Mopsi's

Vapaan suomennoksena...

"Fear is the uncertainty of death. Peace comes from the certainty of death."

or something...

...haluaisikohan sitä koskaan olla rauhallinen?

___

Huomenna töihin. Kuudetta luokkaa, harvinaisen tarkoilla ohjeilla opettajalta. Ei tarvii paljoakaan ajatella. Mikäs siinä. Rahaa ;P

___

Asuntoni tärisee. Taisinkin asiasta mainita jo. Nyt olen empiiristen havaintojen ja niiden toistumisen myötä todennut, että näin tapahtuu aina kun hissiä käytetään. Sitä korjattiin viikko sitten, oli viikon pois käytöstä. Korjauksen jälkeen asuntoni kokee tasaista värinää aina hissin käytöstä. Pitäisköhän soittaa isännöitsijälle? Ei tärinä sinällään haittaa, vaikka koko kropan läpi meneeki ku istuu vaiks sohvalla. Lähinnä kiinnostaa, että mitä vittua ne on tuolla tehneet, ku rakenteisiin kohdistuu tämmöstä, no..voimaa että täritee näi paljo. Pidemmäl ajal voi jopa aiheuttaa jotain rakenteellisia murtumia tms.?? (joo, mä mikään insinööri oo...)

___

En ehkä pohjimmiltani tiedä, miten haluan elämääni elää. Tiedän ehkä mitä haluan. Mutta en tiedä miten haluan elää. Onko minulla jotain sellaisia ydinarvoja, joita noudatan? Onko tietty liittymättömyys mihinkään tällaisten arvojen puutosta? Puuttuuko minulta jokin oman sisäisen maailman kiinnekohta (identiteetti vajaa)?

Mä kun jotenkin liitän periaatteet ja ideologiat sun muuta aina jotenkin muuttumattomiksi, jäykiksi. Siksi en oo halunnu semmosia omaksua. Kyllähän ne helpottais elämää. Esim. ny vaikka uskonto. On joku focal point, joku semmonen pohjalla toimiva kehikko, jonka varaa rakentaa.

Ei oo semmosta nyt ei. Siks sitä kai vähän ihmettelee elämää, kun on kauheen irtonainen olo. Toki perhe luo juuria, mutta eipä ne kummosiakaan ole, jos ajattelee, että oon itsenäinen aikuinen. Parisuhde ei oikeen tarjoo niitä, ku on niin nuori vielä ja tulevaisuus elää (en mä suhteesta itestään oo epävarma, mut ku ei tiedä missä suhteen osapuolet ovat esim. seuraavan 3 vuoden aikana noi fyysisesti, suomes vai muual).

En ihmettele, että ihmiset valittaa, että elämä on epävarmaa. Ei auta. Luojan kiitos en oo joku vastavalmistuva filosofian maisteri, joka ei saa mitää duunia ku kukaa ei ees tiä, mitä se on opiskellu. Ei millää pahal fm kohtaa, mut onneksi mulla on ammattipätevyys. Siit kiitän itteeni, et aikanani valitsin tän alan, ku lähes varma työllisyys. Muuten en tiädä, mut jos se kolme donaaki tulis bruttona, nii kyl sil viel potkii, varsinki ku joskus hamas tulevaisuudes saan maksettua nää saatanan opiskeluvuodet (lainat ja kelan laskut...ei se riitä, että kääntää laivaa, ku aallot tulee peräs...).

___

Tää apatia ny estää mua oikeen näkemästä mitää hyvää missää, vaiks psykologiselt kannalt yritän koko ajan ettii. Ei menis sit semmoseks omas huonos olos rypemiseksi...

hmm...

ohan niit, mut en vaa halua niitä ajatella 8[

ärsy.

No löysin mustan takin kirpparilt! hianot isot kaulukset. oli paskane ja liian pitkä, mut äitee pesi konees (ilman mun lupaa, ku ei ois saanu pestä, mut mamma tietää paremmin ja hyvä tuli). Ja seuraavaks se lyhentää sen. Jos tulee sopivan mittane, o mul uniikki hiano takki. Makso vaan 3,5 €, joten kai ton voi nähdä hyvänä asiana. Säästyy rahaa, saa hianon takin ja vielä kierrättää. Ja saa UNIIKIN takin, toiki vielä.

Jotain hyvää löytyy, joskin se sitte o materialistista hyvää...ja toivon, että tentit menee läpi, Jos menee ja vielä jonkunäkösillä arvosanoilla, oon ylittäny itteni...ku saanu 11 kirjaa tentittyä 6 viikos. JOS ne menee läpi, tai no yks meni jo, 4 tuli, kuten oon maininnu.

Ny sitten aattelin selailla tota naistutkimuksen kirjakasaa ja jos töitten ohes jaksas pohdiskella esseitä niist. Pitäis kirjottaa 3x15 sivuu...

...jos :P

___

pitäsikö kokeilla olla vaan hyvälhyväl tuulel (olinki viime viikon lopul ihan oudol tuulel, sillee hyväl tuulel, hihittelin kaike...bipolaarinen taidan olla...)

semmonen dynamo ku toi:

http://www.voima.fi/content/view/full/2912?PHPSESSID=78ab46d4cb9d3167d08f91ee29b6ce84

Tuon kun lukee, niin ei voi enää oikein puhua Suomesta ja hyvinvointiyhteiskunnasta.

Raikasta puhetta fiksulta mieheltä.

___

On ollut jotenkin masentava fiilis. Tentit tehty nyt alkukeväältä, toivottavasti menevät jopa läpi. Berliininmatka ei jaksa innostaa pätkääkään. Pitäisi tehdä töitä, ei jaksa.

On sellainen olo, että masentaa, mutta että se ei pääse pintaan. Tasaisen allapäinen olo. Ei ylös eikä alas, vaan siinä välillä leijumassa. Kuluttavaa.

Ei oikein ole mitään iloa, vaikka onkin jonkinnäköinen näkemys tulevaisuudesta, tästä vuodesta ainakin.

Poikaystävän kanssa ei ehditä nähdä oikeastaan lainkaan seuraavaan kuukauteen. Viikonloput täys, tenttiä sillä, molemmilla viikon matkat tiedossa, ei tietenkään samaan aikaan jne. Huoh.

Muutenkin pyörii kaikenlaisia ajatuksia päässä, joiden ei siellä soisi olevan.

___

Syksy 2009. Tajusin, että joudun taas itsenäistymään. Valtion rahat lopettavat kuukausittaisen tulemisen ja olen oman työni varassa kokonaan. Hieman pelottava ajatus. Vaikka ajattelin, että ehkä teen aluksi ainakin lyhyitä sijaisuuksia (joista jää monet ylimääräiset työt pois, kokoukset ja vanhempien kanssa sählääminen), niin toisaalta olisi kiva saada joku sellainen sijaisuus, että tiedät mihin aamulla menet ja milloin rahaa tulee tilille...

Huolestuneena viime yönä jopa ajattelin jo, millaisia erilaisia työtäni helpottavia käytäntöjä otan käyttöön omassa luokassani. Pointti siis se, että en ollut omaa luokkaa ajatellut haluavani, nyt heti siis ainakaan. Tiedä sitten häntä. Vastuu 25 lapsen oppimisesta tuntuu aika isolta loppu viimeksi, kun sitä oikein ajattelee. En epäile, ettenkö sitä pystyisi tekemään, mutta silti, se työ hyökkää kerralla päälle ja on paljon uutta koulutukseen kuulumatonta, joka täytyy oppia.

Ja en tiedä, olenko valmis siirtymään säännölliseen työhön opiskelijaelämän vapaudesta, vaikka pakkohan se on jossain vaiheessa tehdä.

___

Vähän pohdituttaa myös se, että jos minä olen töissä ja bf opiskelee, niin miten viikot sujuvat? En voi oikein osallistua mihinkään myöhäiseen elämään viikolla (joskaan ei bfkään aktiiviopiskelijabilettäjä ole).

Kuinka vaikeaa on erilaisten rytmien yhdistäminen, sitä mietin vain.

___

Miksi en osaa nauttia ajatuksesta lähteä berliiniin, en vain osaa. Tällä hetkellä en edes ajattele asiaa. Outoa. Ärsyttävää.

Puutunut olo enkä pidä tästä, en yhtään. Tämä on tuttua, mutta silti ei ole. En ole näin tasaisen puutunut ollut koskaan.

Syön liikaa, koska ei ole muutakaan tekemistä. Liikaa aikaa kai sitten.

___

Mistähän saisi jotain tekemistä? Se minulta puuttuu...en jaksaisi alkaa sellaista metsästää (ja sekös ehkä turhauttaa...)

No lopetan valittamisen taas tähän, alkaa muuten vituttaa vaan kunnolla...

Vaihteeksi soveltava tenttikyssäri:

[Kirjoita maksimissaan neljän (4) sivun essee. Ota kanta puolesta tai vastaan ja argumentoi sen kautta "Onko politiikalla ja poliitikoilla avainasema globaalin finanssikriisin ratkasemisessa." Perustele valtio-opillisisesti tenttikirjallisuutta hyväksi käyttäen. Arvosteluperusteina valitun argumentin perustelu ja perustelujen loogisuus.]

Tuohon oli ihan kiva jopa vastata, kun ei mitään knoppitietoutta vaadittu ja sen lisäksi joutui jopa AJATTELEMAAN. Harvinaista, mutta joskus näinkin. Ja luulisin jopa, että menee läpi :)

Maailmaa on kiva pelastaa. Ois kiva ku ois ruusuu ja kukkasta ja pinkkii linssii.

Mut ku ei oo. Siksi välillä risoo se, että joku tulee valittamaan noitte ruusulasien läpi, miten pitäis elämäänsä elää.

Ok, ehkä maailma olis parempi paikka jos tekis jotain toisin tai välillä koittas niit ruusulasei. Fakta on, et suurin osa ei nii tee ja mä joudun kilpailemaan selviämisestäni täällä niitten kanssa. Valitettavasti ny valitsen mones kohtaa oman perseen edun, enkä muitten.

Se on itsekkyyttä, mutta joku vois sitä sanoo myös ihan terveelliseksi, inhimilliseksi itsekkyydeks.

Valitettavaa, että oon niin kapeekatseinen, etten tajuu oman ajatteluni aiheuttamaa tuhoa niin itselleni ku kaikille muillekki.

Ero on ehkä se, että mun elämäntarkotus ei oo muuttaa maailmaa ruusukedoks, vaan elää sen ehdoilla mitä on nyt. Ei se tarkota, ettenkö tiedostas ongelmii monella tasol ja jopa pyrkis tuomaan jotai ehdotuksii tai antaa rahaa hyvää tarkotuksee. Mä en vaan aio syyllistää itteeni ja muita siitä, ettei ne käytä elämäänsä tiettyjen tarkotusten ajamisee.

Eikä se, etten käytä elämääni sademetsän pelastamisee tarkota sitä, että käytän elämäni sitte automaattisesti sen tuhoomiseen.

___

ja tähän samaan rimpsuun vitutusta lisää:

kela haluaa 4237,61 euroa multa, kiitos.

...enkä ees opetellu sitä hirttosolmuu.

tarttee varmaa alkaa myyrä itteesä... ;D

Mää en tajuu, mitä noi valittaa siitä, että ingman tuo maitoo Ruotsista?!

"haluaa vaan firma tehä pikavoittoja!"

totta vitussa haluaa, sehän on vähän niinku firman tehtävä, voiton tekeminen. Eikä mikää suomalaisen maitoteollisuuden tukeminen.

Vittua että ärsyttää suomalaiset joskus. firmoilta vaaditaa yhteiskuntavastuuta. vitut. niitten homma on maksaa verot ja tuottaa voittoa. that's it!! tuntuu just siltä että vanhasen hallitus itkee ku kaikki menee vituillee ja sitte sysätään talouselämälle kaikki vastuu.

että vituttaa tommonen, tommonen, demarointi!

maanviljelijät ovat suomessa tottuneet siihe, että rahaa tulee ja ny ollaa ihmeissää ku vapaa markkinatalous toimii ja maitoo ostetaan sieltä mistä halvalla saa.

avatkaa joku kirja joskus.

OOOKOOO, hiemna tunnepitoinen, perustelematon bloggaus. mielipiteitä varten on toi kommenttiosio tossa, saa vapaasti ampua täytee reikiä tän jauhamisen.

vaan ärsyttää tää suomalainen meno...niin VITUN IDIOOTTIA PORUKKAA NIIN MONES PORTAAS.

Toisinaa aina tulee pohdittua (tuolla keskustelussaki noussu esii) sitä, että ku elää parisuhteessa, mitä tapahtuu, ku toinen asettaa oman uransa samalle tasolle tai korkeemmalle ku parisuhteen ja toinen pitää parisuhdetta tärkeimpänä.

Toki ymmärtää sen et ei itteään saa uhrata parisuhteelle kokonaa, mut jossain määri se on pakko tehä, ja viel nii, että molemmat samas suhtees, vaiks sit oliski nii, et jossai vaihees toinen uhraa itteensä enemmän toiselle ja sit taas myöhemmin toinen uhraa toiselle (jos vaiks toine rakentaa uraa, nii sallittakoo se hetken, jos sitte josssain vaiheessa se toinen on se, joka antaa sulle mahollisuuden panostaaa omaan uraas tai johonki muuhu elämän osa-alueesee)

Eli siis semmonen tasapaino. Missä seki sitte lienee?

Noi henkkoht, luulisin, että mä oon liian epäitsekäs ja varmaa oon just semmonen "kotirouva"tyyppi, joka antaa liikaa efforttia parisuhteelle, noin suhteellisesti ainaki.

Miespareilla muutenki jotenki sillee hakusessa mitä se parisuhde on, ehkä. hetskuilla sitä kivasti määrittää noi lapset ja se talo ja voi noudatella niitä odotuksii ku ympäristöl on. Mut entäs miäsparit? Mistä me saadaan jotain osviittaa siitä, mitä parisuhde on? tai no, totta kai jokainen on yksilöllinen, suhe siis, eikä luoja tarvitakkaa mitää guidebookkii kertoo, kumpi ottaa ny poskee ja kumman vuoro viedä roskat, mut siis periaattees, mitä pitäis suhteelta oottaa?

ystävyyttä, kumppanuutta? jakamista? seksii? yhteistä arkee?

mitä saa vaatia, mitä voi odottaa, mitä pitää antaa?

Työtähän se vaatii, tietoista, mutta sekin on kysymys, että kuinka paljo sitä työtä pitää tehä ja kuinka paljon pitäs itellaan tapahtua, tollee luonnollisesti, ilma efforttia?

Biologia ny ei paljoa tue monogamiaa, eikä ainakaa kahe miähe välillä. Kaikis tutkimuksis miehet vaa todetaa siemeniää mahdollisimman laajalle levittäviks panokoneiks. Sama se, vaikka ei homoilulla lisäännykkä (ehkä se vaa lisää intoo, ku semmonen sosiaalinen vastuu katoo siinä sitte) nii ohan se bilogine rakenne olemassa. Vois aika hyvi kysyy, että mikä on chäänssi miäsparin olla yhes vuosikymmenii?

Onko toi ikuine pariutuminen semmosta uskonnollista heteropropagandaa, mikä vaikuttaa homopiireis tiedostamattomana?

Mä näen sen siis ensisijaisesti turvallisuutena ja semmosena staabiliutena, parisuhtee siis. Tää maailma muuttuu siihen tahtii, et o kiva jos on joku kiinto piste, focal point, mihin keskittyy, jos kaikki muu kusee ympäriltä (kuitenkaa ny takertumatta mihinkää luurangoks muuttuneesee suhteetynkää).

No pointtina ehkä se, että mä koen olevani taasen hiukan riippuvaisempi mun suhteesta ku toi toinen (vrt. edellinen bloggaus tosta mä oon needy -tyylisestä monologista) nii sitte sitä alkaa tämmösenä liian kilttinä (turhaan ehkä) pohtiin, että onks tää ny balanssis ja miten tää homma ny niinku toimii. Sitä miettii ku tietää, että on elämässä ennen nii moni (varma) asia ollu jotai iha muuta ja näin vanhemmite o huomannu olevansa aika sokee nykyhetkelle. Sitä kai sitten kompensoi ylimiättimällä kaiken, ettei vaa mitää fall through the cracks.

___

Mun talo tärisee, siis tärisee 8| Aina välii, sillee ku olis iso vibraattori ängetty talon alle. Ei helise ikkunat, mut brrrrrrrrrrrrrrrrrr....outoo, mikä lie, naapuri hommanu jonku isomman....

___

Köksästä löytyy vieläki pienii lasinsirui ympäriis. Lyhyesti: kännissä sähellettii, verholauta putos ja tönäs hyllyltä metallisen kynttiläjalan, joka putos suoraa viinilasin läpi, mikä sitten, ohutta lasia ku oli, Räjähti ympäriis, siis räjähti. Niit on kaikki hedelmäkulhot ja nurkat täys...meni yks aino aallon lautanenki samas :( (tosin se oli vaaleensininen ja en tykkää vaaleensinisestä, vaiks mulla äiteellä onki varmaa 20 iittalan vaaleensinistä juomalasii, se on nii yö'ök-väri)

___

Ei oo kelaa vielä tullu. Vähän on jo jännät housus...
...pitäs varmaa laittaa 112 pikavalintaa, ku kuitenki pumppu hirttää kii, ei järkytyksestä ku ihan old fashion vitutuksesta. Tai ehkä samsonin tuuri pelittää taas ja kosmisesta iskusta kela on vaa savuava raunio.

___

tää bloggaus jatkuu ja pitenee vaan, koska mun pitäis kerrata perjantai tenttii, mut en tiä mitä lukis. noi kaikki kolme kirjaa puhu aika samoista asioista, monis kohtii viel samoil otsikoil. ja mikä parasta, oon ne samat asiat jo opiskellu. Joten mitä sitä kertais? Tentis kuitenki pläjähtää joku semmonen kyssäri, et alan itkee spontaanisti (se oliski :D) ku en oo koskaa kuullukkaa mistään uudesta oikeistosta tms.

___

Luulen että ohitin pelsenki kadulla tässä yks päivä. En tarkemmi jääny kyylään ku bf jauho politiikkaa vieres ja käveltii aika vauhil...näytti se miäs aika nyrpeeltä, mut pikavilkasulla vähän pelsen karismaattista naamaa siin oli ja se oli kävelee kristiinankadun alkoo kohti ;D (mistä me kylläkin sitte oltii bf kans tulos...)

___

Oon saanu jo jonkilaise gripin tosta biancony melodysta. se on ehkä helpompi ku luulin (tai sitten soitan paremmi ku luulin). ei se ny vielä suju (en jaksa noita isoja alkukirjaimia laitella, saati korjata ku huomaan et unohtuu, tää on mindflowta, enkä palaa turhii korjailee..) täydellisesti, mutta mennee sillee että vaan harjotusta harjotusta, että kädet osuu noihin nelisointuihin ku hyppää oktaavin ylöspäin.

___

Sputnik o mun haave, mut hommasin jo hianon vastikkeen, voin kaivaa kuvan, jos löydän. Mut pelse, oo varovainen niitte kankaitte kaa, ettei käy kotivakuutuksen päälle. Sputnik olis hiano :(

___

ny mä lopetan tän shaissen jahamisen ja alan lukee tota wibergin kirjaa, tai käymää läpi. se oli huonompi esitys ku päältä ja sisällyksestä näytti. pääasias taulukkoo ja käppyrää. ketä kiinnostaa, mitä on päätetty vuonna 1954 jostai hemmetin lehmänlannan kaasupitosuudesta? (ei siin ny tommosta, mut sitku tommost dataa on ihan puuntakaa jossain hallitusta käsitteleväs tekstis, nii ihmetyttää, et mist sitä ainetta saa mitä toi kirjottaja o nauttinu kirjottaessaa...)

pitäis varmaa muute kokeilla imovanee, ku kaveri just sano, et jossei mee heti nukkuu, nii hän ainaki jutteli Neitsyt Marialle...

___

löyty kuva netistä, tommonen lamppu mulla katos, joski harvoi käytös. mä suosin jalka- ja pöytälamppui, paree tunnelma (seksi pimees tosin :P)

nii, onko tossa joku natiivi sanaleikki? tanskalainen...

harvoi on noilla semmosta etten tajuu, ny o 8/

http://www.wulffmorgenthaler.com/default.aspx?id=64eb30d5-9f3f-44b9-a0fb-fbf6cb7180a6

mä luulen, et mun identiteettiongelma - no siis se, että sitä ei tavallaan oo - juontuu semmoseen perhe-elämään, jossa pärjäs parhaiten olemalla mitään mieltä ja diplomaattinen. ei semmosessa ympäristössä juurikaa pääse semmoset omat näkemykset kukkii ja kultivoituu, ku keskittyy siihe, että säilyy tasapaino ja myötäilee muitten mielialoja.

toisaalt myös se, että meitin perhees oli semmonen syyttelevä tyyli, aina oli joku syyllinen kaikelle. ei semmosessa paikassa olla mitään mieltä mistään, ettei oo oma perse tulilinjal.

eikä ny kannata saada mitään kauhee kovaa kuvaa meikäläisen porukoista, hyvä lapusuus sinällää. noi em. kuvaa lähinnä semmosta perheen sisäistä jännitettä ja toimintatapaa. en mä mistään kauheesta lähiöperheväkivalta-alkoholismiperheest oo. vaikka isi viinaan meneeki :D

ihte asiassa oon aika semmonen spoiled. rahaa on ollu sillee, ettei kituuttaa oo tarvinnu, 1990 lama paljoo meitä koskettanu sinällää. oon nuarin ja siskot hilpas ajois pois, joten sain nauttii muutaman vuoden tilasta (joskaan en ehkä rauhasta niinkää). mut siis ainahan on joku jolla on vielä huonommin. otan silti oikeuden valittaa.

ja takas identiteettii. siis oon semmonen, että mulle menee melkein mikä vaan (vaikka ny tyyli) ja on vähän semmosii asioita ylipäätään, josta oon voimakkaasti jotain mieltä. oon liian myötämenevä, tarttis jostain löytää se mono, jonka laittaa maahan välil, eikä aina oo hiirulaisena sillee sivus.

täs on se ongelma, et jos tavallaa jollain tasol menee myötä, nii sit o kuses, ku ei oo sitä virtaa mihi hypätä vaa tarttis jotain omaaki olla. mistäs sitten nyhdät ajatuksia tms.?

enkä kyl tie, onko ees aihetta valittaa. mieluummin oon tämmönen joustava, ku mikää vanhoihi kangistunu pökkelö. niinku yks äitin hoito aikanaa eron jälkee. kaveri oli armeijaporukkaa. ekaks ku tavattii, nii mä olin nii hiano miäs ja komia kädenpuristus. sit menin sivariin ja kerranki ku mentiin siskon kaa äiteelle syömään, nii tää kaveri istu makuuhuoneessa suljetun oven takana, ku ei voinu sivarin kaa olla samas pöydäs. to-del-la säälittävää...oon repiny nauruu tosta aina välillä, en oo nii säälittävää tyyppii tavannu sen jälkee...tai ehkä oon, mutta siti toi huippu :D

___

jotenki vähä semmone olo taas, et en elä elämää vaan se elää mua. mä oon vaan sillee, että katos taas aamu. ja siinä se, mun elämä, uusii aamuja. ja se on outoo, koska mä suunnilleen tiedän, mitä seuraavan vuoden aikana tapahtuu, mulla on raha-asioissa monta semmosta luukkuu josta sitä tulee, ettei tarvii sillee murehtii (edelleenki mul on munat ja ne pelkästää riittää operintamal duunin saantii). mistähän taas oikee tuulee??

aattelin, että tentti (mikä meniki iha kohtuullisesti, toivottavasti ny läpi) ja mukava rauhallinen saunahetki piristäis, rentouttas.

paskat.

jotenkin ku lähin kotiin ajeleen ukista, niin harvinaisen tyhjä olo. semmonen...oliko jollain jotain väliä -olo?

mitähän tääkin nyt taas on...en tiä.

en oo tyytyväinen elämääni. vuos tulee muutosta turkuu. ainoot plussat on bf ja se, että on mahdollisuuksia tehä juttuja.

miinussarakkeeseen...no. oon yksinäinen, vieläkin. bf lienee mun lähes koko sosiaalinen piirini. ja sen laajentaminen on mulle vaikeeta. vaikeutta korostaa vielä se, että bflle sen oman piirin laajentaminen ei oo vaikeeta.

nojoo. vaikka mikä paranis nii mä varmaan vaan valitan. oon rasittava ihminen siinä mielessä. ikuisesti ja pohjimmiltani kyyninen, negatiivinen paska, joka suuttuu jos sitä yritetään muuttaa.

ja sit mulla on semmonen olo, että se oon aina mä, joka on ehdottamassa jotain kavereille. mulla on aina käsi ojossa. mä tarviin niitä harvoja tyyppejä mun ympärillä enenmmän ku ne mua. tohon vois lukee bfnki, ku luulen, että mä tarviin sitä enemmän ku se mua. säälittävää elää muiden armoilla.

Tänään olisi tentti Raumalla :/

En ole muuta kuin lukaissut kirjat läpi ja toivon, että paskanjauhantageneraattori toimii eivätkä kyssärit ole liian spesifejä. Vituilleen menee, koska ne ole kunnolla lukenut (ei erkka oikeastaan kiinnosta sinällään, vaikka sisältääkin parissa kurssissa enemmän käytännön työn kannalta oleellista tietoa kuin sisältää muut kasvatustieteen pakolliset opinnot...)

Mut aattelin, et ku tentti tehty, nii treffaan graduparini ja sitten ajelen Uudenkaupungin kautta kotio. Uki siks, että käyn tekasee yhen duunin ja sitten vietän pikkusen spa-aikaa muorin saunassa.

Sillee kynttilää ja jalkakylpyy ja kuorintaa ja kevyttä manikyyrii/pedii ja tuoksuöljyy ja sillee...

...jos vaikka jumihartiat vähän aukeis.

Nauttia arkipäiväisistä asioista (jotka nyt eivät ole sitä perustoimeentuloa kylläkään :P)

___

Miksi elämä täytyy pikkuhiljaa, tai kalenteri, sillee koko ajan eteenpäin? Ookoo, on mulla aika vapaa aikataulu, mutta tuntuu että se koko ajan pikkuhiljaa salakavalasti täyttyy niin, että alkaa loppua sellanen puhdas vapaa-aika, jolloin ei olis mitään päässä pyörimässä. No, elämä on.