Mopsi's

No perjantai ei sään puolesta oikein innostanut. Alkumetrit sateisen harmaassa Vanhassa Raumassa eivät juurikaan innoittaneet. Suuntasimme siis baariin, tarkemmin ottaen Jonesiin ja terassille. Lämpimässä kesäsateessa ja iltahämärässä (lämpölampun alla) oli oikeastaan sangen mukavaa nauttia siideriä ja katsoa heteroiltamien valumista kadulla ohi terassin.

Paikan oma portsari on tuttu näky jo raumavuosiltani ja kaveri osaa hommansa. Lihaa on ja musta nahkaliivi, mutta onneksi myös huumoria ja taitoa pitää porukka asiallisesti kunnon käytöksellä ilman turhaa voimailua ja lihasten pullistelua. Kiitettävää ammattitaitoa. Heteropoikaset siinä kyllä melkein viereeni sammuivat, mutta en pistänyt pahaksi ukkojen kuntoa, sillä nuo olivat varsin vetreitä ja löysä housmuoti valutti näkyviin paljasta lihaa aina herrojen liikkuessa :)

Yllätyimme raumalaisten ystävällisyydestä, mutta turkulaiset ovatkin juntteja. Ihmiset, jotka tulivat viereemme, kysyivät ystävällisesti onko tilaa/vapaata ja vaihtoivat aina pari sanaa meidän kanssamme. Sitä kuuluisaa kohteliasta smooltolkia. Sen teho perustuu siihen, että koska he tavallaan tulevat meidän reviirillemme (vaikka kyseessä onkin julkinen tila), niin he neutraloivat "valloituksensa" ottamalla meihin kontaktia ja tavallaan vakuuttamalla olevansa vaarattomia (mikä ihmeen biologiavaihde :S). Joka tapauksessa tavallinen kohteliaisuus on ihanaa ja ihmiset puhuvat toisilleen liian vähän.

No, Jonesissa jo ohimenne tutustuimme samassa pöydässä vaikuttaneeseen pariin, jotka liittyivät seuraamme myöhemmin paikallisessa irkkupubissa. Seura oli mainiota, hauskaa ja eläväistä ja graduparinikin pöllähti seurueeseen loppuillasta.

Oli helvetin hauskaa, tutustuin uuteen tuttavuuteen, sussussakin kanta-asiakkaana käyvään ja no, oli vain hauskaa :). Sitä paitsi minulle tarjottiin niin monta juomaa, että kärsivä vatsani, jonka kunniaksi olin jo lopettanut juomisen siltä illallta ja päättänyt tyytyä pariin lonkeroon, sai yliannostuksen sitten. Hauskaa oli ja sivistynyttä, heteroista huolimatta ;P

___

Eilen lauantaina, kotiinpalattuamme raumareissulta, odotin täysin masentunutta koti-iltaa henkisen itsensäkehittämisen parissa, ehkä vähän roseeta ja mansikoita nauttien, kunnes ystäväni soitti ja pyysi lähtemään baariin. Tosin olin hänen listallaan varmaan varavaihtoehto Ö, mutta mikäs siinä :) Naisille ei sanota ei.

Päädyin näyttämään hetskuystävälleni sussun ihmeellisen maailman, monkin grotton ja portsarin kanssa tappelevat heterotytöt (otimme tuolit eteiseen ja seurasimme aitiopaikalta portsarin duunin vittumaisuutta ja idioottimaisten tyttöjen peräänantamattomuutta...) ja päätimme illan skepun kanssa meikäläisen penthousessa. Oli ihan helvetin hauskaa sou kiitos illasta!

summa summarum: kaksi huonohkosti alkavaa iltaa päättynyt erittäin mainiosti.

___

Sosiaalisuuteni käsiosuuteen sen verran sanottakoon, että ei tee pahaa itsetunnolle huomata, että oikeastaan kykenen tutustumaan uusiin ihmisiin sangen helposti, jos niin haluan. Sangen mukavaa saada uusia tuttavuuksia :)

___

Tänään sunnuntaina ajattelin viedä erään toisen ystäväni, limulinjalla tietystikin, enhän ole mikään alkoholisti, sussun karaokeen, jahka tuo rouva lähtee.

Päivä on muuten kaunis, mutta luulen, että nautin siitä sisätiloissa vaakatasossa ja aivolevossa (löysin kirjahyllystä viihteellisen kirjankin, jota en ole lukenut...).

Tarkoitus suunnata kotipuoleen tänään, illalla ehkä Raumalle. Raumalle tosin Suomen ihanan kesän takia saatamme suunnata vasta huomenna. Ehkäpä käymme katsomassa isoäitiä, joka muutti suuresta talostaan yksin asumasta vanhusten palveluasuntoon. Nykyään ennen niin masentunut mummo on sosiaalistunut, valittaa, ettei ehdi mitään tehdä kun koko ajan kiire ja ottipa mummo rahansa ja kalusti asuntonsa uudestaan (kun kaikilla muillakin on niin hienoa) sekä shoppailtu lisää vaatteita, että kehtaa edes käydä syömässä. Perhe on vieläkin vähän ihmeissään nopeasta aktivoitumisesta, mutta olemme tyytyväisiä, ehdottomasti.

___

Fiilikset vähän pohjassa muuten kyllä. Näyttää sitä, että meikäläinen ja poikaystävä ollaan hieman liian erilaisia ihmisiä lopulta sopiaksemme yhteen. En tiedä, onko mitään tehtävissä, tai tarvitseeko ollakkaan. Ei kaikkia suhteita ehkä ole tarkoitettu koko elämän kestäviksi? Katua voi monia asioita ja tekemisiä, mutta lopulta, olemme molemmat olleet omat itsemme, eikä homma toimi, joten en näe kummallekkaan meistä mitään syytä loppuviimeksi katua mitään.

Näkemykseni mukaan asiaa voi purkaa ja pohtia, mutta kun sitä on tehty ja homma ei toimi, niin jossain vaiheessa täytyy osata todeta tosiasiat ja, paremman termin puuttuessa, luovuttaa. Olisi niin kamalan helppoa, jos voisi syyttää toista jostakin, vaikkapa pettämisestä, mutta vaikeus onkin todeta yhdessä, että homma ei toimi, ilman sen suurempaa syytä. Vaikka toisaalta, ehkä poikaystävän näkemyksen mukaan syy on minussa ja tavoissani. En sitä voi kieltää, jos hän sen niin kokee. Voi vain todeta, että ehkä näin on, mutta sitä paremmalla syyllä homma ei toimi.

Ei kummankaan elämä ainakaan ole köyhtynyt viimeisen vuoden aikana. Toivottavasti ainakin saan hyvän ystävän lisää :)

___

Itsepohdiskeluahan tämä blogi on, eikö jees. Jos maailmaa ajattelisi, kuten poikaystävä luonnehti, edelläkävijöiden ja perässähiihtäjien maailmaksi, jossa edelläkävijät ottavat riskit ja tekevät virheet ja perässähiihtäjät elävät mukavasti kritisoiden edelläkävijöitä jälkiviisaasti, niin ehkä sitten ole tuota perässähiihtäjien kastia. Besserwisserkin olen.

Itse en näe maailmaa noin yksinkertaisena, saati asetelmaa niin, että edelläkäyminen olisi kategorisesti positiivinen ominaiuus. Sanoisin olevani ikuinen sivustakatsoja, joka tarkastelee muiden virheitä ja yrittää oppia niistä. Poikaystävä taas on erittäin päämäärätietoinen, energinen ja eteenpäinmenevä. Kaikki ominaisuuksia, jotka takuulla vievät älykkään ihmisen juuri sinne, mihin hän haluaa. Mutta parina me emme voi toimia, koska en pysty samaan päämäärätietoisuuteen kuin hän ja toisaalta, hänelle olen ja olisin taakkana jatkuvasti.

Toinen tutkiskelu on se, että olen sosiaalisesti täysin käsi. En kiellä tätäkään, olen aika avuton. Tiedän mitä toinen haluaa, mitä hän ajattelee ja sanoo, mutten osaa vastata siihen. Yksinkertaisesti siksi, etten ole koskaan sitä oppinut, ja vanhemmiten sen oppiminen on sangen kivikkoista tietä.

Vastaamattomuus heijastuu (näennäisenä!) ylimielisyytenä, sulkeutuneisuutena ja kylmyytenä. Viestin siis jotain, josta olen tietoinen, mutta jota en osaa muuttaa, vaikka olen yrittänyt. Hiljaisuudestani on valittanut monet, noksu mukaan lukien: "älä taas muutu semmoseksi hiljaseksi".

Tuosta hiljaisuudesta omana kokemuksena sen verran, että se on vähän kuin uppoaisi suohon mykkänä. Sen huomaa, mutta sille ei voi tehdä mitään, tai no voi, mutta ei o s a a tehdä mitään. On-off olen ja kai tämä on yksi manifestaatio siitä(kin).

Kolmantena on syvänä pohjavireenäni oleva pessimistisyys ja kyynisyys ja negatiivisuus. En niitäkään kiellä, päinvastoin myönnän ne ja jopa pidän itse niitä huonoina ominaisuuksina. Kuten poikkis sanoi, hän ei itsekään ole kaikkein positiivisin ihminen, mutta juuri siitä syystä hän ei voi vierellään pitää ihmistä, joka on vielä kyynisempi ja negatiivisempi. Se vie häneltä mahdollisuuden yrittää edes olla positiivinen. Hyvä pointti kieltämättä. Ongelma on siinä, että yritän olla ja mielestäni olenkin positiivisempi mitä olen ollut. Kuitenkaan se ei riitä enkä kykene olemaan positiivisempi ilman, että se muuttuisi jo epäaidoksi.

Kumma kyllä, ja liekö tuota perässähiihtäjää ja helpon elämän tavoittelua, mutta pidän itsestäni kyynisenä. Muut eivät ehkä, mutta se on elimellinen osa ajatteluani ja persoonaani ja sen muuttaminen liiaksi, no, sen koen jo liian suureksi muutokseksi. Ehkä muutun ajan kanssa, ehkä en, mutta en pysty tahdolla luonnettani kerralla muuttamaan. Enkä tiedä pitäisikökään?

___

Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa on sanonta. Ymmärrän sanonnan mainiosti, mutta toimivatko vastakohdat parisuhteessa (mikä sekin sitten on, kun niitäkin on niin monenlaisia, kaikki oikeastaan uniikkeja). Erilaisuus viehättää, mutta ovatko parit loppuviimeksi suhteissa niinkään erilaisia?

Oikeastaan voisi palata siihen, mistä olen jauhanut joskus aikaa sitten, eli tunteisiin ja järkeen. Meillä on tunteita, mutta järki (ja järkeni) sanoo, että käytännön elämän kannalta olemme menossa eri suuntiin, erilaisilla tavoilla ajatella ja eri arvostuksilla. Yhteen pakottaminen ei toimi kummankaan hyväksi.

___

Enpä sitten tiedä, ei ole ainakaan helppoa, pyöritteli asiaa miltä kannalta tahansa :(

Ollu pari kuukautta niin, etten oo mopannu ja päässy vähän semmosta pientä tavaraa kertymään pöydille ja hyllyille. Mun mittarilla on siis paskasta, normaalin tyypin mittarilla sairaalahygieniaa.

Oon aina ollu tyytyväinen siitä, et oon siivonnu duunikseni ja et äiti on alan ope. Tyydyttävää osata homma k u n n o l l a ja että on kunnon vermeet siivota. Monesti ku käy ihmisten kämpissä, niin oon aika järkyttyny siitä, kuinka paljon likaa oikeestaan on. Mutta ei ihmiset vaa oo tottunu tiskivuorta ja pölypalloja pidemmälle kattoo (ja rokkihomolla oli oikeen siistiä, huvahuva ;).

Tänää siis piitkästä aikaa moppailin ja pyyhin paskaa pois muualtakin, ku vaan tasoilta. Kävin läpi pattereita ja jalkalistoja ja vähän kaapinovien reunoja ja vessasta siirtelin pesukonetta ja pesasin vähä tarkemmin kaikki saumaset sun muut.

Yksiö on helvettiä siivota, varsinkin keskustassa olevaa, kun on pölyä maailma täys. Toisaalta, verrattuna kaksioon, tää on aika nopeesti siivottu. Parissa tunnissa saan vedettyä kaiken läpi hyvin.

Siivoominen puhdistaa henkisesti, samoin ku semmosten tavaroiden laittaminen paikalleen, jotka pyörineet jaloissa tiellä. Tykkään pöydistä ja hyllyista ja sen semmosista mahdollisimman tyhjinä. Ei mitään ylimääräistä tai käyttämätöntä. Vähä hankala tavote, ku tulee enemmän tavaraa ku jaksaa heittää mäkee. Sitä sitte kertyy pikkuhiljaa...

Mutta kuten sanottu, henkisesti kivaa on myös se, että en oo ihan nii turhan tarkka enää (mutta kuten sanottu, mun ei-niin-tarkka on suurimman osan siivoushulluneurootikko...).

Nyt istuskelen sohvalla, kuuma ja pieni siivouskosteus iholla. Keittiö kaipaa vielä huomiota, mutta se saa odotella hetken :)

Noniin, olen saanut vastaukset sekä itse dosentilta että laitoksen johtajaltakin. .

Dosentti itse vastasi asiallisesti seuraavin sanoin ja joukossa on hakasulkeissa [] minun kommenttejani:

"Kiitos palautteesta. Kaavakkeista puuttui perustiedot koska samaa testiä käytettiin yliopistolla opiskelijoiden testaamiseen jolloin kaikki tiesivät kuka tutkii ja kaiken muun tarvittavan taustatiedon tutkimuksesta. Tietoja ei huomattu lisätä siihen kun opiskelijat siirtyivät haastettelemaan baariin. Neuvoin heitä lisäämään ne.

[ei huomattu lisätä?!/milloin mahdettu neuvoa, kun imperfektissä puhutaan?]

Lomakkeen kysymykset olivat Machiavellinism testi jota käytetiin vain täytetestinä jotta ihmiset vastaisivat rehellisimmin seksuaaliseen suuntaukseen liittyviin kysymyksiin. Yritämme korjata kirjoitusvirheet jotta kysymykset tulevat selkeämmäksi. Kokeen pääasiallinen tarkoistus on tutkia sormien mittasuhteiden ja seksuaaliseen suuntautumisen välistä suhdetta. Niihin ei alkoholilla pitäisi olla vaikustusta mutta kysyimme sen varmuuden vuoksi.

Aiheesta löytyy vaikkapa wikipediasta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Digit_ratio

Itse olen kriittinen aiheen suhteen mutta asiaa ei pidä tuomita tutkimatta. [toivottavasti tutkimuksessa on laaja otos aiemmin toteutetuista tutkimuksista, joissa fysiologisia piirteitä on yritetty linkittää mihin milloinkin ominaisuuteen]

Tutkimus on xxx tekemä evoluutiopsykologian kurssityö (EKOL2216), jossa myös muut opiskelijat auttoivat datankeruunssa.

Koska tutkimus on kurssityö eikä se maksa mitään ei tutkimuksella ole luonnollisestikkaan rahoittajaa.

Koska vastaukset ovat anonyymejä ja eikä skannauksesta voi huonon resoluution takia ottaa edes sormenjälkiä ei tutkimusella ole yksilön suojan kannalta ongelmia. Tällähetkellä meillä on kasassa yli 400 henkilön käsien kuvat ja tiedot seksuaalisesta suuntautumisesta. Kurssityö on tarkoitus julkaista jossain kansainvälissessä psylogisessa sarjassa. Aikataulu riippuu opiskelijasta. [em. yhtäkään ei kerrottu paikanpäällä]

Toivottavasti vastaukset selvensivät,

Markus J Rantala"

Viestissä ei oteta kantaa tärkeimpään, eli siihen, että toki humalatila ei vaikuta käsien kokoon, mutta kylläkin siihen harkintakykyyn, osallistuako vai eikö kyselyyn.

Onneksi dosentti itse sentään tajuaa olla skeptinen käsien mittailun suhteen.

Vastaus ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että tutkimus on tehty epäeettisesti ja huonosti, päinvastoin vastaus vahvistaa sen (vaikka mitä vahvistamista siinä on, että kun humalaisilta kysytään, on homma jo siinä kohtaa mennyt metsään, piste).

Machiavellisim-osuus on outo, koska kysymykset ovat täysin perseestä (niin teknisesti kuin sisällöllisestikin) ja tietty tutkimuskohteen huijaaminen on kyseenalaista, huolimatta siitä, että se tehdään "tieteellisesti". Tämä osuus lomakkeesta vain vahvistaa ajatusta(ni) siitä, että tutkimuksen tarkoitusta ei haluttu kertoa, vaikka kuinka se verhottaisiin unohtuneisiin taustatietoihin.

Positiivista on, että vastaukset tulivat molemmilta. Johtaja itse ei sen suuremmin kommentoinut asiaa, ilmoitti vain välittäneensä viestin tutkimusryhmälle. Palautteeni vaikutus on siis mieluummin, ei niinkään kurssityön tekijän työn parantuminen (toivottavasti sekin, edes osin) vaan dosentin valvonnan ja ohjauksen parantuminen.

Olen vieläkin sangen ärsyyntynyt aiheesta :S

Ja pientä ironiaa on myös kurssin nimi: Advanced Evolutionary psychology. Aihe kun antaa paremminkin viitteen jostakin muusta kuin edistyneestä...

Ei ole oikeen mitään tekemistä, mitään halua tehdä mitään tai mitään pointtia tehdä mitään.

Tai no, viimeinen on vale, pointteja tehdä eri asioita olisi vaikka kuinka, mutta viittaan kahteen ensimmäiseen tässä(kin) kohtaa.

___

Ananas oli vähän liiankin kypsä ja jo päässyt vähän homeeseen altansa. Note to self, kääntele ananasta välillä. Pieni maistiainen kyllä osoitti sen olevan muuten hyvässä kunnossa, joskin luulen sen auringossa kypsyneen paremmin toiselta kuin toiselta puolelta. Nyt se odottaa jääkaapissa punttitreenin palkintona. Viileää tuoretta ananasta.

___

Erehdyin polttamaan taannoisena viikonloppuna tupakkaa ja juomaan itseni erittäin humalaan. Näin käy ihmiselle, joka ei ole juurikaan olutta juonut ja ei siten tunne ko. aineen kohdalla rajojaan. Join noin 5 % oluita ja siidereitä yhteensä 5 litraa illan aikana. Hieman liikaa. Tupakan kanssa tuo aiheutti massiivisen nestehukan ja eeerittäin infernaalisen krapulan.

Oppia ikä kaikki. Mostly: stick to wines.

Mutta hopeareunus kaikilla pilvillä, vai miten se meni. Tapasin muutamia uusia tuttavuuksia, joista seurueen naisjäsen vaikutti ihan kiinnostavalta, jos vaikka joskus jatkossakin törmäisi. Ja yllättäen neiti on yliopistoihmisiä. Takes one to know one. Yhteinen kieli, joskin humaltunut sellainen, ei jää huomaamatta. Sen lisäksi olemme molemmat kokeneet prestigious Liljeströmin naistutkimuksen luentoja...

___

Perjantaina suunnittelemme siskon kanssa visiittiä Rauman mustanpitsinyöhön. Rahatilanne ei kyllä tue ekskursiota, mutta kiinnostus vanhan kotikaupungin (tai no, en kyllä koskaan ollut raumalainen virallisesti, kai, en muista) elämään ja yöelämään (joissa kummassakaan en kyllä ole ollut erikoisemmin osana :).

Muita pitsilumoisia kävijöitä Raumalle menossa?

___

Jääkaappini on tyhjä, siis kokonaan tyhjä. Tällaista olotilaa neuroottisen tarkka ihminen ei päästä syntymään. Olen siis joko muuttumassa lähes normaaliksi tai sitten minussa on jotain vikaa. Kaapissani ei ole tällä hetkellä käytännössä mitään syötävää, pientä juustonpalasta lukuunottamatta, ja toki lounasananasta. Pöydällä omena ja kaksi kiiviä. Riisiä vähän kaapissa. Siinä se. Ällistyttävää :)

___

Mitähän varten harrastan bloggailua nykyään jonninjoutavien asioiden kertomisena? Ehkäpä ei ole tässä vaiheessa mitään sen syvällisempää ajatusta, tai sitten ne ovat sellaisia, ettei niitä voi syystä tai toisesta tänne kirjoittaa.

Kieltämättä kyllä vähän kissa ja kuuma puuro -efekti olemassa. On joitain asioita, joista tänne ei voi kirjoittaa, ei siksi, että olisin häveliäs, vaan siksi, että ne koskevat ihmisiä, jotka lukevat tätä blogia. Siis aiheesta itsesensuuri. Harmittava virhe on kertoa terapiablogista k e n e l l e k k ä ä n.

Aloittavat bloggaajat, suosittelen pitämään blogin omana tai hyyyyvin harvan pienen piirin tietona.

___

Sen jälkeen, kun olen maistanut paikallisen pikkukahvilan suklaakakkua (Golden Cafe Kauppiaskadulla, suosittelen! Paikkaa pitää mukava vanhempi nainen, joka itse leipoo suurimman osan tuotteista. Erittäin kohtuuhintainen ja maukas kahvila!), mieleni on tehnyt itsekin tehdä jotain yhtä hyvää.

Kas kummaa hyllyssäni on suklaisia ohjeita sisältävä keittokirjanen (Haluan suklaata!, Trish Deseine, WSOY), joka pursuaa vastustamattoman ihania ohjeita. Joukossa myös aivan perussuklaakakkuja muutamakin erilainen ohje. Ne vaikuttavat ilahduttavan yksinkertaisilta, mutta ah, kaikki on paistosta kiinni.

Dieettiläisen ei vain oikein kannata tehdä itselleen 10 hengen suklaakakkua :S Syöjiä?! Kastikkeeksi voisi soseuttaa ja paseerata vadelmia ja tietysti kermavaahtoakin kylkeen. Nam....

...ja osaan tällaisia herkkuja paremmin kuin testaamattomia pasteijoita, joilla menetin maineeni viimeksi :S

ihan_törkeä_krapula :s

Harper's Island=Christie's "And Then There Was None"

Laitanpa tämän tännekin nyt, eli siis sama on keskustelupuolella. Ja lomakkeen löydätte aiemmista bloggauksista. Hiuksianostattavaa luettavaa...

___

Torstaina 17.7. Turun Suxsesissa kierteli nuori naispari jakamassa tutkimuslomakkeita baarin asiakkaille. Tutkimuksessa ja lomakkeessa on niin paljon epämääräisyyttä ja vain huonoa tieteen tekoa, että minun on aivan pakko kirjoittaa siitä tänne. Jos ei tieteen vuoksi, niin sitten puhtaasti viihteen vuoksi.

Blogissani (samson’s) on tutkimuslomakkeen viisi sivua kuvina. Suosittelen tutustumaan tähän erittäin kiinnostavaan lehdykkään siellä ennen tai jälkeen seuraavan tekstin lukemisen.

Ilta alkoi sillä, että nuori tyttönen tuli ystävällisesti kysymään, että haluaisimmeko osallistua tutkimukseen. Toki halusimme. Seuraavaksi hän antoi lomakkeen ja sanoi, että kun palautatte lomakkeen, muistakaa skannauttaa kämmenestänne kuva. Tässä vaiheessa olin jo katsonut ensimmäistä sivua sen verran, että totesin lomakkeesta täysin puuttuvan kaikki alkeellisimmatkin tiedot siitä, kuka tutkimusta tekee, mitä varten, mille laitokselle, missä julkaistaan jne. Kaikki tiedot tutkimuksesta puuttuivat. Asiaa tiedustelin ja sain vastaukseksi, että opiskelijat ovat biologian laitokselta ja että tyttö tekee evoluutiobiologian kurssityötä.

Lomaketta selatessani totesin seuraavat ERITTÄIN suuret ongelmat (joita on paljon ja joista mainitsen vain suurimmat, jotka itsessään tekevät tutkimuksesta reliabiliteetin ja validiteetin kannalta täysin suden):

-Kaikki, siis KAIKKI tiedot tutkimuksesta puuttuivat. Ei mitään mainintaa tekijästä/tekijöistä, laitoksesta, yhteystiedoista, julkaisupaikasta, tarkoituksesta, luottamuksellisuudesta yms. Kysymykset alkoivat suoraan ensimmäiseltä sivulta.

-Toinen ongelma olivat kysymykset/toteamukset (vaikea sanoa kumpia, kun ei ollut pisteitä tai kysymysmerkkejä tai kaksoispisteitä merkittynä): ne olivat erittäin yleisluontoisia, laajoja ja epämääräisiä, puhumattakaan LUKUISISTA kirjoitusvirheistä, jotka osaltaan muuttivat kysymysten/toteamusten merkitystä.

-Kolmantena on tutkimuspaikka eli baari. Huolimatta siitä, että tutkimuksessa tiedustellaan nautittujen alkoholiannosten määrää, ei silti voida sulkea pois sitä, että alkoholi on päihde ja vaikuttaa ensimmäisestä kulauksesta vastaajan antamiin vastauksiin. Miten tutkimusryhmä meinaa huomioida alkoholin vaikutuksen?!

Edellä siis muutamia perustavaa laatua olevia ongelmia, joita ei pitäisi esiintyä tutkimuksessa lainkaan eikä missään muodossa. Löydätte varmaan itse lisää paljonkin lisää huomautettavaa. Käsien skannauksen aikana tiedustelin vielä, että mihin näitä skannauksia käytetään, kuka niitä käsittelee, miten ja koska ne tuhotaan, julkaistaanko ne jossain jne. Varsinkin, kun jokainen skannaus tallennettiin lomakkeessa olevan numeron perusteella, eli jokainen käsi pystytään yhdistämään vastaajaan. Erittäin kyseenalaista. Tiedustelin myös skannauksen tarkoitusta, johon nuori mies vastasi, että he pyrkivät tutkimaan käden mittasuhteita ja selitti sitten niiden muodostuvan jo sikiövaiheessa, kuitenkaan tarkentamatta, että mitä hiton merkitystä sillä on tutkimuksen kannalta. Tässä kohtaa oli pakko myös kysyä, että mitenkäs tämä käsien mittailu eroaa kallojen mittailusta ja erinäisistä eugeniikoista? Vastaus oli hermostunutta naurua ja toteamus, että joo, nii, mutta nää on kädet. Ei muuta vastausta.

Seuraavaksi tiedustelin nuorelta mieheltä uudestaan, että missä ja kenen nimissä tämä tutkimus julkaistaan. Toisin kuin nuori tyttönen, joka oli aikaisemmin todennut tämän olevan hänen evoluutiobiologian kurssityönsä, hän osoitti tyttöä ja puhui jostain tutkimusryhmästä ja käski kysyä tarkemmin tytöltä tietoja uudestaan. Tiedustelin tytöltä siis uudestaan, että missä ja kenen nimissä tämä julkaistaan. Tällä kertaa hän osoitti toista miestä vieressään. Hänelle esitin saman kysymyksen. Vastaukseksi sain pitkän mainospuheen siitä, miten tutkimus saa varmasti julkisuutta ja että he pyrkivä uudella mullistavalla tavalla biologisesti määrittämään jotakin. Loppua en kuullut, koska hermostuin lopullisesti siihen, etten saanut keltään asiallista tietoa. Tässä vaiheessa katkaisin herran puheen ja kysyin uudestaan, että niin kenen nimissä julkaistaan ja missä. Nimeksi sain Markus Rantala.

Huolestuttavaa tutkimuksen täydellisessä kyseenalaisuudessa on se, että Markus Rantala on Turun yliopistossa dosenttina. Kuka itseään kunnioittava ammattitaitoinen dosentti suorittaa tällaista tutkimusta?! Tällaisenaan tutkimus ei menisi läpi edes kandityönä eikä kyllä kurssityönäkään.

Ohessa viisi bloggausta ja viisi kuvaa tutkimuslomakkeesta, jonka täytin sussussa torstaina 17. pvä heinäkuuta. Aloitin ko. lomakkeesta keskustelun otsikolla "Kyseenalaista evoluutiobiologista tutkimusta".