http://www.voima.fi/content/view/full/2912?PHPSESSID=78ab46d4cb9d3167d08f91ee29b6ce84
Tuon kun lukee, niin ei voi enää oikein puhua Suomesta ja hyvinvointiyhteiskunnasta.
Raikasta puhetta fiksulta mieheltä.
___
On ollut jotenkin masentava fiilis. Tentit tehty nyt alkukeväältä, toivottavasti menevät jopa läpi. Berliininmatka ei jaksa innostaa pätkääkään. Pitäisi tehdä töitä, ei jaksa.
On sellainen olo, että masentaa, mutta että se ei pääse pintaan. Tasaisen allapäinen olo. Ei ylös eikä alas, vaan siinä välillä leijumassa. Kuluttavaa.
Ei oikein ole mitään iloa, vaikka onkin jonkinnäköinen näkemys tulevaisuudesta, tästä vuodesta ainakin.
Poikaystävän kanssa ei ehditä nähdä oikeastaan lainkaan seuraavaan kuukauteen. Viikonloput täys, tenttiä sillä, molemmilla viikon matkat tiedossa, ei tietenkään samaan aikaan jne. Huoh.
Muutenkin pyörii kaikenlaisia ajatuksia päässä, joiden ei siellä soisi olevan.
___
Syksy 2009. Tajusin, että joudun taas itsenäistymään. Valtion rahat lopettavat kuukausittaisen tulemisen ja olen oman työni varassa kokonaan. Hieman pelottava ajatus. Vaikka ajattelin, että ehkä teen aluksi ainakin lyhyitä sijaisuuksia (joista jää monet ylimääräiset työt pois, kokoukset ja vanhempien kanssa sählääminen), niin toisaalta olisi kiva saada joku sellainen sijaisuus, että tiedät mihin aamulla menet ja milloin rahaa tulee tilille...
Huolestuneena viime yönä jopa ajattelin jo, millaisia erilaisia työtäni helpottavia käytäntöjä otan käyttöön omassa luokassani. Pointti siis se, että en ollut omaa luokkaa ajatellut haluavani, nyt heti siis ainakaan. Tiedä sitten häntä. Vastuu 25 lapsen oppimisesta tuntuu aika isolta loppu viimeksi, kun sitä oikein ajattelee. En epäile, ettenkö sitä pystyisi tekemään, mutta silti, se työ hyökkää kerralla päälle ja on paljon uutta koulutukseen kuulumatonta, joka täytyy oppia.
Ja en tiedä, olenko valmis siirtymään säännölliseen työhön opiskelijaelämän vapaudesta, vaikka pakkohan se on jossain vaiheessa tehdä.
___
Vähän pohdituttaa myös se, että jos minä olen töissä ja bf opiskelee, niin miten viikot sujuvat? En voi oikein osallistua mihinkään myöhäiseen elämään viikolla (joskaan ei bfkään aktiiviopiskelijabilettäjä ole).
Kuinka vaikeaa on erilaisten rytmien yhdistäminen, sitä mietin vain.
___
Miksi en osaa nauttia ajatuksesta lähteä berliiniin, en vain osaa. Tällä hetkellä en edes ajattele asiaa. Outoa. Ärsyttävää.
Puutunut olo enkä pidä tästä, en yhtään. Tämä on tuttua, mutta silti ei ole. En ole näin tasaisen puutunut ollut koskaan.
Syön liikaa, koska ei ole muutakaan tekemistä. Liikaa aikaa kai sitten.
___
Mistähän saisi jotain tekemistä? Se minulta puuttuu...en jaksaisi alkaa sellaista metsästää (ja sekös ehkä turhauttaa...)
No lopetan valittamisen taas tähän, alkaa muuten vituttaa vaan kunnolla...
2 kommenttia
boy84
8.2.2009 22:46
Hmm, oikeesti joskus pelottaa ku lukee sun tekstejä. Jotenkin tuntuu ku ne ois otettu suoraan mun päästä.
Musta tuntuu et suurin aiheuttaja tolla tasaselle puutuneisuudelle on se että ei oikeestaa oo mitää harrastuksia. Vähän kavereita ko. paikkakunnalla ja tyytymättömyys nykyseen elämäntilanteeseen. Tuttua.
mopsi22
8.2.2009 23:39
Suurin ongelma on se, että peilissä on sekä ongelma että ratkaisu. Pitäis vaan aktivoituu. Aattelin tässä kattoo, josko jotain semmosta jotain totaalisen ei opintoihin tai työhön liittyvää löytys. Nyt sitä ei oo. Yks olis pianotunnit, ei tosin järin sosiaalinen harrastus, mutta...
Yhtenä aattelin, että josko sekaantuis Turin Setan toimintaan, järjestötoimintaan. Politiikan aakkosia, nääh, tosin vähän myöhään, mut kuitenki. En tosin jaa mitenkään tunteenpalolla setan ajatuksia sinällään, mutta...
Tai jotain muuta. Jokin harrastus, joka loisi uuden sosiaalisen piirin...
Nyt yritän jotenkin kasvattaa itselleni mentaliteettia tehdä töitä kevätkaudella. Josko vaikka siitä löytäs jotain mielekästä, siis muutakin kuin palkka. Jos oikein kaivaa, niin ehkä opettamisesta jotain löytyy...josko siihen yrittäisi asennoitua jotenki muuten ku pakkona :) (vois toimii muuallakin elämäs...)