Pari päivää on taas ollut pohdiskeleva olo. Ei oikein jaksaisi olla taaskaan. Sinällään mikään ei ole ihmeellisesti muuttunut, ja jos onkin, niin parempaan. Silti vain on huono olo. Ikävää ja ärsyttävää.
Ikävää siitä tekee se, etten halua purkaa oloani poikaystävääni. Mutta pakostakin olen vähän hiljainen enkä vain jaksa keskittyä tai kuunnella tai olla muutenkaan. Tarvitsenen lomaa ihmisistä, jopa hänestä, niin ihana kuin onkin.
Ei vaan taaskaan tiedä, mitä odottaisi tulevaisuudelta tai kiinnostaako edes nähdä, mitä sillä on tarjottavanaan. Huoh...
________________________________
Lähdemme loppuviikoksi ja viikonlopuksi ihmettelemään Pridea Helsinkiin. Se tarkoittaa neljäksi päiväksi mahdollisimman kevyttä matkatavaramäärää (miten helvetissä pakkaan neljän päivän tavarat reppuun?!) ja asumista bfn tyttökavereiden luona, tilavissa yksiöissä.
Mahtaa olla kivaa...
Ja sitten onkin heinä- ja elokuu mukavaa siivous(!!)duunia Raumalla. Sitä samaa, mitä olen RTK:lle tehnyt opiskeluaikani. Alkaa vain kyrpiä siivoaminen toooodella paljon: hommassa kuolee aivot ja palkka on suorastaan ihmisoikeusloukkaus. Onneksi teen työtä yhdessä ystäväni kanssa. Se helpottaa duunia suunnattomasti. Saa jutella ja pitää hauskaa :)
Ihmettelen suuresti, miten siivooja(naiset) jaksavat työtä tehdä surkealla palkalla vuodesta toiseen. Työnjohdon kyvytkään eivät varsinaisesti ole minua vakuuttaneet. Toisinaan tuntuu, että linssiin yritetään viilata tarkoituksellisestikin. Valitettavasti minä en ole ihan niin helppo kohde, kuin 30 vuotta peruskoulusta suoraan työelämään siirtynyt naisihminen (ja edellistä en sano pahalla, mutta olen todennut, että siivoojat ovat vähän liian lauhkeita ja ennen kaikkea järjestäytymättömiä). Minusta ei niinkään ehkä pidetä paikallisessa rtkssä enää, kun olen "vaatinut" minulle kuuluvia oikeuksia.
Minulle ei ole edes majapaikkaa Raumalla, joten loisin sukulaisten nurkissa koko kaksi kuukautta. Jotenkin rasittavaa, jotenkin ei :) (=ilmaista ainakin).
