Mopsi's

Noksu jo ehtikin bloggailla keskeisimmät tapahtumat :)

Oli tosiaan säväyttävää perjantain juhlinnan jälkeen herätä lauantaiaamuna klo 8 ja tajuta, että auto on keskustassa sakkopaikalla. Pohdin hetken vaihtoehtoja ja päätin, että kerrankin hyvä syy repiä noksu peiton alta :)

Olimme aika vauhdilla valmiita, ottaen huomioon yhteenlasketun valmistautumisaikamme noin normaalioloissa. Sakkoakan ei tullut. Keskustaan päästyämme, ryysimme välttömästi lähimpään apteekkiin, ratsasimme ibuprofeiinihyllyn ja ryystimme tyhjäksi apteekin vesiautomaatin. Mummot katsoivat meitä hieman kieroon.

Päivästä selvittiin ahkeralla kofeiinin ja pillerien nauttimisen avulla...karsea päänsärky, huonovointisuus ja väsymys olivat omiaan hulluilla päivillä stokkalla. Nou kiva.

Kirppari olikin sitten kokemus. Myin joitakin juttuja, mutta ihmisiä oli liian vähän liikkeellä. Täytyy joskus uudestaan :)

Olen vieläkin univeloissa, kun viime yökin meni vituilleen. Pää alkaa olla ylikuormittunut muuttamisesta, gradusta ja unettomuudesta.

Hoito: ensi viikonlopun olen Hesassa, taas, ja nollaan aivoni ja täytän ne endorfiineilla. Toimii myös selkäsärkyyn ;)

Sitä odottaen...rarua painaa, raruararuararua

Niin ja koiramme (tai -ni) alkoi vihdoin olla niin heikossa hapessa, että se vietiin uudestaan eläinlääkäriin. Tällä kertaa siksi, että se ei oikein saanut enää henkeä.

Röntgenin jälkeen lääkäri totesi, että sydämen vajaatoiminta ja keuhkot täynnä nestettä. Lekuri iski antibiottiia suoneen ja antoi kuurin.

Koira voi selvästi paremmin (kuulemma) jo seuraavana päivänä. Maanantaina lääkärissä oli käynyt. Keskiviikkona kun Asserin näin, niin kyllä se oli aika pirtsakka, joskin vaan VANHA :)

Hengissä ainakin toistaiseksi; voi potkia vielä viisikin vuotta tai sitten saa sydänkohtauksen tänään. No, 12,5 vuotta on ihan kunnioitettava ikä keskikokoiselle koiralle. Lääkärit ovat aina kehuneet Asserin hyvää fyysistä kuntoa, niin lihaksia kuin paksua kiiltävää turkkiakin. Harva meistä ihmisistä voi sanoa syövänsä kohtuullisesti ja terveellisesti sekä käyvänsä lenkillä kaksi kertaa päivässä. Ihmekös lemmikit elävät suhteellisen vanhoiksi :)

On aika rankkaa samanaikaisesti:

Muuttaa toiseen kaupunkiin, pakata elämäänsä viimeiseltä 3 vuodelta;

miettiä, mitä kaikkea myydään ja missä;

järjestää muuttoautot ja -avustajat, pohtia mihin ihmeeseen autot pysäköidään keskustassa jne.;

tehdä tässä hässäkässä samalla gradua, jonka deadline on 3 viikon päästä : |

Edellisen lisäksi on viikonloppuisin menoa, sopimusten solmimisia ja irtisanomisia, osoitteiden vaihtamisia sun muita paperiasioita. Uusi kämppä kaipaisi vähän säilytystilanlisäystä (täytyy kysyä vuokranantajalta remonttilupaa siltä osalta).

Olin eilen keskiviikkona ensimmäistä kertaa asunnossa omalla avaimellani. Hienoa ja ei hienoa, lähinnä sekava olo ylipäätään :/

Liikaa muutoksia, joihin ei ehdi sopeutua. Samalla paineita muun arjen ja opintojen kanssa. Poks, sanoo suoni ohimolla, huolimatta siitä, että odotan kiinnostuksella, millaista on elää Turun keskustassa. Olen ikäni elänyt sutheellisen pienillä paikkakunnilla ja lähellä luontoa.

Ehkäpä tässä olisi sitten elämän käännekohta, ainakin yksi niistä :)

Täytyy vaan pitää pää pinnalla huhtikuun ajan...

Ja kaiken kukkuraksi selkäni on kipeämpi, siinä pisteessä jo, että suomalaisen miehen jääräpäisyydelläkin härkitsen yths:n puoleen kääntymistä...onpahan sitten ainakin sairaslomapaperi näyttää muuttoavulle

'sori, oon kipee...ja niin, se sohva ei mahdu hissiin, kantakaa 8. kerrokseen...." ;D

Minulle todettiin tänään (taas...), että olen hemmoteltu. En ole koskaan asiaa varsinaisesti niin nähnyt, en siis ole rikkaasta perheestä, jossa olen aina saanut kaiken tarjottimella.

Mutta, myönnän, että ehkä olen aika helppoa elämää elänyt ja tottunut saamaan asioita. Hauskaa vain ajatella olevansa hemmoteltu, vaikka ei varsinaisesti itse asiaa niin näe.

Ehkä vähän saan itsekin perspektiiviä siihen, että hemmoteltukin saattaa olla käynyt läpi ei-mukavia asioita. Kuten minä ainakin olen joutunut, elämäni tunnepuolella ainakin. Ei ne asiat ja raha kerro mitään ihmisestä, saati anna toiselle oikeutta arvostella toisen elämän helppoutta.

Näin ajattelen, ehkä siksi, että voin perustella hemmotteluani :D

Hani sanoi aamulla mesessä (valvottuaan taas vaihteeksi koko yön) jotain mielestäni romanttista: "olisitpa samassa tilassa kanssani..."

Kuulostaa ehkä vähän kylmältä ja lakoniseltakin, mutta ah, aika kivalta :) Ainakin se jättää mukavasti tilaa mielikuvitukselle...

Koen jo näin 24 kesää nähneenä olevani pätevä antamaan joitakin elämänohjeita, niin vanhemmille kuin nuoremmillekin.

Tässä eräs, kokemuksen kautta opittu asia:

Wc-paperirullaa ei kannata pudottaa pyttyyn, se vähän niin kuin kastuu. Jos nyt niin ikävästi käy, että se rulla kuitenkin putoaa, on suotavaa toivoa sen tapahtuvan wc:n vetämisen Jälkeen.

Lisää ohjeita tulee varmasti tulevaisuudessa, niin nerokas olen (homo ja vielä blondikin ;)

Menin nukkumaan heti kello 7 aamulla uutta aikaa. Heräsin pirteänä kellon soittoon kymmenen maissa. Gradupari pöllähti vähän ennen 11 mun luo.

Teimme melkein 10 h putkeen gradua. Väsyneenä iltapäivällä totesimme tarvitsevamme jotakin makeaa. Kolme karkkipussia, litran mehua ja sipsien jälkeen repesi homma käsistä. Väsyneinä ja stressaantuneina ja sokerissa sähläsimme. K ängi jossain vaiheessa jelly beanejä nenäänsä, karmeeta naurua ja alatyylistä juttua...hyvä ettei kustu housuihimme :D

Mun on aivot ihan seis : |

Kolmen tunnin unet ja 10 tunnin aivorääkki...jessus, miksi mulla on aivot :D

Olen ollut todella pilivissä, kun sain upeen kämpän ja siihen liittyvät asiat alkavat olla järjestyksessä. Silti väsyttää, enkä saa mitään aikaan. Olen jo viimeiset kaksi päivää yrittänyt aloittaa gradun tutkimuksen tulosten luokitteluja, mutta aina aloittaessa iskee väsymys. EI VAAN JAKSA!

Yleensä puristan sitten väkisin, mutta nyt...ei vain yksinkertaisesti jaksa. En oikein ymmärrä, mistä tällainen väsymys johtuu. Liekö henkistä laadultaan, kun on niin monia muutoksia menossa (jotka kaikki hallinnassa, ei mitään paniikkia minkään suhteen, mikä sekin harvinaista...olen näemmä oppinut relaamaan ja antamaan asioiden mennä).

Väsyttää vaan. Nytkin pakotin itseni koneen ääreen, teekuppi seurana. Keittiössä, ettei vaan tellkari vie mukanaan (niinku sieltä jotain katsottavaa tulisi).

Hanikin on ollut vuorokauden teillä tiätämättömillä, kulkenut kaverilta kaverille ja jättänyt mut tänne meseen yksin ikävöimään. Kauheet vieroitusoireet, vaikka viimeksi pikainen sana vaihdettiin eilen illalla. Pahaenteistä...

Selkä on kipeä, vieäkin. Uutuutena niska oli jumissa aamulla. Vittumaista. Mutta, jos loma-aikani menevät niin kuin luulen - pomot oikein pohtivat että miten menee, kun on sopimuksessa vähän outouksia -, voipi olla, ettei tarvitse enää ennen sopimuksen päättymistä mennä duuniin, vaan lomailen :) Viikonloput vihdoin vapaita 2,5 vuoden jälkeen. Jo duunin aloittaessani ajattelin päivää, jolloin olisi viimeinen kerta. Toivottavasti se oli eilen!

Väsyttää elämä, vaikka kaikki on hyvin...vitunmoinen paradoksi???

Kuka kertoisi miksi näin?

Eka vuokra maksettu uudesta kämpästä, seuraavaksi takuuvuokra. Pappa betalar :D (vaikka eihän se raha sieltä takuuvuokratililtä mihinkään katoa).

Sitten ihmettelin lomiani (olen ollut liian kiltti, Rtk:n kokoisen puljun kanssa täysin turhaa...miksiköhän olen niillekin antanut ilmaiseksi aikaani?? no ei enää, kerrankin sopimus on vähän niinku mun puolella, kai??).

Oikeastaan ihan mukavaa (vaikka kallista), että on kaksi asuntoa samaan aikaan, niin saa ihan rauhassa muuttaa pikkuhiljaa. Ei yhtä kauheaa stressiviikonloppua.

A:kin oli heti käsi ojossa, että saisko kämppää lainaksi, kun et siellä vielä asu. Hmmm, mitähän sekin aikoo?

Gradu pitäisi tämän saman kuun aikana saada puristettua sellaiseen siistiin 100 sivun pakettiin. On vähän tekemistä tässä muutenkin :D Täytynee sanoa irti joitakin sopimuksia, vaihtaa osoitetta jne.

Ja niin, kai minun täytyy alkaa Turkulaiseksi, oikein maistraatin silmissäkin... 8)

Juuri jouluna tulin Raumalaiseksi, nyt Turkulainen...noloa :D

Tajusin juuri, että tulen asumaan ihan yhden suurimman Alkon vieressä! Jesh!!