Kulissin takaa

Se korutont' on kertomaa

Kesäloma on nyt sitten päättynyt. Kahdeksantoista päivää täydellä palkalla fyysistä poissaoloa työpaikalta. Viikonvaihteen jälkeen taas takaisin sorvin ääreen.

Lounastimme tänään Linnankatu 3:ssa. Aika huikea paikka syödä joen puoleisella terassilla: silmien edessä katedraali, joki, Vanha suurtori. Ihanaa ihmisvilinää.

Luin loppuun BBC:n kustantaman kirjan The Death of Yugoslavia. Ei auta tässä maailmassa oikeus, hyvyys tai argumentit, voima puhuu, hyvässä ja pahassa.

Olen yrittänyt kahlata Marcel Proust'n Kadonnutta aikaa etsimässä läpi viime vuosina. Kolmena edellisenä kesänä olen saanut luettua osan per kesä. Tämän vuotinen osa jäi yöpöydälleni ja on siellä koskemattoma edelleenkin.


Tomaatteja paaville

Tuossa päivänä muutamana ajelimme Pohjanmaan rannikkoa ja tutustuimme Närpiöön. Minulle Närpiö on paikka, jossa kasvaa tomaatteja ja puhutaan kummallisesti.

Tuntui huikealta kuulla, että Närpiön kirkko mainitaan jo vuonna 1398 paavin kirjeessä. Siis paikka, joka on keskellä ei ehdottomasti mitään. Seurakunnan nykyinen kirkko on kuulemma rakennettu vuonna 1435.

Turussa asuvana on tottunut ajattelemaan, että meillä on ollut kaikkea ja kauan ja että muualla Suomessa, ja varsinkin Helsingissä, on asuttu vielä puussa, kun meillä on ollut eurooppalaista kaupunkikulttuuria jo vuosisatoja. Mutta että Närpiökin on Vatikaanin kirjoissa seitsemättä sataa vuotta. Tällainen antaa perspektiiviä katsella ympärilleen.

Opin myös, että Närpiö on Suomen johtava puutarhaviljelykaupunki eli niitä tomaatteja siellä todellakin viljellään.

Kävimme lounaalla Lind's kök-nimisessä ravintolassa, joka on rakennettu kasvihuoneeseen. Hyvää ruokaa ja miellyttävä ympäristö. Suosittelen poikkeamaan, kun seuraavan kerran liikutte lounasaikaan sielläpäin.

Kävimme myös huutokaupassa. Saimme täydennystä anoppini huvilan astiastoon, viisikymmentäluvun Arabiaa kohtuulliseen hintaan. Tuolla päin on tavallista, että perikunta huutokauppaa itselleen tarpeettoman kaman perinnöstään. Tämäkin huutokauppa oli jonkun maatilan pihalla ja siellä myytiin kaikki Kanarian matkamuistoista hevosvetoiseen auraan.

Närpiöstä löytyi myös luonnollisesti Turku-yhteys. Suomen tieteen historian suurmiehiin kuuluva Pehr Kalm istututti Aurajoen rantaan kasvitieteellisen puutarhan, josta on enää jäljellä Sibelius-museon takana kasvava tammi. Kalm oli syntynyt Närpiössä paikallisen nimismiehen poikana.


Dägä, dägä

Sattuiko kukaan muu katsomaan Ruotsin televisiosta, kun M.A. Numminen johti Skansenilla yhteislaulua ja lauluna oli Nummisen Dägä, dägä? Siellä ne tuhannet tukholmalaiset lauloivat täysin rinnoin Dägä, dägä. Eläköön suomalainen hulluus!


Taivaallista ja maallista riemua

Juuri päättyyt päivä on ollut Pyhän Birgitan taivaallisen syntymäpäivän muistopäivä. Kaunis muotoilu kuolinpäivälle. Ruotsalainen Birgitta on yksi Euroopan suojeluspyhimyksistä.

Meille turkulaisille Birgitta on erityisen tuttu, sillä Turussa on birgittalaisluostari, meillä on Birgitan mukaan nimetty katolinen seurakunta ja Naantalin kirkko on osa muinaista birgittalaisluostaria.

Kävimme eilen Korsnäsissä. Se on maailman ruotsinkielisin kunta Vaasan eteläpuolella. Siellä on Engelin suunnittelema kirkko, jonne ei päässyt sisään kuten ei myöskään Ylimarkun (Övermark) vaaleanpunaiseen kirkkoon. Siellä on myös pappilamuseo. Korsnäsin pappilaa ovat hallinneet monet sivistyssukuihin kuuluvat herrat perheineen, muiden muassa Mikko Juvan isoisä äidin puolelta.

Museon kaunein kalu oli kuitenkin sen aivan mahdottoman suloinen opaspoika. Ah, voih!


Menkää ja tehkää

itsenne ja kirjakauppiaat onnelliseksi ostamalla pinoittain säädyttömän edullisia kirjoja.

Itse ostin Sammakon kirjakaupasta Augusten Burroughsin homokasvutarinan Juoksee saksien kanssa ja Pedro Juan Gutierrezin Likaisen Havanna-trilogian.

Akateemisesta löysin Alpo Rusin Myrskyjen ajan hänen intellektuaalisesta historiastaan, Mikael Enckellin juutalaisuutta pohtivan esseekokoelman Uppror och efterföljelse, Arne Nevanlinnan ajatuksia kirjassa Sanos muuta ja Jari Ehrnroothin Dante-esseet Intiaaniunta.

Ensimmäinen paketti inspiroinee mielikuvitusta ja toinen ajattelua.

Tein työpäivän keskellä lomaa. Tarjous palvelujen myynnistä lähti postissa. Toivotaan, että paluupostissa tulee työtä firmallemme.

Kotimatkalla söin, join ja poltin välipalan Pikku Havannassa.

Kesäloman vietto kaupungissa on upeaa, ja kallista.


Nakuilua

Katsoin neloselta ohjelman nudismista. Mukana oli pappi, sihteeri, puutarhuri ja tarjoilija, jotka tekivät työtään ilman vaatteita.

Itsekin tykkään kulkea kotonani ilman vaatteita. Anopin huvilallakin nakuilemme, jos olemme oman perheemme kesken. Käyn myös naku-uinnissa.

Kun saisi vielä tehtyä tuolle mahalle jotain. Pitäisikö kokeilla Sibeliuksen sikaridieettiä, jolla hän Suomen kuvalehden mukaan lahtui kaksikymmentä kiloa.


Violettia, oranssia, vihreää

Pari sadepäivää ja tämä ihana aurinkopäivä ovat menneet murhaamisen parissa.

Ostin Outi Pakkasen kolmesta ensimmäisestä dekkarista kootun paketin. Kirjat on julkaistu alunperin seitsemänkymmenluvulla. Murhan jälkeen mainoskatko ja Maanantaihin on paljon matkaa olen nyt lukenut ja Kiinalainen aamutakki on seuraavana vuorossa.

Kirjoissa on viehättävää ajankuvaa: violetteja kokolattiamattoja, oransseja keittiökaapistoja, myrkynvihreitä toimistokalusteita, kaikki tupakoivat kodeissaan ja työpaikoillaan, naisilla on peruukit, televisiovastaanottimista mainitaan erikseen mikäli ne ovat väritelevisioita jne.

Televisiosta tuli tänään kirjallisuusohjelma, jossa Sauli Niinistö esitteli Dorian Grayn muotokuvan. Tuo Niinistö ei oikein pysy siinä lokerossa, johon olen hänet pannut.


Stockholm i mitt hjärta (ja vähän muuallakin)

Tuli pyörähdettyä Tukholmassa. Piti näyttää vähän oululaisille sukulaislapsille maailmaa.

Tukholma oli kaunis, kaunis ja kaunis. Sitä se on aina.

Erityismaininnan saavat jälleen kauniit ruotsalaismiehet. Miten ne voivat olla niin upeita. Kauneus on katsojan silmässä, mutta satuin lukemaan uusimmasta QX-lehdestä kuuluisan (never heard) ruotsalaisen muotitaiteilijan Jonny Johanssonin haastattelun, jossa sanottiin: Utländska gaykillar på besök brukar kommentera att alla svenska killar ser ut som bögar - vältränade, välklädda, tighta t-shirts... Ruotsalaisten miesten viehättävä ulkonäkö on siis objektiivinen tosiasia.

Samaa lehteä selatessani huomioni kiinnittyi lukuisiin Prideen liittyviin mainoksiin. Muiden muassa kunnianarvoisa Grand Hotel mainosti sateenkaariliput lipputangoissaan, milloinkahan meillä Seurahuone tai Kämp (tai turkulaisittain Hamburger Börs). Sverige är fantastiskt!


Katollinen kirkko

Eilinen pyhäpäivä oli kaikkien apostolien muistopäivä. Apostoli Pietarin mukaan nimensä saaneeseen kirkkoon Roomassa on haudattuna kuningattaremme Kristiina.

Kristiina kääntyi luterilaisuudesta katolisuuteen ensin salaa Brysselissä ja sitten julkisesti Innsbruckin linnan kirkossa.

Itsekin olen aloittanut kaksi kertaa katolisen kirkon jäsenyyteen johdattavan kurssin. Kaksi kertaa olen sen myös lopettanut kesken. Ihan vaan laiskuuttani, ja ehkä motivaationi ei ole riittänyt. Miksi liittyä kirkkoon, jos olettaa olevansa huono seurakuntalainen ja eri mieltä joistakin kirkon käsityksistä. Toisaalta: jolla ei ole kirkko äitinä, ei voi olla Jumala isänä.

Varmaan on niinkin, että samalla tavoin kuin minun henkiset voimavarani ovat pienemmät kuin Kristiinalla on myös Turun Pyhän Birgitan ja Autuaan Hemmingin seurakunnan puolalaisen ja vietnamilaisen papiston voimavarat vähäisemmät kuin Kristiinan keskustelukumppanina olleiden kaardinaalien ja paavien.

Hauska yhteensattuma: tämän päiväinen Turun Sanomat kertoo luterilaisesta, katolisesta, muhamettilaisesta ja jehovalaisesta turkulaisesta. Muslimi kertoo palanneensa islamiin, ei kääntyneensä.

Eikö suomalaisen liittyminen katoliseen kirkkoon ole mitä suurimmassa määrin palaamista. Vai pitäisikö minun, körttisuvun eksyneen lampaan, palata viidenkymmenen vuoden takaiseen isieni uskoon eikä heti loikata viittäsataa vuotta.

Onko suomalais-romanttisempaa näkyä kuin suvisunnuntaina viljapeltojen keskeltä kohoava puukirkko, jossa vakaa kansa veisaa Siionin virsiä ja jonka kello kumahtelee rauhaa kirkkoa ympäröiville sukuhaudoille. Kyllä siinä paavinuskoinen tuntee itsensä oikeaksi Babylonin portoksi.

Etsintä jatkuu...


Syksyistä

Tämä päivä on ollut heinäkuiseksi kovin syksyinen.

Olen linnoittautunut anoppini huvilan lasiverannalle korituoliin istumaan kädessäni Raunion ja Saaren viime vuonna toimittama kirja Eurooppalaistuminen - Suomen sopeutuminen Euroopan integraatioon.

Välillä nautin vietnamilaista pangasius-kalaa roseviinin kera päivälliseksi. Kirjan lukua on avittanut naukku Pernod'ta ja muutama sikari.

Voisi kai sitä elämänsä surkeamminkin viettää.