Maailma on täynnä ongelmia, asioita asioiden takana, jotka vaikuttavat kaikkeen. Oli puhe sitten tasa-arvosta, tai maapallon saastumisesta tai mistä tahansa.
Monesti lähtökohtana ajattelussa tuntuu olevan, että kun nyt esimerkiksi päiväkoti ylläpitää sukupuolistereotypiaa tarjoamalla tytöille kotileikkejä ja pojille pikkuautoja, että tiedostavien ja valistuneiden aikuisten tulisi pyrkiä rikkomaan nuo taustalla vaikuttavat ajatukset siitä, mitä ovat tyttöjen leikit tai poikien leikit.
Täysin kannatettavaa on asian tiedostaminen ja myös se, että jos poika nyt haluaa leikkiä "tyttöjen leikkejä" (tai tyttö poikien) se hänelle sallittakoon ilman mitään arvolauselmia tai -asenteita.
Mutta onko tarpeen jokaista tällaista "epäkohtaa" lähteä tunteenpalolla muuttamaan väkisin? Esimerkkini koskee nyt lapsia ja sukupuolistereotypiaa, mutta voisin puhua monesta muustakin samankaltaisesta asiasta. Onko asioita pakko aina lähteä muuttamaan? Samoin, kuin vallitsevassa olotilassa, myös muutokseen sisältyy arvostuksia; muutosta ohjaavat myös tietyt arvot.
Onko siis aina oleellista, kuten tuntuu olevan ajatuksena, että kun havaitaan "epäkohta", että siihen täytyy myös puuttua. Eikö pelkkä asian tiedostaminen riitä joissakin kohdin?
Mitä tulee esimerkin rooleihin, ne tuovat myös turvaa. Lapsi "tietää" miten hänen tulee käyttäytyä tietyissä tilanteissa ilman, että jokainen tilanne vaatisi erikseen pohdintaa siitä, mitäs tässä nyt tehdään. Esimerkin tilanne ei siis ole kokonaan läpimätä, vaan siinäkin on puolensa. Asia, joka monelta radikaaliuudistajalta tuntuu unohtuvan. Kaikki pitäisi aina uusia läpikotaisin, jotta saadaan tarpeeksi suuri heiluriliike aikaan, tunne siitä, että nyt Oikeasti asiat muuttuvat.
Pointtini on siis, että ei kaikki "ongelmat" vaadi vastareaktiota, ainakaan yhtä voimakasta kuin itse "ongelma" on. Toisinaan minusta riittää vain asian tiedostaminen ja ehkä pieni vaikuttaminen, ei pyrkiminen koko maailman parantamiseen.
Mitä mieltä olette, huolimatta hieman tulkinnanvaraisesta esityksestäni :)
10 kommenttia
L. Vääräsääri
17.9.2008 18:22
Musta on tärkeää koittaa vaikuttaa ongelmiin jos ne on sellasia että ne tuntuu tärkeiltä. Se on usein ihan pienten asioiden tekemistä. Samalla pitää muistaa että ei varmaan voi korjata koko asiaa ja että joutuu ehkä huomaamaan että se oma tapa korjata on väärä tai huono tapa.
Jos mä tajusin oikein niin en mäkään usko että ongelma korjaantuu sillä että asiat heitetään täysin toisin päin, mustasta valkoseen.
mopsi22
17.9.2008 18:35
No joo, ajatukseni ei niinkään ollut korostaa täysin mustasta valkoiseen siirtymistä, vaan ylipäätään ajatusta siitä, että AINA pitäisi pyrkiä muuttamaan aktiivisesti asioita. Pelkkä asioiden tilan ymmärtäminen syvemmin voisi toisinaan riittää, se, ettei ole tiedostamattomia asioita. Muutos tuntuu olevan tällä hetkellä vaatimus ja must, kun tiedostetaan jokin "epäkohta". Mutta onko aina tarpeen muuttaa vallitsevia asioita, vaikka niissä jonkun mielestä jotain mätää olisikin?
Voi olla, että esitän jotenkin puolivillaisia ajatuksia, ei-loppuunasti harkittuja. Mutta sitäkin minun täytyy opetella, keskustelemaan puolittaisten ajatusten kanssa, eikä aina harkita kaikkea ympäri ja loppuun :D
Toivottavasti joku ymmärtää, mitä haen bloggauksellani...
Rokkihomo
17.9.2008 18:49
Tottakai asian "tiedostaminen" voi riittää. Siitä voi lisäksi seurata ääneen puhumista, mikä taas mielestäni on jo asiaan puuttumista.
Isosti asiaan puuttumiseen liittyy sitten sitä "tunteenpaloa". Jos roihahtaa, niin mitäs sitä sammuttamaan -? Aika monilla meistä on _jokin_ sellainen asia.
Hyvä että on, ja hyvä ettei olekaan mitään velvollisuutta jokaisen yksilön lähteä kaikkiin tunteenpaloihin mukaan.
Vaan siltä pohjalta, jos ja kun sattuu palamaan (vai kui?).
L. Vääräsääri
17.9.2008 18:59
Ahaa. Ei kai aina tarvitse. Ei musta tiedostamiseen liity velvollisuuttta tehdä muutos. Mä kyllä olisin taipuvainen ajattelemaan että ongelman näkeminen olisi sellanen asia että tulisi halu muuttaa sitä siihen suuntaan jota pitää parempana. Mutta ei kai halu tarkota sitä että pitäisi tai että niin tekisi.
mopsi22
17.9.2008 19:11
Niin, kai se, jos itse näkee ongelman, myös tarkoittaa monesti sitä, että sitä itse pitää ongelmana (eihän sitä muuten näkisi) ja silloin myös kokee jonkinlaista tarvetta muuttaa jotakin.
Mutta kyse on vain siitä, että kun istun yliopistossa, jossa asioita käsitellään (toki monipuolisesti), mutta monesti mustavalkoisesti ja joukkoon mahtuu aina niitä, mielestä "tämä epäkohta täytyy korjata!", niin välillä tulee vain sellainen olo, että mikäs tässä ollessa vaan sen suuremmin muutosta ajamatta. Tekee sen, mitä tekee ja on lopun aikaa vaan tiedostaen ongelmat, ja niitä ainakaan itse pahentamatta (mikä lie jo muuttamista, vai?).
Just rambling on...tykkään enemmän jäsentyneemmistä ajatuksista :D...poikaystävä vaan vaatii, että mun pitäisi opetella keskustelemaan ilman, että pohdin kaikkea aina viikon ja esitän puolen tunnin esitelmän ajatuksistani ja johtopäätöksistäni (no vähän liioittelen, mutta pointti on hanilla juu :P).
kesäpoika
17.9.2008 21:49
Ymmärrän kirjoituksesi idean, oon miettnyt ihan samaa. Jotenkin monesti tuntuu vallitsevan sellainen käsitys vähän kaikesta, että jos sille vo osoittaa jonkin syyn, niin sitten se pitää muuttaa.
Mäkin ihmettelen mitä pahaa on sukupuolirooleissa,vaikka ne olisivatkin opittuja. sillä vaan on väliä, miten kohdellaan niitä jotka ei sitten mahdukaan siihen tavalliseen rooliin.
Jotenkin rivien väleissä kuultaa monesti ajatus siitä, että jos jollekin on jokin syy, niin sitten se ei oo ikäänkuin aito asia. Että se ei oo riittävän totta. Mutta onhan sille vaihtoehdollekin jokin syy.
Kaikelle on. Jokin historia.
L. Vääräsääri
18.9.2008 12:37
Ei kai nyt siitä että jollakin on joku syy seuraa sitä että pitää muuttaa. Mitä sä nyt oikein sekoilet, kesäpoika? Ei kai se nyt niin ole että jos sille että mä nyt pysyn tässä tuolilla istumassa ja sen syy on maan vetovoima tarkota että mun pitäis ruveta muuttamaan maan vetovoimaa.
Ei kai sukupuoliroolit ole ongelma jos ne ei ole ihmisille ongelma. Vaikuttaa että ne aika usein on. Hyvä juttu jos joku jaksaa siihen paneutua ja vaikuttaa mutta ei kaikkien tarvitse. Mä jotenkin tajuan sun ajatuksen Mopsi sillä tavalla että sä koet sellaisen houkuttelun mukaan vaikuttaa milloin mihinkin asiaan jotenkin ongelmaksi?
mopsi22
18.9.2008 16:48
Vaikeaksi menee. Heitin ilmaan vain epämääräisen ajatuksen, ja näin siinä sitten käy, kaikki ovat vähän pihalla ;). En ole itse varsinaisesti mitään mieltä, kunhan pallottelen.
Onko aina tarvetta muuttaa jotakin, vaikka se jokin jonkun mielestä onkin pielessä. Miksi jotkut kokevat fanaattista tarvetta ajaa sitä tai tätä asiaa (=muutosta)? Tätä ajan takaa.
Itse olen enemmän aktiivinen asioiden muuttaja kuin vieressäseisoja, mutta miksen voisi seistä vieressäkin, vaikka ongelman näenkin.
L. Vääräsääri
18.9.2008 19:16
Okeiiii mä tajusin. Voisko tuossa olla se että ihmisillä on joku tarve kokea olevansa tärkeitä? Tai tarve kokea olevansa tärkeitä siksi että ne on saanut jotain aikaiseksi? Voisiko tuollaisessa fanaalttisuudessa olla joku selittäjä sellainen että joskus yhteen asiaan keskittyminen saa aikaan sellaisen uskon että ei tarvitse tehdä kaikkea? Siitä saa sisällön elämälle? Enempi kysymyksiä...
mopsi22
19.9.2008 09:11
Juu'u...(pohdinnan ääntä tähän kohtaan)
Kyllähän ihmisellä on pohjimmiltaan tarve ylipäätään tehdä jotain, oli se sitten mennä mukana tai toiseen suuntaan, eli muuttaa asioita. Fanaattisuus-sana oli huonosti valittu, koska en ihan niin äärimuutosintoilua tarkoittanut. Viittasin lähinnä tavallisen tallaajan ajatusmaailmaan siitä, että on virhe ja automaationa ajatus on korjata se. Sitä tarkoitin, eriasteisina, fanaattisuuden ollen ylimpänä.
Mutta elämän sisällöstä ollen samaa mieltä kylläkin, tai kyynisesti ehkä juurikin niinpäin, ettei tarvitse nähdä mitään muuta.
Blogini muuttuu keskusteluksi, mikä on ihan kivaakin. Toivottavasti kokeiluni epämääräisten ajatusten esittämissä ei johda mihinkään pidempään vääntöön... :)
Ja sanotaanko vielä asiaa siitä, miksi ehkä haluan esittää asiat "valmiina". Se johtuu mahdollisesti juurikin siitä, että toivon niiden olevan loppuun asti ajateltuina vaikeammin alasammuttavia. En halua altistua sille, että minun sanomastani löytyy epäloogisuuksia, joihin voi tarttua. Se ollee defenssimekanismi omalla tavallaan, olla antamatta toisille merkkejä "heikkouksista".
Ja huomautan, että itse pidän juurikin tuollaisesta keskustelusta (vapaista ajatuksista), epäloogisuuksia ja niiden metsästystä ja alasampumisesta. Siksi yritänkin opetella keskustelemaan esittämällä vain ajatuksia, joita ei ole pureksittu loppuun. Mikäs parempi harjoituskenttä kuin Ranneliike. Täällä riittää ihmisiä, jotka jaksavat vääntää asiaa sen absurdiin päätökseen asti. Nautittavaa :)
Ajatustenvaihdon (huomaa sana Vaihdon) suurin anti tuleekin siitä, etteivät ne ole Yhdessä päässä suuriksi totuuksiksi valmiiksi laadittuja, vaan että ajatusten muotoutumiseen ja niiden kehittymiseen pääsevät muutkin sorkkimaan. Eikö ajatuksista tällöin tulekin laajempia, uusi näkökulmia itselle ja muille, uutta tietoutta. :)
Tässä on minulla (& monilla) oppimista, eikä se välttämättä ole helppoa, altistaa omia ajatuksiaan muiden ajatuksille ja muiden ajatuksille sinun ajatuksistasi. :P