Wiina tekee sutjakkaan seuramiehen illalla, päänsäryn aamulla

Ei ole oikeen mitään tekemistä, mitään halua tehdä mitään tai mitään pointtia tehdä mitään.

Tai no, viimeinen on vale, pointteja tehdä eri asioita olisi vaikka kuinka, mutta viittaan kahteen ensimmäiseen tässä(kin) kohtaa.

___

Ananas oli vähän liiankin kypsä ja jo päässyt vähän homeeseen altansa. Note to self, kääntele ananasta välillä. Pieni maistiainen kyllä osoitti sen olevan muuten hyvässä kunnossa, joskin luulen sen auringossa kypsyneen paremmin toiselta kuin toiselta puolelta. Nyt se odottaa jääkaapissa punttitreenin palkintona. Viileää tuoretta ananasta.

___

Erehdyin polttamaan taannoisena viikonloppuna tupakkaa ja juomaan itseni erittäin humalaan. Näin käy ihmiselle, joka ei ole juurikaan olutta juonut ja ei siten tunne ko. aineen kohdalla rajojaan. Join noin 5 % oluita ja siidereitä yhteensä 5 litraa illan aikana. Hieman liikaa. Tupakan kanssa tuo aiheutti massiivisen nestehukan ja eeerittäin infernaalisen krapulan.

Oppia ikä kaikki. Mostly: stick to wines.

Mutta hopeareunus kaikilla pilvillä, vai miten se meni. Tapasin muutamia uusia tuttavuuksia, joista seurueen naisjäsen vaikutti ihan kiinnostavalta, jos vaikka joskus jatkossakin törmäisi. Ja yllättäen neiti on yliopistoihmisiä. Takes one to know one. Yhteinen kieli, joskin humaltunut sellainen, ei jää huomaamatta. Sen lisäksi olemme molemmat kokeneet prestigious Liljeströmin naistutkimuksen luentoja...

___

Perjantaina suunnittelemme siskon kanssa visiittiä Rauman mustanpitsinyöhön. Rahatilanne ei kyllä tue ekskursiota, mutta kiinnostus vanhan kotikaupungin (tai no, en kyllä koskaan ollut raumalainen virallisesti, kai, en muista) elämään ja yöelämään (joissa kummassakaan en kyllä ole ollut erikoisemmin osana :).

Muita pitsilumoisia kävijöitä Raumalle menossa?

___

Jääkaappini on tyhjä, siis kokonaan tyhjä. Tällaista olotilaa neuroottisen tarkka ihminen ei päästä syntymään. Olen siis joko muuttumassa lähes normaaliksi tai sitten minussa on jotain vikaa. Kaapissani ei ole tällä hetkellä käytännössä mitään syötävää, pientä juustonpalasta lukuunottamatta, ja toki lounasananasta. Pöydällä omena ja kaksi kiiviä. Riisiä vähän kaapissa. Siinä se. Ällistyttävää :)

___

Mitähän varten harrastan bloggailua nykyään jonninjoutavien asioiden kertomisena? Ehkäpä ei ole tässä vaiheessa mitään sen syvällisempää ajatusta, tai sitten ne ovat sellaisia, ettei niitä voi syystä tai toisesta tänne kirjoittaa.

Kieltämättä kyllä vähän kissa ja kuuma puuro -efekti olemassa. On joitain asioita, joista tänne ei voi kirjoittaa, ei siksi, että olisin häveliäs, vaan siksi, että ne koskevat ihmisiä, jotka lukevat tätä blogia. Siis aiheesta itsesensuuri. Harmittava virhe on kertoa terapiablogista k e n e l l e k k ä ä n.

Aloittavat bloggaajat, suosittelen pitämään blogin omana tai hyyyyvin harvan pienen piirin tietona.

___

Sen jälkeen, kun olen maistanut paikallisen pikkukahvilan suklaakakkua (Golden Cafe Kauppiaskadulla, suosittelen! Paikkaa pitää mukava vanhempi nainen, joka itse leipoo suurimman osan tuotteista. Erittäin kohtuuhintainen ja maukas kahvila!), mieleni on tehnyt itsekin tehdä jotain yhtä hyvää.

Kas kummaa hyllyssäni on suklaisia ohjeita sisältävä keittokirjanen (Haluan suklaata!, Trish Deseine, WSOY), joka pursuaa vastustamattoman ihania ohjeita. Joukossa myös aivan perussuklaakakkuja muutamakin erilainen ohje. Ne vaikuttavat ilahduttavan yksinkertaisilta, mutta ah, kaikki on paistosta kiinni.

Dieettiläisen ei vain oikein kannata tehdä itselleen 10 hengen suklaakakkua :S Syöjiä?! Kastikkeeksi voisi soseuttaa ja paseerata vadelmia ja tietysti kermavaahtoakin kylkeen. Nam....

...ja osaan tällaisia herkkuja paremmin kuin testaamattomia pasteijoita, joilla menetin maineeni viimeksi :S