Mopsi's

Lyhyt keskustelu netissä, juurikin sellainen kuin kaikki muutkin ovat aina olleet. Ilmoitin Hesan tuttavalle, että hän ei ole sellainen ihminen, jota etsin, mutta toki aina ystävä.

Kun sen on alusta asti tiennyt, mutta ei vaan ole halunnut luovuttaa...no, onpa nyt sekin sanottu. Ei voi välttyä ajattelulta teiniangstista, mutta tunteet kaiketi aina vakavia, oli ikä mikä tahansa.

Tähän samaan kohtaan elämääni osuu uusi tuttavuus. Hän edustaa kaikkea sitä, mitä hesalainen ei (no longer known as hani). Kiinnostavaa sinällään löytää toisesta ne ominaisuudet, jotka on ajatellut tulevalla kumppanilla olevan. Joitakin oli hesalaisessa, mutta sen lisäksi monia kovin ei-toivottuja ominaisuuksia, kuten lähipiirini huomauttanut minulle on.

Mukavaa löytää joku, joka katsoo silmiin kun puhun, antaa tilaa ottamatta sitä kaikkea itselleen, nauttii hiljaisesta kosketuksesta eikä pelkää sitä antaa, oli paikka mikä tahansa. Joku, joka jaksaa kuunnella ja ennen kaikkea osallistua mielipiteillään ja ajatuksillaan omiin sekaviin filosofisten ajatusteni epätoivoisiin verbaalisiin esityksiin.

Tähän ihmiseen haluan tutustua rauhassa, ilman kiirettä tai hätäistä siirtymistä fyysiseen suhteeseen, ilman paineita ja antamalla aikaa molemmille tutustua toisiinsa vaikka vain hiljaisuudessa toistensa seurassa...let it evolve and take it's own uncoersed course...

Pikkulauantai jäikin sitten asunnollani istumiseksi :)

Kolmeen pekkaan tuhottiin noksun ja toisen kamun kanssa pullo punkkua ja kolme pulloa kuoharia, eri laatuja luonnollisestikin.

Kuohuviini nousee päähän...isäntä Sammui jo yhden aikaan (säälittävää, niiin säälittävää...).

Hauskaa oli kuitenkin :)

Oma netti näemmä toimii jo :)

Keskustelin koko eilisen illan maailmasta, ihmisistä ja ajattelemisesta. Tyydyttävää tavata ihminen, joka ennen kaikkea keskustelee samalla tavalla kuin sinä. On sinällään yhdentekevää, onko mielipiteet samoilla linjoilla, kun molemmat nauttivat itse keskustelusta, jaksavat kuunnella toisia ja ovat valmiita muuttamaan mieltään ja pohtimaan asioita monipuolisesti. Keskustelu kun on nimenomaan ajatustenvaihtoa, ei jääräpäisesti omassa kannassaan pysymistä ja kuuntelemattomuutta.

Tänään nautin Ensimmäisestä omasta päivästäni asunnossani. Pääsen laittamaan tavaroita paikoilleen iiiihan rauhassa...nautinnollista...illalla sitten taas katsomaan yöelämää, pikkulauantai kun on :)

Hiton Elisa...

Soittivat jo kerran, että huomenna tullaan laittamaan kuntoon netti klo 12-14. No enhän minä kotona ole arkipäivänä tuollaiseen aikaan, joten ilmoitin, että tulkaa myöhemmin. Eivät ole yhteyttä ottaneet vieläkään, mutta toki saatan olla hieman hätäinenkin :)

Häiritsee vain elää ilman nettiä totaalisessa informaatio- ja kommunikaatiosaarrossa.

Vappu oli ja meni, indeed. Noksu oli todellakin Näky...hellyyttävä sellainen kylläkin ;D Taisin itsekin olla aika maistissa, kun liian myöhään asiantuntijat huomauttivat, että kuplivat juomat vauhdittavat nautitun alkoholin siirtymistä vereen...tai jotain...päähän nousi ja vauhdilla...

Uutta seuraa kuitenkin löysin, joten ei huono saldo ollenkaan! Tyytyväinen olen.

Muuten nautin uudesta asunnostani, jahka saan siellä nyt edes yhden yön viettää yksin. On ollut yöpyjää männä viikolla, joten en ole oikeastaan kodistani vielä yksin saanut nauttia. Pääsisi vähän laittamaan ja järjestelemään ja suunnittelemaan (joskin viimeinen tentti painaa päälle...).

Teen henkistä pesäeroa Helsingin tuttavaan; laput kun saa silmiltä, niin ei voi kuin todeta, että mitään yhteistä meillä ei oikeastaan ole, päinvastoin. Kaikki ympärillä ovat hieman varovaisesti - noksu vähän ehkä vähemmän varovaisesti - yrittäneet sanoa, että ei ehkä paras kaveri sulle. Minkäs teet, sitä kun ei toista näe, kun on omat kompleksit silmillä ja ekaa kertaa liikenteessä; kelpaa jollekulle...

No, elämä menee eteenpäin ja pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin ;)

Huh, sentään! Muutto saatu tehtyä ja kämppäkin järjestettyä. Toki tavarat etsivät paikkaansa, mutta ovat sentään pääosin laatikoissa ja kaapeissa piilossa silmiltä. Asunnossa voi alkaa elää ilman murhetta laatikoihin kompastumisesta.

Lauantaina tavarat sisään ja pientä laatikoiden purkamista. Sitten baanalle mukavien uusien tuttavuuksien kanssa. Olipa aamuyöstä mukava, muutaman poliisiauton vaatinut, selkkauskin taloni edessä :D Noksu sai hupia, minä örisin sängyssä lähes kuolleena väsymyksestä.

Sunnuntai-aamuna hyppäsin sängystä jojona klo kahdeksan 8| ja kävin siivoamassa varaston. Kynttiläkutsut aiheuttivat mukavan sosiaalisen intervention puurtamiseen, mutta kämppä saatiin iltaan mennessä kuntoon.

Nyt enää gradu valmiiksi kahdessa päivässä (vapuksi!), vanhan kämpän viimeistelytyhjennys ja pikainen siivous, kamat Uuteenkaupunkiin ja loput tavarat Turkuun. Avainten palautus ja olen saanut muuton viimeisteltyä kokonaan. Sitten nautin vapusta ja uusista tuttavuuksista ;)

Poks! ja skumppaa kehiin....tosin ensin tämä gradu... :D

HAH!

2,5 vuotta olen opintojen ohella käynyt pesemässä autokorjaamon lattiaa viikonloppuisin. Ei se häirinnyt ennen tätä kevättä, kun ei ollut mitään ohjelmaa KOSKAAN viikonloppuisin. Nyt on, noksu ja hani ja monia muita. Lopetin duunin. Viimeinen kerta oli tänään! Olen odottanut tätä siitä asti, kun homman aloitin. Mukavaa fyysistä työtä, mutta ärsyttävää suunnitella viikonloppunsa aina tuon ympärille.

Ohi on...lalalaa!

jes...

Eikä siitä edes maksettu niin hyvin, että jäisi kaipaamaan :)

Kaksin aina kulkevi kaunihit miehet nuo,
sydämissään yksinäiset,
yhdessä yhtenäiset,
vaillä häivää elon ikävyyden.

- Olen väsynyt, ihan liian väsynyt -

ja olisi huonekalut kannettu sisään. Ei haittaa, vaikka olisikin kauhea sekamelska. Sitä aina sitten siivoa, kunhan on sitten oma koti mitä laittaa. Nyt on niin kesken tää muutto, että oikeen hermo menee. Ei jaksaisi olla missään, kun on niin ankeaa...kauhea organisointi...ääh, ku väsyttää...meen ihan pimeessä tuubassa ajattelematta mitään varmaan koko viikon :|

Onneksi meen noksun kanssa kaupungille rentoutumaan, jahka sänky on kasattu, että on paikka kaatua sitten.

Sunnuntaina onkin sitten kutsuttu kynttiläkutsuille :) Saas nähä, varsinkin kun olen enemmän tai vähemmän yliherkkä hajusteille ja kemikaaleille :D Vuodan vettä...no, luulevatpa naiset sitten herkäksi ;)

Noksun kanssa kun oltiin Hesassa tossa viikko reilu sitten, niin neiti pääsi tutustumaan kanssakäymiseeni hanin kanssa. Noksu oli hieman tuohtunut siitä, miten meikäläistä kohdeltiin ja ehkä jopa dissattiin suuremmassa seurueessa hanin taholta. On asiasta hanin naisystävät sille kanssa pitänyt jonkinlaista madonlukua mun kohtelemisestani :)

En asiaa ole niinkään ajatellut, mutta nyt kun sen noksu sanoi (jonka hyvin muotoiltuja mielipiteitä arvostan :) niin kyllähän mua dissattiin ja yksinkertaisesti jätettiin huomioimatta aika rankalla kädellä. Tuohduin itsekin, kun asiaa ajattelin.

Kerään vähän semmosta pyhää angstia ja vihaa siinä. Sitten ei vaadita kuin pieni edesottamus hanilta, niin olen siinä lempeänä lohduttamassa. Olen vaan niin helppo, ehkä vähän sitten sinisilmäinen. Toinen kattoo ku ilmaa ja silti olen siinä tukemassa. Onneksi saan huomiota kahden kesken. Ollaan asiasta puhuttu, mutta tässä meidän hommassa on niin paljon muutakin outoa, että tuo jää vähän taka-alalle.

Luulenpa, että ei ole ihan henkisesti terveellä pohjalla meidän juttu. Ainakaan minun henkisen terveyteni kannalta. Tai no, eihän meillä virallisesti mitään suhdetta olekaan...

Noksu ei kyllä ihmetellyt, kun historiaani (tai sen puutetta) selitin, että lankeen heti ensimmäiseen :) Niin kai tässä vähän sitäkin on, ensimmäinen mies elämässäni (onneksi ihana sellainen, vaikka vähän, no ei-täydellinen).