Cleanin'

Ollu pari kuukautta niin, etten oo mopannu ja päässy vähän semmosta pientä tavaraa kertymään pöydille ja hyllyille. Mun mittarilla on siis paskasta, normaalin tyypin mittarilla sairaalahygieniaa.

Oon aina ollu tyytyväinen siitä, et oon siivonnu duunikseni ja et äiti on alan ope. Tyydyttävää osata homma k u n n o l l a ja että on kunnon vermeet siivota. Monesti ku käy ihmisten kämpissä, niin oon aika järkyttyny siitä, kuinka paljon likaa oikeestaan on. Mutta ei ihmiset vaa oo tottunu tiskivuorta ja pölypalloja pidemmälle kattoo (ja rokkihomolla oli oikeen siistiä, huvahuva ;).

Tänää siis piitkästä aikaa moppailin ja pyyhin paskaa pois muualtakin, ku vaan tasoilta. Kävin läpi pattereita ja jalkalistoja ja vähän kaapinovien reunoja ja vessasta siirtelin pesukonetta ja pesasin vähä tarkemmin kaikki saumaset sun muut.

Yksiö on helvettiä siivota, varsinkin keskustassa olevaa, kun on pölyä maailma täys. Toisaalta, verrattuna kaksioon, tää on aika nopeesti siivottu. Parissa tunnissa saan vedettyä kaiken läpi hyvin.

Siivoominen puhdistaa henkisesti, samoin ku semmosten tavaroiden laittaminen paikalleen, jotka pyörineet jaloissa tiellä. Tykkään pöydistä ja hyllyista ja sen semmosista mahdollisimman tyhjinä. Ei mitään ylimääräistä tai käyttämätöntä. Vähä hankala tavote, ku tulee enemmän tavaraa ku jaksaa heittää mäkee. Sitä sitte kertyy pikkuhiljaa...

Mutta kuten sanottu, henkisesti kivaa on myös se, että en oo ihan nii turhan tarkka enää (mutta kuten sanottu, mun ei-niin-tarkka on suurimman osan siivoushulluneurootikko...).

Nyt istuskelen sohvalla, kuuma ja pieni siivouskosteus iholla. Keittiö kaipaa vielä huomiota, mutta se saa odotella hetken :)