Pitäisi tehdä vaikka mitä, mutta ei viitsi eiikä jaksa :(
Puhelin levisi käsiin, pitäisi raahata se takuuhuoltoon. Pitäisi raahautua kirjastoon hakemaan kasa oppikirjoja, kun teen opintoja kesällä. Pitiäisi, pitäisi.
Ei vaan viitsi :|
Masentavaa...mihin kaikki energia valuu?!
Koin taas hekumallisen nerokkuuden hetken. Pohdin vakavissani, sandaalein ja paljain jaloin kaupungille lähtiessäni ja kenkäkauppaan suunnistaessani kenkiä sovittelemaan, että kumman jalan sukan ottaisin mukaani, kun en kahta sukkaa viitsi raahata mukana.
Tajusin nerokkuuteni vasta seruaavana päivänä autoillessani...repesin...:D
Viikonloppu meni vauhdikkaasti. Vallattiin äitini asunto Uudessakaupungissa viikonlopuksi, tarkoituksena katsella Merefestien (=markkinat, eipä paljon muuta) tunnelmaa ja paikallista yöelämää (johon en ole tutustunut KOSKAAN, huolimatta siitä, että ensimmäiset 20 vuotta elämästäni olen kaupungissa elänyt).
Noksu lähinnä huolehti imagostaan. Sitä huolestutti lukuisat kilisevät alkon muovikassit, joita kannoimme sisään. "Äitis luulee mua vielä alkoholistiksi, ja että pilaan sut." No, en kommentoi kumpaakaan väitettä ;)
Perjantai ilta käynnistyi tyylikkäästi äitini valmistaman illallisen ja siskon lasten kanssa. Myöhemmin nautimme, pikkuipanoiden poistuttua, punkkua kolmistaan jutellen sivistyneesti päivänpolttavista aiheista. Iltaan valmistauduttuamme, otimme pullon skumppaa fridgestä ja suuntasimme kohti kaupunkia. Tosin skumppa tyhjeni meren rannalla (hyttysten syötävänä) ja parisuhteista keskustellen. Iloisessa hiprakassa siirryimme kaupunkiin (muutaman puskan kautta; säälittävää teinimenoa, mutta minkäs teet).
Kaupungin yöelämä oli juurkin niin kuollutta kuin kaupunki itsekin. Paikallisen Vanhan mestarin kanta-asiakkaat hieman katsoivat minua, vaikka en edes järin "suuren maailman maalliin" ollutkaan pukeutunut. Kyllä kai sitten vaan muuten homosti. Paikka oli huomattavasti lähempänä Noksun henkistä maisemaa kuin minun :)
Paikallisessa "yökerhossa" (ei sitä voi hyvällä tahdollakaan sellaiseksi kutsua, vaikka se virallisesti sitä onkin) Lännentiessä kävimme kääntymässä. Paikka tuntui olevan paikallisten amisten suosima (anteeksi epäkorrekti ilmaisu, mutta se kuvaa asiakaskuntaa). Musiikki oli, no limudiskosta, kuten myös koko paikan sisustus. Onneksi olimme jo iloisesti laitamyötäisessä ja onnistuimme kapuamaan tyhjälle tanssilattialle. Tanssimme sarkastisesti. Nauroimme helvetisti ja tanssimme niin vituilleen kuin ihminen voi tietoisesti tanssia, tyhjällä tanssilattialla, maailman hirveimmän kasarimusan tahtiin. Tanssimme sarkastisesti :D
Ainnii, toki lähdimme kävellen liikenteeseen, mutta jo Lännentielle suunnattuamme, totesimme keskellä tietä olevan mukavannäköisen pölkupyörän. Se oli selvästi hylätty. Pienen nelikätisen korjailun jälkeen saimme sen jopa kulkemaan. Toki kummatkin pyörät olivat tyhjät ja vanteet vääntyneet, jarrut eivät juurikaan toimineet vaihteista puhumattakaan. No, mitäpä se olisi haitannut menoa. Emme tosin kehdanneet ihan yökerhon eteen sillä vetää, joten se jäi pusikkoon odottamaan kotimatkaa. Se tapahtuikin sitten sangen vauhdikkaasti ja äänekkäästi aamuaurinki seuranamme.
Saldona oli illasta lähinnä toteamus, että kaupungin menomestat ovat kuolleita, ukilaiset eivät osaa pukeutua ja tarakka on kova alusta istua, kun kumi on tyhjä. Noksulle jäi vaivaiset 16 mustelmaa matkasta :D
Äiti ihmetteli uutta pyörää pihalla lähtiessään mökille...käski vain palauttaa, ettei kukaan kaipaava sitä hänen pihaltaan löydä.
Luontokin kävi Noksun kimpuun, kun sitä puri jokin ötökkä kukkia kastellessa. Se jotain selitti, että on allerginen, mutta uskoin vasta, kun jalka oli punainen ja täynnä näppyjä sun muita. Käskin syödä Zyrteciä ja olla valittamatta :)
Näin viikonloppuna...kivaa oli :D
Saatan siis joskus opettaa teidänkin lapsianne...
Miksi minusta ei tule auringossa tuollaista: http://pro.corbis.com/images/OCH064.jpg?size=572&uid=%7BBAFD3A49-18B6-45D0-8CC0-5E0255373CC0%7D
vaan tuollainen: http://images.inmagine.com/img/image100/10048/10048006.jpg
Huoh, tavoittamattomissa on tuo kaunis kesäinen tummuus, tilalla pinkki helotus. Tyydyttävä on sitten kai verhoutumiseen ja skandinaaviseen kirjavaan possupinkkeyteen :D
Memories,
they stay when ever you wish to return to them.
Bad ones go away,
even though they leave a mark on you.
Good ones warm you up at night,
when you feel blue and need a hug.
Though warm and welcomed,
memories can't hold you like the one you love,
the one here and now.
Suomalainen sisu= jääräpäisyyttä ja kovakalloisuutta, läpi harmaan kiven vaikka väkisin -asennetta.
Mielestäni on, sisu vaan fiini nimi tolle :D
Aargh...yritän vääntää graduamme tieteelliseksi julkaisuksi. Tuskallista yrittää tiivistää olennaista 15 sivuun, kun alkuperäistä tekstiä on 90 sivua. Informaatioarvo kun ei saisi kadota. No opinpa nyt sitten tämänkaltaistakin kirjoittamista, vaikka ei huvittaisi.
Tämän artikkelin kun saan, niin on kauniisti kaikki pakolliset kasvatustieteen opinnot valmiit. Porkkana sekin...
Tää uusi kämppä on meluisa kadun äänistä ja kuuma. En vaihtaisi pois! :D
Oli kivaa ajella serkkujen kanssa. En vain tajunnut, että päivän ajosaldoksi tulee 600 kilometriä. Vähän oli istumalihakset puutuneet ja helvetin kallista oli, 75 eppua bensoihin...auts
No tulipa nähtyä sukua taas vaihteeksi, vaikka paljon ollaankin aina kissanristiäisiä vietetty. Ja kas, seuraavat pippalot ovatkin minun valmistujaiseni (joiden lahjatoiveena on Raha...ainoa syy pitää moiset kekkerit ;) ensi syksynä. Katselin opintorekisteriäni, eikä tästä nyt puutu enää kuin 19 opintoviikkoa, jotka tupsahtavat melkein kaikki naistutkimuksen sivuaineesta, jota työstän kesän. Sitten pari pientä suoritusta jostain ja avot, olen valmis maisteri.
Uusi tutkinto onkin sitten kiikarissa. Ehkä valtio-oppia, joskin saatan ajatella jopa taloustiedettä...saatan siis...antaas katsoa. Olen taas huomannut olevani rahan perään. Haluan nauttia niistä asioista, joita rahalla saa. Ainakin jonkin aikaa.
Elämä näyttää...
Niin, kesä taas täällä. Kesätyötkin heinä- ja elokuun ajan. Ei kiinnosta, mutta taloudellinen tilanne ei varsinaisesti anna periksi. Opiskelenkin vielä kesällä, töiden lomassa.
Kuukauden olen Turussa asunut, enkä vielä ole oikein löytänyt elämääni rutiinia. Tuntuu, ettei oikein saa mistään kiinni ja aika ja elämä vain menevät väkisin eteenpäin. Minä roikun kahdella sormella viimeisen vaunun kaiteessa kiinni ja jalat raahautuvat maata pitkin perässä.
Kalenteri alkaa uhkaavasti täyttyä ohjelmasta. Tällainen "suosio" ja ihmismäärä ja ohjelman määrä hengästyttävät meikäläistä, joka on tottunut siihen, ettei mitään elämää ole. Täytyy vain opetella ottamaan oma aika ja tila, ei kai muu auta.
Elämä kuitenkin antaa jotakin takaisinkin. Olen löytänyt suloisen poikaystävän, joka on vähintäänkin yhtä hellyydenkipeä, kuin minäkin. <3
Ja olen (ja olemme, ainakin noksun kanssa) tulossa kesätapaamiseen, jahka jumalat ovat suosiollisia ja pääsen(-mme) tulemaan.
Huoh!
Ohjaaja antoi luvan kansittaa gradu. Sen jälkeen alan tehdä raakaversiota gradun pohjalta artikkelista, jonka ohjaaja työstää loppuun ja lähettää julkaistavaksi.
Muuten olenkin viettänyt hiljaiseloa blogini kanssa. On ollut muutakin elämää, kuin tietokone.
Ja mikä parasta, olen löytänyt elämääni ihmisen, jonka kanssa viihdyn ja jota ikävöin, kun hän on poissa. Oireeni sopivat huolestuttavasti sangen perinteiseen diagnoosiin...
Edit: Ai niin, musta tulee siskon tytön kummi :D Ristiäiset sunnuntaina.
