mä luulen, et mun identiteettiongelma - no siis se, että sitä ei tavallaan oo - juontuu semmoseen perhe-elämään, jossa pärjäs parhaiten olemalla mitään mieltä ja diplomaattinen. ei semmosessa ympäristössä juurikaa pääse semmoset omat näkemykset kukkii ja kultivoituu, ku keskittyy siihe, että säilyy tasapaino ja myötäilee muitten mielialoja.
toisaalt myös se, että meitin perhees oli semmonen syyttelevä tyyli, aina oli joku syyllinen kaikelle. ei semmosessa paikassa olla mitään mieltä mistään, ettei oo oma perse tulilinjal.
eikä ny kannata saada mitään kauhee kovaa kuvaa meikäläisen porukoista, hyvä lapusuus sinällää. noi em. kuvaa lähinnä semmosta perheen sisäistä jännitettä ja toimintatapaa. en mä mistään kauheesta lähiöperheväkivalta-alkoholismiperheest oo. vaikka isi viinaan meneeki :D
ihte asiassa oon aika semmonen spoiled. rahaa on ollu sillee, ettei kituuttaa oo tarvinnu, 1990 lama paljoo meitä koskettanu sinällää. oon nuarin ja siskot hilpas ajois pois, joten sain nauttii muutaman vuoden tilasta (joskaan en ehkä rauhasta niinkää). mut siis ainahan on joku jolla on vielä huonommin. otan silti oikeuden valittaa.
ja takas identiteettii. siis oon semmonen, että mulle menee melkein mikä vaan (vaikka ny tyyli) ja on vähän semmosii asioita ylipäätään, josta oon voimakkaasti jotain mieltä. oon liian myötämenevä, tarttis jostain löytää se mono, jonka laittaa maahan välil, eikä aina oo hiirulaisena sillee sivus.
täs on se ongelma, et jos tavallaa jollain tasol menee myötä, nii sit o kuses, ku ei oo sitä virtaa mihi hypätä vaa tarttis jotain omaaki olla. mistäs sitten nyhdät ajatuksia tms.?
enkä kyl tie, onko ees aihetta valittaa. mieluummin oon tämmönen joustava, ku mikää vanhoihi kangistunu pökkelö. niinku yks äitin hoito aikanaa eron jälkee. kaveri oli armeijaporukkaa. ekaks ku tavattii, nii mä olin nii hiano miäs ja komia kädenpuristus. sit menin sivariin ja kerranki ku mentiin siskon kaa äiteelle syömään, nii tää kaveri istu makuuhuoneessa suljetun oven takana, ku ei voinu sivarin kaa olla samas pöydäs. to-del-la säälittävää...oon repiny nauruu tosta aina välillä, en oo nii säälittävää tyyppii tavannu sen jälkee...tai ehkä oon, mutta siti toi huippu :D
___
jotenki vähä semmone olo taas, et en elä elämää vaan se elää mua. mä oon vaan sillee, että katos taas aamu. ja siinä se, mun elämä, uusii aamuja. ja se on outoo, koska mä suunnilleen tiedän, mitä seuraavan vuoden aikana tapahtuu, mulla on raha-asioissa monta semmosta luukkuu josta sitä tulee, ettei tarvii sillee murehtii (edelleenki mul on munat ja ne pelkästää riittää operintamal duunin saantii). mistähän taas oikee tuulee??
4 kommenttia
boy84
3.2.2009 15:32
Jos asuisin turussa ni haluaisin kyl ilman muuta tutustua suhun. En tajua mut sun ajatukset menee aikalailla samankaltasesti ku mul mut sit taas väittelyä saatais kyl aikaseks. Jatka bloggaamista, mie oon ainakin koukus näihin sun kirjotuksiin.
mopsi22
3.2.2009 15:56
:D
teiniangstiaddikti....
sitähän tää on, pahimman luokan teiniangstii...mutmut! jos oon aikuinen ja omaan jonninnäkösen retrospektin tähä elämää, nii voisin viisaana sanoo, että ehkä teinit on oikeessa angstis kanssa; ehkei se katookkaan mihinkää ku aikuistuu, niinku myytti väittää. väittää siis, et teinit angstaa turhaan ja yli...nounou, mun teorian mukaan ne angstaa ihan samoi ku aikuisetki, aikuiset ei vaa myönnä sitä, ku täytyy sopeutuu yhteisöön.
...tai sitte oon ihan päin seiniä taas aattelees tätä (älkää ny herraäiti, ollaan tasapuolisia, herräisä kulunut jo, ottako tota em. minään kauheena pohdintona...)
ja uudet tuttavuudet aina tervetulleita, vaikka oonki hidas tutustuu. noin niinku pelseki on listalla ihmisiä (siis ainoo, tällä hetkellä :D:D) joihin tarttis tutustua ihan tarkemmi, mutta...
...vaatii vähän semmosta fyysise ja henkisen aikataulun sopivaa leikkauskohtaa :)
boy84
3.2.2009 16:41
Heh, no mut siis ite arvostan enemmän niit ihmisiä jotka sentään miettii et miten se nyt meni. Turha kai se on angstaamisesta puhuu jos huomaa vaa elämässää epäkohtia. Se on sit eri asia et tekeekö niille koskaan mitään. Sillo se ehkä jää vaa angstaamiseks ja sit siit ei oikein oo hyötyy, ite lähinnä keskityn kans tuohon epäkohdista narisemiseen :D
Ennemmin musta tuntuu et yli 22 vuotiaat rupee enemmän angstaa, me ei vaa kehdata sit enää pukea sitä angstia mihinkään emoulkonäköön. Sitä vaa huomaa täs vaihees et ihan ne kaikki haaveet ja toiveet mitä sillon teininä ootti, ei tapahdukkaan ja sit vituttaa. Sit sitä luulee olevansa jo liia vanha muutokseen vaikka asia ei ihan oikeestaan mee nyt sillee...
Ja tuo tutustumiskommentti on lähinnä siihen, et musta tuntuu että sul on sama ku mulla. Luulee et muita ei kiinnosta sun seura vaik kaikki on oman pään sisällä. Sit sitä jo pitääkin muita ihan viallisina.
Tsemiä :P
mopsi22
3.2.2009 17:22
Muut on viallisia! ;P
nojooo, mussa on vikaa oikeastaan, ku oon vaan laiska tekeen mitää asian etee. menee kaikki aika omissa jutuissa (mitähän neki olis, opiskeluu varmaan) ja sitte oon muutenkin semmonen slightly antisosiaalinen :P