannalta siitä loukkaantumatta?
" ja kun sinulle todetaan (ironisesti), että "kylläpä olet fiksu" innostut. "
Tottakai mä innostuin! :) Se tuntui kivalta. Siksi se olikin niin julmaa. En mä tiennyt että hän ajattelee päinvastoin. Mä ihmettelin kyllä lopun sanamuotoja.. että tunteellahan vain pärjää vai miten siinä luki ja ajattelin että onkohan tämä vitsi. Mutta sitten päätin luottaa. Mä en uskonut että mopsi olisi halunnut loukata mua niistä asioista. En mä ajatellut tehneeni suuria mutta kuitenkin oon tarkoittanut hyvää kun yritin autaa masennuksessa ja tukea ja sisälläni oli lämmin tunne. tiesin ettei se toisesta tunnu suurelle, mutta en tiennyt että hän nauraisi mun yrityksilleni piristää tai tukea ja pilkkaisi mua niistä myöhemmin. En mä tiennyt viestini olevan niin epämiellyttävä että se nostaa niin suuta inhoa. Mähän vaan puhuin anteeksiantamisesta ylemmyyden kokemisen sijaan.
En mä koe olevani ylivertaisen älykäs. Enkä pidä älyä erityisen tärkeänä ominaisuutena. Mutta jos mä oikeasti osaisin sanoa jollekin jotain niin, että se vastaisi mun ymmärtäneen häntä paremmin kuin hän itseään, niin tottavie mä olisin iloinen! Mä olen iloinen kaikesta kehusta, kaikesta iloisesta palautteesta jota saan.
Ja kiitollinen siitä, että mulla on niitäkin jotka eivät sano niin saadakseen mut häpeämään.
stellagrrrl
25.5.2009 17:22
minä en jatka tätä keskustelua. pitkä tekstisi sisältää niin paljon asiavirheitä keskustelustamme, ettei niiden oikaiseminen (taas kerran) ole mielekästä. on ilmeistä, etteivät kirjalliset nyanssit (ironia, asiallisuus, argumentointilogiikka) ole sinulle selviä, joten keskustelusta ei voi tulla mitään. suuret tunteet ovat savuverhosi, jonka taakse piiloudut.
"En ymmärrä, miten on mahdollista, ettet huomaa puhuvasi minusta, haukkuvani mun luonneominaisuuksiani ja persoonallisuuttani, etkä puhu kirjoitukseni sisällöstä lainkaan?" totean tähän vain seuraavaa: kirjoituksesi sisältöä kommentoin kiusausjutun yhteydessä lyhyesti potaskaksi tai soopaksi (muistaakseni), kuten heppoista kyökkipsykologisointia nyt yleensä voi. tietenkin tiedän puhuvani sinusta ja tavastasi käydä keskustelua nyt. minulla on privakeskustelumme perusteella muotoutunut käsitys sinusta sekä tavastasi keskustella, eikä se ole (kuten aiemmin sanoin), mikään kovin miellyttävä. sen jälkeen minä en ole pyrkinyt erityiseen ystävällisyyteen kohdallasi, joskaan en ole myöskään pyrkinyt kanssasi keskustelemaan vaan reagoinut suoriin syytöksiin. en hetkeäkään usko, että hyväksyt minkäänlaista kritiikkiä tai kyseenalaistuksia ulisematta -- olet osoittanut sen jälleen täysin odotetusti. (jep, olen tietoinen kärkkäistä sanavalinnoistani.)
korostan, että tämä suhtautuminen sinuun ei suinkaan ollut lähtökohtainen käsitykseni, vaan syntyi sen uskomattoman keskustelun perusteella. en näe mitään syytä muuttaa käsitystäni tämänkään vaihdannan perusteella.
mopsin kommentti siitä, miten epäilty motiivi voi muuttua todelliseksi motiiviksi saattaa kohtapuoliin osoittautua todeksi. ristiriitaisuutesi ja itsekeskeisyytesi ovat täysin käsittämättömällä tasolla, ja lopetan ennen kuin oikeasti haluan kirjoittaa sinulle vain sanoakseni pahasti.
kesäpoika
25.5.2009 20:13
Anteeksi, mutta on melko vaikeaa suhtautua vakavasti väitteisiisi, kun et niitä osaa perustella. Mietin edelleen, mitä multa oikein haluat. Mikä olisi se oikea reaktio jota kaipaat? Se joka EI saisi sinua haluamaan satuttaa minua. Se taitaa olla samanlainen legenda kuin se jatkuva ristiriitaisuuteni jonka osoittaminen ei onnistu.
Tottakai mun "analyysini" oli halpaa keittiöshittiä. Etkö sä ymmärrä ironiaa? En kai mä sitä muuten olisi aloittanut sanomalla että "minäpä kerron mitä se sinulle aiheutti." :D Miten tyhmänä oikein mua pidät?
Sisältö oli se, että älykkyys ei ole mikään perustelu tuntea ylemmyyttä. Se on syy tuntea syvää kiitollisuutta. Sellainen maailmankuva jossa vähän tyhmemmällä ei ole niin väliä ON vaarallinen ja siksi on pakko sanoa jotain ääneen. Olkoonkin että on niin inhimillistä tuntea paremmuutta kiusaajaansa kohtaan ja ihailtavaa tunnistaa se ja sanoa ääneen. Terapeuttistakin kunnes on valmis tekemään oikein ja ..
Musta on käsittämätöntä miten legendaarinen kykysi lukea mua väärin on, joten se niistä kirjallisisa nyansseista.
mopsi22
26.5.2009 01:32
piste.