Suunnitelmia ja ajatuksia tulevaisuudesta on. Muuttujiakin on, aivan liikaa. Miten ihmisen pitäisi tulevaisuuttaan suunnitella tai siihen valmistautua?
Bf edustaa ajattelua, että kun johonkin pyrkii, niin sinne varmasti pääsee. Allekirjoitan periaatteen periaatteessa. Käytännössä hän ei vain ymmärrä sitä, että minä(kin) pyrin tietoisesti kerran johonkin. Totesin vain, etten halunnutkaan sinne. Sitten ollaankin pimeässä kopeloimassa, josko jostain löytyisi jonkin värinen lanka seurattavaksi. Bf ei sitä voi käsittää, kuten ei sitäkään, että miten jollakulla voi olla muka huono olo. Eihän se vaadi kuin sen, että tekee sitä mitä haluaa ja mistä saa eniten tyydytystä sillä hetkellä.
Niin, sehän tosiaankin on noin yksinkertaista. On se ihme, että ihmisillä on huono olo.
Mutta aiheeseen takaisin, miten ihmiset elävät elämäänsä. Suunnitteletteko kaiken tarkkaan vai annatteko kaiken mennä virran mukana. Vaiko sopivissa määrin väljiä tavoitteita, joihin pyrkiä, mutta antaa elämälle mahdollisuus sorkkia suunnitelmia ja luoda mukavia sattumia (tai ei-mukavia).
5 kommenttia
kesäpoika
14.9.2008 13:20
Mutta kun masennus on juuri sitä, että vain pysty tuntemaan mielihyvää niin kuin terveenä pystyy. Kun terveenä näkee että astiat pitää laittaa kaappiin, ne laittaa sinne ja joka lasin siirtämisestä seuraa pieni mielihyvä tavoitteellisesta tekemisestä. Se on niin pieni, että sitä ei rekisteröi eikä ymmärrä mielihyväksi, ennen kun sen menettää. Ja tietää yhä että lasien kuuluisi olla kaapissa, mutta ei näe mitään syyrtä siirtää niitä, koska siinä ei ole mitään eroa.
Sun poikaystävä ei tiedä, mitä on, kun ei oikein saa tyydytystä, vaikka tekisi mitä.
Itse elän elämääni sen faktan kanssa, että saatan sairasua milloin vain, ja sitten kaikki käy nopeasti. Siksi vältän keräämästä liikaa haaveita, joista luopumasta juotuminen voisi satuttaa jos ja kun niin lopulta käy. Mutta mulla on asioita joista oon kiinnostunut ja arvja, ja seuraan niitä. Ja seuraan niitä sellaisella tavalla, että pidän mielessä sen, että jos en sairastu vaan elämä jatkuu pitkään, en oo sössinyt sitä elinkelvottomaksi.
L. Vääräsääri
14.9.2008 13:28
Mä olen mennyt virran mukana mutta se on ollut mulle ystävällinen virta. Se on kantanut sillonkin kun mä en ole jaksanut ja peittänyt sen, että en mä ole siinä välillä muuta tehnyt kuin kellunut.
Mun ex oli masentunut vuosia ja sen tajuaminen kesti että toiselle postin avaaminen on mahdotonta tai jotenkin liian suuri ponnistus koska siihen liittyy monia työvaiheita. Miten siinä sitten voi tehdä suunnitelmia tai etsiä jotain lankoja?
Simsalabim Jim
14.9.2008 17:25
Mulla on paha tapa maalailla ikäviä tulevaisuudenskenaarioita. Olen ystäväpiirissäni tunnettu siitä, että uskon asioiden menevän pieleen jos vain suinkin on olemassa mahdollisuus että ne menevät pieleen.
Kovin tarkkaan en tulevaisuutta suunnittele. Sairauksien suhteen ajattelen melko samoin kuin kesäpoika edellä. Sairastan sairauksia jotka eivät luultavasti tule heikentämään vointiani nopeasti, mutta jotka kuitenkin etenevät peruuttamattomasti huonompaan päin. 2-3 vuoden perspektiivillä uskallan tehdä tulevaisuudensuunnitelmia, mutta en juuri pitemmälle, koska saatan olla dialyysihoidoissa tai sokeutua 5-15 vuoden sisällä. Jos noita asioita liikaa miettii, sairastuu vain henkisesti.
Olen aina ollut sillä kannalla, että kannattaa antaa virran viedä. Olkoonkin, etten itse aina siihen kykene. Tulevaisuuden miettimisestä kun turhan usein on seurauksena, että tämä päivä jää elämättä.
mopsi22
15.9.2008 11:03
Carpe diem jne.
Kuka nyt olisi nykyhetkessä, siis juuri tässä hetkessä, onnellinen? Kyllähän sitä aina ajatukset menevät hetken edellä tai hetken takana, harvoin tässä hetkessä. Onnellisuus tuntuu usein liittyvän, silloin kun sen johonkin hetkeen voi jotenkin naulita ja siinä hetkessä myös tajuta, toisiin ihmisiin.
Simsalabim Jim
15.9.2008 11:47
Taitaa se onnellisuus usein liittyä toisiin ihmiseen. Mutta on aina melkoinen riski asettaa oma onnellisuutensa toisten ihmisten varaan. Varsinkin kun onnellisuus ja menettämisen pelko tuppaavat silloin kulkemaan käsi kädessä. Onhan niitä toisaalta esimerkiksi erämaassa eläviä erakoita, kalastajia ja metsästäjiä, jotka ovat onnellisia ilman toista ihmistäkin, mutta vähemmistössähän he taitavat olla.
Juuri tässä hetkessä ajatukset eivät tietenkään voi olla, koska yksittäinen hetki on niin mittaamattoman pieni viipale aikaa ettei sitä voi edes käsittää. Hetkessä elämisestä lienee kyse, jos pystyy olemaan onnellinen suhteellisen lyhyellä perspektiivillä eteen- ja taaksepäin.