Mopsi's

Pari päivää on taas ollut pohdiskeleva olo. Ei oikein jaksaisi olla taaskaan. Sinällään mikään ei ole ihmeellisesti muuttunut, ja jos onkin, niin parempaan. Silti vain on huono olo. Ikävää ja ärsyttävää.

Ikävää siitä tekee se, etten halua purkaa oloani poikaystävääni. Mutta pakostakin olen vähän hiljainen enkä vain jaksa keskittyä tai kuunnella tai olla muutenkaan. Tarvitsenen lomaa ihmisistä, jopa hänestä, niin ihana kuin onkin.

Ei vaan taaskaan tiedä, mitä odottaisi tulevaisuudelta tai kiinnostaako edes nähdä, mitä sillä on tarjottavanaan. Huoh...

________________________________

Lähdemme loppuviikoksi ja viikonlopuksi ihmettelemään Pridea Helsinkiin. Se tarkoittaa neljäksi päiväksi mahdollisimman kevyttä matkatavaramäärää (miten helvetissä pakkaan neljän päivän tavarat reppuun?!) ja asumista bfn tyttökavereiden luona, tilavissa yksiöissä.

Mahtaa olla kivaa...

Ja sitten onkin heinä- ja elokuu mukavaa siivous(!!)duunia Raumalla. Sitä samaa, mitä olen RTK:lle tehnyt opiskeluaikani. Alkaa vain kyrpiä siivoaminen toooodella paljon: hommassa kuolee aivot ja palkka on suorastaan ihmisoikeusloukkaus. Onneksi teen työtä yhdessä ystäväni kanssa. Se helpottaa duunia suunnattomasti. Saa jutella ja pitää hauskaa :)

Ihmettelen suuresti, miten siivooja(naiset) jaksavat työtä tehdä surkealla palkalla vuodesta toiseen. Työnjohdon kyvytkään eivät varsinaisesti ole minua vakuuttaneet. Toisinaan tuntuu, että linssiin yritetään viilata tarkoituksellisestikin. Valitettavasti minä en ole ihan niin helppo kohde, kuin 30 vuotta peruskoulusta suoraan työelämään siirtynyt naisihminen (ja edellistä en sano pahalla, mutta olen todennut, että siivoojat ovat vähän liian lauhkeita ja ennen kaikkea järjestäytymättömiä). Minusta ei niinkään ehkä pidetä paikallisessa rtkssä enää, kun olen "vaatinut" minulle kuuluvia oikeuksia.

Minulle ei ole edes majapaikkaa Raumalla, joten loisin sukulaisten nurkissa koko kaksi kuukautta. Jotenkin rasittavaa, jotenkin ei :) (=ilmaista ainakin).

Parisuhde tarkoittaa kompromisseja. Varmista vain, ettet se ole sinä, joka tekee ne kaikki kompromissit.

With us,
within us.

No one is without any,
everyone has got some,
so there's no need for envy.

To live with them,
them within us,
us within them,
is what is must,
and needs not an anthem nor a poem.

They are our deepest most foul friends,
our agony's minions.

Yes, we all have our inner demons

Yes, oh yes, we all have our demons.

Miksi elämä ahdistaa eniten aina, kun olen väsynyt?!

On vähän juhannussuunnitelmat levällään. Äryttävää.

Olemme kai Turussa juhannuksen, mahdollisesti lepakkosiskoni ja sen naisen seurassa. Mutta ei sekään ole varmaa. Ärsyttää, kun ei tiedä. Ärsyttää sekin, että bf on ahkera opiskelija: a) itsekin pitäisi opiskella, muttei viitsi ja b) sillä on tentti ja me ei nähä pariin päivään muidenkaan menojen takia. Ikävä tulee.

Ärsyttää maata sohvalla vaan. Boksereissa tuijottaa televisiota. Miksei mitään tuottavaa tekemistä?

Ärsyttää, kun nykyään närästää kaikki ruoat ja pitäisi varata YTHS:ltä lääkäriaika.

Ärsyttää

Kaikki ärsyttää, suorastaan vituttaa.

Soitin äidille kertoakseni, että sain yliopistolta reilun 1100 euron stipendin. Kertoi olleensa äitinsä kanssa neurologilla.

Äidinäiti on ainoa elossaoleva isovanhempani. Äidin isä meni syövälle jo 1994, vain 69-vuotiaana. Ehkä perheemme suurin menetys, josta mummu ei ole toipunut vieläkään, 14 vuotta myöhemmin.

Mummun särkyä olivat menneet valittamaan. Neurologi oli kuitenkin todennut heti mummun nähtyään, että täytyy tutkia mahdollinen parkinson. Näytti kuulemma liikkuminen siltä, ettei toimi käskytys aivoista jalkoihin ja toisaalta ei ollut kuulemma ihan kokoa aikaa mukana siinä, mitä käsiteltiin.

Kuitenkin voi olla myös, että pitkään jatkunut moninainen lääkitys on joko osaltaan tai kokonaan heikentänyt aivojen toimintaa, joka olisi aiheuttanut vastaavat oireet. Tiedä sitten, tutkimuksia lisää.

Mummu kuulemma ihmeissään, kun särkyä vaan meni valittamaan ja tuollaista aletaan selittää.

On hänellä ikääkin jo kunnioitettavat 82 vuotta, joten vain ajan kysymys, koska alkaa keho antaa periksi. Kotonaan hän vielä asuu, yksin suuressa talossa, joskin on palkannut itselleen siivoojan ja kotisairaanhoito käy säännöllisesti.

Antaas katsoa, mitä testit kertovat. Onneksi mummulla on neljä lasta, jotka katsovat takuulla, että asiat hoidetaan kunnolla, jos niin sattuu, että mummu aikanaan joutuu laitoshoitoon. Eivätkä jätä yksin vaan käyvät katsomassa säännöllisesti. Oma lohtunsa sekin. Kai.

Aika kulkee eteepäin niin vääjäämättömästi ja armottomasti. Se ei odota Ketään...

Olen vähän kofeiiniaddikti, vaikka vatsani ei kahvia kestäkään. Lopetin taas vaihteeksi kahvinjuonnin, joskin satunnainen aamulatte tulee bfn kanssa otettua kauniina kesäaamuna jossain mukavassa kuppilassa. Omistan kuitenkin 100 mg kofeiinitabuja. Olen energiattomassa tilassa ja pitäisi siivota. Otin kaksi tabua kerralla (lienee vastaava määrä kuin kahdessa kupissa kahvia). Säälittävää, mutta ajattelin, että otetaan nyt energiaa purkista.

Vaikutusta odotellessa perehdyin kofeiiniin. Ihan kiinnostava City-lehden juttu: http://www.city.fi/artikkeli/Maaginen+kofeiini/1259/

Hauska ajatus tuo, että Suomen aikuiväestö elää jatkuvasti kemiallisesti kiihdytetyssä tilassa, kun kofeiinia löytyy verestä aika kauan sen nauttimisen jälkeen. Ja kun kahvia kallistellaan pitkin päivää, ollaan pöllyssä koko ajan :D

Edit: 20 minuuttia myöhemmin muistan, kofeiini laskee verenpainetta. Unohdin...nyt pyörryttää...terveellistä...

Meneeköhän ihan noin?

"Kotkan käräjäoikeus on tuominnut Kaakkois-Suomen metsäkeskuksen entisen talouspäällikön 4 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen metsäkeskuksen varojen väärinkäytöstä. Tuomio tuli törkeästä kavalluksesta, kahdesta törkeästä kirjanpitorikoksesta, luottamusaseman väärinkäytöstä ja väärennyksestä."

lähde: http://www.yle.fi/uutiset/24h/id93758.html

"Kokkolan käräjäoikeus on tuominnut poliisin yliajaneen ylihärmäläismiehen kolmen vuoden ja kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lisäksi mies sai neljän vuoden ajokiellon."

lähde: http://www.yle.fi/uutiset/24h/id93742.html

En ole oikeusoppinut, joten en osaa sanoa, mitkä seikat tarkalleen ovat vaikuttaneet tuomioiden pituuteen ko. jutuissa.

Maallikkon silmiin pisti pahiten se, että rahaa kavaltanut sai 4,5 vuoden tuomion ja poliisin yli ajanut 3,5 vuoden tuomion.

Tässä ei nyt joku oikein toimi?!

Kävelin bf:n kanssan tuossa 22.00 aikaan torstai-iltana kadulla Turussa. Takana tulleesta neljän hengen teinipoikaporukasta, ööbaut 15-18 vee jannuja, yksi keksi sitten alkaa huudella meille nerokkuuksia.

"Kumpi teistä on nainen?" jne. En edes kaikkia muista.

Tilanteessa ei sinällään ollut mitään uhkaavaa, sillä huutelija oli pieni planttu, eikä sävy ollut millään tavalla uhkaava. Raukka kuvitteli vain olevansa hauska ja pätevänsä kavereidensa kanssa, tai niiden silmissä. Emme paljoa taaksemme katsellee, joten ei tiedä, vaikka muut olisivat hävenneet silmät päästään kaveriaan.

---------------------------------------------

Minussa tapaus herätti kuitenkin kolme ajatusta.

Ensimmäisenä se, että koin ensimmäistä kertaa "syrjintää" seksuaalisuuteni suhteen.

Toisena se, että joku ylipäätään huutelee kadulla toisille jotakin. Sama se, mikä syy, mutta mielestäni on ihmeellistä huudella toiselle. Toisaalta, olenkin kasvanut muualla kuin kaupungissa. Miten joku edes viitsii, 2000-luvun Suomessa, huudella homojen perään?

Kolmantena se, ettei mieleeni tule oikeastaan kovinkaan montaa muuta vähemmistöä, jolle huudeltaisiin samalla tavalla täysin estoitta. Jotenkin jää sellainen olo, että homot ovat vieläkin jossain määrin lainsuojaton ryhmä, jota on sosiaalisesti hyväksyttävää ivata ja syrjiä.

No, yhtä kaikki, tilanne oli lähinnä huvittava, joskin ajatuksia herättävä. Moni on kokenut varmaan vastaavaa useammin ja pahemmissa muodoissa. Minulle kokemus oli uusi.