Kulissin takaa

Olen aamuäreä. Sen takia tulen töihinkin säädyttömän aikaisin, jotta kykenen kohtaamaan työtoverini kahdeksalta. Maanantaina nukuin pari tuntia pommiin. Olin aamupäivä-äreä ja iltapäivä-äreäkin. Ja kaikki huomasivat kyllä sen!

Yksi työkavereistani oli maanantaina kipeä, kuulin sen kahvilla toiselta työkaveriltani. Edellä mainitun olisi kuulunut ilmoittaa sairaspoissaolostaan minulle. Lähetin tekstarin, jossa muistutin luvattoman poissaolon voivan johtaa työsuhteen purkamiseen. Ei kovin nätisti tehty, vai. Riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa!

Tiistaina käyttäydyin jo kohtuullisen asiallisesti. Kipeä työtoverinikin oli parantunut: olemme edelleen puheväleissä.

Keskiviikkona eli eilen olimme risteilyllä työporukkamme kanssa. Trimmasimme uusia prosessejamme. Olipa mukava risteily, kaikki osallistuivat ja puhuivat. Asenne on kaikilla kunnossa, henkisessä kapasiteetissa vaihtelua.

Laivalla oli vähän väkeä, joten noutopöydässäkään ei tarvinnut jonottaa. Söin neljä lautasellista alkupaloja: saariston, Välimeren, Kalifornian ja mikä-se-yksi-nyt olikaan keittiöstä, sekä lautasellisen juustoa, jälkiruokia ja sitten vielä jäätelöä. Kyytipoikana meni kaksi Koskenkorva-snapsia, yksi akvaviitti, Jägermeister ja konjakki sekä muutama lasillinen olutta. Pikku masu kiittää!

Nyt sitten olen taas yhtä hymyä :-)

Nukuin pari tuntia, heräsin miettimään mitättömiä työasioita.

Lähdin lukemaan blogeja suosikit-kansioni mukaan. Listallani ovat koko ranneliikkeen lisäksi muiden muassa Alex Stubb, Lotta Backlund, Jukka Tarkka, Risto EJ Penttilä, Eija-Riitta Korhola, Jussi Salonranta, Ville Ylikahri, Heidi Hautala, Antton Rönnholm, Carl Bildt.

Otsikko ei muuten liity tähän bloggaukseen mitenkään. Ehkä alitajuntani odottaa matadoria villitsemään minua: ammuu!

Kadun toisella puolella joku tekee remonttia. Mitä upeita remonttinuorukaisia. Iiiiiik!

Sikaribaarissa hemmetin hyvännäköinen ja mielettömän miehekäs mies. Muuuuumsss!

Kadut täynnä talviturkeistaan riisuuntuneita uroita. Ah, voih!

Moottoripyöräilijät ärjyvät pedot jalkojensa välissä. Lurps!

Terve, kevät!

Viime vuosi meni aikalailla punaviinin merkeissä, alkoholi muissakin muodoissaan maistui. Olin suurkuluttaja kaikilla mittareilla, tarkoittaako se samaa kuin alkoholisti.

Tein uuden vuoden lupauksen: viina vähemmäksi. Kulutus on laskenut viidennekseen. Aluksi oli kummallista mennä selvin päin nukkumaan, onneksi siihenkin tottui.

Tupakasta en ole eronnut. Sitäkin tosin vähentänyt. Joskus pääsen kotiin töistä menemättä Sikaribaarin kautta. Väitän sikareitani nautinnoksi, tapa nekin taitavat usein olla.

Entäpä seksi? Sitä en yritä vähentää, näyttää vähenevän yrittämättäkin.

Taas junassa. Pois sisämaasta kohti rannikon raikkailta tuulia.

Seminaari oli Väinö Linnan aukion äärellä. Sen päätyttyä kävelin läpi Työväen keskusmuseon, Puuvillamuseon, Höyrykonemuseon ja Vakoilumuseon. Höyrykonemuseossa olivat todella vaikuttavat Finlaysonin tehtaan höyrykoneet Helene ja Marie (en muista miten aksentit olivat joten laitan niitä tähän ´´´```). Vakoilumuseo oli aika nuhjuinen mutta kiinnostava: minusta piti tulla isona vakooja mutta en ole vielä keksinyt kenen hyväksi vakoilisin.

Tarkoitus oli käydä vielä Tillikassa oluella mutta en ehtinyt.

Kyldyyrimatkalla siis.

Tänään on taas sellainen päivä, että saa oikein pukeutua kunnolla. Tykkään keekoilla puvussa, kalvosinnapeissa ja kiiltonahkakengissä:-)

Muutama vuosi sitten tulin nykyiseen työpaikkaani ja suurin haaste minulle oli sopeutua uuden työpaikkani pukeutumiskoodiin. Aikoinaan, kun menin ensimmäiseen työpaikkaani yliopiston jälkeen, taisin olla melkoinen ylipukeutuja. Hain varmuutta ja uskottavuutta pukemalla nuoren esimiehen varsin muodollisesti.

Tätä nykyä toivon näyttäväni rennolta ja menestyvältä Gant-älyköltä vaikka pahoin pelkäänkin että työtovereideni silmissä näkyy enemmän Seppälä-mies. Voi, elämä on täynnä haasteita!

Joku sanoi jossakin, että tarkimpia pukeutujia ovat ne, jotka eivät välitä mitä päälleen panevat eli ne raavaat, tosimiehet: siniset farkut ja college-linjasta ei poiketa, ehdottomasti ei sitä tai tätä ettei vaan näytä homolta tai muuten ämmämäiseltä. Jännä näkökulma.

Olen muuten menossa junassa Tampereelle parhaillaan. Ehkä raportoin lisää paluumatkalla. Tampperehan on turkkulaisest näkökulmast iha ulkkomaa.

Vietin viikonlopun aurinkoisessa (jos ei huomioida räntää ja sumua) Naantalin kylpylässä ammattiliiton seminaarissa kohentamassa taisteluvalmiutta alkavia TUPO-neuvotteluja ajatellen. Työn orjat sorron yöstä nouskaa!

Sunnuntai-illansuussa (onko tuo yhdyssana?) kävin Kerttulin koulussa äänestämässä. Ehdokkaani tuli valituksi valittuun kansaan. Olen äänestänyt kuusissa eduskuntavaaleissa ja nyt on ensimmäinen kerta kun ehdokkaani pääsee läpi. Muutenkin vaalitulos on aiheuttanut myhäilyä! Meidän äänestysalueellamme Kokoomus sai 31 prosenttia äänistä, vihreät 22, Rkp ja demarit kaksitoista, kepu ja vasemmistoliito seitsemän. Oi, Suomi, katso, sinun päiväs koittaa!

Minutkin on haastettu! Pääsen esittelemään henkevää persoonaani ja kultivoitunutta elämäntapaani. Kiitos, Jyripe!!

Kaikista oudointahan minussa on se, että tunnen seksuaalista kiinnostusta omaan sukupuoleeni, mutta ehkä sitä ei lasketa, joten yritän jotain pinnallisempaa eli minulle sopivampaa.

Miltä tämä lista outouksistani kuulostaisi:
1. En ole käynyt Ikeassa.
2. Tuntematon sotilas on minulle tuntematon lukuelämys.
3. Laulan mielelläni maakuntalauluja.
4. Teetä juodessani laitan aina teepussin kuppiin ennen vettä.
5. Minulla ei ole S-etukorttia.
6. Äänestän Petteri Orpoa sunnuntaina.

Kävin eilen illalla ylioppilastaloilla uimassa. En nauti siitä, suoritan kilometrin uintiliikkeitä. Palkitsin itseni kotimatkalla ostamalla Outi Pakkasen "Kuolema käy jatkoilla". Outipakkasmaisissa dekkareissa pääsee kurkistamaan tavallisten ihmisten tavallista elämää (jos ei laske ruumiita), ihan kuin parhaissa blogeissakin.

Aamukahvipöydässä työkaverini kertoi naapureidensa eronneen. Mies oli kuulemma huomannut olevansa homo. Muutamalla muullakin oli tuttava "paljastunut" tai "havahtunut" homoksi. Se ei kuulemma yleensä yllätä: jotenkin sen kuulemma huomaa. Minun ei siis tarvitse kertoa työpaikallani. Siis että minulla on taipumuksia. Kulissien takana.