On aika rankkaa samanaikaisesti:
Muuttaa toiseen kaupunkiin, pakata elämäänsä viimeiseltä 3 vuodelta;
miettiä, mitä kaikkea myydään ja missä;
järjestää muuttoautot ja -avustajat, pohtia mihin ihmeeseen autot pysäköidään keskustassa jne.;
tehdä tässä hässäkässä samalla gradua, jonka deadline on 3 viikon päästä : |
Edellisen lisäksi on viikonloppuisin menoa, sopimusten solmimisia ja irtisanomisia, osoitteiden vaihtamisia sun muita paperiasioita. Uusi kämppä kaipaisi vähän säilytystilanlisäystä (täytyy kysyä vuokranantajalta remonttilupaa siltä osalta).
Olin eilen keskiviikkona ensimmäistä kertaa asunnossa omalla avaimellani. Hienoa ja ei hienoa, lähinnä sekava olo ylipäätään :/
Liikaa muutoksia, joihin ei ehdi sopeutua. Samalla paineita muun arjen ja opintojen kanssa. Poks, sanoo suoni ohimolla, huolimatta siitä, että odotan kiinnostuksella, millaista on elää Turun keskustassa. Olen ikäni elänyt sutheellisen pienillä paikkakunnilla ja lähellä luontoa.
Ehkäpä tässä olisi sitten elämän käännekohta, ainakin yksi niistä :)
Täytyy vaan pitää pää pinnalla huhtikuun ajan...
Ja kaiken kukkuraksi selkäni on kipeämpi, siinä pisteessä jo, että suomalaisen miehen jääräpäisyydelläkin härkitsen yths:n puoleen kääntymistä...onpahan sitten ainakin sairaslomapaperi näyttää muuttoavulle
'sori, oon kipee...ja niin, se sohva ei mahdu hissiin, kantakaa 8. kerrokseen...." ;D
