Ongelmani taitaa olla sangen yksinkertainen: en osaa ilmaista ajatuksiani ääneen.
Tämä on äärimmäisen masentavaa huomata, että ongelma voisi olla jokin noinkin yksinkertainen, saati tavallinen.
Osaan sanoa ne täällä ääneen, osittain, mutten rakkaille ihmisilleni. Tai jotain.
5 kommenttia
L. Vääräsääri
11.9.2008 12:09
Jos se yhtään lohduttaa niin taitaa olla aika yleinen ongelma. Tunnistan itsestäni kanssa.
Roope2
11.9.2008 14:39
Kai tämä on sitä suomalainen mies ei puhu eikä pussaa - syndroomaa, josta varsin moni meistä todellakin saa kärsiä.
mopsi22
11.9.2008 21:03
Olen jotenkin aina ajatellut, että se ei ole ongelma, jos sen tiedostaa. Kuitenkin ajatusten ilmaiseminen on silti hankalaa. Vaatii opettelemista, mikä oudoksuttaa, koska olen kuvitellut olevani hyvä ilmaisemaan ajatuksiani. Ilmeisesti en sitten ole, tai olen taitava esittämään niitä sisäisenä dialogina itselleni...weirdo
kesäpoika
11.9.2008 22:36
Sä oot verbaalisesti lahjakas, mutta se ei oo lainkaan sama asia kuin itsetunto puhua tärkeistä asioista. Toinen on ikäänkuin älyominaisuus ja toinen taas sosiaalinen taito..
mopsi22
11.9.2008 22:48
Niinhän se on, toinen on, toista opetellaan.
Poikaystävän kanssa tänään lyhyt harjoitus. Se tuskastui alkuunsa, kun en saanut ajatusta suustani. Mutta myönsi kyllä, että siinä missä mä olen tuppisuu, hän hermostuu ja odottaa selitystä asioille liian hätäisesti. Todettiin vaan, että me kommunikoidaan paremmin ku moni muu, mutta meidän suhteen perspektiivissä opeteltavaa on.
Ja sitten todettiin, että me rakastetaan toisiamme ja että MÄ olen kuitenkin kehityskelpoinen yksilö ;)