Toisinaa aina tulee pohdittua (tuolla keskustelussaki noussu esii) sitä, että ku elää parisuhteessa, mitä tapahtuu, ku toinen asettaa oman uransa samalle tasolle tai korkeemmalle ku parisuhteen ja toinen pitää parisuhdetta tärkeimpänä.
Toki ymmärtää sen et ei itteään saa uhrata parisuhteelle kokonaa, mut jossain määri se on pakko tehä, ja viel nii, että molemmat samas suhtees, vaiks sit oliski nii, et jossai vaihees toinen uhraa itteensä enemmän toiselle ja sit taas myöhemmin toinen uhraa toiselle (jos vaiks toine rakentaa uraa, nii sallittakoo se hetken, jos sitte josssain vaiheessa se toinen on se, joka antaa sulle mahollisuuden panostaaa omaan uraas tai johonki muuhu elämän osa-alueesee)
Eli siis semmonen tasapaino. Missä seki sitte lienee?
Noi henkkoht, luulisin, että mä oon liian epäitsekäs ja varmaa oon just semmonen "kotirouva"tyyppi, joka antaa liikaa efforttia parisuhteelle, noin suhteellisesti ainaki.
Miespareilla muutenki jotenki sillee hakusessa mitä se parisuhde on, ehkä. hetskuilla sitä kivasti määrittää noi lapset ja se talo ja voi noudatella niitä odotuksii ku ympäristöl on. Mut entäs miäsparit? Mistä me saadaan jotain osviittaa siitä, mitä parisuhde on? tai no, totta kai jokainen on yksilöllinen, suhe siis, eikä luoja tarvitakkaa mitää guidebookkii kertoo, kumpi ottaa ny poskee ja kumman vuoro viedä roskat, mut siis periaattees, mitä pitäis suhteelta oottaa?
ystävyyttä, kumppanuutta? jakamista? seksii? yhteistä arkee?
mitä saa vaatia, mitä voi odottaa, mitä pitää antaa?
Työtähän se vaatii, tietoista, mutta sekin on kysymys, että kuinka paljo sitä työtä pitää tehä ja kuinka paljon pitäs itellaan tapahtua, tollee luonnollisesti, ilma efforttia?
Biologia ny ei paljoa tue monogamiaa, eikä ainakaa kahe miähe välillä. Kaikis tutkimuksis miehet vaa todetaa siemeniää mahdollisimman laajalle levittäviks panokoneiks. Sama se, vaikka ei homoilulla lisäännykkä (ehkä se vaa lisää intoo, ku semmonen sosiaalinen vastuu katoo siinä sitte) nii ohan se bilogine rakenne olemassa. Vois aika hyvi kysyy, että mikä on chäänssi miäsparin olla yhes vuosikymmenii?
Onko toi ikuine pariutuminen semmosta uskonnollista heteropropagandaa, mikä vaikuttaa homopiireis tiedostamattomana?
Mä näen sen siis ensisijaisesti turvallisuutena ja semmosena staabiliutena, parisuhtee siis. Tää maailma muuttuu siihen tahtii, et o kiva jos on joku kiinto piste, focal point, mihin keskittyy, jos kaikki muu kusee ympäriltä (kuitenkaa ny takertumatta mihinkää luurangoks muuttuneesee suhteetynkää).
No pointtina ehkä se, että mä koen olevani taasen hiukan riippuvaisempi mun suhteesta ku toi toinen (vrt. edellinen bloggaus tosta mä oon needy -tyylisestä monologista) nii sitte sitä alkaa tämmösenä liian kilttinä (turhaan ehkä) pohtiin, että onks tää ny balanssis ja miten tää homma ny niinku toimii. Sitä miettii ku tietää, että on elämässä ennen nii moni (varma) asia ollu jotai iha muuta ja näin vanhemmite o huomannu olevansa aika sokee nykyhetkelle. Sitä kai sitten kompensoi ylimiättimällä kaiken, ettei vaa mitää fall through the cracks.
___
Mun talo tärisee, siis tärisee 8| Aina välii, sillee ku olis iso vibraattori ängetty talon alle. Ei helise ikkunat, mut brrrrrrrrrrrrrrrrrr....outoo, mikä lie, naapuri hommanu jonku isomman....
___
Köksästä löytyy vieläki pienii lasinsirui ympäriis. Lyhyesti: kännissä sähellettii, verholauta putos ja tönäs hyllyltä metallisen kynttiläjalan, joka putos suoraa viinilasin läpi, mikä sitten, ohutta lasia ku oli, Räjähti ympäriis, siis räjähti. Niit on kaikki hedelmäkulhot ja nurkat täys...meni yks aino aallon lautanenki samas :( (tosin se oli vaaleensininen ja en tykkää vaaleensinisestä, vaiks mulla äiteellä onki varmaa 20 iittalan vaaleensinistä juomalasii, se on nii yö'ök-väri)
___
Ei oo kelaa vielä tullu. Vähän on jo jännät housus...
...pitäs varmaa laittaa 112 pikavalintaa, ku kuitenki pumppu hirttää kii, ei järkytyksestä ku ihan old fashion vitutuksesta. Tai ehkä samsonin tuuri pelittää taas ja kosmisesta iskusta kela on vaa savuava raunio.
___
tää bloggaus jatkuu ja pitenee vaan, koska mun pitäis kerrata perjantai tenttii, mut en tiä mitä lukis. noi kaikki kolme kirjaa puhu aika samoista asioista, monis kohtii viel samoil otsikoil. ja mikä parasta, oon ne samat asiat jo opiskellu. Joten mitä sitä kertais? Tentis kuitenki pläjähtää joku semmonen kyssäri, et alan itkee spontaanisti (se oliski :D) ku en oo koskaa kuullukkaa mistään uudesta oikeistosta tms.
___
Luulen että ohitin pelsenki kadulla tässä yks päivä. En tarkemmi jääny kyylään ku bf jauho politiikkaa vieres ja käveltii aika vauhil...näytti se miäs aika nyrpeeltä, mut pikavilkasulla vähän pelsen karismaattista naamaa siin oli ja se oli kävelee kristiinankadun alkoo kohti ;D (mistä me kylläkin sitte oltii bf kans tulos...)
___
Oon saanu jo jonkilaise gripin tosta biancony melodysta. se on ehkä helpompi ku luulin (tai sitten soitan paremmi ku luulin). ei se ny vielä suju (en jaksa noita isoja alkukirjaimia laitella, saati korjata ku huomaan et unohtuu, tää on mindflowta, enkä palaa turhii korjailee..) täydellisesti, mutta mennee sillee että vaan harjotusta harjotusta, että kädet osuu noihin nelisointuihin ku hyppää oktaavin ylöspäin.
___
Sputnik o mun haave, mut hommasin jo hianon vastikkeen, voin kaivaa kuvan, jos löydän. Mut pelse, oo varovainen niitte kankaitte kaa, ettei käy kotivakuutuksen päälle. Sputnik olis hiano :(
___
ny mä lopetan tän shaissen jahamisen ja alan lukee tota wibergin kirjaa, tai käymää läpi. se oli huonompi esitys ku päältä ja sisällyksestä näytti. pääasias taulukkoo ja käppyrää. ketä kiinnostaa, mitä on päätetty vuonna 1954 jostai hemmetin lehmänlannan kaasupitosuudesta? (ei siin ny tommosta, mut sitku tommost dataa on ihan puuntakaa jossain hallitusta käsitteleväs tekstis, nii ihmetyttää, et mist sitä ainetta saa mitä toi kirjottaja o nauttinu kirjottaessaa...)
pitäis varmaa muute kokeilla imovanee, ku kaveri just sano, et jossei mee heti nukkuu, nii hän ainaki jutteli Neitsyt Marialle...
___
löyty kuva netistä, tommonen lamppu mulla katos, joski harvoi käytös. mä suosin jalka- ja pöytälamppui, paree tunnelma (seksi pimees tosin :P)
3 kommenttia
Rokkihomo
4.2.2009 12:47
queer-teoreettiseen vallitsevan maailmanjärjestyksen (...) kritiikkiin nojautuen voi lopulta helpostikin todeta eli teesata että homo-lesbo-bi-trans-yms -parisuhteet olisivat heteronormatiivisuuden toistamista, tiedostamatonta tai tiedostettua.
Ei se ollenkaan aina siltä kumminkaan tunnu.
V a i m i t ä ?
- - -
Kommentoin tuosta urasta ja parisuhteesta. Ensinmainittu on omassa elämässäni harhaa ja etenen omassa elämässäni ja omissa mielipiteissäni tietty oman kokemukseni kautta, ja kokemuksellisesti uran sijaan huomaan miettiväni oman hyvän olon ja parisuhteen yhdistämistä. Pidän sitä tärkeimpänä, sitä yhdistämistä.
Urajuttuja ja niiden vuoksi, osittain tai melkein kokonaan niiden vuoksi, kariutuneita parisuhteita olen vierestä vuosien mittaan seurannut monia.
Oon vähän sitä mieltä, että asianomaiset kyllä ennemmin tai myöhemmin katuvat kariuttamisiaan.
Because, in the end, all you need is love.
...
mopsi22
4.2.2009 13:10
Joo, kyllä mun näkemyksen mukaa aika samaa rataa mennää heteroiden kanssa. Se sitten, kumpi ensin oli, muna vai kana, eli siis oliko ensin tietynlainen sukupuolineutraali kiintyminen joka sitten manifestoitui ja kiinnittyi ajan ja kulttuurin kanssa heteropareihin, vai onko se aina ollut vaa heteroiden välillä, ja homot apinoi, tiedä häntä.
Jos olisin uraohjus, niin saletisti katuisin jossain vaiheessa, jos edes semisti hyvä ihmissuhde jäis sen jalkoihi. Ihmisistä on pidempään ja enemmän iloa.
Hmm, joo ehkä tollee universaalisti oma hyvä olo ja parisuhde (ja mikä parasta, parisuhteesta yleensä saa tota hyvää oloa kans...)
Roope2
4.2.2009 14:48
Ingvar Selimson Melin sanoi jossain haastattelussa, että aika harva katuu vanhana, että tuli vietettyä liian vähän aikaa työkavereidensa tai pomonsa kanssa; yleensä kadutaan vähäistä aikaa perheen kanssa. Mutta minäpä olenkin vain potentiaalisesti uraohjus ja reaalisesti ihan jotain muuta.