"Miksi sun aina täytyy olla niin negatiivinen ja kyyninen ja realisti?!"
Rakkaan poikaystäväni mietteitä eräältä kaupunkikävelyltä tilanteessa, jossa jälleen kerran huomautin, että hänen mielestään kaunis puistomaisema on vaikeahoitoinen/ihastuttava talo todennäköisesti sisältä remontoimaton/viehättävä puisto huonosti suunniteltu jne.
Myönnän, olen kyyninen ja negatiivinen. Olen kotoa oppinut asenteen, että jokin voisi aina olla paremmin. Minulle tulee aina ensimmäisenä Kaikesta mieleen jokin negatiivinen ajatus, jokin asia, joka voisi olla toisin jne.
Olen itsekin sen huomannut ja se on äärimmäisen rasittavaa, mutta samalle erittäin vaikeaa muuttaa. Näin siitäkin huolimatta, että tiedostan tapani ajatella ja reagoida asioihin.
------
Samaan kategoriaan edellisen kanssa menee se, etten pysty kehumaan itseäni. Noksu taannoin yritti kääntää ajatteluani toteamalla, että sanopa itsestäsi muutama asia, joissa olet hyvä. Se vain tuntuu väärältä, petolliselta, epätodelta kehua itseään, varsinkin itselleen. En vain osaa sitä taitoa, vaikka siitä olisikin hyötyä. Ja tämän lisäksi, siis etten osaa positiivisia asioita ja puolia itsestäni itselleni ilmaista, olen sitäkin taitavampi negatiivisten asioiden ilmaisemisessa itselleni.
-----
Mitä tulee realismiin piirteenä(ni), miksi se nähdään yleensä negatiivisena ominaisuutena?! Johtuuko se siitä, että realistilla on tapana tönäistä muilta ruusulasit silmiltä ja hajottaa pilvilinnat?